Tänä vuonna kesäpäivänseisaus on torstaina 20. kesäkuuta kello 20.50:56 universaaliaikaa ja 23.50 Suomen aikaa, Innon päivänä. Into on nykyään harvinainen, mutta viime vuosina uudelleen yleistyvä miehen etunimi. Tunnetuin on valokuvaaja I.K. (Into Konrad) Inha (1865 -1930).
Markku Into (1945 – 2018) oli Turun undergroundin kantava voima Jarkko Laineen lisäksi. Into oli myös merkittävä kääntäjä, suomensi mm. Allen Ginsbergin tuotantoa. Lisäksi hän käsikirjoitti Kierkegaardia käsittelevän sarjakuvan Paha hämärä.
Alla osa hänen teoksiaan.
· Tuonela Rock. Jyväskylä: Gummerus, 1971.
· Tänään kotona. Helsinki: Tammi, 1978.
· Etäisten lauseiden mies. Helsinki: Tammi, 1980.
Aurinko korkeimmillaan.
Kesäpäivänseisauksena aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla korkeimmillaan. Tähtitieteellinen kesä alkaa, ja päivät alkavat lyhentyä. Päivänseisauksen aikana ovat muutamat kesäpäivät, jolloin aurinko on keskipäivällä jokseenkin samalla, Helsingissä runsaan 53 asteen korkeudella.
Eteläisellä pallonpuoliskolla vuorostaan aurinko on matalimmillaan. Päivät alkavat pidetä. Etelämantereella on napayö.
Eläinradalla Aurinko siirtyy Kaksosten (`) merkistä Kravun (a) merkkiin. Nämä typografiset merkit tietokonetta varten kehitti muuten Harvardin yliopiston tieteen historian professori Owen Gingerich (1930-2023).
Ohessa Helge Keitelin kuva eläinradasta
Taivaanpallolla Aurinko on vielä Kaksosten ja Härän tähdistöjen rajalla..Täysikuu on juhannuksena 22.6. aikaisin aamulla klo 4.08, ja kuu on silloin myös matalimmillaan.
Taivaan kirkkauden takia tähtiä ei juuri näy. Voi kuitenkin korkealta kaakkoiselta taivaalta yrittää 1-2 aikaan aamuyöstä etsiä Kesäkolmion. Kesällä pohjoinen taivas on kirkas mutta eteläinen pimeä. Huomaan sen täällä kotonani. jossa ikkunat ovat pohjoiseen ja etelään. Taivaan ilmiöitä voi seurata luotettavasti Ursan sivuilta. https://www.ursa.fi/etusivu.html
Planeetat samalla viivalla.
Kesäkuun 3. päivänä aamulla neljä planeettaa olivat miltei samalla viivalla. Venus samoin, mutta auringonvalo peitti sen näkyvistä. Tämä ilmiö ei näkynyt Suomessa, koska oli liian valoisaa. Kuvassa ilmiö, kuvalähde FB Physics-Astronomy.
Vuonna 451 koillisessa Galliassa
20.6. 451 roomalaisen generalissimus Aëtiuksen (395 - 455 joukot ja länsigootit kuninkaansa Teoderikin johdolla voittivat Attilan (395 – 453) johtamat hunnien ja hänen liitolaistensa itägoottien joukot Katalunisten kenttien taistelussa nykyisen Chalons-en-Champagneen (ent. Chalons-sur-Marnen) seutuvilla Seinen ja Marnen välisellä alueella. Teoderik kaatui taistelussa, mutta hänen poikansa Thorimund nimitettiin heti kuninkaaksi, ja tämä jatkoi joukkojensa johtamista.
Taistelu oli hurja, Erään arvion mukaan 300.000 miestä jäi tappotantereelle. Toisaalta on perusteltu arvio, että hunneja olisi ollut vain 30.000, sillä liikkuvalle ratsuarmeijalle ei riitä laitumia.
Tappio ei ollut ratkaiseva. Attila pystyi perääntymään hallitusti ja vielä uhkamaan Roomaa.
Attila vetäytyi sen jälkeen kotiseudulleen Pannoniaan. Balkanin seutuville.
Hän kuoli vajaat kahta vuotta myöhemmin hääyönään, vuonna 453 verensyöksyyn. Attila oli yhdeksi puolisokseen – heitä oli lukemattomia - nainut voittamansa burgundilaisruhtinaan tyttäreen Ildikon.
Häitä oli vietetty hurjien juominkien merkeissä. Aamulla, tai oikeammin puolen päivän tienoissa löydettiin itkuinen ja pelonsekainen prinsessa hunnutettuna kuolleen miehensä vierestä.
Hunnien valtakunta
Hunnit surivat kuningastaan raastamalla hiuksiaan ja haavoittamalla itseään aseillaan. Ja hautasivat hänet suunnattoman aarteen kanssa tuntemattomaan paikkaan, jota vieläkään ei ole löydetty. Niin mahtavat peijaiset hunnit pitivät kuninkaalleen, että huhu noiden kemujen valtavuudesta kantautui Konstantinopoliin asti. Kuvassa Hunnien alueita, Tähti Pannoniassa.
Attila on keskeinen hahmo Nibelungein laulussa, jonka uskotaan myös kertovan Burgundien perikadosta. "Siinä istui Unkarin-maalla kuuluisa Attila-kuningas, jonka vertaista ei ole ollut. Kahtatoista valtakuntaa hän hallitsi; kaksitoista kuningasta, kruunut päässä, häntä palvelivat; kaksitoista herttuaa, kolmekymmentä kreiviä sekä epälukuiset ritarit ja asemiehet seisoivat hänen ympärillään. Se kuningas oli laupias ja hurskas; hänen vertaistaan ei ole ollut." (suom. Osmo Pekonen.)
”Missä Attitan hevonen on kulkenut, siellä ruoho ei enää kasva.” Attila kutsui itseään Jumalan ruoskaksi.
Ratsastajakansa hunnit lähtivät Keski-Aasian aroilta. Alkuperästä on epäselvyyttä. Pitkään vaikuttaneen käsityksen mukaan xiongnut Kiinana alueelta olisivat olleet hunneja. Tätä ei enää pidetä todennäköisenä Osa unkarilaisista – Viktor Orbán heidän joukossaan - pitää itseään hunnien jälkeläisinä.
Suurimmillaan hunnien valtakunta ulottui, lähteestä riippuen Kaspian tai Asovan meren, Mustameren lahden rannoilta aina Tanskaan ja Saksaan saakka. Kysymys on tulkinnanvarainen senkin vuoksi, että valtakunta ei ollut territoriaalivaltio.
Attilan kuoltua valtakunta hajosi. Hovissaan Attila joi puuastiasta ja pukeutui vaatimattomaan mutta aina puhtaaseen pukuun.
Keisari Valentianus murhautti Aëtiuksen vuonna 455. Tämän ystävät kostona murhasivat keisarin puolta vuota myöhemmin. Näin annaalit kertovat
1960 Unkarista löydettiin luuranko, jota arveltiin Attilan luurangoksi. Koska asiasta ei ollut varmuutta, pyydettiin neuvoa neuvostoliittolaisilta spesialisteilta. ” Kyllä se on Attilan.” –
”Mistä tiedätte?” – ”Se tunnusti.” (Kirjasta Ole totinen toveri.)
Itäisellä Tyynellämerellä
Kesäpäivänseisauksena aurinko paistaa suoraan pään päältä, zeniitistä pohjoisella kääntöpiirillä eli Kravun kääntöpiirillä. Aivan järjettömän tarkkaan se keskipäivällä zeniitissä pisteessä 23°26′1N 133o 40’W. Tämä on keskellä itäistä Tyyntä valtamerta, suunnilleen 2500 kilometrin päässä kääntöpiiriä pitkin sekä Havaijin saaristosta lännessä että Kalifornian niemimaasta idässä.
Lähinnä oleva maa-alue on Los Angeles noin 1700 kilometrin päässä itäkoillisessa. Tässä kohdassa Pohjois-Amerikan rannikko kulkee jokseenkin suoraan kaakko-luoteis-suunnassa. Etelä-Amerikkahan on Pohjois-Amerikasta kaakkoon eikä etelään.
Kalifornia kokonaisuudessaan kuului Espanjan alaisuuteen. Nykyisen Los Angelesin paikalla oli kylä tai pieni kaupunki, jolle espanjalainen kuvernööri antoi 1781 nimen «El Pueblo de Nuestra Señora la Reina de los Ángeles del Río de Porciúncula» Suomeksi jotensakin ”Meidän rouvamme kuningattaren Porcinciúncula-joen enkelten kylä”. Zorroa lukenet muistavat, että kirjuriparkojen piti päiväykseen kirjoittaa paikan nimi täydellisenä.
Alue kuului Meksikolle vuoteen 1848, jolloin Yhdysvallat valloitti pohjoisemman Kalifornian itselleen. Kalifornia sai osavaltion aseman pian tämän jälkeen, 1850. 1849 Kalifornian alueelta löydettiin kultaa, ja alkoi kuuluisa kultaryntäys (”forty-niners”), joka toi alueelle 300.000 uutta asukasta.
Kultaa löydettiin ensin sveitsiläisen John (Johann) Sutterin Uuden Helvetian mailta, nykyisen Sacramenton, Kalifornian osavaltion pääkaupungin alueelta. Kultaryntäys tuhosi Sutterin (1802 - 1880) laajan 200 km2 maatilan. Elämänsä lopussa hän sai Kongressilta pienen korvauksen. Joku tosin vois lisätä, että Sutter sai Herran oikeutetun rangaistuksen siitä, että hän kohteli intiaaneja aivan kelvottomasti, suorastaan orjina.
Stefan Zweig kertoi näistä tapahtumista novellikokoelmassaan Ihmiskunnan tähtihetkiä. (Sternstunden der Menscheit 1927, suom. J.A Hollo 1953)
Kalifornian niemimaalla.
Meksikossa Kalifornian niemimaalla 2500 kilometriä mainitusta pisteestä itään juuri Kravun kääntöpiirillä on Todos Santos -niminen, runsaan 7000 asukkaan kaupunki. Nimi tarkoittaa kaikkia pyhiä. tai suomeksi myös pyhäinmiestenpäivää. (Día de Todos los Santos)
Kaupunki elää maataloudesta ja turismista.
Virallisesti Meksikon nimi on Estados Unidos Mexicanos eli Meksikon yhdysvallat. Tämänkin vuoksi pidän Suomessa vakiintunutta ilmaisua yhdysvaltalainen epäonnistuneena.
Kalifornian niemimaan - pinta-alaltaan n 143.000 km2 - erottaa Meksikon mannermaasta Kalifornian lahti. Meksikon koko pinta-ala on 1.800.000 km2 ja väkiluku 115 miljoonaa.
Colorado-joki, Yhdysvaltain viidenneksi pisin ja laskee Meksikon alueella Kalifornian lahteen. Koska joen vettä on (liian) tehokkaasti käytetty kasteluun, niin loppuosa joesta on käytännössä kuivunut.
Joki alkaa Kalliovuorilta, kulkee useiden USA:n osavaltioiden ja Luoteis-Meksikon halki. Sen kokonaispituus on 2330 kilometriä ja valuma-alue 637.000 nelikilometriä eli osapuilleen kaksi kertaa Suomen kokoinen. Hooverin pato ja Grand Canyon ovat Colorado-joen varrella.
Aloha!
Pisteestä noin 2500 kilometriä länteen alkaa Havaijin saaristo. Sen pääosa ulottuu noin 600 kilometrin alueelle. Koko saariston pituus on 2.500 km. Saariston läntisin saari on Midwayn atolli, joka hallinnollisesti ei kuulu Havaijin osavaltioon. Nimensä mukaisesti Midway on jokseenkin puolivälissä matkalla Japanista Honoluluun.
Tyynen valtameren mittasuhteet ovat käsittämättömät. Meren kokonaispinta-ala on 165 miljoonaa km2 eli osapuilleen kolmannes maapallon pinta-alasta ja vajaat puolet kaikkien merien pinta-alasta.
Havaijin saaristo muodosti yhtenäisen itsenäisen kuningaskunnan 1810 – 1893. Sen jälkeen Yhdysvallat miehittivät saaret. Erinäisten vaiheiden, mm. lyhytaikaisen tasavallan, jälkeen saaristo oli Yhdysvaltain territorio vuodesta 1898. Osavaltion aseman Havaiji sai elokuussa 1959 yhdessä Alaskan kanssa. Alaska on 49. ja Havaiji 50. Yhdysvaltain osavaltio. Havaijin lippu on ainoa Yhdysvaltojen osavaltion lippu, jossa on kuvattuna Britannian Union Jack!
Havaijin kokonaispinta-ala on noin 28.000 km2, josta ,maata noin 16.000 km2. Väestö 1,5 miljoonaa. Suurin saari on Havaiji.
Pääkaupunki Honolulu ( 21° 18′ 17″, 157° 51′ 26″W eli hieman Kauriin kääntöpiirin eteläpuolella) on pienemmällä Oahun saarella. Pearl Harbor on Honolulusta hieman länteen sijaitseva laguunisatama, jolla sijaitsee Yhdysvaltojen Tyynen meren laivaston tukikohta ja komentokeskus. Honolulun sataman vuotuinen rahtimäärä on 15 miljoonaa tonnia eli hieman enemmän kuin Helsingin sataman .
Havaijin korkeimmalla vuorella, Mauna Kealla Havaijin saarella noin 4.200 metrin korkeudessa on monia merkittäviä tähtitieteellisiä havaintoasemia, mm. Keckin observatorion kaksi 10,3 metrin peiliteleskooppia. Observatorioita on arvosteltu siitä, että ne häiritsevät alueen ekologiaa, ja vuori on alkuasukkaiden pyhää aluetta.
Saaren alkuperäisasukkaat olivat polynesialaisia. Ensimmäinen muuttoaalto oli 300-luvulla ja seuraava 1100 luvulla j.Kr.
Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkaaja James Cook löysi Havaijin 1778. Vuotta myöhemmin hän kuoli alkuasukkaiden kanssa käydyssä kahakassa. Cook oli antanut saarille nimen Sandwich Islands rahoittajansa Sandwichin 4. jaarlin John Montagun mukaan.
Myös venäläinen, balttilaissyntyinen meriupseeri, myöhemmin amiraali Adam Johann von Krusenstern kävi saarilla ja kartoitti saaria 1800-luvun alussa. Hän teki pitkän tutkimusmatkan koko maapallon ympäri 1803 – 1806, ensimmäisenä venäläisenä. Tieteellisistä ansioistaan Krusenstern kutsuttiin Pietarin tiedeakatemian ja lukuisten ulkomaisten akatemioiden jäseneksi.
Hänen mukaansa on nimetty Venäjän laivaston koululaiva, nelimastoparkki Kruzenštern (Крузенштерн). Kaipa nyt joku patriootti on keksinyt, että myös Havaiji on Venäjän Pyhää maata.
Midwayn taistelu
Kesäkuun alussa 1942, hyvin tarkalleen puoli vuotta Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen oli käännekohta Tyynenmeren sodassa: Midwayn taistelu Japanin ja Yhdysvaltain laivastojen välillä käytiin aavalla merellä lentokoneilla ja sukellusveneillä ilman että laivat olivat suorassa taistelukosketuksissa tosiinsa. Taistelussa Yhdysvallat menetti yhden lentotukialuksen, USS Yorktownin. Sen saattoi korvata. Japani menetti neljä eikä pystynyt rakentamaan uusia tilalle.
Korallimeren taistelu Australian ja Uuden Guinean edustalla vajaata kuukautta aiemmin oli ensimmäinen meritaistelu, jossa laivat eivät nähneet toisiaan tulittaneet toisiaan. Tämä taistelu päättyi Japanin taktiseen mutta liittoutuneiden strategiseen voittoon, kun sen merkitystä nyt arvioidaan. Mm. Japani ei voinut enää uhata Australiaa.
Matka Korallimereltä Midwaylle on noin 6000 kilometriä. Tämä on Atlantin leveys sen leveimmältä kohdalta
Kuten tunnettua, Neuvostoliiton ja Venäjän puolustusdoktriini oli ja on offensiivinen. Yhdysvaltain puolustusdoktriini on defensiivien. Se puolustaa itärannikkoaan Atlantin itärannikolla ja länsirannikkoaan Tyynenmeren länsirannikolla.
Pohjoisella napapiirillä
Pohjoisella napapiirillä, siis noin 67 leveyspiirillä ollaan pituuspiirillä 133 läntistä pituutta Kanadan Luoteisterritorioissa Arctic Red Riverin rannalla. Joen pituus on n. 500 km ja virtaamoa160 m3/s. eli kolmasosa Kemijoen virtaamasta.
Joki on Mackenzijoen sivujoki. Pohjoiseen Jäämereen laskeva Mackenzie on Kanadan suurin joki ja on yksi mantereen suurimmista. Pituus on kaiken sivujokineen kaikkiaan yli 4.240 kilometriä ja virtaama 9.700 m3/s. Itse joki alkaa Isosta Orjajärvestä. Joen valuma-alue on 1.800.000 km2 eli neljäsosa enemmän kuin pohjoismaiden yhteinen pinta-ala
Lähin asutus on pieni noin 650 asukkaan kylä Fort McPherson, Tästä noin 450 km itään on Iso Karhujärvi, Kanadan suurin ja Pohjois-Amerikan neljänneksi suurin järvi. Sen pinta-ala on 31.200 km2 , yli kolme kertaa Uudenmaan kokoinen..
Pohjois-Siuntiossa on Karhujärvi, pinta-alaltaan vaatimattomampi 2 km2. Aina ajaessani sen ohi sieluni silmillä näen itseni Ison Karhujärven rannalla.
Aikakirjoista 750 vuoden ajalta.
Pyhä Tuoma Akvinolainen, kirkonopettaja Doctor angelicus ja Doctor communis, kuoli 7.4. 1274 Kirkkovaltiossa. Hän oli syntynyt 1225 Sisilian kinigaskuntaan kuukluvassa Aquinan maakunnassa Keski-Italiassa. Ensi vuonna on kulunut 800 vuotta Tuomas Akvinolaisen syntymästä. Hän oli domi9nkanaimunkki. Hänen pääteoksensa on viisiosainen Summa theologiae, jonka yhtä osaa olen dominikaanimunkkien ylläpitämässä Studium Catholicumissa Ritarikadulla pitänyt kädessäni ja lukenut alkeellisella latinallani yhden kappaleen.
Immanuel Kant syntyi 22.4.2024 silloisessa Itä-Preussissa Königsbergissä, nykyisessä Kaliningradissa. Hän, uuden ajan merkittävimpiä ajattelijoita ja kosmopoliitin esikuvaa, eli koko elämänsä Königsbergissä tai sen lähellä
Suomen Filosofinen Yhdistys piti 23.4. iltapäiväseminaarin Kantista. Seminaarista jäi lähinnä mieleen kohta prof. em. Vesa Oittisen luennosta, jossa hän käsitteli venäläisen ajattelun suhdetta Kantiin. Jos oikein ymmärsin, niin 1800-luvun Venäjällä Schopenhauer ja Hegel olivat kovempaa kamaa. I maailmansodan aikana Venäjällä toettiin Kantin ajattelun olevan saksalaisen militarismin pohja.
Kantin hautamuistomerkki on saanut olla rauhassa Kaliningradissa Myös Stalinin aikana. Saksan 1991 lahjoittama Kantin patsas sen sijaan on töhritty v. 2018. Kaliningradin yliopisto on nimetty Kantin mukaan
Yksi Kantin tunnetuimpia teoksia on hänen tutkielmansa Ikuiseen rauhaan, Zum Ewigen Frieden 1795. Napoleonin sotien jälkeen teos unohdettiin pitkäksi aikaa.
Kant kuoli 79-vuotiaan helmikuussa 1804, vajaata kahta vuotta ennen Austerlitzin taistelua, ns. Kolmen keisarin taistelua 2.12. 1805. Opin S. Albert Kivisen pitämiltä Filosofian historian luennoilta, että itävaltalais-amerikkalainen oikeusoppinut Hans Kelsen (1881 – 1973) oli samalla uuskantilainen filosofi. Hänen pääteoksena on Puhdas oikeusoppi (Reine Rechtslehre1934 suomalainen laitos 1968)
Kaliningradissa pidettiin 20 – 22.4. 2024 Kant-yliopiston järjestämä suuri Kant-kongressi, johon osallistui myös suomalainen TkT Tarja Cronberg. Tämä herätti maassamme suurta pahennusta Putin-propagandana. Akateeminen yhteisömme oli Cronbergin tapauksesta nolosti hipihiljaa kunnes suoraselkäinen Janne Saarikivi kirjoitti asiasta, myös Kantiin viitaten: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010432009.html
Beethovenin viimeinen, 9. sinfonia Oodi ilolle esitettiin ensi kerran Wienissä 7.5.1824. Beethoven itse johti esitystä ystävänsä avustamana. Hän oli silloin jo täysin kuuro eikä kuullut hurjia suosionosoituksia. Säveltäjä täytyi kääntää katsomaan niitä.
Minulle ikimuistoisin Oodin ilolle esitys oli Finlandia talossa parisen kymmentä vuotta sitten, vuonna 2005.
Kreikkalainenlaulajat Nana Mouskouri piti konsertin, aivan upean. Konsertti oli todellinen yleiseurooppalainen kavalkadi hienoja iskelmiä. Konsertin lopussa mm. Pirkko Mannola ja Åke Lindman kutsuttiin lavalle.
Konsertin lopuksi Mouskouri lauloi Oodin ilolle. Koko yleisö nousi seisomaan ja kuunteli aivan hiljaa. Seuralaiseni ja minä puristimme toisiamme voimakkaasti kädestä.
Mouskouri oli myös viisi vuotta, 1994 - 1999, Euroopan parlamentin jäsen ja edusti konservatiivista Uutta demokratiaa.
Tshekkiläiset mestarikirjailijat Franz Kafka ja Jaroslav Hašek olivat ikätovereita. Molemmat olivat syntyneet 1883. Olivatko he tavanneet koskaan toisiaan; se on epäselvää. Mutta epäilemättä tiesivät toisensa.
Maailmansodan sytyttyä Kafka oli vapautettu sotapalveluksesta, koska häntä tarvittiin vakuutusyhtiössä, jossa hän työskenteli. Hašek liittyi armeijaan, joutui 1915 sotavangiksi ja myöhemmin liittyi vastaperustettuun saksalaisia vastaan taistelevaan Tshekkilegioonaan.
Kafka ja Hašek myös kuolivat samaan sairauteen, tuberkuloosiin samoihin aikoihin. Hašek tammikuussa 1923 - alkoholismi joudutti hänen loppuaan - ja Kafka runsasta vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1924.
Olen kerran elämässäni tavannut herra Kafkan. Joskus 30 vuotta sitten osuin skientologien informaatiopisteeseen Leppävaarassa tai Kirkkonummella. Kafka esitteli aihetta minulle. Onneksi en sentään tähän koukkuun tarttunut.
_____________________________
Hammarskjöld
Kuun alussa olin ystäväni kanssa katsomassa Kino Kirkkonummessa ruotsalaista elokuvaa Hammarskjöld. Kertomus YK:n toisen pääsihteerin yhdeksästä viimeisestä elinkuukaudesta. Ja ennen muuta hänen sisäisestä kamppailustaan Kongon kriisissä, suurvaltojen välissä. Nimiosaa esitti Mikael Persbrandt.
Vaikuttava, suorastaan rankka.
Hammarskjöld päätti käyttää YK:n joukkoja Katangan kapinan lopettamiseen. Ensin se onnistuikin, ja Tshomben hankkimat palkkasoturit poistuivat maasta rauhanomaisesti. Mutta sitten he palasivat.
Dag Hammarskjöld kuoli lento-onnettomuudessa mennessään 18.9.1961 tapaamaan Katangan kapinallishallituksen presidenttiä Moise Thsombea. Vieläkin on epäselvää, oliko kyseessä onnettomuus vai – kuten elokuvassa esitetään – belgialaisten kaivospiirien tai muiden järjestämä hyökkäys Fouga Magister -koneella. Tämä voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi, sillä kaikkia arkistoja ei ole avattu.
Hammarskjöld kirjoitti lyhyitä muistiinpanoja ja runoja, jotka postuumisti julkaistiin nimellä Kiinnekohtia (Vägmärken). Suomeksi kääntänyt Sinikka Kallio (Rolf Nevanlinnan puoliso). Siinä näkyi tehokkaan virkamiehen toinen, sisäinen puoli. Matka itseen on pisin.
Itke / jos voit, / Itke / mutta älä valita / Tie valitsi sinut - / ja sinun osasi on kiittää.
Hammarskjöldin syvä uskonnollisuus oli salattua, omaa, ja tuli ilmi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Ja oli vähän ikäväkin yllätys 60-luvun alun maallistuneessa Ruotsissa. Mutta usko – luja luottamus - antaa ihmiselle vahvan vakaumuksen toimia oikein. Hammarskjöldin seuraaja U Thant oli buddhalainen.
Vapaamuurareiden, joihin Hammarskjöld ei kuulunut, edellytetään uskovan yhteen korkeampaan jumaluuteen.
Nyt asioita katsotaan avarammasta perspektiivistä. Retriitit ovat arkipäivää. Huomasin myös kirkossa aktiivisen sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon viettäneen Nepalissa 10 päivää intensiivisellä meditaatiokurssilla. Tästä hän oli antanut hyvät kasvokirjapäivitykset.
. . . . .
Tässä vielä VTT Risto Volasen teksti syksyltä 2021:
Dag Hammarskjöldin kuolemasta 60 vuotta
Dag Hammarskjöld kuoli tänään 60 vuotta sitten 18. syyskuuta 1961. Muistan hyvin kun Jyväskylän lyseon välitunnilla pohdimme kummissamme tilannetta. Kun sitten hänen mietekirjansa Vägmärken ilmestyi, tilasin sen Gummeruksen kirjakaupasta ja otin matkalukemisiksi Savon Prikaatiin. Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä 29. heinäkuuta 1905. Sattui niin, että valtiosihteerivuosien ruotsalainen kollegani Lars Danielsson oli lukenut oman Vägmärkeninsä, ja hän järjesti kutsun Hammarskjöldin syntymän satavuotisjuhlaan hänen Backåkran tilalle Skooneen.
Nuori Dag Hammarskjöld eteni virkauralla nopeasti ensin valtiovarainministeriön ja sitten ulkoministeriön valtiosihteeriksi. Lopulta hän nousi Tage Erlanderin hallitukseen sitoutumattomana ministerinä. YK:n pääsihteeriksi hän tuli 1953. Muun ohessa hän kehitti YK:n ensimmäiset rauhanturvajoukot Suezille vuonna 1956. Kun turvallisuusneuvosto päätti lähettää rauhanturvaajat Kongoon, ne olivat paikalla päätöstä seuraavana päivänä.
Hammarskjöld kuoli Kongon kriisiä sovitellessaan lentoturmassa nykyisen Zambian Ndolassa. Taskusta ja matkatavaroista löytyivät Uusi testamentti, Tuomas Kempiläisen ”Kristuksen seuraamisesta” sekä juutalaisen mystikon Martin Buberin keskeneräinen käännöstyö. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi ”Vägmärken” (Suomennettu nimellä Kiinnekohtia, Otava 1963), päiväkirjan tapaan kirjoitettu miete- ja runoteos.
Tehokkuudestaan tunnettu virkamies olikin ollut uskovainen kristitty. Kuusikymmentäluvun alun Ruotsissa asetelma näytti monista skandaalimaiselta. Dagens Nyheterissä Vägmärkenin arvostelija piti onnellisena, että Hammarskjöld ”sai kuolla” ennen kuin etääntyi vieläkin kauemmaksi todellisuudesta.
Hammrskjöldin syntymän juhlavuosi 2005 tarjosi mahdollisuuden pohtia uudelleen, mistä oli kysymys. Svenska Dagbladetin entinen päätoimittaja, nyt maaherra Mats Svegfors haastoi 1960 –luvun kriitikot. Hänen Hammarskjöld -tutkielmansa alaotsikko on ”Ensimmäinen moderni ruotsalainen”.
Svegfors seuraa Hammarskjöldiä isä Hjalmarin ja äiti Agneksen suvuista ja kodista alkaen. Dagin syntymän aikoihin isä oli juuri tulossa Ruotsin opetusministeriksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hänestä tuli pääministeri. Hän sai pidettyä Ruotsin puolueettomana, mutta uppiniskaisuus Englannille toi kauppasaarron ja pula-ajan. Hungerskjöld sai lähteä maaherraksi Uppsalaan. Myöhemmin Dag muisteli nuoruuttaan: ”Korvapuusteista poika oppi / että hänen isänsä nimi / oli heille vihattava.”
Juhlavuoden 2005 helmiin kuului Kaj Falkmanin tutkielma Vägmärkenin runoista. Se kertoo, että niiden mitta oli japanilainen haiku.
Svegfors kuvaa 1920 -luvun Uppsalaa, josta kasvoi esiin uuden vuosidan Ruotsin kirkko, sosialidemokraattinen puolue ja – Dag Hammarskjöld.
Dagin filosofian professori Axel Hägerström ajoi osaltaan valistusta ja modernia Ruotsiin: vain luonnontieteellinen tieto on pätevää, ihminen on luonnostaan eettinen, humanistiset tieteet ovat ”ainoastaan älyllistä leikkiä tunneilmaisuilla”.
Teologien taholta modernin haasteeseen vastasi professori tuleva Ruotsin arkkipiispa Nathan Söderblom, joka oli Hammarskjöldien perhetuttu. Hänen vastauksensa vaikutti vahvasti pohjoismaisiin kirkkoihin, Suomeen tosin vasta viime vuosikymmeninä.
Söderblom loi perusteet ”protestanttiselle sosiaaliopille”, joka mukaan kirkon missiona on toteuttaa yhteiskunnassa ihmisluontoon luontaisestikin kuuluvaa oikeudenmukaisuutta. Toisaalta tiede ei voi tavoittaa ihmisen hengellistä kokemusta, joka kuuluu uskonnon piiriin. Kun siis ihminen on Axel Hägerströmin valistuksen mukaan luonnostaan oikealla tavalla viisas eli vanhurskas, kirkon tehtäväksi jää vain tarjota hengellinen kokemus ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.
Mutta tämä ei riittänyt Hammarskjöldille.
Nuori Dag Hammarsjöld otti kyllä omakseen modernin uskomisen käytännöllisen puolen. Virkamiehenä ja pääsihteerinä hänen kutsumuksensa oli edistää totta ja oikeaa Ruotsissa ja maailmassa.
Mutta kun monet muut virkamiehet tekevät illalla muistiinpanon päivän tapahtumista, Hammarskjöld tiivisti päivän henkisen tai hengellisen annin. Svegforssin kirjan ansio on seurata Hammarskjoldiä askel askeleelta, sisäistä kokemista ja ulkoista toimintaa yhdistäen. Vielä YK:n pääsihteerinä hän sanoi, että hän varaa päivittäin muutamia tunteja myös tärkeämmille asioille.
Albert Schweitzer, Tuomas Kempiläinen, Meister Eckhart olivat Hammarskjöldille läheisiä, kun hän tavoitteli ymmärrystä sielunliikkeistään ja niiden perustasta: ”Matkoista pisin on sisään päin”. Tämä on myös perinteinen tapa lukea ja tutkia Hammarskjöldiä. Tähän teemaan toi juhlavuoden kunniaksi oman lisänsä myös Ruotsin arkkipiispa KG Hammar omassa tutkielmassaan.
Svegforssin tapa kertoa rinnan Hammarskjöldin työstä ja teksteistä lisää kuitenkin ymmärrystä käytännöllisen toimijan henkisestä tilanteesta. Vägmärkenin mietelmät alkavat nuoren miehen etsimisellä ja epäilyllä. Itse asiassa vasta elämänsä loppuvaiheessa hän kirjoittaa jotenkin selkeästi ja varmasti vastanneensa ”jollekin tai johonkin – Kyllä”.
Ilmeisesti juuri karttuvien kokemusten pohjalta uhrautumisen ja uhriksi joutumisen ajatus alkoi vähitellen tuntua läheiseltä: ”Uhritoimituksen uhri on juuri siinä, että tulee tuomituksi vastakohtanaan... Hyväksyä, että kirotuksi tuleminen on toimintaan ryhtymisen seuraus ja edellytys...”
Hammarskjöld näyttää vähitellen kokeneen, että kutsumustaan toteuttavan ihmisen tilanne muistuttaa ”evankeliumien sankarin” kertomusta. Oikea toiminta väärämielisessä maailmassa voi johtaa vain tuomituksi tulemiseen - kuten sanoi jo Platon. Vähitellen hänellä vahvistui myös kokemus, että protestanttisen itsekritiikin edessä ja toisten ihmisten tuomitessa Jumala armo auttaa jaksamaan oikeaan suuntaan.
Svegforssin kuva työn ja mielen yhteiselosta auttaa myös ymmärtämään Vägmärkenin muotoiluja, jotka tavallisesta uskovaisesta menevät paikoin jotenkin liian lähelle seurattavaa mestaria. Kyseessä voi olla viesti globaalin päättäjän kivusta ja yksinäisyydestä henkilöön käyvässä suurvaltojen puristuksessa. Urho Kekkosenkin tiedetään pahimmissa paikoissa lukeneen Tuomas Kempiläistä.
Seurattuaan rinnakkain Hammarskjöldin ulkoista toimintaa ja sisäistä etsimistä Svegfors olisi voinut palata kirjansa alun mallia noudattaen Ruotsin tai maailman laajempaan tarkasteluun ”80 tai 40 vuotta myöhemmin”. Hän kuitenkin tyytyy melko pieniin kritiikkeihin vasemmiston suuntaan.
Millainen tuo peilaus tähän päivään olisi?
Valistuksen jälkeisessä pohjoismaisessa kirkossa on vuosikymmeniä vahvistunut Nathan Söderblomin perintö, rationaalisesti tai luonnonoikeudellisesti perusteltu sosiaalieettinen saarna. Sen rinnalla elää kyllä jatkuvasti hengellistä kokemusta ravitseva hartaus.
Hammarskjöldin erikoisuus oli siinä, että hän otti tosissaan ihmisen sielua kokoavan ja rohkaisevan armon ja armahtavan Jumalan vaikutuksen itsessään – ja kestikin sen varassa varsin paljon. Paavalin, Augustinuksen ja Lutherin perilliset puhuivat pitkään tästä ”Iustitia Deistä” vanhurskautena eli viisautena oikealla tavalla, mutta ajan mittaan se on hiipunut modernin kirkon tarjouksista. Meidän sieluparkamme ovat jääneet tieteellisen diskurssin ja viihdekapitalismin varaan tai väliin.
Max Weber, Jurgen Habermas tai John Rawls kyllä myöntävät, että tie nykyaikaiseen demokraattiseen ja yrittelijääseen ihmiseen kulki reformaation kautta. Kuitenkin Immanuel Kantin valistuksen ja David Humen jälkeisen liberalismin perusajatus on ollut, että modernin ihmisen psyyken tai sielun rakennelma kyllä kestää vaikka sen kristilliset piirrustukset unohtuvat.
Hammarskjöldin dokumentoima modernin ihmisen sisäinen omakuva antaa mahdollisuuden ehdottaa, että kristillisessä perinteessä eli sen kielen antamassa ihmisen itseymmärryksessä - nykykielellä identiteetissä - on kysymys paremminkin kulttuurin kantavasta rakenteesta kuin muinaismuistosta. Näin modernin demokraattisen - eli riittävän järkevän, eettisen ja vapaan - ihmisen psyyke on kristillistä tekoa, vaikka sen perusteet ovat muodostuneet jo alitajuiseksi. Immanuel Kantin ja David Humen löytämä ja luonnolliseksi luulema hyväntahtoinen järkevyys on loppujen lopuksi runsaan tuhannen vuoden kristillisen sivistyksen tulos. Ja jos näin on, sen sivistyksen katoaminen on myös syy nyt menossa olevaan hyväntahtoisen järkevyyden katoamiseen eli taantumiseen - eli nykyfilosofisella kielellä dehumanisaatioon.
-------------------
Mats Svegfors: Dag Hammarskjöld, Den förste moderne svensken; Norstedts, 2005
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.