toimittaneet Miika Luoto ja Tarja Roinila
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2012
Filosofi ja tutkija Miika Luodon ja suomentaja-esseisti
Tarja Roinilan toimittama teos ranskalaisen filosofi Maurice Merleau-Pontyn
Filosofisista kirjoituksista avaa fenomenologisen ajattelun maailmaa. Teos koostuu Merleau-Pontyn
kirjoituksista, jotka on ranskaksi julkaistu vv. 1953-2001. Ne käsittelevät
kieltä, havaintotodellisuutta ja filosofista ilmiömaailmaa.
Tarja Roinila käsittelee filosofisen teoksen kääntämistyön
vaikeutta johdantotekstissään `Kielen oppimisen ihme`. Tavoitteeksi hän
asettaa: ” saada vakiintunut kieli sanomaan jotain uutta ja työstää kieltä
niin, ettei se ole teoksen jäljiltä aivan entisensä.” Ja edelleen: ” tärkeä
sana avautuu käännöksessä uusiin suuntiin, kun avainsanojen välinen
viittausverkosto rakentuu jossain määrin uudenlaiseksi (s.56).” Filosofisten
tekstien keskeneräisyyden oivaltamisessa hän tavoittaa fenomenologisen
ajattelun ytimen. Teksti haastaa lukijan jatkamaan ajatteluprosessia.
Maurice |
Teksteissään kuvataiteesta Merleau-Ponty tutkii havainnon
muodostumisen vaiheita. Merleau-Pontyn analyysi havainnon rakentumisesta on
viiltävän tarkkaa. Hän pureutuu visuaaliseen kokemukseen matemaattisen analyyttisesti.
Erityisen analyysin kohteeksi hän ottaa Cezannen taiteen tarkastellen tämän
taitoa valon ilmentäjänä.
Artikkeleissaan kielen olemuksesta Merleau-Ponty painottaa
kieltä merkitysten välisenä suhdeverkostona. ”Merkki tarkoittaa jotain vain
sikäli kuin se piirtyy esiin muita merkkejä vasten.” Näin ollen ” Puhe toimii
puheen taustaa vasten ja on aina vain poimu puhumisen valtavassa kankaassa (s.
263)”. Kritiikkiä Merleau-Pontylta saa osakseen Jean-Paul Sartren ja Simone de
Beauvoiren äärimmäisyyteen viety eksistentialismi teksteissä `Romaani ja metafysiikka` sekä `Epäsuora
kieli ja hiljaisuuden äänet`. Kirjoituksessa `Kielen fenomenologiasta`
Merleau-Ponty syventyy Husserlin fenomenologiseen kielifilosofiaan kiteyttäen
sen seuraavaan ajatukseen: ” se kertakaikkisesti juurruttaa ajattelun opettavan
spontaaniuden järjestykseen, jota psykologismi tai historismi sen enempää kuin
dogmaattinen metafysiikka ei voi
tavoittaa ( s. 380)”. Lopuksi Merleau-Ponty tarkastelee filosofian ja
sosiologian rajapintaa.
Nykyajan virtuaalitodellisuuden valloittamaan maailmaan
fenomenologia tuo kiinnostavan perspektiivin. Ajankohtainen teema on, miten
virtuaalimaailma muokkaa havaintotodellisuuttamme.
Merleau-Pontyn mukaan
”Kokemustemme pohja muodostuu ruumiillisesta tietoisuudesta, joka on anonyymiä
ja esipersoonallista; se ei perustu siihen, että `minä ajattelen` vaan siihen,
että `minä kykenen`(s. 19) ”. Virtuaalimaailman ja reaalimaailman välittämät
kokemukset luovat merkitystodellisuutta, johon oppimisprosessit kiinnittyvät.
Miten virtuaalinen oppimisympäristö muokkaa havaintotodellisuuttamme? Luoko
virtuaalitodellisuus uudenlaisen ruumiillisen kokemuksen eksistenssin?
Mielestäni kirja on taitavasti kirjoitettu tehden oikeutta
Merleau-Pontyn ajattelun moniulotteisuudelle. Kieli pyrkii välttämään filosofista
erityissanastoa avautuen täten filosofian harrastajallekin. Ennen kaikkea teos
ansiokkaasti rohkaisee lukijaa filosofiseen pohdintaan.
Iina Armila
musiikin- ja liikunnanopetukseen erikoistunut kasvatustieteenmaisteri, luokanopettaja
musiikin- ja liikunnanopetukseen erikoistunut kasvatustieteenmaisteri, luokanopettaja