lauantai 16. joulukuuta 2017

Klubin syyskauden päätös 13.12.2017: Minna Pöllänen & J.O.Mallander

Klubin syyskauden päätösjuhlan 13.12. avasi pianisti Minna Pöllänen, joka soitti hurmaavasti Johann Sebastian Bachin Kantaatista n.208 Arian Schäfe können sicher weiden pianosovituksen sekä osia Ranskalaisesta sarjasta n.6. Minnan esityksen jälkeen
Olle ja Minna tauolla



kytkettiin onnistuneesti videoheitin valmiustilaan ja näin taitelija ja taidefilosofi J.O.Mallander saattoi alkaa oman esityksensä Taiteen henkisyydestä kuvien kera.

Mallander lähestyi teemaansa Henkisyys ja taide omakohtaisen taidematkansa kautta, jota hän on käsitellyt alustavasti myös ensi vuonna julkaistavassa laajassa englanninkielisessä tekstissään Things the Mind already know and the Sound Observer. Edelleen Mallander viittasi kolmeen itselleen merkittävään teokseen tutkimusmatkansa aikana. Nämä teokset ovat Pontus Hultenin tekemä kataloogi Tukholman Moderna Museetin pioneerinäyttelyyn vuodelta 1966: The Inner and the Outer Space. Toinen teos on Maurice Tuchmanin ja Sixten Ringbomin The spiritual in the Abstract Art 1890 - 1985. Kolmantena, edellisiä täydentävänä teoksena Olle nosti esiin Mary Jane Jacobin ja Jaquelynn Baasin 2004 toimittaman Buddha mind in Contemporary Art.
Myötätunnon Buddha
Viimeksiainittu liittyy samalla Ollen myöhempinä vuosinaan löytämään ja harjoittamaan buddhalaiseen traditioon ja sen merkitykseen henkisyyden yhtenä avaimena.

Esityksessään Mallander nosti esiin keskeisiä taiteiijoita ja näiden teoksia varhaisella 60-luvulla alkaneesta taidematkastaan sekä lisäksi joitakin filosofeja , joiden oivallukset ja lähestymistavat ovat tehneet häneen suuren vaikutuksen. Ehkä keskeimpänä eurooppalaisesta traditiosta esiin nousi Jakob Böhme, jonka vaikutusta Mallanderin lisäksi voidaan löytää laajasti maanosamme ajattelijoiden ja taiteilijoiden piiristä. Tarkemmin Mallander käsitteli taiteilijoita kuvaesimerkein 1800-luvulta nykyaikaan.
Chaïm Soutine
Matkansa varrelta hän nosti esiin mm. van Goghin, Marcel Duchampin, kenties yksittäisenä, ratkaisevan taidekokemuksen antaneena Chaïm Soutinen ja edelleen Alberto Giacomettin, Yves Kleinin, Jasper Johnsin, Barnett Newmannin sekä lopuksi Ad Reinhardtin.
Barnett Newman
- Alustavsti Olle on luvannut saattaa yl- lämainitun englannin- kielisen tut- kielmansa suomen- nettuna filosofiklubin ulottuville.

- Päätösklubimme jatkui iloisen virtaavissa merkeissä ja ajankohdan huomioiden kajautimme toki myös Minnan säestyksellä joulunajan kunniaksi yhteislaulut Maa on niin kaunis, En etsi valtaa loistoa sekä Arkihuolesi kaikki heitä

Huolet näin heittäneinä
Ad Reinhardtin sarjis
toivotamme kaikille klubilaisille mukavaa ja kohtuullisen rauhallista joulunaikaa sekä onnellista Uutta Vuotta 2018.

- Palaamme asiaan.  JO





lauantai 9. joulukuuta 2017

Sam Inkinen: Aikakaudet, henget. merkitykset


Sam Inkinen on kirjoittanut huomattavan tutkielman "Aikakaudet, henget, merkitykset", joka on julkaistu Synteesi-lehden numerossa 1-2/2017. Sam antoi ystävällisesti tekstinsä käyttöömme ja julkaisemme sen ohessa. Pdf-tiedoston munnoksessa blogille sopivaksi oli hieman ongelmia, jotka saattavat näkyä alla olevassa tekstissä. Uskomme, että itse asia tulee joka tapauksessa selväksi. JO
AIKAKAUDET, HENGET, MERKITYKSET
historiallis-filosofis-semioottisen ymmärryksen tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta
Jos nykyään asettaa itselleen kysymyksen: millainen on nykyajan henki?
mihin päin se kulkee? saa todeta, ettei siihen voida antaa selvää vastausta.
Onko – mainitakseni aluksi vain muutamia asioita – aikamme uskonnollinen vai epäuskonnollinen? – Se on tavallaan kumpaakin; onko se materialistinen vai idealistinen? – se on kumpaakin; onko sille ominaista kaikista siteistä vapaa nautintojen etsiminen vai pyrkimys puritaaniseen askeesiin? – sillä on kumpikin piirre yhtaikaa.
Tässä yhteydessä muuten huomautettakoon, etteivät vanhat käsitteet ja nimitykset enää tunnu soveltuvan luonnehtimaan nykyajan henkisiä ilmiöitä.
filosofi, kielitieteilijä Erik Ahlman, ”Ajanhenki” (1934, 6)
Mediayhteiskunta on […] entistä valistuneempi ja ”sivistyneempi” (Lessingin ja Hegelin, tai myös Comten ja Marxin antamassa merkityksessä). Mediat, jotka tekevät teoreettisesti mahdolliseksi informaation ”reaaliajassa” kaikesta siitä mitä maailmassa tapahtuu, saattaisivat itse asiassa muistuttaa eräänlaista Hegelin absoluuttisen hengen toteutumista käytännössä.
filosofi Gianni Vattimo, Läpinäkyvä yhteiskunta [1991, 17; alkup. La società trasparente, 1989)
Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.
kreivi, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (1583–1654)
Quo vadis, järki ja valistus?
Aikamoista! Hieman humoristisesti – vaan ei toivottavasti liian kyynisesti – voisi näin aluksi todeta, että ei – viime vuosinakaan meillä nykyajan ihmisillä ei totta totisesti ole ollut tylsää. Listataanpa viimeaikaisia uutisia ja puheenaiheita. Talouskasvu? Pakolaistulva? Ekokatastrofi? Bioyhteiskunta? Kiina-ilmiö? Brexit? Euroopan yhteisö? Lähi-itä? Venäjän liikkeet? Uudet vallankäyttäjät ja voimasuunnikkaat? Mediademokratia? Postdemokratia? Tekoäly, robotit, kyborgit? Visiot vuodelle 2040? Singulariteetti?
Monenlaiset ristiriitaiset tietäjät ja asiantuntijat, hämmentävät maailmantapahtumat, vähintäänkin dramaattiset uutisvirrat, globaalit, kansalliset ja piirikunnalliset jännitteet sekä eri ilmansuuntiin kurottavat arvokartat ovat kuuluneet viime vuosien hektiseen ja levottomaan aikalaiskuvastoon. Ajan henkeen on kuulunut toisaalta euforinen, superoptimistinen innostus ja hybris; toisaalta pessimistinen, nihilistinen ja narisevalla äänellä artikuloituva ongelmienlistausmentaliteetti (eläköön suomen ilmaisuvoimainen kieli – lasken tässä mainiossa yhdyssanassa olevan 29 kirjainta).1
Hämmentyneen, epätietoisen ja usein myös kiukkuisen kansalaisen nykypäivää ympäröivät monenlaiset sekavat ja ristiriitaiset signaalit, ideat, tulkinnat, väitteet, mielipiteet ja houreet. Kaikenkarvaiset ”asiantuntijat”, surrealistiset aikalaishöpinät, uuvuttava infoähky ja infantiili mediahuohotus kuuluvat tiiviisti suomalaisenkin ”sivistyksen” ja ”hyvinvointi”yhteiskunnan jokapäiväiseen arkeen. Poliittisesta päätöksenteosta tuntuvat olevan suuret ja kantavat aatteet kaukana. Pikemmin päivänpoliittinen nahistelu, erilainen vaalitohina, ilkeily ja irtopisteiden keräily näyttäytyvät snellmanilaisen kansallisvaltion, valistuksen ja demokratian irvikuvina. Eri ammattiryhmät ja (akateemisetkin) toimijat ajavat omaa asiaansa kuin olisimme jatkuvasti turpakäräjillä tai tupo-neuvotteluissa – yhä yleisemmäksi ja avoimemmaksi tulevasta lobbausmentaliteetista (engl. lobbying) ja erilaisesta vaikuttajaviestinnästä nyt puhumattakaan.
Meidän on jo pitkään todettu elävän informaatioajassa (esim. Castells 1996, 1997, 1998) ja mediayhteiskunnassa (esim. Vattimo 1991). Listaa olisi luonnollista jatkaa sellaisilla sosiologian ja kulttuurintutkimuksen ytimeen kuuluvilla avainkäsitteillä kuin jälkiteollinen (Bell 1973) ja postmoderni (Denzin 1991) yhteiskunta. Tai rihmastojen aika ja verkostoyhteiskunta (van Dijk 2006 [1991]; Castells 1996). Tai superteknologinen aika ja bioyhteiskunta – epävarmuuden ajasta (Bauman 2006, 2007; Taleb 2007), riskiyhteiskunnasta2 (Beck 1986, 1999) ja spektaakkelin yhteiskunnasta (Debord 2005 [1967]) nyt puhumattakaan.
Communicare necesse est, vivere non est necesse. Viestintä on välttämätöntä, eläminen ehkä ei?3 Myös politiikan tutkimuksessa on painotettu viime vuosina viestinnän, mielikuvien ja medioitumisen (engl. mediatization) merkitystä. Sekä perinteisille puolueille että uusille yhteiskunnallisille (protesti)liikkeille mediajulkisuus on välttämätön toimintaresurssi ja -areena. Mediajulkisuuden avulla tuodaan poliittiselle agendalle uusia teemoja ja politisoidaan aikaisemmin epäpoliittisina pidettyjä kysymyksiä.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sadan vuoden itsepäisyyden postilla: Juha Kuisma: ISOJAKO

Juha Kuisman klubialustus  8.11.2017 "Tarinan vallasta" liikkui myös historian  solmukohdissa joista usein avautuu uusia mahdollisuuksia eteenpäin. Juha kirjoitti ystävällisesti oheisen täsmennyksen käsittelemästään Isojaosta, joka lähti liikkeelle Ruotsissa 1700-luvn jälkipuoliskolla.

Isonjaon merkityksestä historiassa

Ruotsi oli ainoa Euroopan maa, jossa pystyttiin toteuttamaan isojako. Tällainen maareformi oli ns. valistuksen ajan reformeista yksi suurimpia. Ei ehkä Ranskan vallankumouksen ja USA:n itsenäisyysjulistuksen veroinen, mutta 1770- ja 1780 luvuilla toteutettuna  Pohjoismaissa ehdottomasti tärkein yhteiskunnallinen uudistus.

Isojakoa koskeva asiakirja Somerolta
Uudistus tarkoitti, että sarkajakoisen kylän pellot uudelleen ryhmiteltiin yhden tilan omistamiksi järkeviksi peltokokonaisuuksiksi. Moni tila muutti kyläryhmästä omalle kummulleen peltojensa ääreen. Sarkajakoisessa maataloudessa kaikkien kylän talojen piti tehdä työt samaan aikaan, samalla tavalla ja samaa kasvia viljellen. Puhuttiin ns. vainiopakosta, joka esti yksilöllisen edistyksen ja johti kylän lähialueiden luonnonkäytössä vastuuttomuuteen. Isojako mahdollisti peltojen järkevän ojituksen, mahdollisti kullekin talolle oman kaivon (kyläkaivo saattoi olla saastunut), vähensi tulipalojen vaaraa. Isojaon vaikutus näkyykin siinä, että Suomen väkiluku ponkaisi sen toteuttamisen jälkeen vahvaan kasvuun.

Isojako teki jokaisesta isännästä ja talonväestä itsenäisen taloudellisen subjektin eli se toi maaseudun tuotantofunktioon yrittäjyyselementin. Voimme jopa kirjoittaa taloudellisen vaurausfunktion:
 w = e F (KLH)   missä  e  on talonpojan yksilöllinen yrittäjätaito
Tämä edistyksellinen subjektiviteetti näkyi myöhemmin 1860-luvulla voimaan tulleessa kunnallishallinnossa, missä sama funktio lokaalisti kollektivoitiin.

Valtio ja Kustaa III ajoi tätä isojako-reformia, koska näin tiedettiin valtion verotulojen lisääntyvän. Samalla kuningas vahvisti talonpoikaisluokkaa,  -ja erityisesti sen omistusta maahan-  jota kuningas tarvitsi aateliston vaikutusvallan vastapainoksi. Papisto ja kauppiaat (=porvarit) eivät olleet sotilaita, mutta talonpojat olivat potentiaalisia sotilaita. Lisäämällä talonpoikien oikeuksia kuningasvalta piti aateliston kurissa. Kysymys oli valtio-osallisten voimatasapainon dynamiikasta.

Ratkaisevan tärkeää isonjaon toteuttamisessa oli, että sen yhteydessä kruunulle kuuluneet kylien väliset metsät jaettiin taloille niiden manttaalilukujen mukaisessa suhteessa. Näin talonpojat saivat puunmyyntituloja 1860-luvulta alkaen kun metsäteollisuus nousi Suomessa. Tähän maaseudun (ja samalla kaupunkien) kasvavaan varallisuuteen perustui suolaisuusliike, fennomania ja maan myöhempi itsenäistyminen.

Nyt mennään ns. vaihtoehtoisen historian puolelle. Joss metsiä ei olisi isossajaossa jaettu, olisivat ne vuodesta 1809 kuuluneet Venäjän keisarille, joka olisi lahjoittanut niitä suosikeilleen  tai suoraan uuden teollisuuden perustajille, jotka olisi näin sidottu venäläiseen imperiumiin. Maaseutu ja talonpojat olisivat jääneet osattomiksi metsien arvon noususta. Köyhyys ja luokkajako maaseudulla olisi ollut monin verroin toteutunutta historiaa suurempaa. Kunnallishallintoa pohjoismaisessa mielessä ei olisi syntynyt.  Vahvaa suomalaisuusliikettä ei olisi syntynyt. Vuoden 1918 sodassa olisi punainen puoli olisi varmuudella voittanut ja Suomesta olisi tullut Neuvostoliiton osa. Hyvin suurella todennäköisyydellä puhuisimme nyt venäjää eikä itsenäistä Suomea olisi syntynyt edes Neuvostoliiton romahtamisen tilanteessa.

Joskus jälkikäteen esim. kaavoittajapiireissä on täysin epähistoriallisesti pidetty isojakoa virheenä, koska se purki ryhmäkylät. Joita kaavoittajat siis ihannoivat tiiviinä maaseutuasutuksena. Samaa on väitetty maaseuturomanttisessa mielessä. Yhteisöllisyyden aste ei kuitenkaan suoraan riipu asutuksen tiiviydestä, vaan muista tekijöistä. Maaseudun monet yhdistykset ja seurat ovat yhteisöllisyyttä, joka toimii niin kauan kuin seudulla yleensä on asukkaita. Mutta suomalaiseen mentaliteettiin, kohtaamisen kulttuuriin ja puhetapaan  tuolla  talo-talolta asumisella on ollut vaikutusta: se on juuri sitä, jota jotkut kutsuvat metsäläisyydeksi.

Palataksemme taas toteutuneeseen historiaan: se, että Suomesta tuli valtiomuodoltaan tasavalta, perustuu siihen, että omistus oli valtiomuotoa valittaessa suhteellisen tasan jakautunutta, missä isossajaossa jaetuilla metsillä oli ratkaiseva tasaava osuus.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Klubilla ke 22.11.2017 klo 18.00. TkT, dos. Merja Tornikoski: Näkymätön maailmankaikkeus



Aalto-yliopiston dosentti Merja Tornikoski alustaa keskiviikkona 22.11. aiheesta Näkymätön maailmankaikkeus. Tornikoski toimii tutkijana Metsähovin radiotutkimuasemalla ja johtaa sen kvasaaritutkimusryhmää.
Merja Tornikosken kuva Metsähovista
Kirkkonummella sijaitsevassa Metsähovin radiotutkimusasemalla tutkitaan avaruutta mm 14-metrisen radioteleskoopin avulla. Alustuksessaan Tornikoski valottaa todellisuutemme sähkömagneettisen säteilyn alueita jotka jäävät näkyvän valon tuolle puolen.

Tervetuloa

torstai 2. marraskuuta 2017

Andrei Botez: Posthumanismi ja teologia

Andrei Botez piti 21.10.2017 pidetyn yhteisseminaarimme avausluennon Kulttuurikeskus Sofiassa, Vuosaaressa. Botezin englanninkielisen esityksen otsikkona oli Posthumanism and Theology. Oheisen käännöksen Andrei Botezin luennosta on laatinut J.Olavinen.

Seminaarilaisia 21.10.2017. Vasemmalta: Ambrosius, Andrei Botez,
Jaana Hallamaa, Eero Ojanen ja  Sam Inkinen. Foto OO.



Andrei Botez: Posthumanismi ja teologia

Esitykseni ajoittuu herkkään aikaan, jossa uskonto – tai ainakin jotkut sen erityiset ilmentymät – on joutunut ankaran tarkastelun ja kritiikin kohteeksi. Tässä nyt kuitenkin esitän, että yksi tähän asti voimaannuttavimmista ja vapauttavimmista sosiaalis-intellektuaalisista liikkeistä – posthumanismi – ei ole mitään muuta kuin teologinen projekti tai toisin sanoen harjoitusta käytännöllisessä dogmatiikassa.

Aloitan kahdella kysymyksellä

Suoraan sanottuna useimmilla yliopistossa työskentelevillä teologeilla ei ole tarjota kovin hyvin perusteltua vastausta kysymykseen: onko teologialla mitään arvoa suoranaisesti uskonasioihin liittyvien kysymysten lisäksi?  

Kysymykseen vastaaminen vaikeutuu entisestään ottaen huomioon, että ainakin lännessä useimmat teologiset tiedekunnat ovat maailmallisten yhteiskuntien sisäpuolella.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Mitä ihmisen jälkeen? Tekoäly, kyborgit ja humanismi. Seminaari Sofiassa lauantaina 21.10.2017

Mitä ihmisen jälkeen - tekoäly, kyborgit ja humanismi

Filosofiklubin, Kulttuurikeskus Sofian ja Kriittisen korkeakoulun yhteisseminaari Kulttuurikeskus Sofiassa, Vuosaaressa, lauantaina 21.10.2017.

Seminaarissa käsitellään uuden tietotekniikan sekä post- ja transhumanismin esiin nostamia vakavia haasteita.
Seminaari on osin jatkoa viime syksyiselle seminaarillemme, jossa lähtökohtana olivat Yuval Noah Hararin teokset "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia" sekä "Homo Deus".
Kuva Aurasta (5/1978)


Seminaarin johdantoalustuksen pitää keväällä Aalto-yliopistossa väitellyt Andrei Botez englannin kielellä. Tiivistelmä saatavilla suomeksi. Botezin väitös käsitteli nousevaa post- ja transhumanismia poikkeuksellisesti teologisesta näkökulmasta.

Andrei Botezin väitös kantoi nimeä  Breaking the Limits: Posthumanism, Consumption, and the Future of the Human. Väitöksen tiivistelmä + koko teos löytyy täältä:
https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/26893
Botezin ohella seminaarialustajina kuullaan sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaata sekä tohtori Sam Inkistä. Kommentaattoreina metropoliitta Ambrosius ja filosofi Eero Ojanen.
Tässä ohjelma:

Mitä ihmisen jälkeen - tekoäly, kyborgit ja humanismi


12.45 - 13.15: Ilmoittautuminen, tee- ja kahvitarjoilu
13.15: Avauspuheenvuoro

13.20: Tutkija Andrei Botez: Theological views on Posthumanism

14.00: TT, prof. Jaana Hallamaa: Transhumanismin eettiset haasteet

14.35: Kommenttipuheenvuoro: Metropoliitta Ambrosius

14.50 - 15.10: Keskustelua ja kysymyksiä

15.10 - 15.50: Välipalatauko. Tarjolla kahvia ja teetä sekä kala- ja kasvispiirakoita

15.50: Tohtori Sam Inkinen: Kyberaika ja uusi teknologia – tulevaisuuden ihmiseen ja    yhteiskuntaan liittyviä trendejä, utopioita ja dystopioita
16.30: Kommentti: FT Eero Ojanen
16.30 - .17.30: Yleiskeskustelu: Alustajat ja kommentoijat, vetäjänä Ambrosius
 
- n. 18.00 - 20.00: Pienimuotoinen iltajuhla Sofian kellarissa:
Postimerkki vuodelta 1973
70-luvun retroklubilla aikakauden musikkia ja tulevaisuuteen katsomista menneisyydestä käsin. Buffetti.

Vuosaaren metroasemalta lähtee bussi numero 816 kello 12.28. Bussi tulee Sofian pihaan kello 12.42.

Sem.maksu 25:- (maksetaan paikan päällä)

Ilmoittautuminen:
reception@sofia.fi tai puh. 010–277 900.

torstai 5. lokakuuta 2017

Klubilla 11.10.2017 klo 18.00 dos Pertti Multanen: Lähi-idän historia ja nykypäivä. Sofian yhteisseminaari lauantaina 21.10.2017

Keskiviikkona 11.10. Pertti Multanen avaa Lähi-idän historiaa ja nykytilaa vuosikymmenien tutkimustyön kokemuksella.

Lähempänä itää n. 2000 eaa
Pertti Multanen toimi Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksella ja oppiaineessa sekä johtajana että opettajana yli 40 vuotta ja jäi viime keväänä eläkkeelle.
Hän on harrastanut Lähi-idän kysymyksiä 1960-70 -lukujen taitteesta alkaen ja tutkimustyönsä ohella luennoinut ja opettanut useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa yliopistoissa. Varsinaisen yliopistollisen työnsä ohella Multanen on luennoinut lukemattomissa kansalaisjärjestöissä ja tilaisuuksissa asiastaan.
Pertti Multasen Lähi-idän asiantuntemusta on käytetty huomattavsti myös lehdistössä, radiossa ja televisiossa sekä virallisemmissakin yhteyksissä. Tässä esimerkki hänen lausunnostaan Eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle 21.10.2016 Syyrian tilanteesta: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2016-AK-84192.pdf

Tervetuloa
--------------------------
Lauantaina 21.10.2017 järjestämme seuraavan yhteisseminaarin Kulttuurikeskus Sofiassa, Vuosaaressa. 
Seminaarin otsikkona on "Mitä ihmisen jälkeen - tekoäly, kyborgit ja humanismi"
Seminaarissa käsitellään uuden tietotekniikan ja transhumanismin esiin nostamia vakavia haasteita.
Seminaari on osin jatkoa viime syksyiselle seminaarillemme, jossa lähtökohtana olivat Yuval Noah Hararin teokset "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia" sekä "Homo Deus".
Tuntematon kyborgi
Seminaarin johdantoalustuksen pitää keväällä Aalto-yliopistossa väitellyt Andrei Botez englannin kielellä. Botezin väitös käsitteli nousevaa post- ja transhumanismia poikkeuksellisesti teologisesta näkökulmasta. Andrei Botezin väitös kantoi nimeä  Breaking the Limits: Posthumanism, Consumption, and the Future of the Human. Väitöksen tiivistelmä + koko teos löytyy täältä:
https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/26893
Botezin ohella seminaarialustajina kuullaan sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaata sekä tohtori Sam Inkistä. Kommentaattoreina metropoliitta Ambrosius ja filosofi Eero Ojanen.
Tässä ohjelmarunko:
Mitä ihmisen jälkeen - tekoäly, kyborgit ja humanismi

12.45 - 13.15: Ilmoittautuminen, tee- ja kahvitarjoilu

13.15: Avauspuheenvuoro
13.20: Tutkija Andrei Botez: Theological views on Posthumanism
14.00: TT, prof. Jaana Hallamaa: Transhumanismin eettiset haasteet
14.35: Kommenttipuheenvuoro: Metropoliitta Ambrosius
14.50 - 15.10: Keskustelua ja kysymyksiä
15.10 - 15.50: Välipalatauko. Tarjolla kahvia ja teetä sekä kala- ja kasvispiirakoita

15.50: Tohtori Sam Inkinen: Kyberaika ja uusi teknologia – tulevaisuuden ihmiseen ja    yhteiskuntaan liittyviä trendejä, utopioita ja dystopioita
16.30: Kommentti: FT Eero Ojanen
16.30 - .17.30: Yleiskeskustelu: Alustajat ja kommentoijat, vetäjänä Ambrosius

- n. 18.00 - 20.00: Pienimuotoinen iltajuhla Sofian kellarissa!

Vuosaaren metroasemalta lähtee bussi numero 816 kello 12.28. Bussi tulee Sofian pihaan kello 12.42.
 

Sem.maksu 25:- (maksetaan paikan päällä)
Jos haluat varmistaa paikan, ilmoittaudu heti tänne:
reception@sofia.fi tai puh. 010–277 900.
 

tiistai 26. syyskuuta 2017

CAROLUS ENCKELL ON KUOLLUT


Carolus, 24.5.1945 - 25.9.2017

Kuva: Antero Kare

Caroluksen vene ilman kuljettajaa
Kuva: Katriina Mäkinen

maanantai 25. syyskuuta 2017

Klubilla ke 27.9.2017 klo 18.00. Pertti Seppälä: Kiinan pehmeistä vaikuttamiskeinoista


Klubilla 27.9. sinologi Pertti Seppälä: Kiinan pehmeä vaikuttaminen eli soft power

Kiina on viime vuosina lisännyt huomattavasti pehmeään vaikuttamiseen kuluttamiaan määrärahoja. Joidenkin arvioiden mukaan Kiina käyttää näihin tarkoituksiin n. 10 miljardia dollaria vuodessa.


Kiina pyrkii monin tavoin parantaman ryvettynyttä imagoaan. Diktatuurista ei tosin tekemälläkään saa mitään kaunotarta! Mutta Kiinallekin on tietysti tärkeää, miten se nähdään ja mielletään maailmalla.

Soft power tarkoittaa sananmukaisesti pehmeää voimaa (kiinaksi ruan shili), tai ehkä toisin sanoin pehmeää vaikuttamista. Kyse on eräänlaisesta suostuttelemisesta. Termin loi vuonna 1990 amerikkalainen Harvardin yliopiston professori Joseph Nye. Soft powerin vastakohtana on tietysti hard power eli kova voima, jolla tarkoitetaan sotilaallisia keinoja ja voimankäyttöä sekä talouspakotteita ja kauppasotaa.

Pehmeä voima tarkoittaa mielipiteiden muokkausta paljolti kulttuurituotteiden avulla, mutta myös omien poliittisten arvojen puolustamista sekä ulkopolitiikkaa.

Termin luonut Joseph Nye tiivistää soft powerin näin: "Soft power on sitä, kun jokin maa saa muut maat haluamaan, mitä se itse haluaa". Tai paradoksaalisesti: "Paras propaganda ei ole propagandaa." Kuulostaa aika kiinalaiselta!
 
Pertti Pursiaisen illassa
-      Pertti Seppälä on sinologi ja kiinalaiseen kulttuuriin perehtynyt tutkija ja kääntäjä, joka vierailee säännöllisesti ”keskustan valtakunnassa” ja on näin hyvin perillä myös maan pehmeistä vaikuttamisen keinoista. Viimeisin vierailu tapahtui elokuussa 2017. 

Tervetuloa.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Syyspäiväntasaus tänään perjantaina 22.9.2017 klo 23.02 paikallista aikaa



Alustava huomio. JO

Syyspäivän tasauksena  aurinko, tarkemmin sanoen auringon keskipiste siirtyy pohjoiselta taivaanpallon puoliskolta eteläiselle. Tänä päivänä periaatteessa kaikkialla maapallolla päivä ja yö eli aika auringonnoususta sen laskuun ja laskusta nousuun ovat yhtä pitkiä eli tasan 12 tuntia
Ei tosin aivan tarkkaan. 70-luvun alussa kansainvälisellä sopimuksella siirryttiin järjestelmään, jossa auringon nousu ja määriteltiin sen yläreunan nousuksi todellisen eikä tähtitieteellisen horisontin mukaan. Otettiin siis huomioon myös ilmakehän aiheuttama valon taittuminen. Se tekee noin 35 kaariminuuttia, ja Helsingin korkeudella (n. 60º10’) yhdessä auringon kehrän läpimitan puolikkaan (15’) vähentää nousuaikaa vajaat 2 minuuttia. Tämän kuulin keväällä 1978 avomerilaivurin eli tähtitieteellisen merenkulun kurssilla opettajalta Stig Westerlundilta. Hyvä opettaja ja kiintoisa henkilö.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

FILOSOFIA 100-VUOTIAASSA SUOMESSA . Keskiviikkona 20.9.2017 klo 18.15 - 20.00 Tieteiden talolla yhteistilaisuus Suomen filosofisen yhdistyksen kanssa.


Filosofia 100-vuotiaassa Suomessa
 
Suomen filosofinen yhdistys järjestää Tieteiden talon (Kirkkokatu 6) salissa 104, yhteistyössä Filosofiklubin kanssa 20.9.2017 klo 18.15-20.00 tapahtuman ”Filosofia 100-vuotiaassa Suomessa". Tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuotta, ja sen erityisenä kohdeyleisönä ovat uudet opiskelijat. Kaikki kiinnostuneet ovat kuitenkin tervetulleita.
Volanen, Heinämaa, Tuusvuori
Paneelikeskustelussa käsitellään erityisesti filosofian vaikuttavuutta yhteiskunnassa mm. pohtimalla sitä, onko filosofien ollut yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa osallistua suoraan julkiseen keskusteluun, vai onko epäsuorempi vaikuttaminen, akateemisen filosofian tutkimuksen kautta ollut tärkeämpää. Kutsutut puhujavieraat ovat Sara Heinämaa, Jarkko S. Tuusvuori ja Risto Volanen.
Pihlström, Olavinen
Tapahtuman paneelikeskustelua vetävät SFY:n puheenjohtaja Sami Pihlström sekä Filosofiklubin Otto Olavinen.

torstai 7. syyskuuta 2017

Klubin 9. vuosikerran syyskauden avaus keskiviikkona 13.9.2017 klo 18.00: Christer Pursiainen: EMANUEL JA FREDRIK. Hovicembalisti ja hänen kuninkaansa




Klubin vuoden 2017 syyskauden avaus on samalla VTT Christer Pursiaisen uuden kirjan julkistamistilaisuus. Pursiaisen uusin teos Emanuel ja Fredrik. Hovicembalisti ja hänen kuninkaansa (Docendo 2017) kertoo Fredrik II Suuren (1712 - 86) ja Carl Philip Emanuel Bachin (1714 - 88)  värikkäästä suhteesta


Christer Pursiainen
n
Emanuel Bach  ja Preussin kuningas Fredrik II Suuri (1712 - 86) olivat melkein samanikäisiä mutta yhteiskunta-asemaltaan, elämänpiiriltään ja luonteiltaan kovin erilaisia miehiä, jotka musiikki toi yhteen. Miten heidän elämänsä aikana maailma muuttui ja miten he siihen vaikuttivat?



Käsillä oleva kaksoiselämäkerta on sukellus 1700-luvun Preussiin ja Eurooppaan, seikkailu nousevan suurvallan maailmassa. Teos kuvaa yhtä lailla suurpolitiikkaa ja kulttuurihistoriaa kuin kahden yhteiskuntaluokan, aateliston ja nousevan pikkuporvariston, suhteita valistuksen aatemaailmassa.


Mutta ennen kaikkea kirja on kertomus sen kahdesta päähenkilöstä. Heidän elämänsä sivusivat toisiaan lähes päivittäin kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ne eivät koskaan kunnolla kietoutuneet yhteen. Juuri siksi näiden kahden kohtalon kautta piirtyy ajankuva, joka on yhtä värikäs ja ristiriitainen kuin tuon aikainen elämä itse.



Christer Pursiainen on valtiotieteen tohtori, joka työskentelee yhteiskuntaturvallisuuden professorina Norjassa ja kirjoittaa vapaa-aikanaan populäärihistoriallisia tietokirjoja.  Lisää tietoa kotisivuiltawww.christerpursiainen.com



Teos pitää sisällään kymmenkunta Heino Prunsveltin alkuperäispiirrosta, jotka  noudattavat aikakauden henkeä ja esikuvia. Prunsveltin suunnittelutoimisto sijaitsee Tallinnassa. 
Pekka Haavisto haastattelee Christeriä ja valistuksen hengessä tapahtuvan vapaan seurustelun ohella saamme kuulla aikakauden huilumusiikkia Ilari ja Katariina Lehtisen seurassa.  
______________________________

Christer Pursiaisen kirjan Emanuel ja Fredrik julkistamistilaisuus toi Klubille enemmän porukkaa kuin lääkäri määrää. Pekka Haavisto haastatteli Christeriä asiantuntevasti ja eloisasti ja sai varmasti kuulijakunnan tutkiskelemaan Pursiaisen mittavaa kaksoiselämänkertaa tarkasti ja perusteellisesti.  Christer itse varoitteli kuulijakuntaa ryhtymästä moiseen urakkaan, josta hän tosin ilmiselvasti on selvinnyt hengissä. kirjoittamiseen ryhtymisestä Christer kuulijoita painokkaasti varoitti  Lehtisen pariskunta soitti aikakauden huilumusiikkia ja klubiväki istui paikallaan kuin tatti
ja  protestoi ankarasti isännän ilmoitusta tauon alkamisesta reilun kahden tunnin maratonistunnon hillitsemiseksi.
Valistunut seuraelämä äityi ajoittain hieman korkeammille aallonpitoisuuksille,mutta kieltämättä klubi-ilta nosti riman kovin korkealle tulevia koitoksia silmälläpitäen. 




- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005