maanantai 30. joulukuuta 2013

Maurice Merleau-Pontyn matkassa kohti uutta vuotta 2014!



Maurice Merleau-Ponty: Filosofisia kirjoituksia
toimittaneet Miika Luoto ja Tarja Roinila
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2012



Filosofi ja tutkija Miika Luodon ja suomentaja-esseisti Tarja Roinilan toimittama teos ranskalaisen filosofi Maurice Merleau-Pontyn Filosofisista kirjoituksista avaa fenomenologisen ajattelun  maailmaa. Teos koostuu Merleau-Pontyn kirjoituksista, jotka on ranskaksi julkaistu vv. 1953-2001. Ne käsittelevät kieltä, havaintotodellisuutta ja filosofista ilmiömaailmaa.

Tarja Roinila käsittelee filosofisen teoksen kääntämistyön vaikeutta johdantotekstissään `Kielen oppimisen ihme`. Tavoitteeksi hän asettaa: ” saada vakiintunut kieli sanomaan jotain uutta ja työstää kieltä niin, ettei se ole teoksen jäljiltä aivan entisensä.” Ja edelleen: ” tärkeä sana avautuu käännöksessä uusiin suuntiin, kun avainsanojen välinen viittausverkosto rakentuu jossain määrin uudenlaiseksi (s.56).” Filosofisten tekstien keskeneräisyyden oivaltamisessa hän tavoittaa fenomenologisen ajattelun ytimen. Teksti haastaa lukijan jatkamaan ajatteluprosessia.


Maurice
Teksteissään kuvataiteesta Merleau-Ponty tutkii havainnon muodostumisen vaiheita. Merleau-Pontyn analyysi havainnon rakentumisesta on viiltävän tarkkaa. Hän pureutuu visuaaliseen kokemukseen matemaattisen analyyttisesti. Erityisen analyysin kohteeksi hän ottaa Cezannen taiteen tarkastellen tämän taitoa valon ilmentäjänä.

Artikkeleissaan kielen olemuksesta Merleau-Ponty painottaa kieltä merkitysten välisenä suhdeverkostona. ”Merkki tarkoittaa jotain vain sikäli kuin se piirtyy esiin muita merkkejä vasten.” Näin ollen ” Puhe toimii puheen taustaa vasten ja on aina vain poimu puhumisen valtavassa kankaassa (s. 263)”. Kritiikkiä Merleau-Pontylta saa osakseen Jean-Paul Sartren ja Simone de Beauvoiren äärimmäisyyteen viety eksistentialismi  teksteissä `Romaani ja metafysiikka` sekä `Epäsuora kieli ja hiljaisuuden äänet`. Kirjoituksessa `Kielen fenomenologiasta` Merleau-Ponty syventyy Husserlin fenomenologiseen kielifilosofiaan kiteyttäen sen seuraavaan ajatukseen: ” se kertakaikkisesti juurruttaa ajattelun opettavan spontaaniuden järjestykseen, jota psykologismi tai historismi sen enempää kuin dogmaattinen metafysiikka  ei voi tavoittaa ( s. 380)”. Lopuksi Merleau-Ponty tarkastelee filosofian ja sosiologian rajapintaa.

Nykyajan virtuaalitodellisuuden valloittamaan maailmaan fenomenologia tuo kiinnostavan perspektiivin. Ajankohtainen teema on, miten virtuaalimaailma muokkaa havaintotodellisuuttamme.
Merleau-Pontyn mukaan ”Kokemustemme pohja muodostuu ruumiillisesta tietoisuudesta, joka on anonyymiä ja esipersoonallista; se ei perustu siihen, että `minä ajattelen` vaan siihen, että `minä kykenen`(s. 19) ”. Virtuaalimaailman ja reaalimaailman välittämät kokemukset luovat merkitystodellisuutta, johon oppimisprosessit kiinnittyvät. Miten virtuaalinen oppimisympäristö muokkaa havaintotodellisuuttamme? Luoko virtuaalitodellisuus uudenlaisen ruumiillisen kokemuksen eksistenssin?

Mielestäni kirja on taitavasti kirjoitettu tehden oikeutta Merleau-Pontyn ajattelun moniulotteisuudelle. Kieli pyrkii välttämään filosofista erityissanastoa avautuen täten filosofian harrastajallekin. Ennen kaikkea teos ansiokkaasti rohkaisee lukijaa filosofiseen pohdintaan.
Iina Armila
musiikin- ja liikunnanopetukseen erikoistunut kasvatustieteenmaisteri, luokanopettaja











lauantai 21. joulukuuta 2013

TALVIPÄIVÄNSEISAUS ON TÄNÄÄN 21.12.2013 KLO 19.11.



Talvipäivän seisauksena aurinko on eteläisimmässä pisteessään taivaankannella. Eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä ja vuoden pisin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla on taasen vuoden lyhin päivä.

Tänään aurinko on noussut Helsingissä 9:24. ja laskee klo 15:13. Päivän pituus on 5 h 49 min. Keskipäivällä aurinko näkyy noin 7 asteen eli likimäärin  ojennetun kämmenenleveyden korkeudella horisontista.
Pilvisinä päivinä on erittäin hämärää, sillä auringonvalo joutuu kulkemaan  paksun pilvikerroksen läpi. Talven aurinko on muutenkin valju, sillä aurinko on matalalla, ja ilmakehä pidättää huomattavan osan sen säteilystä.
Periaatekuva valon kulusta.

Talvipäivän seisauksen aikaan päivät ovat viikon ajan likimäärin yhtä pitkät. Viikon kuluttua  28.12. mennessä  päivä on pidentynyt seitsemällä minuutilla ja uudenvuoden päivänä 11 minuutilla kuuteen tuntiin.
Utsjoella jatkuu kaamos tammikuun puoliväliin saakka. Napapiirillä, tarkemmin sanoen napapiiristä hieman pohjoiseen Sodankylässä ja Pellossa aurinko ei tänään nouse eikä laske. Kirkkaalla ilmalla on sinertävää valoa, ja  auringonkajo näkyy eteläisellä taivaanrannalla.
Tänä vuonna talvipäivänseisaus on Tuomaanpäivänä, jolloin entisaikaan jouluaika alkoi ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuuti joulun viepi.” Jouluajan päättävä Nuutinpäivä on tammikuun 13 päivänä , ja siitä alkoivat työteliäät härkäviikot, jolloin mm. rakennuspuut käytiin kaatamassa. Hyvä puu täytyy kaataa talvella. Tuomas oli yksi kahdestatoista apostolista.
Apostoli Tuomas
Wikipedia kertoo asiasta näins:  Tuomas eli Judas Didymos Tuomas tai Juudas Tuomas oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja apostoleista. Hänen nimensä Tuomas tarkoittaa arameaksi kaksosta (Tau'ma), kuten myös Didymos (Joh. 11:16), joka on kreikkaa. Hänet mainitaan synoptisissa evankeliumeissa ja Apostolien teoissa vain opetuslapsien nimiluetteloissa, mutta Johanneksen evankeliumissa hänet tunnetaan "epäilevänä Tuomaana" joka ei uskonut Jeesuksen ylösnousseen, ennen kuin kosketti tämän haavoja (Joh. 20:24–25).
Tuomaan attribuutti on suorakulma, sillä perimätiedon mukaan hän rakensi kuninkaalle palatsin Intiassa. Hänet esitetään taiteessa usein pohtivassa asennossa, toisinaan keihään kera.
 Apostoli Tuomaan myöhemmistä vaiheista ei Raamatussa sanota mitään, mutta kristittyjen keskuudessa hänestä on vanhoista ajoista saakka kerrottu lukuisia legendoja. Tunnetuimman perimätiedon mukaan hän olisi myöhemmin toiminut ensimmäisenä kristillisenä lähetyssaarnaajana Intiassa, jossa nykyäänkin toimiva kristillinen kirkkokunta, tuomaskristityt, pitää häntä perustajanaan.”

Eniten kristittyjä Intiassa on nykyisessä Keralan osavaltiossa.
St Frank

Huomautettakoon lisäksi, että tämänvuotinen talvipäivänseisauksen päivä on lisäksi Zapatti, eli suurmuusikko Frank Zappan syntymäpäivä. 

Suomen kolmas piispa oli Tuomas tai Thomas mahdollisesti lisänimeltään Anglicus eli englantilainen. Kertomusten mukaan hän oli mukana ja mahdollisesti myös johtamassa kalparitareiden ristiretkeä Novgorodia vastaan, jonka pohjalta Eino-Juhani Rautavaara sävelsi  kolmannen  oopperansa Thomas(1985). Ristiritarit lyötiin Nevajoen taistelussa 1240, ja venäläisiä johtanut Novgorodin ruhtinas Aleksanteri sai lisänimen Nevski, Nevalainen. Ortodoksisessa kirkossa hänet tunnetaan ja mainitaan usein liturgiassa Pyhänä Aleksanteri Nevalaisena. Piispa Tuomas haki 1245 paavilta eron piispanvirasta kertoen syyksi ”Saatanan yllytyksestä” väärentäneensä paavin sinetin ja aiheuttaneensa miehen kuoleman. Rautavaaran oopperassa hän sokaisutti ja surmautti saksalaisen kauppiaan, joka oli huomannut väärennöksen. Kolme viimeistä vuottaan Tuomas eli Visbyn dominikaaniluostarissa katumuksessa ja hartaudessa.
Akvinolainen
Keskiajan filosofia tuntee kaksi suurta Tuomasta, filosofi ja skolastikko Tuomas Akvinolaisen (1225 – 1274)  ja mystikko Tuomas Kempiläisen (1380 - 1471). Edellisen pääteokset olivat:
     - Summa theologiae (Teologian summa), kahdeksan 500 sivuista nidettä, osaksi suomennettu.
-       - Summa contra gentiles (Summa pakanoita vastaan) Tätä pidetään hänen filosofisimpana teoksenaan, mm tietoteorian kysymyksissä.
-       - Compendium theologiae (Teologia pähkinänkuoressa)  noin kolmisensataa lyhyttä kappaletta teemasta.
Akvinolaisen oppiin perustuvaa Uustomismia pidetään katolisen kirkon puolivirallisena filosofiana.

Tuomas Kempiläinen syntyi Kempenin kylässä noin 65 km Kölnistä luoteeseen ja kuoli augustiinolaisluostarissa Zwollen lähellä nykyisissä Alankomaissa. Hänen tunnetuin teoksensa ja yksi kristikunnan luetuimpia hartauskirjoja on Kristuksen seuraamisesta (De imitatione Christi). Virallisen, myöhemmin virheelliseksi osoittautuneen ilmoituksen mukaan paavi Johannes Paavali I:llä  (Ioannes Paulus I), ”hymyilevällä paavilla” oli tämä kirja kädessään, kun hänet aamulla 28.9. 1978 löydettiin sydänkohtaukseen menehtyneenä, vain 34 päivän paaviuden jälkeen

Kolmas kerta toden sanoo?

Suurinkvisiittori Tuomas
Kolmas Tuomas, Tomás de Torquemada oli merkittävä hallintomies. Ja taas annan Wikipedian puhua puolestani: ”(lat. Thomas de Turrecremata, 1420 – 1498 ) oli  espanjalainen dominikaanimunkki ja Espanjan inkvisition ensimmäinen suurinkvisiittori kunigan Ferdinand Katolisen alaisuudessa. Nykyisin Torquemada on kiistelty hahmo Espanjan ja katolisen kirkon   historiasta, ja hänen nimensä on liitetty julmuuteen ja fanatismiin uskon palveluksessa. Kronikoitsija Sebastián de Olmedo kirjoitti hänestä: "kerettiläisten vasara, Espanjan valo, maansa pelastaja, kunnia veljeskunnalleen". "

Sukunimi Turrecremata tarkoittaa palanutta tornia.

Tässä vaiheessa lukija huomaa, että sopiva teeman lopetus  onkin tuomaskuona eli tuomasfosfaatti . Se on  teräksenvalmistuksen  sivutuote, joka soveltuu erinomaisesti fosforilannoitteeksi. Nimensä tuomaskuona on saanut Thomas-Gilchrist -prosessista, jolla happamia malmilaatuja konvertoidaan teräkseksi. Serkusten Thomas ja Gilchrist  Englannissa kehittämä prosessi, jolla terästä voitiin tuottaa aikaisempaa paljon halvemmalla, on alle 140 vuotta vanha.  
                                                                 Markku af Heurlin
Klubilaisia syyskauden päätöksessä Ateneumissa 3 päivää ennen seisausta
                                                                                    

perjantai 20. joulukuuta 2013

Seisahduksen odotus

Kuva: Oskar I von Puuppola

maanantai 16. joulukuuta 2013

Poikkeusklubi Ateneumissa ke.18.12. klo 17.00: Järven lumo -näyttely



- Klubin syyskauden päätös toteutetaan poikkeusklubina ke 18.12. klo 17.00 alkaen Ateneumissa. Tutustumme Tuusulunajärven taiteilijayhteisöstä kertovaan näyttelyyn Järven lumo.
Jean Sibelius, Taitelijayhteisön ankkuri
Näyttelykäynti on toinen osa Klubin taidehistoriallisessa ekskursiossa 1900-luvun taiteeseen. Ensimmäinen osa toteutettiin 27.11. Perttu Rastaan ja Irmeli Hautamäen erinomaisin johdatuksin Kiasman Erkki Kurenniemi -näyttelyyn. Ateneumissa oppaana vastaava museolehtori Anja Olavinen.
- YTT Risto Volanen laati ystävällisesti Tuusulanjärven taiteilijayhteisön aatemaailmaan johdattelevan tekstin, joka on tässä alempana ohessa.
Näyttelyyn saapuvat saavat Volasen katsauksen myös paperilla. Näyttelykäyntiä varten varattava 8 euroa rymälippuun. Tervetuloa.

YTT Risto Volanen: NUORI SUOMI KOHTAA EUROOPAN - kohti uuden sukupolven kulttuurireformia

Suomalaisten ja Euroopan ensimmäinen suuri kohtaaminen vuonna 1155 ei perimätiedon mukaan ollut aivan kitkaton. Piispa Henrikin maahantulo oli osa aikansa kirkko- ja suurpoliittista kamppailua. Kahakoiden jälkeen Suomen kuuluminen läntisen Euroopan kulttuuriin ja yhteisöön ratkesi Pähkinäsaaressa 1323 ja jäi lopulliseksi.
Pähkinäsaaren rauhan jälkeen rajalinjaa on koeteltu idän suuntaan pari kertaa vuosisadassa, mutta kulttuurimme ja yhteiskuntamme on rakentunut jännitekentässä, jonka muodostavat läntiset virtaukset ja aallot sekä allamme oleva lännen ja idän mannerlaattojen saumakohdan liikahdukset.
Jokaisen suomalaisen sukupolven ja Euroopan kohtaaminen on ollut luova – ja usein tuskallinen – suhteenotto oman ajan maantieteeseen, politiikkaan ja kulttuuriin. Haasteiden kohtaamisen ja niihin vastaamisen malli alkoi kehittyä toteutua pian ensimmäisen suuren kohtaamisen jälkeen 1100 -luvulla.
1400-luvun alkuvuosiin mennessä runsaat sata nuorukaista oli lähetetty kalevalaisen eräkulttuurin keskeltä ajan johtavaan yliopistoon Pariisiin. Heistä kolme kohosi yliopiston rehtoriksi, ensimmäisenä Johannes Petri vuonna 1336. Kotiin Pariisin maisterit toivat Platonin aikalaisen Isokrateen kehittämän ja Ciceron uudistaman humanistisen seitsemän taiteen osaamisen, tomistisen teologian ja siihen liittyneen Aristoteleen tuntemuksen.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Mandela, itsenäisyys

Nelson Mandela (1918 - 2013) lähti lopullisesti ja liittyi kolmantena Mahatma Gandhin sekä Martin Luther Kingin ohella niiden merkittävien 1900-luvun politiikkojen ja valtiomiesten joukkoon jotka ovat näyttäneet tietä toisenlaiseen lähetymistapaan.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. Helsinki on oudon hiljainen. Tampere juhlii. 

- Klubilla 4.12.  VTT, dosentti Markku Wilenius pohti tulevaisuuden ja itsenäisyyden kysymyksiä ja valotti esitystään 1800-luvun poikkeuksellisen opiskelijakolmikon kautta. Julkaisemme ohessa dosentti Wileniuksen aihetta sivuavan tekstin, joka on julkaistu alunperin Markku Wileniuksen blogissa 6.12.2013.
. . . .

Itsenäisyytemme paaluttajat: Lönnrot, Runeberg ja Snellman

Nyt itsenäisyyspäivänä on syytä muistella hetki niitä aikoja, jolloin Suomen itsenäisyys oli vain kaukainen haave. Menkäämme ajassa lähes 200 vuotta taaksepäin. Elias Lönnrot, J.L. Runeberg ja J.V. Snellman kirjoittautuivat kaikki sisään Turun Akatemiaan syksyllä 1822.

Runeberg, Lönnrot ja Snellman Turus
Tämä merkillinen kolmikko löysi nopeasti toisensa. Kun Turun palon jälkeen yliopisto siirrettiin Turusta Helsinkiin, alkoi kiivas kansallisen identiteetin etsintä. Lauantaiseura perustettiin ja nuoret intomieliset visionäärit ryhtyivät rakentamaan unelmaa nimeltä Suomi. Lähtökohdat olivat perin heikot: Suomen historia ja kulttuuri nähtiin lähinnä osana Ruotsin historiaa. Suomen kielellä ei ollut mitään virallista asemaa ja siitä puuttui lähes tyystin valistuksen tuottama käsitteistö. Lisäksi puuttuivat kansallisen identiteetin kannalta ratkaisevat elementit: raha ja säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät.

Kolmikko kohtasi ankaraa vastustusta. Vaikka kaikki kolme olivat akateemisesti jo nuorella iällä poikkeuksellisen ansioituneita ja opiskelijat ja kolleegat heitä arvostivat, yliopisto ja valtiojohto hyljeksi heitä. He kaikki joutuivat lähtemään Helsingistä lopulta evakkoon saadakseen leipänsä ansaittua. Snellman Kuopioon, Runeberg Porvooseen ja Lönnrot Kajaaniin.

Eljas Lönnrot oli aikansa todellinen radikaali. Vaikka hän itse kuului sivistyneistöön hän kavahti yhteiskuntaluokkien välisiä eroja ja ylipäänsä kaikenlaisia hierarkioita. Hänen runonkeruumatkansa onnistuivat juuri siksi niin hyvin koska hän osasi helposti asettua juttusille kansanihmisten kanssa. Hän löysi paitsi kalevalaisen runouden niin myös kansan sivistyksen. Hän oli suomalaisen tasa-arvoajattelun todellinen edelläkävijä.

Runebergin kyky luoda selkeä kansallinen identiteetti Vänrikki Stoolin hahmossa perustui hänen kokemuksiinsa. Tämä Pietarsaaresta kotoisin oleva tuleva kansallisrunoilija joutui Turun akatemian aikoihin ottamaan rahatonna pestin Saarijärveltä kotiopettajana. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden tutustua siihen asti hänelle täysin vieraaseen suomalaiseen kulttuuriin. Runoilijan herkkydellä hän rekisteröi sisäsuomalaisten ihmisten mielenlaadun, jonka hän sitten nosti esiin Vänrikki Stoolin tarinassa.

Snellman halusi luoda filosofisen oppijärjestelmän mutta siihen hänelle ei koskaan suotu tilaisuutta. Jouduttuaan lähtemään yläalkeiskoulun rehtoriksi Kuopioon 1843 hän ryhtyi tarmokkaasti ajamaan suomalaisen koululaitoksen asiaa. Kun poliittiset tuulet muuttuivat seuraavan vuosikymmenen puolenvälin jälkeen tsaarin vaihduttua, alkoi Snellmanin elämässä uusi kausi. Hänestä sukeutui lopulta valtiomies, joka ratkaisevasti edisti valtiollisten ja kulttuuristen instituutioiden syntyä Suomeen.

Tämä kolmikko loi edellytykset Suomen itsenäisyydelle. Heidän tulevaisuudenuskossaan, määrätietoisuudessaan ja tarmokkuudessaan on meillä paljon opittavaa.

Lähes mahdottomista olosuhteista lähtien he loivat meille mahdollisuuden viettää itsenäisyyspäivää.
Helsinki 6.12.2013 klo 16.05

Heidän työnsä viitoittaa myös tietä tulevaisuuteen. Heidän viestinsä meille voisi kuulua: haasteet ovat voitettavissa ja ongelmat ratkaistavissa, jos vain muistamme mikä on arvokasta. Snellmanin sanoin: ”Pienellä kansalla ei ole mitään kohtaloita, joiden ylle se ei pysty kohoamaan itsessään kehittämällä itseään”.

Olkaamme heille kiitollisia siitä, että he omalla työllään osoittivat tämän mahdolliseksi.


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005