Keskiviikkona 14.3. filosofinen pianisti Minna Pöllänen tarkastelee suursäveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin (1759 - 1791) tuotantoa, Taikahuilua ja Mozartin musiikin suhdetta supersymmetriaksi nimettyyn ja hiukkasfysiikan perimmäisiä lainalaisuuksia käsittelevään teoriaan.
Minna johdattaa esitykseensä seuraavasti:
"Nobel-fyysikko Frank Wilczekin kirjat Longing for the
harmonies (1988, yhdessä Betsy Devinen kanssa) ja The Lightness of being (2008) antoivat impulssin palata
lempiaiheeseeni, Mozartin musiikin ainutlaatuiseen ajallis-tilalliseen
balanssiin ja Taikahuilun arvoitukseen.
Suuret taideteokset ovat kuin sielun peilejä
jotka heijastavat kullekin sen mitä
he ovat valmiita vastaanottamaan. Mozartin Magnum opus Taikahuilu on
ollut minulle matkakumppani elämässä. Sen paljon parjatun “lapsellisen
libretton” ja tyylillisen moninaisuuden läpi
avautuu kiehtova jungilainen allegoria jossa henkilöhahmot ja eri sävellajit
symboloivat korkeampaa neoplatonista todellisuutta. Kaikilla on parinsa.
Mozartin teemat kasvavat
kuin luonnon organismit kahden toisiaan täydentävän
voiman vuorovaikutuksesta. Ehkä juuri siksi se on niin ainutlaatuisen
kohottavaa?
Voisiko olla niin että Mozartin teoksissa heijastuu
supersymmetria, mm.Wilczekin esittämä
kvanttifysiikan periaate joka yhdistäisi kaikki tunnetut
luonnonvoimat?
Entä oliko Mozart feministi?
Loistava Irina Zahharenkova on
duopartnerinani teoksissa jotka valaisevat näitä
kysymyksiä. Mozartin viimeisen jousikvinteton
4-kätinen-sovitus säteilee puhdasta iloa Es-duurissa,Taikahuilun mystisessä
sävellajissa."
Tervetuloa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.