H E N K I P Ä Ä L L Ä ?

USKONNOLLIS-FILOSOFINEN SYMPOSIUMI 8.6.2013

Kulttuurikeskus Sofia, Kallvikinniementie 35, Vuosaari

Sofian sijainti Vuosaaressa

OHJELMA

11.30-12.00: Tulokahvit ja teet.

12.00 - 13.00: Maailman uskontojen haasteet tänään:
FT Tapio Tamminen. Kommentti sinologi Pertti Seppälä.

13.00 - 14.00: Nouseeko henki maailmankuvaan:
FT Tarja Kallio-Tamminen. Kommentti: uskontososiologi Harri Peltola

14.00-15.00: Lounastauko

15.00 - 16.00: Ortodoksisen kirkon olemus ja identiteetti:

Metropoliitta Ambrosius. Kommentti: TTK Juha Kuisma

Ambrosius, Sofian isäntä

16.00 - 17.00 Suomalainen usko:

FL Eero Ojanen. Kommentti: prof. Karl-Erik Michelsen

17.00 - 18.00: Paneeli, pj. Juha Olavinen

Järj. Klubi & Kulttuurikeskus Sofia

.......................................................

Symposiumi oli aurinkoinen ja osallistujamäärä ylitti arviot. Palaamme tarkemmin tilaisuuden antiin tuonnempana. Tässä pari kuvaa aluksi.

Markku af Heurlin: ROTHSCHILDIEN HOPEAT

Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma sekä saman oppiaineen dosentti Teemu Keskisarja ovat kirjoittaneet vetävän teoksen Erehtymättömät (WSOY 2012) Suomen liikepankkien historiasta vuodesta 1862 vuoteen 2012. Siis 150 vuotta keskeistä taloushistoriaa ahdettuna 495 sivuun. Aina kriittinen lukija ei voi välttyä vaikutelmalta, että tulkinnan ja aineellisen totuuden välillä voi olla hieman aukkoja. Olisin itse kaivannut taulukkoja tasetiedoista ja rahanarvon kehityksestä. jotka auttavat hahmottamana tapahtumien mittasuhteita. Pankit julkaisivat ainakin vielä 60-luvulla taseensa kuukausittain Talouselämä-lehdessä.

Keskisarja oli väitellyt vuonna 2006 aiheesta: "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa": Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. Tähän aiheeseen liittyy hyvin hänen palkittu taloushistoriansa: Vihreän kullan kirous: G.A.Serlachiuksen  elämä ja afäärit. Tähän kirjaan perustui Kari Heiskasen keväällä Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ensiesityksensä saanut huikea näytelmä Metsäperkele – G.A. Serlachiuksen hirmuinen elämä. 

Itse jäin aprikoimaan Suomen markan alkujuurta, Rothschildien hopeaa. 1850-luvulla rahaolot maassa olivat lievästi ilmaisten sekavat: Vanhoja Ruotsin vallan aikaisia taalereita liikkui edelleen. Venäjän hopearuplaa oli vähän ja paperiruplan arvon tuhosi lopullisesti Krimin sota. Toivo omasta rahasta oli voimakas, ja ehkä eniten asian toteutumiseen 1865 vaikutti senaattori, finanssiasiain toimikunnan päällikkö Fabian Langenskiöld (1810-1863). Snellmanin merkitys on – vastoin yleistä luuloa – vähäisempi.

Rothschild

Markalla ei kuitenkaan olisi ollut arvoa ilman riittävää arvometallivarantoa, ja sellaista ei Suomen Pankilla ollut. Asialle lähetettiin hattu kourassa haminalainen kielitaitoinen pikkuliikemies F.K. Nybom. Lontoo vastasi ei, mutta Nybomin hämmästykseksi Frankfurt am Mainissa Euroopan johtava finanssimies Carl von Rothschild vastasi myöntävästi.

Kaksi vuotta myöhemmin kadon ja nälkävuosien köyhdyttämä maa sai – tosin yli viikon kerjäämisen jälkeen hänen henkilökohtaisista varoistaan luoton siemenviljan ostamiseen; se teki kolmanneksen valtion budjetista, ja pelasti maan.

Miten upporikas ja perin sydämettömänä pidetty rahamies saattoi lainoittaa näin kaukaista, köyhää ja pientä 1,7 miljoonan asukaan maatalousmaata?

Seuraava on pelkkää otaksumaa: Ehkäpä saamme kiittää suotuisten tähtien vaikutusta.

Suomi ei ollut syrjäinen. Maassa oli eteviä kansainvälisesti tunnettuja tiedemiehiä, kuten harvinaisia maametalleja tutkinut Johan Gadolin, ainoa ihminen, jonka mukaan on nimetty pysyvä alkuaine gadolinium. Lauantaiseuran perustajiin kuulunut runoilija ja fyysikko J.J. Nervander oli saanut Ranskan tiedeakatemian mitalin kehittämästään sähkövirtamittarista tangenttibussolista. Mielenkiintoinen häkkyrä muuten, jollaisella vielä 50-luvulla tehtiin harjoitustöitä.

Tangenttibussoli

Helsinki- Hämeenlinna – rautatie valmistui tammikuussa 1862. Vaatimaton alku, mutta alku kumminkin. Saimaan kanavan rakentaminen (1845 – 1856) oli suurtyö, jota johti pohjoismaiden etevin kanavainsinööri Götan ja Trollhättanin kanavien suunnittelija, ruotsalainen Nils Ericson, keksijä John Ericssonin veli. 

Ratkaisevat olivat kuitenkin ehkä Struven ketju ja Friedrich Wilhelm Argelander, ensin Keis. Aleksanterin sitten Bonnin yliopiston tähtitieteen professori. (1799 – 1875). Argelander oli syntynyt Memelissä ja opiskeli Königbergissä Besselin etevimpänä oppilaana mutta muutti isoisänsä kotimaahan Suomeen 1823 ensin observaattoriksi Turkuun. sitten professoriksi Helsinkiin. 

Argelanderin ajatusten pohjalta Engel piirsi Helsingin ylipiston tähtitieteellisen observatorion Ullanlinnan kallioille (1834). Tämä oli esikuvana Pulkovon tähtitornille Pietarin lähellä ja myös Argelanderin suunnittelemalle Bonnin Stenrwartelle, joka on nykyisin museona.

Struven ketju

Argelander laski tähtien ominaisliikkeestä taivaanpallolla aurinkokunnan liikkuvan kohti Herkuleen tähdistöä. Hän myös loi nykyisinkin käytössä olevan muuttuvien tähtien luokittelun.

Baltiansaksalainen, silloin vielä Tanskaan kuuluneessa Altonassa vuonna 1793 syntynyt ja 1864 Pietarissa Pulkovon observatorion johtajana kuollut Wilhelm von Struve kuului kuuluisien tähtitieteilijöiden perheeseen. Hänen ehkä merkittävin aikaansaannoksena oli Struven ketju. maan muodon ja mittauksen pohjaksi rakennettu lähes 3000 kilometriä pitkä Norjasta Pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle osapuilleen Tarton meridiaania (26 asetta itäistä pituutta) kulkeva kolmimittauspisteketju.

Vaativa työ aloitettiin 1814. ja se kesti yli 40 vuotta. Kolmasosa mittauspisteketjusta kulki Suomen alueella Ei sellainen olisi ollut mahdollista ilman taitavia työmiehiä ja hyvää hallintoa.

1837 Argelander muutti Bonniin, ystävystyi Preussin kuninkaan Fredrik Wilhelm IV:n kanssa (1795 – 1861). 1840 hänet kutsuttiin vastaperustetun Bonnin observatorion johtajaksi. Vanhoilla päivillään Argelander oli Hessenin prinsessan kotiopettaja. Ja Hesseninhän suurin kaupunki on Frankfurt.

Tämän kaiken merkityksestä pankkiiri Carl von Rothschildin mielenliikkeisiin voimme vain tehdä oletuksia.

Af Heurlin, 60 vuotiaana 5.5.2013

Rothschild seurasi kaikkea, myös edistystä tieteessä, oli laajan tiedonantajaverkostonsa kautta tietoinen siitä, mitä maailmalla tapahtui ja ehkä oli miettinytkin asioita esittämältäni kannalta. Ajan sanomalehtien läpikäynti antaisi osviittaa? Oliko ruhtinaallisesta palatsista kenties lähtenyt myllykirje pankkiirillemme?  Siihen voisi löytyä vastaus Rothshcild-Hottingenin suvun arkistoista Sveitsissä, mutta Klubilla tuskin on vielä niihin pääsyä.

 

Rahansa Rothscild kyllä sai takaisin, ja myöhemmin järjestettäväkseen Suomen tulevatkin valtionlainat. Hän myös laati Suomen Pankille teräviä taloudellisia analyysejä, joiden arvoa tuskin voi yliarvioida.

Klubi 22.5. klo 17.00. TaM + TeM Kaisa Salmi: Osallistava taide taiteilijan näkökulmasta. Esimerkkinä "Fellmanin pelto -22 000 ihmisen monumentti"

Näyttävistä ja kookkaan avaruudellisista töistään tunnettu teatteritaiteen-  ja taiteen maisteri Kaisa Salmi saapuu vieraaksemme keskiviikkona 22.5. Aiemmin mm. Eduskuntatalon rappuset kukittanut, katukerjäläisten elämää kokeillut sekä Mannerheimin patsaan kukitukselta evätty Salmi toteutti huhtikuun lopulla Lahdessa valtavan suurperformanssin Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen monumentti.  

Fellmanin pellolla 1918.   (Kuva: Kansan Arkisto)

Teos toi esiin ja muistutti itsenäisyytemme alkuvaiheiden vähemmän ylentävistä puolista. Vuonna 1918 sisällissodassa niskan päälle päässeet valkoiset ja saksalaiset ajoivat Lahteen,  Fellmanin kartanon pellolle yli 20 000 punaista perheineeen. Pellolle syntyi  aikansa suurin punavankien kokoomaleiri , jossa väki odotteli toista viikkoa tuomiotaan taivasalla. 
Fellmanin pelto –teoksellaan taiteilija Salmi samalla tutki puhumattomuuden kulttuuria ja historian epäsovinnaisten aiheiden kieltämistä etsien uusia tapoja ratkaista haudattuja traumoja.

Teos liittyi myös Kaisa Salmen jatko-opintoihin Aalto-yliopistossa.
. . . . . .
Klubikevään istunnot saivat arvoisensa ja osin dramaattisen päätöksensä Kaisa Salmen vierailun myötä. Otsikkoaan Osallistuva taide taiteilijan näkökulmasta taiteilija Salmi valotti aiempien töidensä kautta ennen siirtymistään tähänastiseen päätyöhönsä Fellmanin pellolle. Viereisessä kuvassa Salmi kertoo niistä yllättävistä käänteistä, jotka liittyivät rautatientorilla tapahtuneeseen ilmaiseen kukkienjakoon. Saimme myös kuulla vähän lisää Mannerheimin kukitus -jupakasta sekä havainnekuvan siitä, mitä kukituksella tavoiteltiin.

Huhtikuussa Lahdessa toteutettu suurperformanssi  Fellmanin pelto - 22.000 ihmisen monumentti oli kuitenkin illan keskiössä ja sen rakentumista ja yksityiskohtia Kaisa Salmi kuvaili kuvaesityksen kanssa.
Fellmanin pellolle saapui lopulta valtavasti ihmisiä jotka toteuttivat muutamia liikkeitä ja ääniä yhteisesityksessä. Tilaisuuden aluksi Kaisa Korhosen piti laulaa Marseljeesi perinteisin sanoin ja Salmen mukaan Korhonenkin vähän kavahti tuon vanhan vallankumouslaulun kovaa kielenkäyttöä. Tilaisuuden lopuksi niin Fellamanin pellolla kuin Klubillakin laulettiin samainen sävel uusin, Heikki Salon tekemin sanoituksin. Tulipahan laulettua vaikka tarkemmin katsottuna Salonkin käännökseen sisältyy kyllä enemmän kuin lääkäri määrää taistelu-uhoa.

Kaisa Salmen performanssi taltioitiin huolellisesti ja siitä tehdään puolentunnin dokumentti, joka saa ensi-iltansa syyskuussa Lahdessa. Seuraamme tilannetta.