TALVIPÄIVÄN
SEISAUS ON TÄNÄ VUONNA 22.12.2015 KLO 6.48
Tänä vuonna
talvipäivän seisaus osuu 22. päiväksi joulukuuta, tarkemmin sanoen vielä pimeään
aikaan, aamuyöksi, Suomen aikaa klo 6.48.
Päivä on Raafaelin tai Rafaelin nimipäivä. Helsingin horisontin mukaan aurinko
nousee klo 9.24 ja laskee klo 15.13, josta päivät alkavat pidentyä, ensin
hitaammin sitten nopeammin.
Viikoa aikaisemmin aurinko oli noussut 9.18 ja laskenut 15.12. Viikon päästä aurinko nousee 9.25 ja laskee 15.19. Päivä on siis yhdessä viikossa lyhentynyt 5
minuutilla ja pitenee seuraavan viikon aikana viidellä minuutilla.
Seisauksessa aurinko
on Suomesta katsottuna alimmillaan Jousimiehen (Sagittarius) tähdistössä,
jonne se oli siirtynyt Kärmeenkantajan (Ophiuchus) tähdistöstä
18.12., ja on 23 astetta taivaanpallon
ekvaattorin eteläpuolella. Päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhimmillään
ja yö pisimmillään. Etelä-Suomessa Aurinko nousee keskipäivällä etelässä
ollessaan vain 7 asteen ja Oulussa 2 asteen korkeudelle. Utsjoella Aurinko on
keskipäivällä pari astetta horisontin alapuolella, mutta kirkkalla säällä
päivällä on sinertävä valaistus..
Astrologisesti
eli siis todellisimmassa todellisuudessa Aurinko siirtyy talvipäivän
seisauksena Jousimiehen tähdistöstä Kauriin tähdistöön (Capricornus). Tästä syystä eteläistä
kääntöpiiriä kutsutaan Kauriin kääntöpiiriksi (Tropicus
Capricorni).
25/26 päivän
välisenä yönä ja nousee Kaksosten tähdistössä (Gemini) 47 asteen
korkeudelle.
Koska maan
vuosi ei ole tasan 365 vaan
365,22 vuorokuatta, talvipäivän seisaus siityy joka vuosi noin vajaat
kuusi tuntia eteenpäin. Ensi vuosi on karkausvuosi, joten talviväpäivän seisaus siirtyy takaisin
21. päivään joulukuuta (21.12.2016 klo 12.44) Kevätpäivän tasaus tosin on sitten
palmusunnuntaina 20.3. klo 6.01, eikä 21. maaliskuuta.
Kaikki planeetat
ovat Merkuriusta lukuun ottamatta joulukuussa nähtävissä vain aamuvirkuille. Merkurius
näkyy joulukuun lopussa hieman auringonlaskun jälkeen lounaistaivaalla. 29.12.
se on suurimmassa itäisessä elongaatiossaan eli taivaanpallolla kauimmpana
auringosta.
Saturnus oli roomalaisessa mytologiassa sadonkorjuun jumala. Kreikkalaisessa mytologiassa häntä vastasi Kronos, (Κρόνος, krónos)
Saturnus kuvataan usein vanhaksi mieheksi jolla on puujalka ja kädessään
viikate. Kronosta ei pidä sekoittaman toiseen Chronokseen eli ajan symboliin. Chronos: (Χρόνος, "aika”.)
![]() |
Goyan versio sukuprobleemeista |
Muinaiset roomalaiset
viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä
aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa.
Näiden juhlien aikana rooli käännettin:
iäsnnät palvelivat orjiaan. Annettiin lahjoja ja aikaa vietetiin hillittömissä
bakkanaaleissa. Monet jouluperinteemme juontuvat Satrunalia-juhlista.
Talvipäivänseisauksena 25. decembriä, kymmenettä
kuukautta oli Voittamattoman auringon päivä, dies sol invctus.
Tämä oli noin
3-4 päivää todellisen talvipäivän seisauksen jälkeen. Johtuiko tämä vain
kalenterista vai onko olemassa toinen selitys? Tämän kolmen päivän aikana
auringon korkeus kasvaa runsaan asteen. Rooman korkeudella (41o53’44’’
N) noin 25 asteesta 26 asteeseen yli horisontin. Tämä vastaa osapuilleen kahta
auringon tai täydenkuun läpimittaa. Jos on sopiva vertailukohde, esimerkiksi torni tai korkea puu, sen havaitsee. Aurinko on
taas voittanut pimeyden.
seisauksena
kolmessa päivässä metrin, eli varjon pituus lyhenee 8,14 metristä 7,11
metriin. Kesäpäivän seisauksena ero on
lyhyempi, noin 2,5 cm.
Senttimetrin
tarkkkus on tässä laskelmassa absurdi,
mutta oikea yhden merkitsevän numeron tarkkuus antaisi liian epäselvän kuvan.
Tällainen
mittaus voisi muuten olla ihan hauska tehtävä ala-asteen oppilaille. Tosin
seisauspäivinä kouluissa on loma, mutta varjon pituuden muuttuminen on silti
hauskaa seurattavaa. Ja tarkkana sitä ei voi tehdä, sillä aurinko ei ole pistemäinen
kohde. Siksi varjon pää on epäselvä, ainakin pidemmillä mittatikuilla.
Marseillen
seudulla asunut tutkimusmatkailija Pyteas teki n 300 e.Kr kauppalaivan mukana
matkan äärimmäisimpään asuttuun pohjoiseen maahan, joka sai nimen ultima thule. Meren hyvin perustellun
arvelun mukaan alue sijaitsi Saarenmaalla. Itämeren alueelta tuotiin himoittua
koruainesta meripihkaa eli elektronia.
Leveyspiiri
oli tässä määritelmässä oikeastaan leveyspiirin kotangentti. Suorakulmaisesa
kolmiossa kulman tangentti on vastaisen kateetin suhde viereisen kateettiin ja
kotangentti sen käänteisluku, viereisen kateetin suhde vastaiseen.
VUODEN
RAFAEL:
![]() |
Dahrendorfin äärellä |
Dahrendorf
oli FDP:n eli Saksan Vapaiden demokraattien (liberaalisen puolueen) aktiivi. Hän oli 60-luvulla modernisoimassa puolueensa
linjaa ja osallistui kabinetin apujäsenenä Willy Brandtin (1913 – 1992) hallituksen
uuteen, jännitystä lieventävään idänpolitiikkaan, Ostpolitik. Näihin kuuluivat mm. Saksan uuden itärajan Oder-Neisse
linjan ja DDR:n tunnustaminen. Nämä olivat konservatiiveille täysi mahdottomuus.
Vielä 1971 Hallwagin kartoissa Puolaan kuuluva Saksaan aikaisemmin kuulunut osa merkittiin ”tilapäisesti puolalaisen
hallinnon alaisuudessa”.
Uuden
idänpolitiikan näkyvin edustaja oli liittokansleri Brandtin ohella maan liberaali
ulkoministeri Walter Scheel (s. 1919), maansa liittopresidentti vuosina 1974 –
79. Dahrendorf itse oli myös
liittopäiväedustaja 1969-70. Pudottuaan vaaleissa hänestä tuli Euroopan yhteisön
ulkomaankauppa-asioiden komissari 1970 – 1972, sen jälkeen tiedeasiain
komissaari vuoteen 1974.
1974 – 1984 Dahrendorf
oli LSE:n eli London School of Economicsin rehtori ja myöhemmin kansleri. 1982
kuningatar myönsi hänelle arvonimen KBE,
Knight of the British Empire. Ylähuoneeseen, Baron Dahrendorf of Clare
Market - LSE:n sijaintipaikan
mukaan - hänet nimitettiin
1993. Dahrendorf kuoli syöpään Kölnissä 80 vuotiaana kesäkuussa 2009.
Seisahduksen merkeissä
Markku af Heurlin
unohtuitaivaantapahtuma:
VastaaPoistaKuu peittääkiraan tähden eli Aldebaranin 23.12.iltayöstä. Aika valitettavasti ei ollut Ursa sivuilla.