Otteita Matti
Hyryläisen teoksesta Uusi yhteiskuntajärjestelmä:
Viime
vuosikymmeninä on syntynyt aivan uusi kirjallisuuden muoto, jota voitaisiin
sanoa eloonjäämiskirjallisuudeksi. Se käsittää Rooman klubin papereista lähtien
(The Limits to Growth, 1972) lukuisia
kirjoja, joissa esitetään vakuuttavia seikkoja näkemyksen puolesta, jonka
mukaan nykyisellä maailmanmenolla joko yhteiskunnat ajautuvat niin pahoihin
sotiin tai luonto tuhoutuu niin lopullisesti, että ihmiskunta häviää maan päältä.
Maailman
poliittiset ja taloudelliset ongelmat ovat samoja kuin ennenkin. Aseita
tuotetaan ja käytetään entiseen tahtiin. Luonnon kuormitusta ei ole pystytty
vähentämään. Yleisen vaurauden kasvusta huolimatta köyhien määrä lisääntyy.
Kun kalat
hupenevat meristä, säädetään kalastuskiintiöitä, vaikka tiedetään sen suosivan
suurkalastajia ja aiheuttavan työttömyyttä pienempien keskuudessa. Kun maaöljyn
tuotanto uhkaa vähetä, lisätään kasviperäisten öljyjen tuotantoa, vaikka
tiedetään sen nostavan ruuan hintaa. Kun rikkaiden talous uhkaa lamaantua
liialliseen lainanantoon, annetaan heilee lisää lainaa. Kun demokraattiset
yhteiskunnat uhkaavat sortua epädemokraattisten käytäntöjen seurauksena,
vaaditaan vahvempaa johtajuutta, diktatorisempaa hallintoa.
Kaikilla edelläkuvatuilla
ongelmilla on yhteinen ideologinen perusta: kasva
ja valtaa –ideologia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.