Keskiviikkona 8.5. tekniikan tohtori, matemaatikko Olavi Nevanlinna alusti matematiikan kauneudesta ja kauheudesta. Nevanlinna toimi 1980 - 2016 Teknillisen korkeakoulun ja Aalto yliopiston matematiikan professorina ja 1999 - 2003 sovelletun matematiikan maailmanjärjestön ICIAM:n presidenttinä.
 |
| Olavi Nevanlinna Klubilla. Kuva Timo Larmela |
Nevanlinnan alustus seurasi osin hänen tekstiään Matematiikan
kauheudesta ja kauneudesta (Tiedepolitiikka 1/2000). Artikkelin alku luonnehtii myös klubialustusta:
"Kauneus on
katsojan silmissä - niin sanotaan. Vastaavasti, jonkun asian tai teon kauheus
tarvitsee kokijan. Me liitämme tieteeseen yleensä totuuden etsinnän.
Sellaisessakin ilmaisussa toimija ja toiminta ovat esillä. Matematiikka
on jotain mitä jotkut ihmiset tekevät, vieläpä ilokseen. Tämä ei oikein
vielä kelpaa määritelmäksi. Sellainen voisi olla vaikkapa toteamus, että
matem- atiikka on sitä mitä matemaatikot tekevät. Tällainen, tahallisen
itseironinen, mutta samalla lempeän hellä suhtautuminen oman tieteenalan
ontologisen pohjan heikkouteen on varsin tavallista matemaatikkojen
keskuudessa. Minulle se on itsestäänselvyys. Matematiikka on ihmisten
tekemää - ja varsin kaunista sellaiseksi. Kuningatar tieteiden joukossa."
Alustuksessaan Nevanlinna toi esiin sekä matematiikan kauneuden ja kiehtovuuden että toisaalta kauheudet, esimerkiksi satasivuisten todistusten läpikahluut ja toisaalta yksinkertaistamisen riemut, kun monimutkainen tehtävä pelkistyy elegantiksi yhtälöksi. Yhtenä malliesimerkkinä sveitsiläisen 1700-luvun matemaattisen ihmeen Leonhard Eulerin (1707-83) yhtälö tai "Eulerin identiteetti", Lohdullisesti Nevanlinna myönsi, ettei matematiikallakaan ole mitään absoluuttisen varmaa pohjaa. Matematiikan alustajamme sijoitti humanististen tieteiden joukkoon, mikä saattoi myös hämmästyttää eräitä paikalletulleita onnekkaita kuulijoita. |
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.