KLUBIHISTORIAA

Juha Olavinen: Klubien historiasta

Aina luotettavan Otavan Ison tietosanakirjan vuoden 1934 painoksen mukaan klubi on suljettu seura, jonka jäsenet kokoontuvat määrättyyn huoneistoon seurustelemaan ja keskustelemaan; tällaisen seuran huoneisto.


Eero Järnefelt: Aurora-seura

Olemme siis nyt klubilla, huoneistossa seurustelemassa ja keskustelemassa. Klubin merkitykseen perinteisesti liitetty sulkeutuneisuus viittaa aina jonkinlaiseen rajaukseen.

Klubi ei ole aivan satunnainen ryhmä vaikka satunnaisuuskin kuuluu siihen. Klubi on epämuodollinen niin kuin sen jäsenyyskin.

Ateenalaisen valtiomiehen, lainsäätäjän ja arkontti Solonin (n. 638-558) jäljiltä löytyy fragmentteja liittyen "klubitoimintaan". Ainakin hautaustointa, kaupankäyntiä ja omia uskonnollisia menojaan harjoittaville ryhmille annetaan itsenäistä toimivaltaa kunhan toiminta pysyy lain puitteissa. Toisaalta nämä säädökset liittynevät selvemmin niihin kehityslinjoihin, jotka synnyttivät uskonnollisia seurakuntia ja toisaalta maalisempia järjestäytyneitä yhdistyksiä eroten näin klubin alkuhengestä. Yhdistävänä piirteenä tässä alkuhistoriassa voidaan kuitenkin nähdä vapautumista pelkästä perhe- ja sukuyhteisöstä.

Hieman nykyaikaisempaa merkitystä klubi sai kahvilatoiminnan levitessä Eurooppaan 1600-luvulla, ennen muuta Englantiin. Nousevat ja vahvistuvat valistuksen aatteet ja ainakin hetkittäinen siirtyminen vähemmän juovuttavaan juomaan synnytti uudenlaista kuhinaa. Monenlaisten asioiden ympärille syntyi seurueita, klubeja, joissa vapaamuotoiset keskustelut johtivat usein filosofisten ja poliittisten kysymysten pohdintaan.

1700-lvulla Ranskassa syntyi lukuisia poliittisia klubeja, jotka muutama vuosi ennen vallankumouksen puhkeamista suljettiin epävakautta aiheuttavina tekijöinä. Vallankumouksen myötä klubit avautuivat uudelleen. Vallankumousajan merkittävimmäksi poliittiseksi klubiksi ja lopulta puolue-elämän keskukseksi muodostui Jakobiiniklubi. Alunperin ryhmä kokontui Perustuslain ystävien seura -nimellä. Kokoontumispaikka oli kuitenkin entisen jakobiiniluostarin kirjasto, josta nimi sitten tarttui. Klubin näkyviä hahmoja olivat alussa mm. La Fayette ja Mirabeau. Vähitellen meno kävi kuumemmaksi ja lopulta poliittiseksi puolueeksi muuttuneen klubin keskushahmoksi tuli Maximilien Robespierre. Muutamassa vuodessa Robespierre pystytti hirmuhallinnon, joka lopulta johti myös hänen omaan tuhoonsa.

1830-luvun lopun ja 1840-luvun alun Berliinissä toimi erityisesti nuorhegeliläisten piirissä useampia klubin tunnusmerkit täyttäviä paikkoja, joissa ajan kuumimmat filosofiset ja poliittiset kysymykset olivat pöydällä, tosin väittelyn tiimellyksessä jotkut olivat myös pöydän alla. Kahviloiden sijasta kokoonnuttiin nyt kuitenkin etupäässä viini- ja oluttuvissa. Friedrich Engelsin ikuistamassa kuvassa 1840-luvun alkuvuosilta kokoontumispaikkana oli Hippel´s Weinstube. Hieman kuvan keskikohdan oikealla puolella vaaleatukkainen tupakoitsija on Max Stirner, jonka 1844 ilmestynyt pääteos Der Einzige und Sein Eigenthum aiheutti sittemmin kovasti päänvaivaa Engelsille ja Karl Marxille näiden selvitellessä omia pyrkimyksiään.

Oman maamme itsenäistymishistoriaan liittyy lukuisia klubityyppisiä seuroja. 1770-luvun Turun Akatemian piirissä toimi uraauurtava Aurora-seura H.G.Porthanin vetämänä. 1830-luvulla Helsinkiin perustetun yliopiston piiristä nousi puolestaan Johan Jakob Nervanderin johdolla Lauantai-seura, jonka vakiokalustoon kuuluivat niin J.L.Runeberg kuin J.V.Snellmankin. Tähän nyt emme mene enempää.

Lue lisää klubi-illasta 29.11.2009

- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005