Idempänä kevätpäivän tasaus onkin sitten jo 21.3. Iranissa käytetyssä zarathustralaisessa siviilikalenterissa kevätpäivän tasaus aloittaa uuden vuoden.
Persia, Iranin vanha nimitys, otti tämän kalenterin virallisesti käyttöön 1925. Aika on 3 h 30 min universaaliajasta edempänä, joten maassa kevätpäiväntasauksen hetki on 21.3. vajaa tunti puolenyön jälkeen. Ajanlasku islamilaisen ajanlaskun tapaan alkaa meidän ajanlaskumme vuodesta 622 eli Muhammadin paosta. Greenwichin keskiajan mukaan tasauksen ajankohta on 20.3.klo 21.24:24. Oikeastaan pitäisi puhua universaaliajasta, mutta olen liian tykästynyt tähän osaksi vanhentuneeseen ilmaisuun.
Kevätpäiväntasauksena aurinko siirtyy eteläiseltä pallonpuolisolta pohjoisella ylittäen taivaanekvaattorin. Yö ja päivä ovat periaatteessa yhtä pitkä kaikkialla maapallolla. Käytännössä johtuen auringonnousun ja -laskun määritelmästä sekä auringon valon taittumisesta maan ilmakehässä päivä on hieman pidempi. Utsjoella päivän pituus on 12 h 15 min, Helsingissä 12 h 11 min. Kevätpäiväntasauksena pohjoisella pallonpuoliskolla päivä pitene nopeimmin, Helsingissä viikossa yli 38 minuuttia ja Utsjoella 1 h 8 min viikossa,
Pohjoisnavalla aurinko ei laske puoleen vuoteen vaan vähitellen kiertää 23 asteen korkeudelle juhannuksena ja se jälkeen samoin alkaa vähitellen laskea kohti taivaanrantaa. Etelänavalla alkaa puli vuotta kestävä napayö.
Tänä vuonna suomalainen Aboa-tutkimusasema Etelämantereella suljettiin myöhään tiistai-iltana 31. päivänä tammikuuta. 10-henkinen tutkimusretkikunta oli saapunut paikalle viime marraskuun puolivälissä.
Tässä lainaus Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta:
”Ilmatieteen laitoksen ja Maanmittauslaitoksen tutkijat mittasivat lumen fysikaalisia ominaisuuksia, lumen ja jään pinnankarkeutta sekä heijastavuutta eli albedoa Aboa-aseman ympäristössä.
Mittauksissa hyödynnettiin drooneja, joista toisen kyydissä oli laserkeilain ja toisessa säteilymittalaitteita. Mittauksia tehtiin myös maan pinnalta: lumikuoppamittauksissa mitattiin lumesta ylimmän 25 senttimetrin ominaisuuksia, kuten tiheyttä, lämpötilaa ja lumikiteiden kokoa.
Tutkijat mittasivat myös merijään pinnankarkeutta. Havaintoja hyödynnetään jäätikön ja merijään satelliittimittausten pinnakarkeuteen liittyvien epätarkkuuksien arvioinnissa.
Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen geologit tutkivat Vestfjellan vulkaanista kallioperää Aboa-aseman ympäristössä. Kallioperä syntyi jurakaudella, noin 190 miljoonaa vuotta sitten, kun jättiläismanner Pangea repeili ja Etelämanner alkoi irrota Afrikasta. Purkausten aikana tapahtui useita maailmanlaajuisia sukupuuttoja, joiden syyksi on arvioitu hiilidioksidin ja muiden vulkaanisten kaasujen aiheuttamia ilmastomuutoksia.”
Tasauspäivinä aurinko paistaa päiväntasaajalla keskipäivällä suoraan zeniitistä. Taas aivan järjettömällä tarkkuudella tarkalleen paikassa 141 asetta 6.00 minuuttia läntistä leveyttä. Paikka on keskellä Tyyntä valtamerta. Noin 1000 kilometri päässä etelässä ovat Ranskalle kuuluvat Marquesassaaret, suurin niistä Nuku Hiva. Kiribatiin kuuluva Kiritimati-saari (entinen Joulusaari) ovat kaksi astetta päiväntasaajasta pohjoiseen ja vajaat 1800 kilometriä länteen tästä pisteestä.
Kiritimati on maailma suuri atolli, pinta-ala-alaltaan 388 neliökilometriä, ja se muodostaa yli puolet Kiribatin saaristovaltion maapinta-alasta. Asukaita on noin 7,400. Korkein kohta Joen kukkula on 13 metriä. Kiritimati on jokseenkin keskellä Tyyntä valtamerta. Nimi on väännetty Joulusaaresta (Christmas) paikalliselle kielelle.
1950- ja 1960-luvuilla Britannia ja Yhdysvallat tekivät saarten lähistöllä ydinkokeita. Väestö sekä varusmiehet altistuivat kokeiden aiheuttamalla säteilylle. Vuonna 1963 solmittu osittainen ydinkoekieltosopimus kielsi ydinkokeet ilmakehässä, avaruudessa, ja veden alla, mutta ei maanalaisia kokeita.
Joulusaari on myös Intian valtameressä Australialle kuuluva alue Jaavan ja Sumatran eteläpuolella, noin 190 meripeninkulman päässä. Joulusaaret löytyvät myös Tasmaniasta ja Nova Scotiasta.
Amelia Earhartin lentokoneen katoaminen
Amelia Earhart (1997 – 1937) oli lentämisen pioneerikauden merkittävin amerikkalainen naislentäjä. Isä oli hyvin toimeentuleva mutta alkoholisoitunut lakimies. Amelia aluksi opiskeli, ilman sanottavaa menetystä lääketiedettä Columbian yliopistossa, mutta rakastui palavasti lentämiseen 23 vuotiaana päästyään kerran lentokoneen kyytiin. Tarvittavaa huimapäisyyttä hänestä löytyi, sillä hän oli kiivennyt yliopiston kirjaston kupolin katolle. Lapsena hän oli ollut rasavilli poikatyttö.
Ahkerasti työskentelemällä siivoojana ja sisartensa avulla Amelia kustansi itselleen ensin lentolupakirjan ja sitten koneen. Saavutuksista on mainittava korkeusennätyksiä ja ensimmäinen yksilento Tyynenmeren yli Honolulusta Kaliforniaan . Sekä 1932 ensimmäisen naisena lensi yksin Atlantin yli, Newfoundlandista Irlantiin, viisi vuotta Linberghin New York – Pariisi -lennon jälkeen. Hän sai tästä Harmon patsaan. Earhart oli aktiivinen naisasiassa ja kuului edistysmieliseen Kansalliseen Naisten Puolueeseen - National Woman´s Party. Puolue on nyttemmin lopetettu ja sen työtä jatkaa naisten koulutusta edistävä järjestö. Earhartin puoliso oli kirjankustantaja ja tutkimusmatkailija George P. Putnam.
 |
| Amelia |
1937 Earhartin tarkoitus oli tehdä maailmanympärilento – ei ensimmäinen mutta pisin – Pursuen yliopiston rahoittamalla kaksimoottorisella Lockheed Electron koneella. Ensimmäinen lento oli tarkoitus tehdä lännestä itään, mutta kone vaurioitui laskiessaan Honoluluun.
Seuraava lento oli vastakkaiseen suuntaan. Suunnistajana oli etevä navigaattori ja merikapteeni Fredrik ”Fred” Noonan (1893 – 1937). 2.7. 1937 heti puolenyön jälkeen kone lähti Lealta Uudesta-Guineasta kolmanneksi viimeiselle etapilleen kohti pientä Hallandin saarta keskellä Tyyntä merta. (0°48′20.6″N, 176°37′08.6″W).
Tämä vajaan kahden neliökilometrin laajuinen korallisaari on kuulunut Yhdysvalloille vuodesta 1857. Yhdysvallat aloit 1800-luvulla tietotoisen Tyynenmeren haltuunoton, jolloin se mm. valtasi Guamin saaren 1899, Havaijin kuningaskunnan 1893 sekä Filippiinit 1898.
Hallandin Saarelle oli ankkuroitunut Yhdysvaltain rannikkovartioston alus USCGC Iitassa (United Sateet CAST Godard Utter) ottamaan vastaan ja lähettämään radioviestejä. Alus oli myös 1937 saarelle koeluontoisen lukiolaisten siirtokunnan. Nykyään saari on asumaton luonnonsuojelualue. Se on osa Phoenix saaria.
Earhartin kone katosi matkalla, eikä sitä löydetty mittavista, siihen asti kalleimmista etsinnöistä huolimatta. Syy saattoi olla suunnistusvirhe ja polttoaineen loppuminen. Hallandin saarelle on pystytetty Hänen muistokseen pöki, käytöstä poistetun pienen majakan tilalle..
Mahdollisesti Earhartin jäännöksiä on löydetty Hallandin saaresta noin 600 kilometrin päässä etelään olevalta Nikamuroron atollisaarelta. (Ennen Gardner Island). On arveltu Earhartin yrittäneen tänne hätälaskua. Saari on osa Kiribatiin kuuluvaa Phoenixsaaria. Käsittelin Kiribatia syyspäiväntasauksen postillassa.
Elokuva
1943 Earhartin lento inspiroi Hollywoodin tekemän propagandistisen elokuvan häntä muistuttavasta naislentäjästä ja vakoojasta: Flight for Freedom
60-luvulta minulla on hyvin selvä muisto. Amerikkalainen elokuva, jossa esiintyi Etelän risti -niminen kone ennätyslennolla. ”Etelän risti on kadonnut.” Muuta en muista. Ehkä kyseessä oli juuri tämä elokuva.
Naisten lentojoukot:
Earhartin kunniaksi on nimetty lentokenttä, siltoja ja muistomerkkejä. Hänen esimerkkinsä myös 25000 amerikkalaisnaista hakeutumaan naisten vapaaehtoisiin ilmajoukkoihin Women Airforce Service Pilots (WASP). Runsaat tuhat hyväksyttiin palvelukseen. Nämä vetivät liitokoneita ja maaliharjoituskoneita sekä tekivät rahti- ja siirtolentoja II maailmansodan aikana.
Joukkojen komentaja oli Yhdysvaltain ensimmäinen ilmavoimien naisupseeri, everstinarvoisena eläköitynyt Jacqulin Cochard (1906 – 1980). Hän oli hankkinut naisena eniten nopeus- ja korkeusennätyksiä, mm ensimmäisenä naisena ylittänyt äänennopeuden 1953. Cochardilla oli myös menestyvä kosmetiikkayritys. Hän sai Harmon patsaan yhteensä viisi kertaa
Tekstit
