Muinaisuskossamme kohtuullisuus ja siitä huolehtiminen liitettiin - vaikka ei heti tulisi mieleen - tonttuun! Tonttu oli haltija, joka huolehti talonpidosta, ekonomiasta. Tonttu oli talon haltija. Tonttu puolestaan on lähellä tonttia. Tontti - jokaisellahan on oma tonttinsa - on paikka jossa tonttu ylläpitää tasapainoa luonnon ja kulttuurin välissä. Tonttu siis yhdistää luonnon ja kulttuurin lainalaisuudet ja luo kohtuullisuuden! Kohtuullisuus on näin ollen mitä perustavin idea ja tosiasia. Kohtuullisuus on tapa jolla ihmisen tulisi olla tässä maailmassa.

Kysymykseen siitä. milloin muinaissuomalainen tonttu sai väistyä perin erilaisen nykytontun tieltä Ojanen aprikoi liittyneen agraarisen kulttuurimuodon väistymiseen 1800-luvun loppupuolella. Ei siis ole ihme, että Hugo Simbergin kuuluisa teos "Tonttukuningas nukkuu" on syntynyt juuri tuona aikana - vuonna 1896!
Toisena alustuksena tilaisuudessa kuultiin Kelan tutkijaa Tuuli Hirvilammea, joka oli selvitellyt kohtuullisuuden aineellisia ulottuvuuksia eli sitä, minkätasoista elintasoa voisimme kohtuudella ylläpitää jos halausimme huomioida järkevällä tavalla luonnon kantokyvyn ja jättää jotain tulevillekin sukupolville. Tulos ei ollut kovin mairitteleva. Hirvilammin tutkimustulosten mukaan jopa alimmalla aineellisella elintasolla perusturvan varassa elävät ihmiset maaassamme ylittävät roimasti kohtuuden rajat! Ohhoh, tätä asiaa on kyllä selvitettävä lisää. Sarja kohtuullisuudesta jatkuukin tiistaina 11.10, jolloin alustajana on Antti Pietikäinen Kirkon ukomaanavusta. Seuraavassa istunnossa 18.10 paikalle tulee jo Klubillekin kysytty prof. Markku Kanninen joka tarkastelee metsien kohtuukäytön rajoja. Sarja jatkuu vielä 25.10. ja 1.11.. Lisätietoja Kriittisen korkeakoulun sivuilta osoitteesta http://www.kriittinenkorkeakoulu.fi/
-Tilaisuutta kohtuudella seurasi JO.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.