Klubilla 13.2.2019 Markku Graae: Vapauden paradigma

FL Markku Graae on kirjoittanut kirjan "Allegoria-intelligenssi. Symbolien ja vertauskuvien opissa", joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Kirjan toimittaja dos. Maaret Wager haastattelee Graae'ta kirjan teemoista lähtökohtana kirjan kantava ajatus yksilöllisen kokemuksen merkityksestä. Yksilön suhde todellisuuteen on välitöntä, siksi yleistä on vain ainutkertainen, kirjoittaa Graae. Vapauden paradigma viittaa siihen, että sama on jokaiselle sama eri tavalla. Ihmisen tulisi pyrkiä ymmärtämään omia kokemuksiaan, sillä niihin on kätkettynä kunkin ihmisen kohtaama totuus. Tällaisista kokemuksista voi olla mahdotonta puhua käsittein ja käsitteellisesti, niistä voi puhua kuitenkin symbolien ja vertauskuvien avulla. "Siitä mistä ei voi puhua, on aina puhuttu vertauksin" kirjoittaa Graae.

Klubi ke 6.2.2019 klo 18.00: Kansanedustaja Eva Biaudet: Miksi perustuslakiin ei pitäisi kajota liialla kiireellä.

Keskiviikkona 6.2. kansanedustaja Eva Biaudet alustaa perustuslaillisista kysymyksistä. 

Keskustelemme perustuslakivaliokunnan tehtävästä tarkastella lainsäädännön perustuslainmukaisuutta ja miten poliittinen keskustelu perus- ja ihmisoikeuksista on muuttunut.

Tänään voi useinkin kuulla kansanedustajien valittavan miten perustuslaki estää uudistuksia. Puhutaan jopa ihmisoikeusfundamentalisteista. Presidentti puhuu ääri-ilmiöistä yhtälailla ihmisoikeuksia loukkaavien kuin niiden puolustajien kohdalla.

Perustuslakivaliokunnan suosituksia ei välttämättä noudateta ja jopa perususlakia muutetaan kiireellisessä menettelyssä, vaikka sellaista välitöntä pakkotilannetta ei väitettä olevan olemassa, joka siihen oikeuttaisi.

..........

Eva Biaudet on RKP:n kansanedustaja. Hän toimi tässä hommassa ensin 1991 - 2006 ja sitten 2015 eteenpäin. Vuosina 1999 - 2000 ja 2002 - 2003 Biaudet toimi Lipposen II hallituksen peruspalveluministerinä. 2010 - 2015 Eva Biaudet toimi vähemmistövaltuutettuna.

Klubikevään 2019 avaus ke 16.1. klo 18.00. FT Outi Ampuja: Hiljaisuuden keveän peiton alla. - Näkökulmia hiljaisuuden merkitykseen.

Keskiviikkona 16.1.2019 klubikevään avauksessa FT Outi Ampuja. Alustaja pohtii hiljaisuuden käsitettä, hiljaisuuden merkitystä sekä ääniympäristömme laatua ja sen arviointikriteereitä.  

Hiljaiset lumessa. Kuva JO

Outi Ampuja on tietokirjailija, tutkija ja Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa. Ampujan väitös "Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä: melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely Helsingissä" valmistui 2007. 

Ampuja on väitöksensä ohella tutkinut ääniympäristön arviointikriteereitä ja niissä tapahtuneita muutoksia, kokemuksellista hiljaisuutta sekä ääntä ja melua sotahistoriallisesta näkökulmasta. Ampuja toimii parhaillaan liikenne- ja ympäristöalan asiantuntijatehtävissä. 
.......................

Hiljaisuus

kuva: Outi Ampuja

Joustaa.
Ei vaadi mitään.

Tarvitaan oman keskiön
löytämiseen

jotta ei tarvitse
 refleksinomaisesti reagoida
 päälle kaatuviin paikkoihin

- Outi Ampuja

 

Karno Mikkola: Linturetkellä Iranissa

Syksyllä 2018 tarjoutui mahdollisuus lähteä linturetkelle Iraniin. Hetken epäröinnin jälkeen päätimme puolisoni Helenan kanssa tarttua kiehtovaan tilaisuuteen. Kertoessamme suunnitelmastamme moni katsoi huuli pyöreänä, mutta jotkut sanoivat olevansa kateellisia.

Flamingot tulossa. Kuva Jouko Högmander

Matka tehtiin 19.-30.11.2018. Meitä oli kymmenen, kolme pariskuntaa ja neljä miestä, kaikki pitkään lintuja seuranneita. Matkanjohtajana toimi Jouko Högmander, jolla oli Iranista kahden retken kokemus. Matkaan lähdettiin yölennolla Istanbulin kautta Teheraniin, josta hetimiten jatkettiin Bandar Abbasiin, satamakaupunkiin, joka sijaitsee Iranin etelärannikolla, Hormuzin salmessa. Paluumatka lennettiin Shirazista Istanbulin kautta kotiin. 

Matkan reitti

Paikallisena oppaana ja matkan organisoijana toimi Pasargad Toursin Ali Alieslam (sukunimen loppuosa viittaa islamiin), joka tunsi paikat ja linnut erinomaisesti. Ali puhui moitteetonta englantia, jota hän oli opiskellut yliopistossa. Viisumi Iraniin saatiin kentällä, mutta se oli elektroninen, joten passeihin ei tullut epäilyksiä herättäviä leimoja. Kaikki matkakulut, yöpymiset ja ruokailut oli maksettu etukäteen.

Liejutulivuoria. Kuva Helena Rysä-Mikkola

Retkeily alkoi välittömästi lentoihin käytetyn yön jälkeen. Käytössämme oli 12 hengen pikkubussi, jota ajoi luotettavasti sen omistaja Mustafa. Maan päätiet olivat erinomaisia, joten pitkätkin siirtymätaipaleet sujuivat nopeasti sallitulla 100 kilometrin nopeudella, ja muutkin tiet olivat hyväkuntoisia. Paikoin tien varressa näkyi nuorten miesten rintakuvia: he olivat Irakia vastaan käydyssä sodassa kaatuneita kylien omia poikia. Paikallisesta kielestä, persian kielestä eli farsista, ei ymmärtänyt sanaakaan. Meille yllättävää oli, että farsia kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin. Viitoitus oli lähes pelkästään farsiksi, tärkeimmissä risteyksissä ja pääteiden varressa näkyi myös englantia.

Paimenessa. Kuva Karno

Bandar (”satama”) Abbasista siirryttiin rannikon tuntumassa kaakkoon Bandar-e Jaskiin. Sieltä palattiin Bandar Abbasiin ja edelleen n. 400 km matka sisämaahan 1000-1500 m korkuiselle ylängölle, lopuksi Shiraziin. Korkeimmillaan kävimme autolla 2400 m korkeudessa. Ylängöllä saattoi yöllä olla pari astetta pakkasta. Onneksi olimme osanneet varautua tällaisiin olosuhteisiin. Sisämaassa osuimme yhtenä päivänä ukkossateeseen, muutoin oli enimmäkseen aurinkoista.

Maan katukuvaa leimaa huivipakko, josta ei poikkeuksia näkynyt. Ryhmämme naispuoliset jäsenet kokivat pakon rasittavana, erityisesti etelärannikon lämpimissä olosuhteissa - enimmillään oli n. 30° C. Toinen Irania, muslimimaata, leimaava seikka oli alkoholikielto. Huhujen mukaan juomaa jostain olisi löytynyt, mutta meillä ei ollut sen etsimiseen mahdollisuuksia eikä aikaakaan. Alkoholitonta hyvälaatuista olutta oli säännöllisesti tarjolla, kuten virvoitusjuomia. Coca-Colaa oli myös aina pöydässä. Ateriat rakentuivat runsaan riisiannoksen ympärille, lisukkeena liha, kala tai kana ja runsaasti vihanneksia.

Kotiruokailua. Kuva Jouko Högmander

Itäisimmässä ruokailupaikassamme, yksityiskodissa, paikallinen naisväki käytti värikkäitä asuja ja vieraan miehen ollessa näkösällä kirkkaanpunaista pahvista naamaria. He olivat balochistanilaista heimoa, jota asuu Iranin ja Pakistanin rajan molemmin puolin.

Ihmiset olivat kaikkialla iloisia ja tavattoman ystävällisiä ja kaunispiirteisiä. Retkemme suuntautui maaseudulle eikä englannin kielen taitoisia löytynyt kuin hotellien vastaanotoista.  Keskusteluihin paikallisten ihmisten kanssa ei ollut mahdollisuutta. Kännykkä oli yleinen ja monet naiset halusivat itsestään  selfien turistin kanssa.

Moskeijat opimme kyllä tunnistamaan:  jos oli yksi minareetti, se oli sunnien, jos kaksi, se oli shiiojen. Oppaamme Ali tuntui olevan hyvin avarakatseinen ja häneltä saatoimme kysellä kaikenlaisista asioista, myös uskonnosta.

Pari yötä vietettiin neljän-viiden tähden hotellissa, muuten tavallisemmissa. Kolme yötä oltiin kotimajoituksessa. Se oli aika eksoottista, huonekaluja kun ei ollut. Ruokailu tapahtui kokonaan lattialla aterioiden ollessa todella runsaita. Riisiä oli aina runsaasti tarjolla. Pikku erikoisuus oli, että veistä ei lainkaan käytetä, paremmissa hotelleissakaan.

Retkipäivät päättyivät illalliseen, minkä jälkeen seurasi päivän havaintojen listaaminen.  Lähtö aamuisin tapahtui yleensä ennen auringon nousua, ja retket veivät koko päivän. Aamiainen ja lounas nautittiin enimmäkseen maastossa.

LINNUT 

Matkamme varsinainen kohde olivat linnut. Vuodenaika ei ollut paras mahdollinen. Kuitenkin lajikirjo oli rikas. Näimme kaikkiaan 170 lajia. Tällaisilla matkoilla erityistä kiinnostusta herättävät endeemiset lajit eli ne, joita maailmassa esiintyy vain kyseisellä alueella. Niistä onnistuimme näkemään persianaavikkonärhen ja munkkitaskun. Myös persiantasku on vaikea nähdä muualla. Endeemisten ohella Iranissa voi nähdä suuren kirjon erilaisia kiuruja, taskuja ja kotkia. Rannoilla näkee lukuisia kahlaaja-, tiira- ja haikaralajeja. Pari muutaman sadan kurjen parvea näimme, ja heräsi kysymys – olivatkohan ne meidän kurkiamme?

Brahmanpöllö. Kuva Markku Lappalainen

Shirazin lähistöllä Bamoun kansallispuistossa nähtiin kuhertajagaselleja ja toistakin gasellilajia. Muita nisäkkäitä oli vähänlaisesti. Niitä olivat villivuohet Geno-vuorella, muutamat mungot ja gerbiilit sekä yliajettu sakaali. Dromedaareja liikkui erilaisissa biotoopeissa mangroverannoilta aavikoille, teilläkin. Suurpetojakin Iranissa on, mutta enemmänkin maan pohjois- ja koillisosien jylhissä vuoristoissa.

Bamoun puistonjohtaja tuli mukaamme konepistooli vyöllään. Se johtui siitä, että vähän aikaisemmin leopardi oli hyökännyt rangerin käteen, kun tämä oli lähestynyt pedon puoliksi syömää gasellia. Täällä oli myös valokuvaus kiellettyä, mikä saattoi johtua siitä, että kaukaisuudessa näkyi öljynjalostamo ja kasarmi.

Muuten nähtiin aseistusta vain ohittaessamme Bandar-e Jaskin lähellä vaatimattoman tukikohdan, missä oli sotilaiden vartioimia naamioverkoilla peitettyjä vanhan oloisia sergei-tykkejä. Poliisit olivat joskus kiinnostuneita tekemisistämme teiden varsilla, mutta aina ystävällisissä merkeissä.

Persepoliksen zarathustralainen vartija Homa partakorppikotkana. Vieraana nunnatasku. Kuva Jouko Högmander

PERSEPOLIS

Matkamme ainoa turistikohde oli Persepoliksen rauniot. Dareios I aloitti tämän seremoniallisen pääkaupungin rakentamisen 500-luvulla eaa. Satraapit, kuninkaan käskynhaltijat, eri puolilta suurta valtakuntaa saapuivat tänne uuden vuoden juhliin. Kansojen porttia vartioi kaksi sfinksiä, toisella leijonan, toisella kotkan pää. Partakorppikotka siivet levitettyinä oli valtakunnan suojelija ja tunnus. Tapana oli, että vainajan ruumis vietiin kaupungin ulkopuolelle lavalle. Korppikotkat hoitivat puhdistustyön, viimeisenä partakorppikotka vei luut, ja vainaja pääsi sitten paratiisiin.

Aleksanteri Suuri valloitti Persian 330 eaa. Hänen joukkonsa poltti humalapäissään koko pääkaupunki Sousan ja Persepoliksen. Nykyiset iranilaiset eivät ymmärrettävästi pidä läntisestä lisänimestä ”suuri”. Legendan mukaan Aleksanterikin katui sitä, että tihutyö pääsi tapahtumaan.

Täällä shaahi Reza Pahlavi vietti suureellisesti valtakuntansa 2500-vuotisjuhlia v. 1972 Urho Kekkosenkin läsnä ollessa. Juhlakentän tuulen repimät teltat olivat paikoillaan vielä 1990-luvun vaihteessa, mutta nyt juhlakenttä oli siivottu.

Kuten usein onnistuneen matkan jälkeen, kaipuu takaisin jäi mielen sopukoihin.

Markku af Heurlin: TALVIPÄIVÄN SEISAUKSEN POSTILLA

TÄNÄ VUONNA SUOMESSA TALVIPÄIVÄN SEISAUS

JA TÄYSIKUU SAMANA PÄIVÄNÄ 22.12.18

Lauantaina 22.12. Rafaelin päivänä klo 00.23 on talvipäivänseisaus. Jos ollaan tarkkoja, niin Ahvenmaalla talvipäivän seisaus on paikallisen horisontin mukaan vielä 21.12. puolella. Täysikuu on saman päivän iltana klo 19.49, ja viimenen neljännes vajaata viikkoa myöhemmin 19.12. klo 11.34.  Aurinko on joulukuun alkupuolen Käärmeenkantajassa ja siirtyy 18.12. Jousimiehen tähdistöön. Eläinradalla aurinko siirtyy 22.12. Jousimiehen (Sagittarius) huoneesta Kauriin (Capricorn) juoneeseen. 

Kuva vasemmalla:
Herrnhutelaistähti Helsingin Saksalaisessa kirkossa (MH)

Tästä syystä eteläistä kääntöpiiriä kutustaan Kauriin kääntöpiiriksi. Se kulkee pitkin leveyspiiriä 23° 26′ 21,48″ astetta eteläistä leveyttä. Etelä-Amerikassa Chilen, Argentiinan, Paraguayn ja Brasilian kautta. Afrikassa maanosan neljän eteläisimmän valtion, Namibian, Botswananan, Mosambikin ja Etelä-Afrikan (Limpopon provinssina) kautta. Näistä muuten kolme kuuluu Democracy Indexissä toiseksi korkeimpaan eli Flawed Democracy -luokkaan, Botswana jopa sijalla 28 korkeammalla kuin Ranska, Viro, Israel ja Belgia. Mosambik kuuluu luokkaan Hybrid regime, eikä sekään ole aivan huono sijoitus.  Sen jälkeen kääntöpiiri leikkaa Madagaskarin (Hybrid)  ja Australian pohjoisinta osaa.

Suurin osa Kauriin kääntöpiiriä kulkee pitkin merta, kuten kartasta voi nähdä. Maailmankartoissa käytetty Mercatorin projektio toisin ei ole oikeamittainen, mutta samalla leveyspiirillä mitat ovat oikeassa suhteessa. 

Mercatorin projektio on oikeasuuntainen ja paikallisetsi myös oikeamittainen. Sen vuoksi merikortit tehdään useimmiten Mercatorin projektioon.  Ns. loksodromi, eli ympyrän spiraali, joka leikkaa pituuspiirit vakiokulmassa on Mercatorin projektiossa aina suora; siksi varsin käyttölepoinen purjehduksessa. Englannin Portsmouthin ja Bostonin välillä kulkeva matka on lyhyintä reittiä eli isoympyrää myöten on 2810 meripeninkulmaa, ja loksodromia myöten 2,902 meripenninkulmaa, joten, n 100 mpk ero ei ole oleellinen. 

Greenwichin horisontin mukaan talvipäivän seisaus on vielä 21.12. kello 22.23. Talvipäivän seisauksena pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on matalimmillaan, Helsingissä n 7 asteen eli suunnilleen kämmenenleveyden korkeudella. Eteläisellä pallonpuoliskolla korkeimmillaan. Etelämantereella kesä, ympärivuorokautinen auringonpaiste (muutamaa niemimaata lukuun ottamatta) ja täysi tohina. Suomen Aboa-tutkimusasemalla Etelämantereella pakkasta vain siinä 9 asetta, Amundsen-Scottin asemalla Etelänavalla huomenna päivällä ehkä siinä 20 astetta.

Talvipäivän seisauksesta päivät alkavat pohjoisella pallonpuoliskolla pidetä ja eteläisellä lyhetä.

Keskipäivällä aurinko on Kauriin kääntöpiirillä suoraan pään yläpuolella, zeniitissä. Täysin zeniitissä se on keskipäivällä klo 21.12. pisteessä 114 astetta 15 minuuttia läntistä pituutta. Paikka on Eteläisellä Tyynellä merellä noin 500 km nykyisin Chileen kuuluvasta Pääsiäissaaresta (27°7′ S 109°22′ W) luoteeseen.

Planeetat ovat hyvin mielenkiintoisissa asemissa näinä päivinä:

Merkurius on näkyvissä hyvin matalalla kaakossa aamuhämärän aikaan. Sitä kannattaa etsiä kiikarilla kuun puolivälin jälkeen. Merkurius on lähellä Jupiteria aamuhämärässä 21. ja 22.12. Venus loistaa aamutaivaalla kaakossa kirkkaana joulutähtenä. 

Mars näkyy illalla Vesimiehen tähdistössä.  Se siirtyy Kaloihin 22.12. 

Jupiter löytyy aamuhämärässä matalalta kaakosta. Planeetta on kuun alkaessa Skorpionissa, mutta siirtyy 13.12. Käärmeenkantajaan. Kirkas planeetta nousee kuun lopulla kaakosta noin klo 7. Jupiter on taivaalla niin etelässä, että painuu Utsjoen horisontin alapuolelle 7.12. Seuraavan kerran se nousee vasta 20.12.2020.

Uranus on iltayön taivaalla Oinaassa. Se löytyy kiikarilla, mutta voi hyvissä olosuhteissa erottua jopa paljain silmin. Neptunus on Vesimiehen tähdistössä ja näkyy iltayöstä. Tämä on hyvä tilaisuus löytää aurinkokunnan kaukaisin planeetta taivaalta. Neptunus on niin himmeä, että sen näkemiseen tarvitaan kiikari tai pieni kaukoputki. Saatanpa itsekin yrittää. Tiedot Ursan sivuilta.