YTT Risto Volanen: Modernin kritiikistä ja reformaatiosta

Syyskuun 8. päivänä, tiistaina klo 17.15 aloittaa uusi filosofisia, poliittisia ja taiteellisia kysymyksiä pohtiva klubi. Avauspuheenvuoron pitää YTT Risto Volanen: Modernin kriisistä ja reformaatiosta. Avaus liittyy Volasen viime vuonna ilmestyneen teoksen (Ihmisyyden paluu - kohti modernin reformaatiota) kysymyksenasetteluun. Teoksessaan Volanen arvioi sekä Suomen itsenäistymishistoriaa ja sen edellytyksiä että länsimaista sivistyshistoriaa kreikkalaisista ajattelijoista tähän päivään. Volasen mukaan sivistys on joutunut alakynteen tieteellis-teknisen osaamisen edessä ja kansainvälinen viihdekapitalismi vie joukkoja.

***

Referaatti (JO)


Alustaja luonnehti aluksi kokemustaan ajastamme kyynisenä, ennaltamäärättyyn antiutopiaan antautumisena.

Antautumista ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä.

Mikä on vaihtoehto? Renessanssin vaihtoehto, Rantatien vaihtoehto. Rantatien aika oli suomalaisen kulttuurin ja taiteen suurta aikaa, jolloin pieni ryhmä eurooppalaisen tason taitelijoita ja kirjailijoita kykeni vapautumaan ennaltamäärätystä, synnytti aitoa sivistystä ja loi samalla perustaa maamme itsenäisyydelle.

Kuinka on ymmärrettävissä 1900-luvun kauhuteot modernia aikaa synnyttävässä Euroopassa. Keskelle modernia nousi kaksi voimaa, fasismi ja leninismi-stalinismi, joiden hämmästyttävän nousun takasi osaltaan renessanssin, reformaation ja valistuksen voimien keskinäinen riitely.

1900-luvun tapahtumien valossa David Humen vaikutusvaltainen ajatus, että valistunut ja moderni ihminen on ”valmis” joutuu väistymään sen tosiasian edessä, että ihminen ilmeisesti myös taantuu, muuttuu. Toisaalta tämä muuttuvuus mahdollistaa myös sivistyksen.

Kuvaillessaan aikaamme Volanen viittasi ranskalaisen Dominique Moisin kirjassaan The Geopolitics of Emotion (Doubleday, 2009) esittämään luokitteluun, jossa maapallomme jaetaan kolmeen tunnevyöhykkeeseen. Toivon, alistamisen ja pelon vyöhykkeisiin. Ensimmäiseen joukkoon kuuluisivat esitetyn mukaan nousevat Aasian talousmahdit sekä, ainakin osittain, Obaman Yhdysvallat. Alistamisen ja alistuneiduuden vyöhykkeelle kuulusi suuri osa arabi- ja islaminuskoisista maista. Suurin osa länttä ja Eurooppaa puolestaan kuuluu selvästi pelon vyöhykkeeseen. Ironia, kyynisyys ja väkivaltaisuus voivat lännessä hyvin. Jotkin alueet ja maat, kuten Venäjä, sisältävät puolestaan elementtejä näistä kaikista kolmesta perustunnetilasta. Samuel Huntingtonin aiemmin (The Clash of Civilizations, 1993) esittämä ennuste sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä näyttää ainakin osittain toteutunen. Nyt tästä alistamisen ja pelon vyöhykkeiden paisuvasta konfliktista hyötyvät eniten juuri toivon vyöhykkeillä elävät.

Alustaja korosti, että etsiessämme tietä modernin reformaatioon ovat omat ongelmamme ja eurooppalaiset ongelmat osa samaa globaalia kokonaisuutta.

Aristoteles ja vanhurskaus

Risto Volanen kertoi filosofisesta taustastaan ja työstään von Wrightin esiinnostaman aristotelisen praktisen päättelyn parissa. Von Wrightin ohella 1960-luvun loppupuolella opintonsa alkaneen avaajan filosofisiin esikuviin kuuluivat myös Ludwig Wittgenstein, Reijo Wilenius ja Peter Winch (ns.4-W-kerho)

Kysymys siitä, onko yhteys päättelyn ja toiminnan välillä looginen vai kausaalinen yhteys johti perehtymiseen vähemmän tunnettuun eurooppalaiseen aatehistoriaan Plotinuksen (uusplatonisti) ja Tuomas Akvinolaisen väliinsä jättämällä ajanjaksolla. Esiin nousi Augustinus.

”…Sitten Augustinuksen De Trinitate ja De civitate Dei tekivät vähitellen ymmärrettäväksi, miten ihmisen praktinen rationaalisuus on tullut koko kulttuurin pohjavirtaukseksi ja miten kristillisellä vetovastuulla myös klassisen kulttuurin voimat koottiin tätä ihmisyyden kehtitystarvetta auttamaan. Näin rakennettiin reformaatioon mennessä se sivistys, jonka varaan rakennettiin moderni valistus, vapaus ja hyöty.”(Volanen, 2008, s. 106)

”Aikansa myllerrysten keskellä hän (Augustinus) selvästikin etsii mahdollisuutta täysjärkiseen elämään jo tässä maailmassa” (V, s. 127) Vastavetona Platonin Valtio-teoksessaan esittämälle totaaliselle ja annetulle järjestykselle Augustinus etsii vastausta myös aristoteliseen kysymykseen, kuinka ihminen voi vapaasti toteuttaa käytännöllistä järkeään.

Erityisen keskeiseksi nousi Augustinuksen idea vanhurskaudesta, jolla tämä viittaa ihmisen suoraan jumalyhteyteen, joka ilmenee lähimmäisen rakkautena, hyvänä tahtona ja kykynä hyveelliseen toimintaan. Näin (juutalaisessa kulttuurissa kehittynyt) Lain pyhyys saa rinnalleen tasapainoittavan tekijän, vanhurskauden. (Laki oli siis Raamattu).

Augustinuksen vaikutus näkyy myöhemmin eläneen mystikon ja teologin Mestari Eckhartin (1260-1328) toimissa ja puheissa. Sivistys-käsitteemme viittaa samaan kuin saksankielen Bildung, jonka perustana puolestaan on juuri Mestari Eckhartin esiintuoma idea Jumalan kuvaksi tulemisesta.

Volasen mukaan juuri klassisen taiteen ja kristinuskon liitto kantoi eurooppalaista sivistystä kohti valistuksen aikaa. Renessanssin taiteessa nähtiin ensi kertaa maalauksia nimetyistä ihmisistä, ”renessanssi antoi ihmiselle kasvot”.

(Taiteen, kristinuskon ja kulttuurin yhteyksiä Risto Volanen on valottanut lisää mm. Kotimaa-lehden blogikirjoituksessaan 23.6.09 (Ihmiskasvoinen moderni). Tekstissä viitataan hyväksyvästi Ranskalaisen, 1989-2005 Picasso-museon johtajana toimineen Jean Clairin taidehistoriallisiin pohdintoihin. Kirjoituksessa on mm seuraava haastava lainaus T.S.Eliotilta: "Mikään kulttuuri ei ole noussut esiin tai kehittynyt muutoin kuin yhdessä uskonnon kanssa". )

Tieteellinen metodi

Descartesin esittelemä uusi tieteellinen metodi näytti oikeuttavan sen, että niin luontoa kuin ihmistäkin voidaan tutkia ja mitata samoin perustein. Descartesin dualistisen järjen ja ruumiin erottamisen jälkeen intellektuaalista keskustelua hallitsi yhtäältä Leibnizin, Spinozan ja Kantin järjen luontaiseen moraalisuuteen ja ihmisen hyväntahtoisuuteen uskova rationalistinen perinne ja toisaalta brittiläis-skottilainen empirismi Locken ja Humen johdolla joka puolestaan uskoi erityisen mutta luontaisen moraaliaistin olemassaoloon.

- Luonnontieteiden nousu alkaa vähitellen murtaa renessanssin, reformaation ja valistuksen sopuisaa yhteiseloa. Tieteen yhtenäisyyden ajatus ja positivismi. Järkevän ja tunteellisen erkaantuminen.

- Modernin taiteen synty: Ihmisen omakuva alkaa muuttua. Samaan aikaan tieteen yhtenäisyyttä koettelee mm Freudin psykoanalyysi seurauksineen. Missä alitajunta oikeastaan sijaitsee? Taiteessa ihminen alkaa menettää kasvonsa.

Suomessa kysymys Venäjästä (Neuvostoliitosta) hallitseee ja kahlitsee ensimmäisestä maailmansodasta ainakin pitkälle 50-luvulle asti. Tässä Volanen näkee yhden syyn siihen, miksi 60-luvun aatteellinen radikalismi kääntyy niin nopeasti fundamentaalimarxilaisuuteen. Suomessa ei em.syiden vuoksi kyetty käymään sellaista aatteellista ja poliittista keskustelua, jota muualla euroopassa harrastettiin viimeistään 20-luvulta alkaen ja jonka teemat sitten syöksähtivät maassamme kerralla 60-lukulaisten niskaan.

Viime vuosikymmeniä ovat Neuvostoliiton kaaduttua hallinneet postmodernit ja neokonservatiiviset voimat. Volenen pelkisti: Postmoderni: Subjekti on turhaa tavaraa, antaa mennä vaan! Postmoderniin liittyvää keskustelua ovat viitoittaneet ranskalaiset Foucault sekä Derrida. Kaikessa näkyy kauna subjektia kohtaan.

Neokonservatiivisuus, joka on ollut erityisen vahvana Yhdysvalloissa ja on ollut tiiviissä vuorovaikutuksessa uusevankeelisten liikkeiden kanssa, on uskonut vahvasti lännen etevämmyyteen ja esidemokraattisten maiden käännyttämiseen viemällä tarpeen vaatiessa vaikkapa voimakeinoin "hyvää hallintoa" uuden järjestyksen perustaksi. Toisaalta neokonservatiivit ovat painottaneet post-modernisteista poiketen ihmisten tarvetta vahvaan yhteisöön ja auktoriteettiin.

Postmoderni, joka Suomessa nousi taistolaisuuden jälkeen, pohjaa vahvasti ranskalaiseen keskusteluun. Volanen oli itse Ranskassa 80-luvun alussa, jolloin maassa keskusteltiin Heideggerista ja tämän asemasta natsi-saksan pyrkimysten myötäilijänä. Myöhemmin tämä sama keskustelu on tullut Suomeenkin. Volasen mukaan Heidegger katsoi filosofian alamäen alkaneen heti Sokrateen jälkeen - Platonin ja Aristoteleen loputtomalla kaiken rationalisoinnilla.

Volasen mukaan Heidegger uskoi Hitlerin - Johtajan - mahdollistavan sen autenttisen elämän, josta jokapäiväinen "Das Man"on vieraantunut.

Omasa ajassamme Volanen näki merkkejä itseään toteuttavasta kyynisyyden kauhugalleriasta.

Kuinka pitkä matka on ironiasta vihaan, vihasta ampumiseen.

Yhtenä esimerkkinä Volanen manitsi 2009 ilmestyneen sakasalaisen filosofin, Heideggerista voimakkaita vaikutteita saaneen Peter Sloterdijkin teoksen Du mußt dein Leben ändern, Frankfurt am Main (Suhrkamp), 2009. , jossa maapallonlaajuinen keskitetty hallintojärjestelmä elää yhtenä suosittuna ratkaisuna aikamme ongelmiin.

Postmodernista tai neokonservatiivisuudesta ei ole reformin tekijöiksi.

Suomalainen esimerkki: Kuinka 1700-luvun ruotsalaisesta takamaasta tuli Napoleonin sotien jälkeen pienen porukan toimesta organisoitu kansakunta ja Rantatien reformaattoreiden jälkeen itsenäinen valtio.

"Suomessa tarvitaan kulttuurireformi, juoka nostaa renessanssi- ja reformaatioperinteemme ja niiden parhaat saavutukset jälleen täysipainoisesti valistuksen rationalistis-materialistisen perinteen rinnalle." (Volanen, s. 43)

(Lainaukset kirjasta Risto Volanen: Ihmisyyden paluu - kohti modernin reformaatiota, Maahenki, 2008)

***

Keskustelua.

Keskustelun aluksi tuotiin esiin maamme sisällissodan merkitys Venäjän kysymyksen rinnalle. Missä määrin sodan hävinneen osapuolen kohtalo ja suhde siihen on ollut mukana Venäjän kysymyksen ohella rajaamassa omaa keskusteluamme. Liittyykö tämä siihen, että taistolainen liike teki Suomessa saman kuin Oxfordin kommunistit Englannissa 40 vuotta aikaisemmin.

Avauksessa esiintuotu jako toivon, alistuneisuuden ja pelon vyöhykkeisiin on myös ongelmallinen. Kiinassa vastikään vieraillut kertoi, kuinka kovalta ja häikäilemättömältä meno maassa vaikutti. Sen rinnalla hän vertasi Eurooppaa luostariin. Myös arabimaissa ja islamilaisen kulttuurin piirissä paljon liikkunut keskustelijamme toi esiin myös sen näkökulman, kuinka eri maista peräisin olevien islamistitaistelijoiden liittoutuminen on samalla myös osa islamin integraatiota, kaipuuta Suureen Kalifaattiin.

Avauksessa syytettyjen penkille joutunut Heidegger herätti kysymyksiä, joihin ei tässä yhteydessä voitu laajemmin paneutua. Heidegger päätettiin nostaa myöhemmin tarkemmin esiin. Heideggerin ansioita pohtinut nosti myös esiin käsityksensä, jonka mukaan Fenomenologian ydin on "ei lakia".