Klubi ke 31.10. klo 17.00. Taiteilija, professori Silja Rantanen: Taiteilijan näkökulma taidehistorian uuteen tutkimukseen

Taiteilija Silja Rantanen (s.-55) opiskeli 1970-luvulla sekä arkkitehtuuria TKK:ssa että taiteen tekemistä Taideakatemiassa mikä antaa alustavia avaimia hänen taidekäsityksensä ymmärtämiseen. Rantanen debytoi taiteilijana 1971 ja vuodesta 1977 hän on osallistunut myös lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Taiteilijan työnsä rinnalla Rantanen on toiminut taiteen opettajana, mm Taideteollisessa 1983-86 ja professorina Kungliga Konsthögskolanissa Tukholmassa 1994-95. Vuonna 2009 Rantanen nimitettiin Kuvataideakatemian maalaustaiteen professoriksi.

 

Silja Rantanen: You Have to Have a Paris, 1996

Rantanen on pohtinut paljon muodon ja sommittelun osuutta käsitteellisessä nykytaiteessa ja valmistelee aiheeseen liittyen väitöskirjaa Kuvataideakatemiassa. Rantanen toteaa: Kimmokkeeni ryhtyä kirjoittamaan tästä aiheesta on ollut näkökulmakeskeinen ja monitieteinen uusi taidehistorian kirjoitus, joka ei ole teoslähtöistä vaan tarkastelee taidetta isommissa yhteyksissä. Tämä paradigma on vallinnut taiteen tutkimusta jo nelisenkymmentä vuotta. Epäilen, tekeekö se aina oikeutta taiteelle – ei ainakaan yksittäisille teoksille ja taiteilijoille.

Klubialustuksessaan Silja Rantanen tarkastelee tätä nykytaiteen tutkimustraditiota taiteilijan näkökulmasta.

Klubi ke 17.10. klo 17.00. Tapani Kaakkuriniemi: VENÄJÄ - osa itää, länttä vai molempia?

Äskettäin edesmennyt suuri fennomaani Aatos Erkko totesi Valituille Paloille v. 2005 antamassaan harvinaislaatuisessa haastettulussa  mm. seuraavaa:

Venäjällä on monia asioita, joita ei länsiajattelussa pidetä hyväksyttävinä tai miellyttävinä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Venäjä menee eteenpäin koko ajan ja että sillä on valtavat mahdollisuudet verrattuna Kiinaan. Monelle tulee vielä kylmä suihku Kiinan suhteen. Venäjä on osa Eurooppaa, Kiina ei ole. Se meidän täytyy muistaa.

Keskiviikkona 17.10. vieraaksemme saapuu Tapani Kaakkuriniemi Aleksanteri-instituutista. Kysymys on siis Venäjästä. 

 
 
1800-luvun ajattelijat tiesivät, mihin Venäjä kuuluu. Tosin kukin tiesi sen omalla tavallaan. Slavofiili Nikolai Berdjajev kiteytti käsityksensä:
 
Venäjä on kaikkein valtionvastaisin, kaikkein anarkistisin maa maailmassa. Ja Venäjän kansa on kaikkein epäpoliittisin kansakunta, joka on koskaan pystynyt panemaan maansa järjestykseen. Kaikki tosi venäläiset, kansalliset kirjailijamme, ajattelijamme ja kirjallisuusmiehet ovat olleet anti-etatisteja, eräänlaisia anarkisteja.
 
Kuinka anarkistinen Venäjä nykyään on? Kumpaa Venäjä on, autoritaarinen vai totalitaarinen valtio? Kuinka erilainen se on? Kuinka erilaisia me olemme katsoessamme Venäjää? Mihin Venäjää voi verrata? Filosofisten pohdintojen lomaan vilautamme Pussy Riotia ja huostaanottoja.
 
Alustajana on Tapani Kaakkuriniemi, joka Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkönä yrittää saada nuorison ymmärtämään Venäjää, mutta ajattelemaan samalla itse. Hämärässä menneisyydessä Kaakkuriniemi oli Jyväskylässä mukana sivistysyliopistoliikkeessä (jonka ideat valuivat paljolti hukkaan) ja toimittamassa filosofista kulttuurilehteä Genesistä. Joutoaikanaan hän on akateeminen ay-aktivisti.
Tervetuloa Venäjä-istuntoon!

 

 Kuvat: Otto Olavinen