Tässä hänen puheensa jakotilaisuudessa, Aleksis Kiven syntymäpäivänä 10.10.2023.
- - - - - -
Arvoisat läsnäolijat,
Päätin tarttua kiitospuheessani kahteen minua askarruttavaan
aiheeseen: Mitä kirjallisuus voi tehdä väkivallan rakenteiden
purkamiseksi. Ja mihin tarvitsemme rauhanliikettä?
Toisen maailmansodan kauhuista selvinnyt filosofi Jean-Paul Sartre
vaati aikalaisiaan, eritoten kirjailijoita, katsomaan peiliin. Hän
peräänkuuluttaa "sitoutunutta kirjallisuutta" - ei valjastaakseen
kirjailijoita poliittisten tendenssien palvelijoiksi – vaan saadakseen
ihmiset kohtaamaan rehellisesti ja suoraan Auschwitzin jälkeisen,
länsimaisen sivilisaation totaalisen alennustilan ja valistuksen
täydellisen rappion Euroopan sydämessä.
Nyt kun valmistaudumme ydinsotaan, voidaan kysyä, kuinka pitkälle
olemme päässeet Sartren kuvaamasta maailman sotien jälkeisestä
järjen rappion tilasta.
Vuonna 1955, kun Yhdysvallat oli kymmentä vuotta aikaisemmin
tuhonnut ydinpommeilla Hirosiman ja Nagasakin kaupungit Japanissa,
filosofi Bertnad Russell julkaisi vetoomuksen ydinaseita vastaan.
Tunnetuin manifestin allekirjoittajista oli fyysikko Albert Einstein.
Vetoomuksen keskeisin kohta kuuluu seuraavasti:
Esitämme teille kysymyksen, ankaran, kammottavan,
väistämättömän kysymyksen: lopetammeko ihmislajin, vai
lopettaako ihmiskunta sodan?
Kun Suomea liitettiin vuonna 2023 maailman suurimpaan
sotilasliittoon, johtajamme korostivat, että Naton pelote perustuu
nimenomaan ydinaseisiin. Nyt kun olemme Naton jäsen ja
ydinaseiden sijoittamista Suomen maaperälle ei enää pidetä
mahdottomana, politikkojen kielenkäytössä on yleistynyt ilmaus
ydinasesuoja. Tämän suojan ylläpitämä kauhun tasapaino jättää
kokonaan huomioimatta, että ydinsodassa tuhoutuu kokonaisia
kansoja, eläimiä, metsiä, vesistöjä ja ilma, ota hengitämme.
Presidentti Niinistökin totesi äskettäin, että ydinaseen käyttö voisi hyvin olla Venäjän loppu, mutta ydinsota olisi koko ihmiskunnan sivilisaation loppu.
Ainoa tapa estää ydinsota lopullisesti on ydinaseiden täydellinen
hävittäminen. Siihen tähtää YK:n ydinasekieltosopimus, joka tuli
voimaan tammikuussa 2021.Yksikään ydinasevaltio tai Natoon
kuuluva maa, Suomi mukaan luettuna, ei ole tätä sopimusta
allekirjoittanut.
Tunnettua italialaista ajattelijaa Antonio Gramscia siteeraten, elämme hirviöiden aikaa, jossa vakiintuneet ajattelutavat, arvot ja toimintamallit murtuvat, mutta uudet eivät ole vielä asettuneet edellisten tilalle.
Ihmisen ylikututuksen ja väkivaltaisuuden edistämä kuudes
sukupuuttoaalto, ekokatastrofi ja päivä päivältä lisääntyvä
maailmansodan eskaloitumisen riski ovat vakuuttavia todisteita
tällaisesta historian alennustilasta.
Rauhanliikkeessä toimiminen ja rauhasta puhuminen näyttäytyy
nykyajassa menneen ajan idealistisena hourailuna.Tosiasiassa
rauhanliikettä tarvitaan enemmän kuin kenties koskaan.
Rauhanliikettä tarvitaan muistuttamaan, että militarismille ja
väkivallalle on vaihtoehtoja. Sitä tarvitaan vaatimaan kansainvälisen
oikeuden noudattamista, ja sen kehittämistä. Ajamaan
ydinaseettomien vyöhykkeiden rakentamista ja ydinaseiden
tuhoamista.Ylläpitämään uskoa maailmanrauhaan ja väkivallattoman
toiminnan avainasemaan maailman laajuisessa rauhanpolitiikassa.
Mietin kirjailijana, miten jatkaa sodissa taistelleiden, ja rintamalta
pasifisteina palanneitten kirjailijoitten kuten Pentti Haanpään, Veijo
Meren ja Marko Tapion viitoittamaa tietä. Miten kirjoittaa uudelleen
militarismia ja vahvimman oikeuksia ihannoiva ihminen ja hänen
paikkansa luonnossa sekä muiden lajien joukossa.
Sitoutunut kirjallisuus merkitsee myös sen kaltaisen kommunikaation
rakentamista, joka kunnioittaa toiseuksia ja moniarvoista yhteiskuntaa.
Sitoutunut kirjailija etsii keinoja näyttää mistä ja miten väkivalta
kumpuaa ja miten kirjallisuus voi osallistua sen vastavoimien
etsimiseen.
On hyvä muistaa, että jokaisen ihmisen panos rauhanliikkeen ja
ekologisen liikkeen edistämiseksi on merkittävä, koska suuret
muutokset kasvavat alhaalta, pienistä puroista, joista syntyy iso virta.
Esimerkiksi Vietnamin sodan vastainen kansalaisliikehdintä ja
Gandhin pasifistisen liikkeen rohkeus uhmata yhtä maailman
mahtavinta siirtomaavaltaa, ovat muuttaneet historian kulkua
merkittävästi.
Me tarvitsemme myös yksilötasolta kasvavaa rauhanliikettä
vastapainoksi militaarisen kompleksin ylivallalle, joka on
karkaamassa käsistämme.
Kiistaton tosiasia on, että niinsanotulla ydinasesuojalla on koko
planeetan elämään uhkaava, hirviömäinen varjo.
Filosofi Thomas Wallgrenin sanoin, totuuden voima antaa sittenkin
parempaa turvaa kuin maailman vahvin armeija.
Tätä totuutta kohti, etsivä ja ristivaloittava kirjallisuuskin kurottaa
omin erityislaatuisin, kirjallisin keinoin.
Kiitän kustantajaani Päivi Paappasta ja kustannustoittajaani Harri
Haanpäätä, hänen kanssaan olen saanut työskennellä melkein 45
vuotta.
Kiitän Suomalaisen kirjallisuuden seuraa elämäntyöpalkinnosta.
Tekstit
