torstai 18. lokakuuta 2018

Pertti Seppälä: TEOTON TOIMINTA


Teoton toiminta, flow ja mindfulness

Ylläolevan otsikon kolme termiä liittyvät monin tavoin läheisesti toisiinsa, vaikka ne ovat peräisin kolmesta eri kulttuuripiiristä: muinaisesta Kiinasta, länsimaisesta kulttuuripiiristä ja muinaisesta Intiasta. Itse asiassa flow-teoria on saanut vahvoja vaikutteita sekä taolaisen filosofian teottomasta toiminnasta (wuwei) että intialaisperäisen buddhalaisuuden mindfulness-mietiskelystä (paalin sati). Palaamme näihin vaikutussuhteisiin tarkemmin hieman myöhemmin.

Aion esittää tässä lyhyessä artikkelissa joitakin hajahuomioita otsikon termeistä ja niiden keskinäisistä sisällöllisistä yhteyksistä.

                                                Wuwei

Wuwei eli teoton toiminta tai ei-toiminta (sanamukaisesti ”ei ole toimintaa”) esiintyy kiinalaisessa filosofiassa ensimmäistä kertaa 300-200 -luvuilla ennen ajanlaskumme alkua taolaisen filosofian perusteoksissa Laozin Daode jingissä (Wade-Giles -translitteraatio Tao-te Ching) ja Zhuangzin nimellä kulkevassa teoksessa Zhuangzi.

Teoton toiminta on erottamaton osa taolaista filosofiaa. Monistisen taolaisen filosofian keskeinen käsite on dao (Wade-Giles -translitteraatiolla tao), maailmankaikkeuden alkuperä ja toimintatapa. Älyllisin tai analyyttisin keinoin daosta ei voida tietää mitään. Sitä on lähestyttävä intuitiivisesti, melkeinpä runollisesti, niin kuin kiinalaiset oppineet, runoilijat ja taiteilijat parintuhannen vuoden ajan ovat tehneetkin. Ei-eettinen dao toteuttaa itseään luonnonmukaisesti ja spontaanisti ziran-periaatteen mukaisesti (ziran tarkoittaa sananmukaisesti ”itsestään”, ”se mikä toimii itsestään”). Kun itseään luonnonmukaisesti (ziran) toteuttavan maailmankaikkeuden (dao) toimintatapa omaksutaan ihmisen maailmaan, sitä sanotaan wuweiksi eli teottomaksi toiminnaksi.

Teoton toiminta -käsite on ilmeinen paradoksi. Jos et tee mitään, mitä toimintaa se oikein on? Taolaiset filosofit olivat ylipäätään mieltyneet paradokseihin. Tosiasiassa taolaiset tarkoittivat wuweilla jotakin sellaista toimintatapaa, joka ei ollut luonnonvastaista. Esimerkiksi väkivalta oli taolaisten mielestä luonnonvastaista toimintaa ihmisyhteisöjen piirissä.

Taolainen filosofia syntyi sotien aikakaudella (Taistelevat valtiot, 475-221 eaa.), jolloin seitsemän eri valtiota liittoutuivat toistensa kanssa erilaisin yhdistelmin ja yrittivät valloittaa toisiaan. Se oli ”tekemistä”, jota taolaiset filosofit vastustivat. Teoton toiminta onkin osittain ymmärrettävissä vain tässä historiallisessa kontekstissaan. Jotta aikakauden vakavat ongelmat, kuten sodat ja niistä seuranneet pakolaisvirrat ja muu kurjuus, olisi saatu ratkaistua, valtioiden ja yksilöiden olisi ollut harjoitettava luonnonmukaista teotonta toimintaa. Omalla aikakaudellamme olisi tästä asenteesta ja lähestymistavasta varmasti jotakin opittavaa.

Valtion tasolla wuwei tarkoitti taolaisille ihmisten asioihin puuttumattomuutta. Kuninkaan ja  hallintovirkamiesten ei olisi pitänyt kytätä kansalaisiaan ylettömästi, vaan antaa heidän elää omaa elämäänsä. Sotien aikakausi vaati veronsa: ihmiset määrättiin armeijan riveihin ja sotatantereille. Verotus oli ankaraa. Yksilönvapaudet olivat minimissä. Ja rikkeistä rangaistiin julmasti. Ei siis mikään idylli!

Wuwei-käsitteen toinen keskeinen taso liittyy yksilön sisäiseen elämään. Yksilön tasolla wuwei ei oikeastaan tarkoita ulkoista toimintaa tai toimimattomuutta, vaan hänen mielentilaansa, tajunnantilaansa. Toisin sanoen tajunnantilaa, josta käsin toiminta virtaa spontaanisti ja vapaasti. Pelotta. Siihen liittyvät myös sellaiset asiat kuin hyvä tilannetaju, luontevuus, sujuvuus ja eräänlainen helppous ja ilo (vrt. Zhuangzin tarina kokki Dingistä).

Kokki Ding paloittemassa veitsellä härkää on kuuluisa teottoman toiminnan kuvaus Zhuangzin tekstissä. Siinä kokki Ding on sulautunut daoon (ykseys) ja paloittelee härkää kuin itsestään (ziran) teottomaan toimintaan (wuwei) ja intuitioon tukeutuen ja saattaa työnsä helponoloisesti päätökseen. Itsensä ja egonsa unohtaen. Kuin virtaavassa tilassa. Vesi (shui) onkin yksi keskeisistä daon metaforista taolaisten filosofien teksteissä.

Wuwein tulkinnassa on havaittavissa hieman erilaisia painotuksia: 1. Luonnonmukainen toiminta (kuin vesi), 2. toiminta, joka ei perustu pakottamiseen tai väkivaltaan, jota voisi kutsua myötenantamiseksi (taolaisten suosima yin-voima; siis yin-yang-parin yin), 3. tehdään niin vähän kuin mahdollista tai ei mitään (kungfutselaisten kriitikoiden näkökulma taolaiseen wuwei-oppiin; vrt. myös aikakauden ongelmat: ei-puuttuminen), 4. wuwei-paradoksi, jota ei oikeastaan voida ratkaista (miten voidaan tehdä jotakin, tekemättä mitään!).

Teotonta toimintaa voidaan tarkastella myös itsensä kehittämisen tasolla. Tähän keskusteluun osallistuivat 300-200 -luvuilla ennen ajanlaskun alkua myös kungfutselaiset filosofit kuten Kungfutse, Mengzi ja Xunzi. Jätämme heidät tässä yhteydessä kuitenkin vain maininnan varaan.

Taistelevien valtioiden aikakaudella (475-221 eaa.) wuwei-keskustelu voidaan tiivistää ”sisäisiin” ja ”ulkoisiin” itsensä kehittäjiin. Sisäiset itsensä kehittäjät (kuten Laozi ja Mengzi) tukeutuivat teottomaan toimintaan. He olivat sitä mieltä, että ihminen on sisimmässään jo valmis, eräällä tavalla ”valaistunut” niin kuin vastasyntynyt lapsi (yksi daon metaforista). Eikä hänen siis tarvitse pyrkiä oikeastaan mihinkään, koska hän on jo täydellinen. Taolaisille ihminenkin on daon ilmentymä, kuten kaikki muukin.

Ulkoiset itsensä kehittäjät ( kuten Kungfutse, Xunzi ja osin Zhuangzi) taas keskittyivät aktiiviseen tekemiseen. Heidän näkemyksensä mukaan dao (tai kungfutselaisten ren eli hyvyys) voidaan saavuttaa vain pitkän ja intensiivisen itsensä kouluttamisen ja kehittämisen kautta, perinteen tarjoamin keinoin. Siis tekemällä eikä ei-tekemällä. Tästä asenteesta hyvä esimerkki on jo mainittu tarina kokki Dingistä, jossa Ding vasta pitkän harjoituksen tuloksena saavuttaa ylivertaiset taitonsa härän pilkkomisen saralla. Ei hän kokin uraa aloitellessaan ollut suinkaan mikään mestari. Harjoitus tekee mestarin. Näin ajattelivat ulkoiset itsensä kehittäjät.

Luultavimmin wuwei eli teoton toiminta on jollakin paradoksaalisella tavalla näiden kahden suhtautumistavan synteesi: 1. Olemme jo syntyessämme valmiita, 2. meidän on tehtävä ahkerasti töitä tullaksemme mestareiksi.

Joka tapauksessa Laozin ajattelun keskiössä oli paluu yksinkertaisuuteen (su; pu: veistämätön puu). Kyseessä oli sivilisaatiokritiikki. Laozi vastusti oman aikansa väkivaltaa, sotia ja korruptiota. Niiden sijaan hän korosti wuweita, teotonta toimintaa.
Zhuangzi nuorena.. (piir. JO)

Tähän ajatus- ja toimintakuvioon kuuluu myös Laozin näkemys oikeasta elämäntavasta. Ihmisen tulisi hänen mukaansa vähentää halujaan, himojaan ja itsekkyyttään. Lisäksi ihmisen tulisi tietää, mikä on kyllin (zhi zu). Tämä viimeksi mainittu ajatus liittyi ahneuteen. Laozi näki sotien ja sekasorron yhdeksi keskeiseksi syyksi juuri ahneuden, valtiollisella ja yksilön tasolla. Hänen mukaansa ihmisen pitäisi muuttaa arvojaan ja asenteitaan, jotta esimerkiksi sodat ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus saataisiin hallintaan. Nämä ajatukset ovat yhä ajankohtaisia.

Edellä mainittu keskustelu ”sisäisestä” ja ”ulkoisesta” harjoittamisesta, itsensä kehittämisestä, sai Tang-dynastian kaudella (618-907) uuden ilmiasun chan-buddhalaisuuden (jap. zen) piirissä. Chan-buddhalaisuudessa alettiin 600-luvulla väitellä kumpi on oikeampi tapa valaistua, äkillinen (dun wu) vain asteittainen (jian wu). Radikaali Kuudes patriarkka Huineng (638-713) korosti äkillisen valaistumisen tärkeyttä. Hänen mielestään ihminen on valaistunut jo syntyessään, sillä hänen buddha-luontonsa on aina kirkas ja puhdas. Se pitää vain oivaltaa. Shenxiu taas edusti kantaa, että asteittainen valaistuminen on ainoa oikea vaihtoehto. Valaistumisen voi tämän näkemyksen mukaan saavuttaa vain ahkeralla ja ankaralla mietiskelyllä ja työnteolla. Noin tuhat vuotta aiemmin Zhou-dynastian loppupuolella oli näistä kysymyksistä ajateltu jokseenkin samalla tavalla. Ja keskustelu jatkuu!

Tällaiset ajatuskulut täydentävät toisiaan kuin polaarinen, toisiaan täydentävä vastakohtapari yin & yang. Viime kädessä ne ovat yksi ja sama.

Laozin kuuluisa maksiimi wuweista kuuluu: Wuwei er wubuwei eli ”Teoton toiminta ei jätä mitään tekemättä”.

                                                       Flow

Amerikkalainen psykologi Mihaly Csikszentmihalyi (tästä lähtien MC) kirjoitti vuonna 1990 suomeksikin käännetyn maineikkaan teoksensa Flow – elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. (Rasalas, Helsinki 2005). Siinä esitetyillä ajatuksilla on monia yhtymäkohtia taolaisen wuwein, teottoman toiminnan kanssa.
Kummeksun tosin hieman kirjan suomenkielisen teoksen alaotsikkoa: Tutkimuksia onnesta...Alkuteoksessa tällaista alaotsikkoa ei ole. Teoksen kirjoittaja nimittäin nimenomaan korostaa heti kirjansa alussa, että teos ei missään tapauksessa ole mikään onnelliseksi tulemisen käsikirja. Suomenkielisen laitoksen alaotsikko menee kaupallisuuden piikkiin: mainonnassa kaikki keinot ovat sallittuja.

Mutta asiaan. MC:n keskeisiä huomioita kirjassa on, että ihmisen pitäisi tuntea rajansa ja että oppisimme hallitsemaan tietoisuutemme sisältöjä. Hän kirjoittaa flow'sta seuraavasti: ”Se on tila, jossa ihminen on niin syventynyt toimintaansa, että mikään muu ei tunnu merkitsevän mitään. Kokemus itsessään tuottaa niin suurta iloa, että ihminen on valmis maksamaan siitä jopa suuren hinnan vain voidakseen tehdä sitä, mitä tekee.”

Flow-kokemuksen voi tavoittaa oikeastaan melkein missä yhteydessä tai tilanteessa  tahansa. MC käsittelee kirjassaan laajasti flow-kokemusta muun muassa sellaisissa yhteyksissä kuin urheilu, pelit ja leikit, taide, tiede, harrastukset, työ, ihmissuhteet, yksin oleminen (ajatelkaa: yksin olemisen flow!), luonto, musiikki, kirjallisuus, ja niin edelleen.

MC:n lähtökohtana on se tosiasia, että maailmankaikkeus ei ole kiinnostunut ihmisestä. Myös taolaisessa filosofiassa ajatellaan jokseenkin samalla tavalla. Lisäksi ihmisen tulisi MC:n mukaan hallita tiettyyn määrään saakka halujaan ja ahneuttaan. Tämäkin huomio on tuttu taolaisesta filosofiasta (zhi zu eli tiedä, mikä on kyllin). MC korostaa myös arvojen tärkeyttä: mikä omassa elämässä on todella tärkeää, mikä taas ei.

Viime kädessä etsimme MC:n mukaan sisäistä vapautta. Tämä oli myös taolaisen filosofi Zhuangzin päämäärä: vapaus opituista ajattelutavoista ja ehdollistumista. Jo Delfoin oraakkeli muinaisessa Kreikassa totesi:”Tunne itsesi”. Samoilla linjoilla oli filosofi Platonin kuvaama Sokrates. Joka tapauksessa sisäistä vapautta etsitään nykyisinkin monin konstein: psykoanalyysi, jooga, kaikki mietiskelymuodot, taolaisuus, buddhalaisuus erityisesti sen zeniläisessä muodossa, taijiquan-varjonyrkkeily, mindfulness etc.

MC tiivistää flow'n keskeiset piirteet: 1. Sisäisen elämän vapauttaminen, 2. biologisten tarpeiden kurissa pitäminen. Lisäksi hän korostaa, että tietoisuuden hallintaa ei voi institutionalisoida (uskontojen ja oppien dogmit ja normit). Riippumattomuus on kaiken a & o. Yksilö kunniaan.Tämä on tärkeää. Ajatellaan omilla aivoilla.

Kirjoittaja esittää kiinnostavan väitteen: ”Ihminen voi tietoisuutensa sisältöä muuttamalla tehdä itsensä onnelliseksi tai onnettomaksi riippumatta siitä, mitä ”ulkopuolella” varsinaisesti tapahtuu.” Samoilla linjoilla ovat myös erilaiset psykoterapian suuntaukset, ja myös tietoiseen läsnäoloon keskittyvä mindfulness-mietiskely.

Mindfulness-mietiskelyn piirissä ollaan samaa mieltä sen MC:n näkemyksen kanssa, että mielen tapahtumia voi parhaiten ymmärtää, jos niitä katsoo suoraan sellaisina kuin ne koetaan.

Flow-teorian ydin on ihmisen kyky keskittää tarkkaavaisuutensa. MC:n mukaan minuus tai minä on eräänlainen konstruktio, joka koostuu sellaisista asioista kuten keho, muisti, oma auto, talo, perhe, työpaikka ja niin edelleen. Minuus on alati muuttuva konstruktio. Tämä näkemys on tuttu buddhalaisuudesta, johon mindfulness-mietiskely keskeisesti perustuu. Nykyinen aivotutkimus on samaa mieltä minuudesta: se on alati muutoksen tilassa oleva konstruktio, joka on rakentunut synnynnäisen temperamentin perustalle.

MC toteaa kirjassaan, että hänen flow-teoriansa on saanut voimakkaita vaikutteita taolaisen filosofian teottomasta toiminnasta (wuwei) ja buddhalaisuuden minä-käsityksistä ja mietiskelystä. Kokeellisten tutkimusten ohella.

Flow-elämys tuottaa kokijalleen syvää iloa ja sitä luonnehtii läsnäolo tässä ja nyt (vrt. zen ja mindfulness). Kokemuksen aikana egon rajoittava vaikutus vähenee, toisin sanoen ei takerruta minään. Flow-kokemukselle on ominaista virtaamisen tunne, että kaikki sujuu (vrt. wuwei, teoton toiminta).

Flow-kokemuksessa yhteiskunnassa vallitsevat arvot, kuten rahaan ja omaisuuteen takertuminen, eivät ole keskiössä. MC ylistää hyödyttömyyttä mainiona asenteena hieman samaan tapaan kuin taolaiset filosofit. Parasta vain heittäytyä virtaan ilman päämäärää! Tässä ja nyt.

Ajatuksilla leikkiminen ja sitä kautta uusien asioiden oivaltaminen vievät kohti vireämpää kokemusta. Samoin kadonneen keskustelun taidon elvyttäminen, avoimen dialogin opettelu monologin pitämisen sijasta. Ja dogmaattisista poteroista irtautuminen. Hyvää tekevät myös ystävien uudenlainen kohtaaminen ja päiväkirjan pitäminen omien ajatusten ja tunteiden pöyhimiseksi. Keinot ovat monet.

MC on myös sitä mieltä, että ihmisen tulisi suhtautua tietoisemmin mm. massaviihteen ja massakulttuurin kulutukseen. Sama koskee korkeakulttuuria, jos sitä kulutetaan vain ulkoisista syistä, kuten että se on jotenkin ”hienoa”. Miksi näin? Koska niiden kulutus saattaa pahimmillaan passivoida ihmistä. Esimerkiksi TV imee ihmisestä psyykkistä energiaa, samoin internet ja muu joukkotiedotuksen suurkuluttaminen. Ihminen on tällaisen kulutuksen seurauksena helposti yhä uupuneempi ja lannistuneempi. Mediapaasto voisi tehdä terää!

Flow'n erilaisista ulottuvuuksista ja ehdoista on hyvä olla tietoinen. Se auttaa asiaa. Ja avoin mieli.

                                             Mindfulness

Mindfulness eli tietoinen hyväksyvä läsnäolo on Amerikassa kehitetty mietiskelymuoto, jonka suosio maailmanlaajuisesti on yllättänyt kaikki.

Mindfulness-mietiskelyn lähtökohdat ovat intialaisperäisessä theravada-buddhalaisuudessa, tarkemmin ottaen parituhatta vuotta vanhassa Satipathaana Suttassa, jossa ensimmäistä kertaa esiteltiin kirjallisessa muodossa mindfulness-mietiskelyä.

Myöhemmin mindfulness-mietiskely tuli osaksi mahayana-buddhalaisuutta. Kiinassa 600-luvulla syntynyt chan-buddhalaisuus (jap. zen) omaksui sen yhdeksi tärkeimmistä mietiskelytavoistaan. Kiinan taolainen uskonto (daojiao), vastakohtana klassiselle taolaiselle filosofialle, omaksui myös mindfulness-mietiskelyn osaksi mietiskelyrepertuaariaan. Toisin sanoen varhaisten buddhalaisten kehittämä mietiskelymenetelmä osoittautui hyväksi myös uusissa kulttuurikontekteissa. Ensin Kiinassa, Tiibetissä, Koreassa ja Japanissa ja nyttemmin 1970-luvulta lähtien myös amerikkalaistuneissa muodoissaan länsimailla.

Länsimaisen mindfulness-mieteskelyn keskeinen kehittäjä Jon Kabat-Zinn sai ensikosketuksensa mietiskelyyn sen buddhalaisissa muodoissa. Hän myöntää avoimesti velkansa theravada-buddhalaisuudelle, taolaisen filosofian wuwei-opille ja zenille. Oleellista kuitenkin on, että Kabat-Zinn irrotti mindfulness-mietiskelyn sen teologisista ja uskonnollisista intialaisista juuristaan, karmasta ja jälleensyntymäopista. Hän teki mindfulness-mietiskelystä psykologisen välineen ja itsehoitomenetelmän mm. stressin hallintaan.

Keskeisintä mindfulness-mietiskelyssä on tietoinen kehon, ajatusten ja tunteiden havainnointi nykyhetkessä niitä mitenkään arvottamatta. Kehon tuntemuksiin, ajatusten ja tunteiden nopeisiin liikkeisiin ja assosiatiivisiin vaihdoksiin tulisi suhtautua vanhan buddhalaisen metaforan mukaan kuin sinisellä taivaalla (puhdas tietoisuus) vaeltaviin valkoisiin pilviin (kehon tuntemukset, ajatukset ja tunteet). Kiinnostuneesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyritään esimerkiksi ulos- ja sisäänhengityksen rytmiin tukeutuen olemaan läsnä tässä ja nyt, vaikka ajatukset ja tunteet helposti karkailevatkin omille teilleen. Nykyhetkeen voidaan palata keskittymällä tietoisesti hengitykseen. Tai vaikka muihin kehon tuntemuksiin, eräänlaiseen ”kehoankkuriin”, johon on aina helppo palata.

Ehkä tärkein osa koko mindfulness-mietiskelyä on hyväksyä varauksettomasti kaikki tajuntaan nousevat ja sieltä poistuvat kehon tuntemukset, ajatukset ja tunteet. Niitä mitenkään sensuroimatta tai niihin takertumatta. Niistä on kyllä hyvä olla tietoinen ja myönteisellä tavalla kiinnostunut, mutta ei missään tapauksessa tuomitseva tai niihin tarrautuva. Tämä on myös mindfulness-mietiskelyn vaikein asia. Perusidea on yksinkertainen, mutta vaikea toteuttaa. Ajatukset ja tunteet kun nyt vain sattuvat olemaan aika arvaamatonta ja villiä porukkaa! Mutta harjoitus auttaa asiaa.

Pitemmän päälle ajatusten ja tunteiden eräänlainen ”hallinta” johtaa siihen, että ihminen voi yhä enemmän päättää omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Tai ainakin siitä, mitä ajatuksia ja tunteita toteuttaa käytännössä. Viime kädessä pyritään oivaltamaan, että ihminen ei ole omat ajatuksensa yksi yhteen ja että hän ei olisi omien ajatustensa ja tunteidensa uhri. Tämä onkin todella iso asia. Sisäisen vapauden tavoitteleminen tai pikemminkin siinä oleminen. Kaikki tavoittelu tulisi Kabat-Zinnin mielestä unohtaa kokonaan. Sen sijaan tulisi kultivoida hyödytöntä läsnäoloa nykyhetkessä. Tästä on kyse. Mindfulness-mietiskely on prosessi, ei koskaan saavutettu pysyvä olotila, aivan kuten koko maailmankaikkeus on alati muutoksen tilassa oleva prosessi.

Mindfulness-mietiskely kuuluu Suomessa nykyisin Kela-korvausten piiriin. Sen sovellutuksia löytyy lähes kaikilta mahdollisilta elämänalueilta yksilöterapiasta urheiluvalmennukseen, kasvatuksesta yritysten johtamiseen. Näin mindfulness-mietiskelystä on tullut myös ikävällä tavalla rahastusväline, hyötynäkökohdat ovat ottaneet vallan. Nykyaikana kaikki pyritään tuotteistamaan. Onneksi itse mindfulness-mietiskelyn harjoittaminen on ilmaista. Ja avartavaa.

Ei oteta omia ajatuksia ja tunteita aina niin vakavasti, tosissaan, henkilökohtaisesti. Mieluummin hieman etäisyyttä omaan tajunnanvirtaan ystävällisessä hengessä. Arkisesti tässä ja nyt.

Kiinalainen chan-mestari Huineng totesi mindfulness-mietiskelystä jo 600-luvun Kiinassa: ”Eivät ajatukset ole mikään ongelma. Ongelma syntyy vasta sitten, kun takerrumme niihin”.


14.10.2018
Pertti Seppälä

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Syysseminaari la 13.10.2018: Vapaus ja Demokratia - mihin olemme menossa?

Vapaus ja Demokratia – mihin olemme menossa? 

 - Seminaari Kulttuurikeskus Sofiassa la 13.10.2018 klo 13 – 17. 
 Os. Kallvikinniementie 35, Helsinki.

Onko demokratialla enää tulevaisuutta? Tarkoitammeko vapaudella rajoitusten puuttumista vai riippumattomuutta; olemmeko siirtymässä villiin länteen? Alistummeko koneiden ylivaltaan ja siirrymmekö demokratian jälkeiseen aikaan?

Alustajina valtio-opin emeritusprofessori Kari Palonen, kansanedustaja, YTT Anna Kontula sekä apulaisprofessori Joel Hietanen Helsingin yliopistosta. Puheenjohtajana isä Ambrosius. Seminaari järjestetään yhteistyössä Kulttuurikeskus Sofian  ja Kriittisen korkeakoulun kanssa.

Hinta 25€, sis. välipalan ja iltapäiväkahvit. Maksetaan paikan päällä.

 Ilmoittautuminen 12.10. mennessä: reception@sofia.fi tai puh. 010–277 900.

Ohjelma:
 12.30-13.00: Tee- ja kahvitarjoilu
 13.00: Seminaarin avaus, VTM Juha Olavinen
 13.05: Professori Kari Palonen: Demokratia – mielipiteestä menettelytapaan
13.50: Kansanedustaja Anna Kontula: Entäpä, jos ihmiset eivät enää halua demokratiaa?
 14.35: Välipalatauko
15.30: Apulaisprofessori Joel Hietanen: Katoamisen nautinto – Tunne ja alistuminen koneellisuuden armoille nyky-yhteiskunnassa
 16.15: Yleiskeskustelu alustajien johdolla 17.00: Päätös Tervetuloa!

maanantai 24. syyskuuta 2018

Klubilla ke 26.9.2018 klo 18.00 FT & KT Jouni Suominen: Yritystoiminnan ja yrittäjyyden suhde läntisiin uskontoihin

Keskiviikkona 26.9. Jouni Suominen valottaa yritystoiminnan ja uskontojen suhdetta. Erilaiset yritystoiminnan eetokset voidaan jäljittää eri uskontoihin ja niillä näyttää olevan etenkin länsimaissa vahvat yhteydet eri uskontojen taustalla vallitseviin ontologisiin perusoletuksiin. Esityksessä tuodaan esiin mm. weberiläinen kapitalistinen yrittäjä ja protestanttinen humanistiseen perinteeseen tukeutuva ammatinharjoittajayrittäjä, mutta tarkasteluun otetaan erityisesti - luennoitsijan käsityksen mukaan - yrittäjyyden patologinen muoto eli ns. opportunistinen yrittäjä jonka liiketoiminnan ydin makaa vahvasti kalvinistisessa perinteessä. Tervetuloa

lauantai 22. syyskuuta 2018

Syyspäiväntasaus sunnuntaina 23.9. klo 04.57


SYYSPÄIVÄN TASAUS ON SUNNUNTAINA 23.9. AAMULLA KELLO 4.57

Tänä vuonna syyspäivän tasaus on universaaliaikaa eli käytännössä Greenwichin keskiaikaa klo 1.57. Suomessa aamuyöstä kello 4.57. Tällöin aurinko siirtyy ekliptikalla eli näennäisellä radallaan taivaanpallolla pohjoiselta taivaanpallon puoliskolta eteläiselle.  Päiväntasaus on nimensä mukaisesti se vuoden hetki, jolloin päivä on kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkä.

Päivä ja yö ovat periaatteessa nyt kaikkialla maapallolla yhtä pitkät, 12 tuntia. Tosin ei aivan tarkkaan. mm. johtuen valon taittumisesta maan ilmakehässä.Päivä =12 tuntia 6 minuuttia. Tasan 12 tuntia päivä on pitkä 25.9, jolloin myös on täysikuu aamuyöstä. Aurinko nousee silloin Helsingissä klo 7.11. ja laskee 19.11. Kesäajan johdosta olemme tunnin myöhässä todellisesta. Noudattamamme Itä-Euroopan aika poikkeaa Helsingissä todellisesta keskiaurinkoajasta hieman, noin 20 minuuttia.

Pohjoisnavalla aurinko laskee horisontin alle, ja alkaa kuusi kuukautta kestävä napayö. Ja etelänavalla aurinko nousee horisontin yläpuolelle kuuden kuukauden yön jälkeen. (Tämä on minulle vaikeaa mieltää.)

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Kalle Könkkölä: 16.1.1950 - 11.9.2018




Kansainvälinen toimija, ihmisoikeusaktivisti, vammaisten oikeuksien edistäjä, kansanedustaja, järjestöjohtaja, vammaisasioiden diplomaatti, maailmankansalainen ja kehittyvien maiden ruohonjuuritason vammaisten tukija Kalle Könkkölä on kuollut. 

Kalle Addis Abebassa 2009

Kun Kalle syntyi ja havaittiin vammaiseksi, lääkärit sanoivat ’tämä lapsi elää ehkä vuoden tai kaksi’. Toisin kävi – 68 vuotta hellittämätöntä työtä vammaisten itsemääräämisoikeuden, tasa-arvoisten ihmisoikeuksien ja mahdollisuuksien voimaansaattamiseksi.

Kun Kalle sairastui vakavasti 10-vuotiaana, menetti vähäisenkin kävelykykynsä ja tarvitsi hengityskonetta, sanoivat lääkärit taas ’todennäköisesti tulet viettämään elämäsi yhdessä huoneessa sänkypotilaana’. Toisin kävi – 1996 ilmestyi elämänkertateos, jossa Kalle ilmoitti: Huoneekseni tuli maailma. – Teos on käännetty useille kielille, mm tadzikiksi ja mongoliaksi. Kallen esimerkki on voimaannuttanut nuoria vammaisia elämään omaa elämäänsä alistumatta hyväntekeväisyyden tai medikalisoinnin kohteiksi.

Suomessa Kalle kävi tavallista koulua Keravalla, kiitos avaramielisten vanhempien ja sisarusten, jotka auttoivat veljeä kouluun. Tämä 1950-luvulla, jolloin esteettömyydestä oli tuskin kuultukaan ja vammaisten lasten oletettiin ilman muuta kuuluvan laitosmaisiin erityiskouluihin, jos ylipäätään ajateltiin että heitä kannattaa kouluttaa. - 1970-luvulla Kallen oli aika siirtyä yliopistoon, ja esteet omatoimiselle opiskelun suorittamiselle nousivat  taas sähköpyörätuolin käyttäjälle eteen; portaat, pienet hissit, mahdottomat vessat  jne. Yliopistolla Kalle tapasi muitakin vammaisia nuoria ja 1973 perustettiin Kynnys ry nostamaan Kohteiden kapinaa. Haluttiin oma ääni, puhua itse omasta puolestaan – Ei mitään meille ilman meitä – ja tasa-arvoiset mahdollisuudet itsenäiseen asumiseen, julkisen liikenteen käyttöön, perheen perustamiseen, työpaikan saamiseen. Kynnys järjesti mielenosoituksia, pyörätuolimarsseja ja jopa KELAn toimisto vallattiin kerran. Tiedotuskynnys -> Kynnys lehteä alettiin julkaista. Liikuntaesteistä esteettömyyden vaatimus laajentui käsittämään myös aistivammaesteitä; sokeat ja kuurot jne. Kehitysyhteistyöhön lähdettiin heti 1980-luvulla.

Avioliiton Kalle solmi sokeutuneen arkkitehdin Maija Könkkölän (os Elomaa) kanssa 1976. Pari jakoi yhteisen ihmisoikeus-esteettömyys -mission ja työkentän. Maija menehtyi 2012.
Kalle harrasti puutarhanhoitoa ja kalastusta Mäntyharjun mökillään, jonne ajoi itse vuosia omalla autolla. Kalle arvosti myös ruuanlaittotaitoa ja ystävien kanssa vietettyjä ateriahetkiä. Iloa viime vuosina toi pieni villakoira Dooris.

Kallen elämä oli vaikuttamista ja esimerkkiä monella yhteiskunnan tasolla ja maailman taholla. Luottamustoimia ja yhteiskunnallispohjaisia + kansainvälisiä töitä kertyi yli 40 vuotta kestäneen työuran aikana kymmenittäin. Listasta muutamia: Vihreiden kansanedustaja 1983-87, Vihreä liitto puheenjohtaja 1987, Helsingin kaupunginvaltuutettu 1984-2004, kaupungin hallitus 1987-90,  - eduskuntaan ja Helsingin kunnallispolitiikkaan liittyviä lautakunta- jne. töitä, Kansainvälisen vammaisten vuoden 1981 Suomen komitea 1979-81,  Vammaisjärjestöjen  kehitysyhteistyöyhdistyksen puheenjohtaja/varapuheenjohtaja 1989-2000 eri kausia, Abilis säätiön perustaja 1998 ja puheenjohtaja, Euroopan yhteisön vammaisasiantuntija 1986, 1989, 19923, YKn asiantuntijakokouksen puheenjohtaja 1991, Itä-Euroopan asiantuntija 1992-, Maailmanpankin vammaistyöryhmän puheenjohtaja 2003-08.
http://www.abilis.fi/
Kunnianosoituksina kertyi mitaleita ja arvonimiä mm Helsingin yliopiston kunniatohtori 2015, United States Internationational Council on Disabilities –palkinto 2015.
Julkaisut: Yhteiskunta kaikille: kuvaraportti vammaisista. 1979 (muiden kanssa); Coming into the Light: Finnish Disabled People Speak Up, 1989 (toim.); Vaivaiset, Suomi, maailma. 1991; Huoneekseni tuli maailma, 1996 (H. Sarasteen kanssa; 2. uudistettu painos 2010); Tunne oikeutesi, pidä puolesi, auta muitakin: vammaisten ihmisten ihmisoikeusopas. 2003, Voihan vammainen, lasten kuvasanakirja vammaisuudesta, 2017 (osa toimituskuntaa).

-  PYRI MAHDOTTOMAAN, JONAIN PÄIVÄNÄ SE ON MAHDOLLISTA - (Kalle Könkkölä)

Tuula Heima-Tirkkonen 

Muistokirjoituksen tekijä on työskennellyt pitkään Kalle Könkkölän perustamassa Abilis-säätiössä ja on tuntenut Kallen vuosikymmenien ajan.

 




- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005