Maurice Merleau-Pontyn matkassa kohti uutta vuotta 2014!

Maurice Merleau-Ponty: Filosofisia kirjoituksia

toimittaneet Miika Luoto ja Tarja Roinila

Kustannusosakeyhtiö Nemo 2012

Filosofi ja tutkija Miika Luodon ja suomentaja-esseisti Tarja Roinilan toimittama teos ranskalaisen filosofi Maurice Merleau-Pontyn Filosofisista kirjoituksista avaa fenomenologisen ajattelun  maailmaa. Teos koostuu Merleau-Pontyn kirjoituksista, jotka on ranskaksi julkaistu vv. 1953-2001. Ne käsittelevät kieltä, havaintotodellisuutta ja filosofista ilmiömaailmaa.

Tarja Roinila käsittelee filosofisen teoksen kääntämistyön vaikeutta johdantotekstissään `Kielen oppimisen ihme`. Tavoitteeksi hän asettaa: ” saada vakiintunut kieli sanomaan jotain uutta ja työstää kieltä niin, ettei se ole teoksen jäljiltä aivan entisensä.” Ja edelleen: ” tärkeä sana avautuu käännöksessä uusiin suuntiin, kun avainsanojen välinen viittausverkosto rakentuu jossain määrin uudenlaiseksi (s.56).” Filosofisten tekstien keskeneräisyyden oivaltamisessa hän tavoittaa fenomenologisen ajattelun ytimen. Teksti haastaa lukijan jatkamaan ajatteluprosessia.

Maurice

Teksteissään kuvataiteesta Merleau-Ponty tutkii havainnon muodostumisen vaiheita. Merleau-Pontyn analyysi havainnon rakentumisesta on viiltävän tarkkaa. Hän pureutuu visuaaliseen kokemukseen matemaattisen analyyttisesti. Erityisen analyysin kohteeksi hän ottaa Cezannen taiteen tarkastellen tämän taitoa valon ilmentäjänä.

Artikkeleissaan kielen olemuksesta Merleau-Ponty painottaa kieltä merkitysten välisenä suhdeverkostona. ”Merkki tarkoittaa jotain vain sikäli kuin se piirtyy esiin muita merkkejä vasten.” Näin ollen ” Puhe toimii puheen taustaa vasten ja on aina vain poimu puhumisen valtavassa kankaassa (s. 263)”. Kritiikkiä Merleau-Pontylta saa osakseen Jean-Paul Sartren ja Simone de Beauvoiren äärimmäisyyteen viety eksistentialismi  teksteissä `Romaani ja metafysiikka` sekä `Epäsuora kieli ja hiljaisuuden äänet`. Kirjoituksessa `Kielen fenomenologiasta` Merleau-Ponty syventyy Husserlin fenomenologiseen kielifilosofiaan kiteyttäen sen seuraavaan ajatukseen: ” se kertakaikkisesti juurruttaa ajattelun opettavan spontaaniuden järjestykseen, jota psykologismi tai historismi sen enempää kuin dogmaattinen metafysiikka  ei voi tavoittaa ( s. 380)”. Lopuksi Merleau-Ponty tarkastelee filosofian ja sosiologian rajapintaa.

Nykyajan virtuaalitodellisuuden valloittamaan maailmaan fenomenologia tuo kiinnostavan perspektiivin. Ajankohtainen teema on, miten virtuaalimaailma muokkaa havaintotodellisuuttamme.

Merleau-Pontyn mukaan ”Kokemustemme pohja muodostuu ruumiillisesta tietoisuudesta, joka on anonyymiä ja esipersoonallista; se ei perustu siihen, että `minä ajattelen` vaan siihen, että `minä kykenen`(s. 19) ”. Virtuaalimaailman ja reaalimaailman välittämät kokemukset luovat merkitystodellisuutta, johon oppimisprosessit kiinnittyvät. Miten virtuaalinen oppimisympäristö muokkaa havaintotodellisuuttamme? Luoko virtuaalitodellisuus uudenlaisen ruumiillisen kokemuksen eksistenssin?

Mielestäni kirja on taitavasti kirjoitettu tehden oikeutta Merleau-Pontyn ajattelun moniulotteisuudelle. Kieli pyrkii välttämään filosofista erityissanastoa avautuen täten filosofian harrastajallekin. Ennen kaikkea teos ansiokkaasti rohkaisee lukijaa filosofiseen pohdintaan.

Iina Armila
musiikin- ja liikunnanopetukseen erikoistunut kasvatustieteenmaisteri, luokanopettaja