Klubi 4.5. klo 18.00: Jari Ehrnrooth: Vapauden fundamentti

Keskiviikkona 4.5. saamme vieraaksemme valtiotieteen tohtori, kirjailija Jari Ehrnroothin. Hänen avauspuheenvuoronsa otsikkona on Vapauden fundamentti ja Ehrnrooth luonnehtii teemaansa seuraavasti: 

"Liberaalin ajattelun lähtökohdissa vapaus on nähty tasa-arvoisiksi luotujen, luonnostaan hyvien ja rationaalisten ihmisten alkuperäisenä oikeutena, joka kuuluu heille niin kuin oikeus elämään, terveyteen ja omaisuuteen (Locke). Perustuslaillisena kantamuotona voidaan pitää Thomas Jeffersonin laatimaa Yhdysvaltain itsenäisyydenjulistusta vuodelta 1776: Luoja on antanut kaikille ihmisille luovuttamattomia oikeuksia, joihin kuuluvat elämä, vapaus ja pyrkimys onneen.

Jefferson tuumaa

Saman fundamentin valaa - hieman toisin - Suomen vuoden 2000 perustuslaki: Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Jos jotakin turvataan, voidaan kysyä, onko se syntynyt jo ennen lakia? Missä ja minkä tai kenen toimesta?
Kohtaamme mahdollisen paradoksin: edellyttääkö moderni kansanvaltainen hallitusmuoto yksilön syntyperäisenluonnollisen vapauden, jonka olemassaolon moderni tieteellinen järjen käyttö yhä perustellummin kiistää? Voidaan todeta, että luonnon kausaalisen välttämättömyyden (ei vapautta) ja moraalisen tahdon vapauden (eettisen subjektin välttämätön edellytys) välinen ristiriita on ratkaisematon (Kant) tai sitten ratkaisuna on tietoisuus (vapaa fysikaalisesta kausaliteetista). Mutta varmoja voimme olla siitä, että luonnossa ei ole vapautta. Nietzschen sanoin moraalisia tosiasioita ei ole. Vapaus ja moraali jäävät yksin ihmisen tietoisuuden, itsensä kehittämisen ja kulttuurievoluution varaan.
Onko luonnollisen vapauden perustuslaillinen fundamentti modernin yhteiskunnan ongelmien lähde? Selittääkö se myös hyvinvointi-yhteiskunnan kriisin? Onko vastuullisen vapauden askel yhä ottamatta ja onko sen ottaminen mahdollisuuksiemme piirissä?"
_  _  _

VTT Jari Ehrnrooth on kirjailija sekä kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on 1990-luvun alusta alkaen julkaissut useita kauno- ja tietokirjallisia teoksia. Hänelle on myönnetty mm. Kalevi Jäntin tunnustuspalkinto, Valopilkku-palkinto ja Suomen Akatemian tunnustuspalkinto.

Alustaja
Kuva: Hans von Schantz

Ehrnrooth väitteli vuonna 1992 valtiotieteen tohtoriksi tutkimuksellaan Sanan vallassa, vihan voimalla. Sosialistiset vallankumousopit ja niiden vaikutus Suomen työväenliikkeessä 1905–1914 (Helsingin yliopisto. Historiallisia tutkimuksia 167. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1992). Hänen uusi teoksensa Hyvintoimintayhteiskunta (Kirjapaja) ilmestyy heinäkuussa 2016.

Terveituloa

In memoriam Lauri Rauhala: 13.9.1914 - 5.4.2016

Psykologi, filosofi, emeritusprofessori Lauri Rauhala kuoli 5. huhtikuuta 2016 Helsingissä.

Rauhala oli syntynyt 13. syyskuuta 1914 Sievissä muutamia viikkoja ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Hän syntyi paikkakunnalla, joka oli tunnettu hengellisistä herätysliikkeistä, körttiläisyydestä ja vanhoillislestadiolaisuudesta sekä suurista perheistä. Lauri oli 11-lapsisen perheen nuorin. Hänen kasvattajinaan olivat vanhimmat sisarukset. Perheen lapset kasvoivat körttiläisessä hengessä. Hän aloitti nelivuotisen kansakoulun vuonna 1921.

Lauri 2013. Kuva H.Vuorila

Rauhala hyväksyttiin 18-vuotiaana Kajaanin seminaariin viisivuotiseen kansakoulunopettajien koulutukseen. Kajaanissa hän sai ensimmäisen kosketuksen ihmistieteisiin, kasvatustieteisiin, psykologiaan ja filosofiaan. Valmistumisen jälkeen vuonna 1939 Rauhala toimi kolme viikkoa opettajana Oulussa. Opettajan ura katkesi, kun suomalaiset miehet kutsuttiin talvisotaan. Asemasotavaiheessa hän tentti kasvatustieteen arvosanoja Helsingin yliopistoon J.A.Hollolle. Syyskuussa 1944 30-vuotias Rauhala palasi siviiliin.

Rauhala osallistui sodan jälkeen Eino Kailan filosofian historian ja Platonin filosofiaan keskittyville luennoille. Filosofian hän koki kutsumuksekseen, mutta valitsi työllistymisen vuoksi pääaineekseen psykologian, jota hän opiskeli Kailan oppilaiden Kai von Fieandtin ja Arvo Lehtovaaran johdolla. Rauhalan pro gradu työn toinen tarkastaja oli Erik Ahlman, jonka ajattelulla oli myöhemmin suuri vaikutus Rauhalaan. Hän solmi avioliiton Esteri Kankaanpään kanssa.

Rauhala aloitti psykologin työt Sipoossa Nikkilän mielisairaalassa. Kokemukset sairaalapsykologin työssä saivat aikaan oivalluksen, jota Rauhala kutsuu ”Nikkilän herätykseksi”. Mielen häiriöistä kärsivien potilaiden luokitus edeltä määrättyihin tautiluokituksiin on väärä lähestymistapa mielen häiriöihin. Rauhalan mukaan jokainen ihminen on omassa ainutkertaisessa tilanteessaan, joka pitää huomioida auttamistyössä.

Freudin psykoanalyyttinen teoria sai keskeisen aseman Rauhalan ajattelussa. Myöhemmin hän sai kosketuksen fenomenologiaan Carl Gustav Jungin syvyyspsykologian välityksellä. Rauhalan kirjallisen työn avaus oli vuonna 1961 ilmestynyt Mitä psykoterapia on ja kuka sitä tekee? Fenomenologista lähestymistapaa hän tarkastelee jungilaisessa viitekehyksessä.

Kirjan ilmestymisen jälkeen hän puhui eräässä tilaisuudessa Jungin syvyyspsykologian lähtökohdista. Tilaisuuden jälkeen Sven Krohn tuli hänen puheilleen sanoen esitelmän olleen ”lähes puhdasta fenomenologiaa” ja ehdotti Rauhalaa tekemään siitä väitöskirjan. Näin Rauhalan tie Jungista siirtyi Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin filosofioihin. Hän kuului Turussa Krohnin fenomenologis-hermeneuttiseen filosofian piiriin.

Rauhalan väitöskirja Intentionality and the Problem of the Unconscious valmistui vuonna 1969. Krohn toimi vastaväittäjänä. Rauhala haki Turun yliopiston filosofian professuuria, mutta valituksi tuli Juhani Pietarinen. Myöhemmin Rauhala näki tämän myönteisenä asiana, sillä hän välttyi hallinnollisesta vastuusta ja vapautui akateemisista julkaisupaineista. Vuodesta 1970 lähtien hän oli filosofian dosentti Turun yliopistossa. Vuosina 1976-1980 hän oli soveltavan psykologian professorina Helsingissä. Vuonna 1994 Rauhala vihittiin Oulun yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Vuonna 1998 hän sai psykologian emeritusprofessorin arvon.

Hänen 1960-luvulla alkanut kirjallinen uransa jatkui aina 2000-luvulle saakka. Rauhala jäi eläkkeelle vuonna 1981, jonka jälkeen hänen tärkeimmät kirjoituksena ovat syntyneet. Hän oli kysytty luennoitsija erilaisissa tilaisuuksissa ja aktiivinen osallistuja monissa seminaareissa.

Filosofiklubi Helsingissä aloitti syyskautensa toiminnan keskiviikkona 10.9.2014 järjestämällä symposiumin kunnioittaakseen Rauhalan 100-vuotista elämäntyötä. Päivää myöhemmin torstaina 11.9.2014 Lapin yliopisto Rovaniemellä järjesti juhlaseminaarin Lauri Rauhala 100 vuotta. Juhlaseminaarin pääluennoista on koottu kirja (Linkki teokseen kirjoituksen lopussa). Lauri Rauhala itse ei päässyt tilaisuuteen vaan lähetti poikansa Eero Rauhalan välityksellä oman tervehdyksensä, jonka osallistujille välitti juhlaseminaarin pääpromoottori ja puheenjohtaja PsT professori Juha Perttula.

Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologisen filosofian mielenkiinto tiivistyy kysymyksiin, ”Mitä on ihminen”? ja ”Miten ihminen on olemassa tajunnallisena ja kehollisena suhteessa maailmaan?” Näitä kysymyksiä hän on tutkinut reilusti yli puolivuosisataa. Tajunnallisuuden erikoisluonne ja asema ihmisen olemassaolossa sekä maailman jäsentämisessä ovat olleet Rauhalan filosofian keskiössä 1950-luvun alusta alkaen. Hän on kuutisenkymmentä vuotta esittänyt ja yrittänyt perustella, että tajunnallisia ilmiöitä ei voida palauttaa luonnontieteen ilmiöiksi.

Rauhalan situationaalinen säätöpiiri nähdään hänen ehkä tärkeimpänä käsitteellisenä innovaationa. Sillä viitataan tapoihin, joilla ihmisen eri olemispuolet säätelevät toisiaan ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Nämä ihmisen olemispuolet ovat kehollisuus, tajunnallisuus ja elämäntilanteisuus (situationaalisuus). Situationaalisen säätöpiirin käsite on yksi ratkaisuehdotus mind-body –ongelmalle, koska siinä jyrkkä irrallisuus ihmisen eri olemispuolten väliltä poistuu. Situationaalisen säätöpiirin käsite esiintyy Rauhalan artikkeleissa jo vuonna 1973. Vuonna 1974 hän kirjoittaa enemmän situationaalisen säätöpiirin käsitteestä psykoterapian näkökulmasta.

Lauri Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologinen filosofia voidaan sijoittaa suomalaisen filosofisen antropologian jatkumoon Erik Ahlmanin ja Sven Kronin kanssa. Filosofisen antropologian keskeinen kysymys on ”Mikä ihminen on?”. Rauhala kutsuu Ahlmania ja Krohnia hengen suurmestareiksi. Hän suhtautui varauksellisesti Krohnin teosofisiin ja parapsykologisiin ajatuksiin. Rauhalan mukaan ihminen on todellistunut ainakin materiana, orgaanisena tapahtumisena ja tajunnallisuutena.

Rauhalan holistista ihmiskäsitystä on sovellettu empiirisen kokemuksen tutkimuksessa monilla eri tieteenaloilla ja erityistieteissä. Yli puolet holistisen ihmiskäsityksen sovelluksista liittyy kasvatustieteisiin tai sen lähitieteisiin: didaktiikka, ammattikasvatus, kasvatuspsykologia, kasvatusfilosofia. Muita sovelluksia löytyy muun muassa hoito- ja terveystieteiden aloilta.

Heikki Vuorila

http://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62321/Kokemuksen_tutkimus_V_verkkoversio_pdfa.pdf?sequence=5

Klubi ke 20.4.2016 prof. emerita Riitta Nikula: Rakennussuojelun käsitteiden problematiikkaa

Keskiviikkona 20.4. saamme vieraaksemme prof. emerita Riitta Nikulan, joka käsittele rakennussuojelun problematiikkaa. 

Nikula luonnehtii teemaansa seuraavasti:

"Rakennetun ympäristön suojelua säätelee rakennussuojelulaki ja asemakaavalaki. Ylin asiantuntijaviranomainen on Museovirasto, alueellinen asiantuntemus on vaihdellen delegoitu kaupunkien museoille.

Käsitys alueiden ja yksittäisten kohteiden arvosta perustuu tutkimuksessa selvitettyjen ja inventoinneissa, rakennusselvityksissä ja viime kädessä viranomaisten lausunnoissa kirjoitettuihin arvoihin.

Ongelma kiteytyy siihen, että argumentoinnin arvot jakautuvat käsitteellisesti kahteen luokkaan:

1) historialliset arvot perustuvat kohteen fyysisten ominaisuuksien yksiselitteisiin ominaisuuksiin (paikka, funktio, ikä, materiaalit, rakenteet),
2) esteettiset arvot perustuvat yksilön havainnon pohjalta tehtyyn analyysiin kohteen ominaisuuksista.

Rakennussuojelukiistan ydin on usein se, että suojelua vaativa perustelee ratkaisua kohteen korkealla iällä, vastustaja pitää kohdetta niin rumana, että se on syytä purkaa.

Tyylin käsite taidehistorian pitkän tutkimusperinteen ytimessä on kätkenyt arvoproblematiikan vaikeaksi avata keskustelussa. Tyylihistoriallisella luokittelulla yksilöllinen kohde paketoidaan jonkun tyylin merkittäväksi tai kehnoksi edustajaksi."

. . . .

Töölöä ilmasta

Riitta Nikula väitteli v. 1981 Helsingin Töölön arkkitehtuurista. 1985 – 1990 Nikula johti taidehistorian naistutkimusprojektia, vuosina 1988 – 94 hän oli Suomen rakennustaiteen museon tutkimuspäällikkö ja 1994 – 2007 Helsingin yliopiston taidehistorian professori. Riitta Nikula sai 2015 Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän tietokirjapalkinnon.

Nikulan kirjallisesta tuotannosta mainittakoon mm Rakennettu maisema. Suomen arkkitehtuurin vuosisadat (Otava 1993), Suomen arkkitehtuurin ääriviivat (Otava 2005) sekä Suomalainen rivitalo, työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi (SKS 2014)

Tervetuloa