lauantai 27. syyskuuta 2014

Tapio Varis: Rauha ja uusi humanismi


Tapio Varis tulee Klubille 19.11. sodan ja rauhan asioissa. Tapio lähetti ystävällisesti  teemaan liittyvän tekstin etukäteisperehtymistä silmälpitäen.
- Prof. Varis alustaa rauhasta ja humanismista ennen klubi-istuntoa 12.11.2014 klo 15.00 erityistilaisuudessa Galleria Juhani Palmussa, osoitteessa Tehtaankatu 12, Helsinki Klubilaiset ovat tervetulleita myös tähän tilaisuuteen.
                                                 *  *  *  *
Tapio Klubilla kevätkaudella
Kun Yhdistyneitten Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO aloitti toimintansa toisen maailmansodan jälkeen, ei heti ollut selvää mitkä kaikki inhimillisen toiminnan alat kuuluisivat sen toimintaan. Kansainliiton toiminta intellektuaalisen yhteistyön aloilla loi tosin pohjaa esimerkiksi kasvatuksen alan yhteistyölle, vaikka saavutukset eivät olleet kovin vakuuttavia. Tieteen ja kommunikaation tuominen toiminnan piiriin ei ollut itsestään selvää, vaikka järjestön peruskirjasta näin  voidaan lukea. Myös rauha on perussäännön mukaan järjestön päätehtävä:  ”Tähän perussääntöön osallistuneiden valtioiden hallitukset julistavat kansojensa nimessä;  että koska sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus on rakennettava ihmismieliin;”


UNESCO:n ensimmäinen pääjohtaja Julian Huxley pohti järjestönsä filosofiaa

tiistai 23. syyskuuta 2014

Yö ja päivä, yksi ja sama. Syyspäiväntasaus tänään tiistaina, 23.9.2014 klo 05.29.


Kiven kantaja. Urho Heinäsen veistos vuodelta 1915. Tunnetaan myös nimellä Kosto. Sijainti Göstan puistossa Mäntässä, Taavetinsaaren  rantakalliossa.

Metsätie Hämeessä. Tien päässä mäen harjalla palovartiotorni ja autio tila.

Hallinportin ilmailumuseossa Karhumäen lentokonepioneeriveljesten alkusijoilla. Aikansa unohtaneen museon pihassa MIG, MU-1.

- Kuvat klubilaisten syysretkeltä 20. - 21.9.2014. Retki kulkeutui pikkuteitä pitkin hitaasti edeten täältä Mänttään ja takaisin.

(1. ja 2. kuva J.O. Kolmannen otti M.af H.)


.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Lauri Rauhala tänään sata vuotta! FT Timo Purjo reflektoi asian äärellä.

Istunnon jälkeen - situaatio Lauri Rauhalan satavuotispäivänä

Kiitos, että sain olla mukana Klubin Rauhala-illassa edustamassa Tampereen fenomenologista liikehdintää. Juha Olavisen ottamassa panoraamakuvassa meidän kolmen alustajan hahmot ilmensivät hyvin konkreettisella tavalla fenomenologista mystis-filosofisista liikehdintää, joka jää analyyttisen filosofian tavoittamattomiin. Juuri siitä myös Rauhalan eksistentiaalisessa fenomenologiassa on kyse.

 
Kerroin jossain vaiheessa iltaa Laurin – joksi hän itsensä minulle esitteli – viime vuoden heinäkuussa lähettämästä kirjeestä ja tavasta, jolla hän pahoitteli kirjoitusjälkeään entisenä urheilijana, hiihtäjänä. Huolensa satavuotiaallakin. Kommentoimatta Laurin omaa analyysiä itsestään ja ikääntymisestään, kerroin hänelle lähettämässäni onnittelukortissa, että oma käsialani on kaiken aikaa ollut sellainen, että ilman apteekkaria siitä tuskin saa selvää. Säilytän Laurin kirjettä samassa paikassa kuin erilaisia muita arvoesineitäkin, samanarvoisena esimerkiksi tohtorin tutkintotodistuksen kanssa (tai itse asiassa paljon arvokkaampanakin, koska osoitukset ihmisyydestä ylittävät minulle muodolliset oppiarvot). Haluan tässä jakaa kirjeen varsinaista, Laurin suurisieluista ajattelua kuvaavaa asiasisältöä yleisempäänkin tietoisuuteen.
Lauri kuvailee omaa elämäntyötään pioneerityöksi ja sitähän se onkin. Tiennäyttäjien jälkeen on löydyttävä niitäkin, jotka jatkavat tiedustelijoiden viitoittamaan suuntaan. Lauri toteaa väitöskirjaani viitaten: ”Olet tutkijana toiminut juuri siten kuin olin toivonut nuorten tutkijoiden tekevän. Olet omintakeisesti kehitellyt kasvatuksen teoriaa ja käytäntöä filosofisen perustutkimuksen pohjalta. Kun omat tutkijanvoimani vähenevät, on rohkaisevaa nähdä, että nuori polvi osaa ja uskaltaa viedä hermeneutiikkaa sovelluksen tasolle.”
Laurin sanat kuvastavat suuren ajattelijan maailmankatsomusta.
Kaikki suuret ajattelijat toivovat kyenneensä luomaan perustan, jolle muut voivat vapaasti oman luovuutensa puitteissa rakentaa sen muotoisia ja näköisiä taloja kuin parhaaksi näkevät. Ainoa ehto on, että kukaan ei lähde purkamaan ja uudelleen rakentamaan perustuksia tai siihen kiinteästi kuuluvia osia. Välttämätön ehto on myös se, että rakennettava talo sopii saumattomasti näihin perustuksiin.
Lauri on itse todennut, että Ihmistutkimus ei ole koskaan valmis, vaan se vaatii jatkuvaa täydentämistä. Näin tutkimus voi ja sen pitääkin jatkua loputtomiin, koska tietomme ihmisestä on aina puutteellista ja suhteellista. Kun tutkija on ikään kuin ”tyhjentänyt” yhden ontologisen ratkaisun tietomahdollisuudet, hänen tulee palata ihmiskäsityksensä mukaiseen ihmisen olemassaolon hahmotukseen ja kysyä mitä muuta ihminen on kuin sitä, josta minulla on jo tietoa.

- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005