maanantai 20. maaliskuuta 2023

Kevätpäivän tasaus tänään 20.3.2023


Markku af Heurlin: 
Kevätpäivän tasauksen postilla

Tämä vuonna Suomessa kevätpäivätasaus on maanantaina 20.3. hieman ennen puolta
yötä eli 23.24.

Idempänä  kevätpäivän tasaus onkin sitten jo 21.3. Iranissa  käytetyssä zarathustralaisessa siviilikalenterissa  kevätpäivän tasaus aloittaa uuden vuoden. 

 

Persia, Iranin vanha nimitys, otti tämän kalenterin virallisesti käyttöön 1925.  Aika on 3 h 30 min universaaliajasta edempänä, joten  maassa kevätpäiväntasauksen hetki on 21.3. vajaa tunti puolenyön jälkeen. Ajanlasku islamilaisen ajanlaskun tapaan alkaa meidän ajanlaskumme vuodesta 622 eli Muhammadin paosta. Greenwichin keskiajan mukaan tasauksen ajankohta on 20.3.klo 21.24:24. Oikeastaan pitäisi puhua universaaliajasta, mutta olen liian tykästynyt tähän osaksi vanhentuneeseen ilmaisuun.

 

Kevätpäiväntasauksena aurinko siirtyy eteläiseltä pallonpuolisolta pohjoisella ylittäen taivaanekvaattorin. Yö ja päivä ovat periaatteessa yhtä pitkä kaikkialla maapallolla. Käytännössä johtuen auringonnousun ja -laskun  määritelmästä sekä auringon valon taittumisesta maan ilmakehässä päivä on hieman pidempi. Utsjoella päivän pituus on 12 h 15 min,  Helsingissä 12 h 11 min. Kevätpäiväntasauksena pohjoisella pallonpuoliskolla päivä pitene nopeimmin, Helsingissä viikossa yli 38 minuuttia ja Utsjoella 1 h 8 min  viikossa,

Pohjoisnavalla aurinko ei laske puoleen vuoteen vaan vähitellen kiertää 23 asteen korkeudelle juhannuksena ja se jälkeen samoin alkaa vähitellen laskea kohti taivaanrantaa. Etelänavalla alkaa puli vuotta kestävä napayö. 


Tänä vuonna suomalainen Aboa-tutkimusasema Etelämantereella suljettiin myöhään tiistai-iltana 31. päivänä tammikuuta. 10-henkinen tutkimusretkikunta oli saapunut paikalle viime marraskuun puolivälissä.

Tässä lainaus Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta: 

”Ilmatieteen laitoksen ja Maanmittauslaitoksen tutkijat mittasivat lumen fysikaalisia ominaisuuksia, lumen ja jään pinnankarkeutta sekä heijastavuutta eli albedoa Aboa-aseman ympäristössä.

Mittauksissa hyödynnettiin drooneja, joista toisen kyydissä oli laserkeilain ja toisessa säteilymittalaitteita. Mittauksia tehtiin myös maan pinnalta: lumikuoppamittauksissa mitattiin lumesta ylimmän 25 senttimetrin ominaisuuksia, kuten tiheyttä, lämpötilaa ja lumikiteiden kokoa.

Tutkijat mittasivat myös merijään pinnankarkeutta. Havaintoja hyödynnetään jäätikön ja merijään satelliittimittausten pinnakarkeuteen liittyvien epätarkkuuksien arvioinnissa.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen geologit tutkivat Vestfjellan vulkaanista kallioperää Aboa-aseman ympäristössä. Kallioperä syntyi jurakaudella, noin 190 miljoonaa vuotta sitten, kun jättiläismanner Pangea repeili ja Etelämanner alkoi irrota Afrikasta. Purkausten aikana tapahtui useita maailmanlaajuisia sukupuuttoja, joiden syyksi on arvioitu hiilidioksidin ja muiden vulkaanisten kaasujen aiheuttamia ilmastomuutoksia.” 

Tasauspäivinä aurinko paistaa päiväntasaajalla keskipäivällä suoraan zeniitistä. Taas aivan järjettömällä tarkkuudella tarkalleen paikassa  141 asetta 6.00 minuuttia läntistä leveyttä. Paikka on keskellä Tyyntä valtamerta. Noin 1000 kilometri päässä etelässä ovat Ranskalle kuuluvat Marquesassaaret, suurin niistä Nuku Hiva. Kiribatiin kuuluva Kiritimati-saari (entinen Joulusaari) ovat kaksi astetta päiväntasaajasta pohjoiseen  ja vajaat 1800 kilometriä länteen tästä pisteestä.


Kiritimati on maailma suuri atolli, pinta-ala-alaltaan 388 neliökilometriä, ja se muodostaa yli puolet Kiribatin  saaristovaltion maapinta-alasta. Asukaita on noin 7,400. Korkein kohta Joen kukkula on 13 metriä. Kiritimati on jokseenkin keskellä Tyyntä valtamerta. Nimi on väännetty  Joulusaaresta (Christmas) paikalliselle kielelle.


1950- ja 1960-luvuilla Britannia ja Yhdysvallat tekivät saarten lähistöllä ydinkokeita. Väestö sekä varusmiehet  altistuivat kokeiden  aiheuttamalla säteilylle. Vuonna 1963 solmittu osittainen ydinkoekieltosopimus  kielsi ydinkokeet ilmakehässä, avaruudessa, ja  veden alla, mutta ei maanalaisia kokeita.

 

Joulusaari on myös Intian valtameressä Australialle kuuluva alue Jaavan ja Sumatran eteläpuolella, noin 190 meripeninkulman päässä. Joulusaaret löytyvät myös Tasmaniasta ja Nova Scotiasta.



Amelia Earhartin lentokoneen katoaminen

 

Amelia Earhart (1997 – 1937) oli lentämisen pioneerikauden merkittävin amerikkalainen naislentäjä. Isä oli hyvin toimeentuleva mutta  alkoholisoitunut lakimies. Amelia aluksi opiskeli, ilman sanottavaa menetystä lääketiedettä Columbian yliopistossa, mutta rakastui palavasti lentämiseen 23 vuotiaana päästyään kerran lentokoneen kyytiin. Tarvittavaa huimapäisyyttä hänestä löytyi, sillä hän oli kiivennyt yliopiston kirjaston kupolin katolle. Lapsena hän oli ollut rasavilli poikatyttö.

 

Ahkerasti työskentelemällä siivoojana ja sisartensa avulla Amelia kustansi itselleen ensin lentolupakirjan ja sitten koneen. Saavutuksista on mainittava korkeusennätyksiä ja  ensimmäinen yksilento Tyynenmeren yli Honolulusta Kaliforniaan . Sekä 1932 ensimmäisen naisena lensi yksin Atlantin yli, Newfoundlandista Irlantiin, viisi vuotta Linberghin New York – Pariisi -lennon jälkeen. Hän sai tästä Harmon patsaan. Earhart oli aktiivinen naisasiassa ja kuului edistysmieliseen Kansalliseen Naisten Puolueeseen - National Woman´s Party. Puolue on nyttemmin lopetettu ja sen työtä jatkaa naisten koulutusta edistävä järjestö. Earhartin puoliso oli kirjankustantaja ja tutkimusmatkailija George P. Putnam. 

Amelia


1937 Earhartin tarkoitus oli tehdä maailmanympärilento – ei ensimmäinen mutta pisin – Pursuen yliopiston rahoittamalla kaksimoottorisella Lockheed Electron koneella.  Ensimmäinen lento oli tarkoitus tehdä lännestä itään, mutta kone vaurioitui laskiessaan Honoluluun. 

 

Seuraava lento oli vastakkaiseen suuntaan. Suunnistajana oli etevä navigaattori ja merikapteeni Fredrik ”Fred” Noonan (1893 – 1937).  2.7. 1937 heti puolenyön jälkeen kone lähti Lealta Uudesta-Guineasta kolmanneksi viimeiselle etapilleen kohti pientä Hallandin saarta keskellä Tyyntä merta. (0°48′20.6″N, 176°37′08.6″W). 

 

Tämä vajaan kahden neliökilometrin laajuinen korallisaari on kuulunut Yhdysvalloille vuodesta 1857. Yhdysvallat aloit 1800-luvulla tietotoisen Tyynenmeren haltuunoton, jolloin se mm. valtasi  Guamin saaren 1899,  Havaijin kuningaskunnan 1893 sekä Filippiinit 1898.  

 

Hallandin Saarelle oli ankkuroitunut Yhdysvaltain rannikkovartioston alus USCGC Iitassa (United Sateet CAST Godard Utter) ottamaan vastaan ja lähettämään radioviestejä. Alus oli myös 1937 saarelle koeluontoisen lukiolaisten siirtokunnan. Nykyään saari on asumaton luonnonsuojelualue. Se on osa Phoenix saaria.


Earhartin kone katosi matkalla, eikä sitä löydetty mittavista, siihen asti kalleimmista etsinnöistä huolimatta. Syy saattoi olla suunnistusvirhe ja polttoaineen loppuminen.   Hallandin saarelle on pystytetty Hänen muistokseen pöki, käytöstä poistetun pienen majakan  tilalle.. 

 

Mahdollisesti Earhartin jäännöksiä on löydetty Hallandin saaresta noin 600 kilometrin päässä etelään olevalta Nikamuroron atollisaarelta. (Ennen Gardner Island). On arveltu Earhartin yrittäneen tänne hätälaskua. Saari on osa Kiribatiin kuuluvaa Phoenixsaaria. Käsittelin Kiribatia syyspäiväntasauksen postillassa.

 

Elokuva

 

1943 Earhartin lento inspiroi Hollywoodin tekemän propagandistisen elokuvan  häntä muistuttavasta naislentäjästä ja vakoojasta: Flight for Freedom

60-luvulta minulla on  hyvin selvä muisto. Amerikkalainen elokuva, jossa esiintyi Etelän risti -niminen kone ennätyslennolla. ”Etelän risti on kadonnut.” Muuta en muista. Ehkä kyseessä oli juuri tämä elokuva.

 

Naisten lentojoukot: 

 

Earhartin kunniaksi on  nimetty lentokenttä, siltoja ja muistomerkkejä. Hänen esimerkkinsä myös 25000 amerikkalaisnaista hakeutumaan naisten vapaaehtoisiin ilmajoukkoihin Women Airforce Service Pilots (WASP). Runsaat tuhat hyväksyttiin palvelukseen. Nämä vetivät liitokoneita ja maaliharjoituskoneita sekä tekivät rahti- ja siirtolentoja  II maailmansodan aikana.

Joukkojen komentaja oli Yhdysvaltain ensimmäinen ilmavoimien naisupseeri, everstinarvoisena eläköitynyt Jacqulin Cochard (1906 – 1980). Hän oli hankkinut naisena eniten nopeus- ja korkeusennätyksiä, mm ensimmäisenä naisena ylittänyt äänennopeuden 1953. Cochardilla  oli myös menestyvä kosmetiikkayritys. Hän sai Harmon patsaan yhteensä viisi kertaa

 






maanantai 13. maaliskuuta 2023

Klubi 1.3.2023: Rax Rinnekangas & Risto Niemi-Pynttäri

Klubilla 1.3.2023 Rax Rinnekangas & Risto Niemi-Pynttäri:

Laumasielun jäljillä

- Elokuvaohjaaja, kirjailija Rax Rinnekangas sekä Maailmankirjat-lehden päätoimittaja, dosentti Risto Niemi Pynttäri keskustelevat kirjailija Peter Handken kohtalosta ja laumasieluisuudesta. 

Peter Handke. Kuva: Wikipedia

Itävallassa syntynyt, vuodesta 1990 Ranskassa asunut Peter Handke (s. 1942), yksi modernin kirjallisuuden kärkinimi, sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2019. Samantien Handkesta tuli yksi Nobelin palkintohistorian kiistellyimmistä hahmoista.  Kiistan alkuna Handken Jugoslavian hajoamissotien aikana kirjoittaman Serbia-kirjan näkökulma ja sen suhde vuoden 1995 ikäviin tapahtumiin Srebrenicassa.

Keskustelun taustana Rinnekankaan viime vuonna julkaistu teos Narkomania - Kirjailija - Media - Nobel (Lurra Editions 2022) 

https://www.lurraeditions.fi/rax-rinnekangas-narkomania.html

Teos käsittelee kansainvälisen median Handkeen kohdistamaa vihaa lähtökohtanaan erityisesti virheellinen väittämä, ettei kirjailija tuominnut Srebrenican jokkomurhaa. Rinnekangas pohtii teoksessaan syitä arvaamattomat mittasuhteet saaneeseen kyseenalaiseen väitteeseen. 

- Peter Handkeen kohdistunut viha kuvaa tilannetta, jossa laumasieluisuus ottaa vallan. Tekstien sisältö sivuutetaan laumasielun ennakkotuomiolla. 

. . . 

Rax Rinnekangas oli klubilla 3.11.2010 jolloin hän esitteli valintansa maailman viideksi mestaritaloksi. Ja nehän olivat: 1) Melnikovin Talo (Konstantin Melnikov), Venäjä. 2) Villa Mairea (Alvar Aalto), Suomi. 3) Koshino Talo (Tadao Ando), Japani. 4) Casa Estudio (Luis Barragán), Meksiko. 5) Le Cabanon (Le Corbusier), Ranska.http://filosofiklubi.blogspot.com/2010/10/

- Yliopistonlehtori Risto Niemi-Pynttäri, verkkokirjoittamisen tutkimuksen dosentti Jyväskylän yliopistosta väitteli vuonna 2007 opinnäytteellä Verkkoproosa. 

https://converis.jyu.fi/converis/portal/detail/Publication/17561695

JO

Klubilla 13.2. Liisa Liimatainen


Keskiviikkona 13.2. klubilla toimittaja, tietokirjailija Liisa Liimatainen:

Iranin ja Saudi-Arabian alueellinen valtataistelu - MIssä mennään vuosikymmeniä jatkuneessa mittelyssä?  

Vallankumouksellisen shiialaisuuden edustaja, Iranin islamilainen tasavalta ja Yhdysvaltain kainalossa vuosikymmeniä aluetta tarkkaillut konservatiivinen Saudi-Arabian kuningaskunta neuvottelevat nyt. Uudessa tilanteessa Iran ei luovu Irakin ja Libanonin valvonnasta, mutta sen kansalaisyhteiskunta pyrkii kumoamaan nykyisen  järjestelmän. Saudi-Arabiassa väestön valtaosa tyytyy muutoksiin - ainakin toistaiseksi. 
Lähi-Itä.     Kuva Wikipedia

Liisa Liimataisen alustuksen teema liittyy hänen viime syksynä ilmestyneeseen teokseensa Riikinkukko ja kameli – Iran ja Saudi-Arabia vastakkain (Rosebud 2022)

Liisa Liimatainen, os. Manninen, oli 60-luvun lopun legendaarinen vasemmistolainen opiskelijapoliitikko, joka oli saanut yhteiskunnallisen herätyksensä jo 60-luvun alussa ollessaan au pairina Ranskassa Algerian sodan aikana vasemmistolaisessa lääkäriperheessä. 

Opiskelijain YK-liitto pääsihteerinsä Liisa Mannisen johdolla oli syksyllä 1968 Vanhan valtauksen keskeinen alkuunpanija. Toisaalta Liisa oli myös saman vuoden Tsekkoslovakian miehityksen ja NL:n toimien vastaisen mielenosoituksen aktiivi eikä oikein sopinut valtauksen jälkeen kiihtyneeseen tiukkapipoisempaan itänaapurivetoiseen nuorvasemmistolaisaaltoon ja muutti Italiaan vuonna 1970.  


Freelance toimittajana Liimatainen teki paljon juttuja Italiasta, Balkanilta, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä lehdille, YLElle ja MTV:lle.

Toimittajahommien jälkeen Liimatainen keskittyi enemmän Iranin ja Saudi-Arabian asioihin ja julkaisi 2009 ensimmäisen tietokirjansa Iran: huntu ja haaste: yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa (Like). Seuraavana vuonna Liimatainen päivitti tietokirjaansa teoksella Iran : vihreän liikkeen digitaalinen vallankumous. (Suomen rauhanpuolustajat, 2010). Vuonna 2013 Liimatainen julkaisi kirjan  Saudi-Arabian toiset kasvot: rohkeita naisia ja kybernuoria (Like)

JO


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005