Jatkopäätös Ateneumin sumuisessa kahvilassa

Klubilaisten huomioon. Talvipäivänseisaus pe 21.12.2012 klo 13:12.

Käpylä 21.12.2012,  n. klo 13:12

URSAn korkea-arvoisten ja luotettavien selvitysten mukaan talvipäivänseisaus on perjantaina 21.12. klo 13:12. Aurinko on täältäpäin katsottuna alimmillaan Jousimiehen tähdistössä 23 astetta taivaanpallon ekvaattorin eteläpuolella. Aurinko nousee Helsingin kieppeillä keskipäivällä n. 7 asteen korkeuteen. Lapissa on pitkään melkein pimeää.

Kyläasiamies Kuisma ja voimisteluohjaaja
 af Heurlin muinaistunnelmissa 5.12.

Talven taivaallisen juhlapäivän koittaessa ja saadessa asianmukaisen kohtelun juhlapäivien seremoniallisten tekstien laatija Markku af Heurlin punnitsee ja pohdiskelee matemaattisia kysymyksiä joulunajan vapaahetkien ratoksi ja riemuksi ja laatii samalla aina tarpeellisen voimisteluohjelman myös aivoille!

   * * * *

TAHVONPÄIVÄN POSTILLA
 
Matemaattisia tehtäviä - aivojumppaa joulunajan ratoksi

Markku af Heurlin

Matematiikan ylioppilastehtävät ovat minulle mukavaa aivojumppaa. Niiden laskemien on yhtä hyödyllistä tai hyödytöntä ajankulua kuin ratkoa sudokuja, selvittää ristisanatehtäviä tai käydä punttisalilla. Eiköhän kaikenlainen harjoitus tee aina ihmiselle hyvää?

Ylioppilaskoe on kisällinnäyte. Ja ylioppilaskokelaan suoritusta arvostellaan kuten kisällinnäytettä.

Lukija joko on osoittanut hallitsevansa nämä taidot – enemmän tai vähemmän kattavasti - tai häneltä ei koskaan ole niitä edellytetty. Joten erinäiset muodot voi unohtaa ja keskittyä oleelliseen eli tehtävän jujuun.

Teen myös tehtävät ilman laskinta vain käyttäen kynää, paperia, tarvittaessa, viivainta ja harppia, jos sellainen löytyy (hyödyllien kapistus muuten). Ja taidoilla, jotka ovat päässä tai tiedoilla joita joskus muistaa vähän kuulleensa. Laskimella nopeuttaa laskemista, mutta on hyvä pitää yllä tiettyä päässälaskutaitoa. Jos ei muuten, niin sellainen antaa hieman taitoa hahmottaa lukuja tässä vuoden
jytkyhitissä, yleiseurooppalaisessa juhlalaulussa

 ”Hei rullaati, rullaati, miljardit rullaa.”

Klubi 5.12. klo 17.00. Juha Kuisma: Varhaiskeskiaikaisen muukalaislegioonan jälkiä Pirkanmaalla.

Lempääläinen paikannimikirja -teoksessaan TTK, kyläasiamies ja klubintekijä Juha Kuisma on selvitellyt kotiseutunsa paikannimien avaamaa muinaishistoriaa. Kuisma on verrannut paikannimien pohdintaa salapoliisityöhön, jossa alueen historia avautuu kerros kerrokselta yhä värikkäämpänä. Historiallisen Pirkanmaan osana Lempäälästä on löytynyt paljon saksalaiseen alkuperään viittavia nimiä, jotka ovat johtaneet Kuisman 600-800 -luvuilla alueelle saapuneen germaanisen muukalaislegioonan jäljille. 

Varhaiskeskiainen Eurooppa

Kuisman nykyhommia kyläasiamiehenä: http://www.youtube.com/watch?v=x3XRI_NAr38  

...
Tässä Kuisma selittää vähän lisää:

Paikannimien todistus historiasta

Paikannimikirjan kirjoittaminen kotikunnastani Lempäälästä herätti jälleen kerran pohdiskelemaan, miksi nimistön kautta avautuva kuva historiasta eroaa melko tavalla virallisesta historiankirjoituksesta.

Yksi selittämistä kaipaava havainto on Pirkanmaan ydinalueen (Pirkkalan, Lempäälän, Vesilahden, ja Sääksmäen) vanhimpien talojen ja kylien selkeä germaaninen nimistö. Millä tavalla se olisi selitettävissä? On kuin joskus kansainvaellusajalla tänne silloiseen Hämeeseen olisi muuttanut kokonainen muukalaislegioona Itämeren etelärannalta ja germaaniselta kielialueelta.

Yksi mahdollinen selitys olisi, että kyse olisi Saksan pikkuruhtinaskunnissa palkkasotureina palvelleista, jotka jostain syystä olisivat vaeltaneet kauimmaisten eli hämäläisten palkkasoturien opastamalle seudulle. Syitä voi vain päätellä. Ehkä he joutuivat lähtemään ruttoa pakoon? Varsinkin, jos joukon germaanit olisivat kuulleet kotiväkiensä kuolleen ruttoon? Vai olisiko kysymys siitä, että joku vaeltava kansa – kuten vaikkapa gootit – murskasi edetessään  valloittamansa ruhtinaskunnat ja henkiin jäävä joukko joutui poistumaan mahdollisimman kauas? Tai ehkä kysymys oli uskonnosta: halusta pitäytyä johonkin vanhempaan uskontoon?

He olisivat siis tuoneet tullessaan germaanisia instituutioita kuten käräjälaitoksen, rajamerkeillä merkityn maanomistuksen ja eurooppalaiset kauppatavat.

Koska Pirkanmaalla edelleen puhutaan suomea, on väestön äitien kieleksi tullut suomi. Eli väestöjatkuvuus tulee naisten kautta. No hyvä, mutta mitä tapahtui kantaväestön miehille?  Vai voisivatko germaaninimet ollakin alkuperältään sotamiesnimiä, eli otettuja nimiä. Että lempääläisestä Mielenpidosta tulikin palkkasoturipestinsä aikana Hartwig eli Hartikka ? ja Tenhiästä tuli Vihti eli loitsuja tietävä ?

Toinen pulma mietittäväksi. Miten selittää seuraavat sukunimet: Ussa, Sitari, Ansami, Kirjakka, Kopo/Kuopio, Kiiliäinen, Jara, Tärrä ja Näsärö? Ovatko kyseessä ortodoksiset Uscha, Sidor, Onesimas, Kyriakos, Prokopios, Vergilius, Jaromir, Terenti, Nesai ? Kuuluuko vanhan Lempäälään  Kellokivi siihen pientä ortodoksista pyhättöä tai munkinkammiota merkitsevään sanueeseen, jonka muotoja ovat Kelja, Keljo, Kella, Kello pitkin muuta Suomea?

Onko itäisen ja läntisen valtapiirin raja joskus ollut Lempäälässä?  Hämeen hopea-aarteiden perusteella tiedetään, että vuonna 1042 on täällä sodittu suuri sota, jossa itään päin liittoutunut ortodoksinen Häme hävisi länteen liittoutuneille satakuntalaisille. Samana vuonna ylisessä Hämeessä oli maanjäristys, jossa syntyivät mm. Hauhon Vihavuoden ja Virtain-Ähtärin Inhan kosket. Onko ristiretkiajasta alkava sisämaan historiankirjoitus pelkkää katolista propagandaa?

Entäs kolmas nimipulma. Vesilahti, Vesijärvi ja Vesikoski ovat epäloogisia paikannimiä. Miten niin vetinen lahti ? Herää epäilys, että sanojen alkuosa  merkitseekin jotain muuta kuin vettä. Lisätään tähän yhteyteen Mikkelin Visulahti ja Virtain Visuvesi. Sekä Vepsä –nimet, joita tavataan jopa Kotkan, Turun ja Oulun edustalla.  Voisiko vesi, visu, vepsä olla kansallisuutta eri vepsäläisyyttä tarkoittava nimi ? Puhuvathan venäläiset kronikat suomensukuisesta ves- ja visu –kansasta, joka oli osa itäisen kauppatien järjestelmää, oikeastaan Silkkitien haarautuma pohjoiseen!

Jassoo

Sellaiset nimet kuin Narva, Juva, Vääksy, Vaskio jne ovat varmuudella vepsää tai ainakin sen sukuiseksi tunnistettavia. Ne ovat vesistönimiä ja sellaisenaan todella tuhansia vuosia vanhoja. Veikkaanpa, että kun näitä nimiä erikseen vepsän semantiikalla etsisi, tällaisia nimiä löytyisi joka pitäjästä. Ja erityisen paljon Kangasalta.

........................................

Vielä muutama jälkikuva

Veikkokin löi kortit lopulta pöytään

Samaan aikaan köökissä

Klubi ke 28.11. klo 17.00: Matti Apunen: MIES JOKA NÄKI NÄKYMÄTTÖMÄN KÄDEN

Klubilla on 28.11. vuorossa EVAn johtaja Matti Apunen, joka alustaa A. Chydeniuksen keskeisistä  ideoista sekä  ajattelusta. Apunen itse luonnehtii Chydeniusta seuraavasti:

Anders Chydeniuksen (1729-1803) pitäisi olla talouspolitiikan suomalainen supertähti. Chydenius oli talousliberalismin pioneeri, joka ymmärsi markkinatalouden mekanismin ennen Adam Smithiä. Chydenius puolusti kiivaasti demokratiaa, elinkeinovapautta, uskonnonvapautta ja vapaata sanaa, kaikki edelleen puolustamisen arvoisia kohteita.

Chydenius hyökkäsi teksteillään päin merkantilismia, protektionismia ja etuoikeusyhteiskuntaa. Hän oli vapausradikaali, jonka ideat ovat edelleen ällistyttävän kurantteja.

Ajankohta muistaa Chydeniusta on muutenkin hyvin otollinen. Chydeniuksen kirjoitukset ja ajattelu on toimitettu kootuiksi teoksiksi, jotka ilmestyvät 4. joulukuuta.

Sotkamossa 1729 syntynyt Anders Chydenius oli huomattava valistusajattelija, elinkeino- ja ilmaisuvapauden puolustaja sekä taloudellisen liberalismin pioneeri. Kuuluisimmassa teoksessaan Den Nationnale Winsten (1765) Chydenius tarkasteli taloudellista liberalismia tavalla, joka ennakoi hieman myöhemmin ilmestynyttä Adam Smithin klassikkoteosta The Wealth of Nations (1776).

Chydeniuksen monipuolinen ja aikaansaapa elämäntyö osui osittain Ruotsi-Suomessa 1719 – 1772 vallinneeseen vapauden eli säätyvallan aikaaan. Vuoden 1719 valtiopäivät lopettivat kuninkaan yksinvallan  ja siirsivät huomattavat valtaoikeudet säätyvaltiopäiville sekä toimeenpanovaltaa käyttävälle valtaneuvostolle. Säätyvaltiopäivät jakaantuivat puolueenomaisiin muodostelmiin, Hattuihin ja Myssyihin. Valtiopäiväedustajana ja muutoksia konservatiiviseen elämänmenoon kannattaneen Myssy-koalition jäsenenä Chydenius ajoi voimakkaasti uudistuksia. Chydeniuksen saavutuksiin on luettava mm. purjehdusoikeuksien saaminen Pohjanmaan rannikkokaupungeille sekä maailman ensimmäisen painovapauslain läpivienti v.1766.  Ennen kuin uusi painovapauslaki oli astunut voimaan joutui Chydeniuksen uunituore teos Rikets Hjelp, Genom en Naturlig Finance-System (1766) sensuurin kynsiin. Kun Chydenius meinasi joka tapauksessa julkaista teoksen syntyi Myssypuolueen johdossa suurta levottomuutta jonka seurauksena Chydeniuksen valtiopäiväedustajuus peruttiin omien toimesta.

Kustaa III:n noustua valtaistuimelle 1771 oli Myssyjen ja Hattujen keskinäinen torailu heikentänyt säätyvaltiopäivien päätöksentekokykyä niin paljon, että Kustaaa III saattoi 1772 tehdä vallankaappauksen päättäen näin vapauden ajan.  Chydenius jatkoi sinnikästä valistustyötään muuttuneissakin oloissa. 

....

Matti Apusen esitys Chydeniuksesta synnytti runsaasti keskustelua. Paikalla oli muitakin hyvin Chydeniukseen perehtyneitä, mm Kimmo Sarje, joka julkaisi vuonna 1985 kirjan Anders Chydeniuksen liberaali ajattelu ja sen lähteitä. Chydeniuksen perintöä kantoi istunnossa mukanaan myös yksi aito Chydenius, nimittäin Kaj!

Keskustelussa heittäydyttiin ajoittain myös aforistiseksi. Tuija Vihavainen  kommentoi eräässä mutkassa näin:  Tietoa mitä todella haluat, sitä et saa. Mitä saat, sitä et tarvitse. Mitä tarvitset, sitä et halua. Sam Inkinen puolestaan totesi vieraalla kielellä: Where is the Life we have lost in living? Where is the wisdom we have lost in knowledge? Where is the knowledge we have lost in information?

Odotamme täydellisempää versiota tapahtuneesta myöhemmin Matilta.

Harvinainen trio istunnossa - Kaj Chydenius, Esko Seppänen ja Kimmo Sarje funtsaavat, mitä Matti oikeastaan halusi sanoa. 

 

 

Klubi ke 21.11. klo 17.00: FM, Ph.D. Tapio Kanninen: Ilmastonmuutos globaalin sivilisaatiomme uhkana: ilmastonmuutospeli uutena ratkaisumallina

Nykyisin New Yorkissa tutkijana työskenetelevä Tapio Kanninen on tulevaisuuden tutkija sekä Suomen Rooman klubin jäsen.  Vuonna 1968 perustettu Rooman klubi julkaisi käänteentekevän Kasvun rajat (Limits to Growth) teoksensa vuonna 1972.  Vaikka tietoisuus  Kasvun rajat –teoksen esiinnostamista ongelmista on huimasti kasvanut jatkuu kasvu entiseen malliin  ja ympäristöongelmat kärjistyvät. Monen yksittäisen ongelman keskeltä hallitsevaksi kysymykseksi on noussut ilmastonmuutos ja ihmiskunnan mahdollisuudet sen hillitsemiseksi. Alustuksessaan Tapio Kanninen valaisee ilmastonmuutosproblematiikkaa ja kysyy, voisiko ongelman ratkaisuun hakea uuden näkökulman kehittämällä  pelimuotoisen sovelluksen, jonka kautta itse kukin voisi sekä ymmärtää tilanteen asettaman haasteen että hakea siihen soveliaita ratkaisumalleja, uusia siirtoja.  

Tapio Kanninen toimii The City University of New Yorkissa vanhempana tutkijana sekä kestävän globaalin hallinnon –projektin varajohtajana. Tätä ennen, vuosina 1998-2005, Kanninen johti  mm. YK:n poliittisen osaston suunnitteluyksikköä sekä Kofi Annanin huippukokous-sihteeristön paikallisten organisaatioiden osastoa.

Ennen YK-uraansa Kanninen työskenteli kotimaassa Tilastokeskuksessa sekä Suomen Akatemiassa.

Ensi vuonna Kanniselta ilmestyy klubialustukseen liittyvä teos  Crisis of Global Sustainability (Routledge 2013)



Wed. 21.11.2012 at 5 p.m. Ph.D. Tapio Kanninen:
Civilization under threat from climate change: a civilization game as a solution?

Our awareness of the many crucial enviromental risks that our current lifestyle provides has grown significantly during the past few decades.  At the latest since the publication The Limits to Growth by the Club of Rome in 1972 it has been impossible for an intelligent human to deny the drastic consequences that our over consumption has on enviroment . In spite of all this we seem to be unable to put our knowledge into action.  
In his lecture Tapio Kanninen will propose a new viewpoint to face the situation and especially the current threat from climete change in a form of a game.
Kanninen  is Senior Fellow and Co-Director of the Project on Sustainable Global Governance at the Ralph Bunche Institute for International Studies at the Graduate Center of The City University of New York. He was Chief of the Policy Planning Unit in the UN Department of Political Affairs (1998-2005) and Head of the Secretariat of Kofi Annan’s five Summits with Regional Organizations.
 Previous to an extensive international career, Kanninen worked at Statistics Finland, a state statistics agency, and the Finnish Academy of Science and Letters. Kanninen holds an M.A. in economics from the University of Helsinki and a Ph.D. in political science from the Graduate Center of The City University of New York.

In 2004, Kanninen was invited to join the prominent Club of Rome. His latest book, Crisis of Global Sustainability, will be published in 2013 by Routledge.
 

Tohtori Kanninen luonnosteli  aluksi joiden perustavien indikaattorien avulla yleiskuvaa tilanteesta  ilmastonmuutoksen keskellä elävän tutkijan näkökulmasta.

Kannisen esityksen pohjana oli hänen tuleva teoksensa Crisis of Global Sustainability (Routledge, 2013)

Pitkän uran YK:ssa tehneenä Kannisella oli kovin realistinen kuva niistä mahdollisuuksista tai edes pienistä edistysaskeleista  joita esimerkiksi YK:n järjestämät Rion kokoukset 1992 ja uudelleen tänä vuonna järjestetty (Rio+20) voivat maallemme antaa. 1992 Rio de Janeirossa määriteltiuin kestävä kehitys, hyväksyttiin Rion julistus sekä Agenda 21 toimintaohjelma. 2012 tavattiin taas Riossa. Saatettiin todeta että pienimutoisia hyviäkin uutisia löytyy, mutta kokonaisuutena kaikki ympäristömme keskeiset elementit – maa, vesi, biodiversiteetti, meret ja ilmakehä – jatkavat rapistumistaan. Pahoittelut siitä. Maailman mahtavat sentään näyttäytyivät ja lausuivat muutaman rohkaisevan sanan kestävästä kehityksestä. Sitten palasivat taas kotiin ja homma jatkui kuten ennenkin, business as usual 

Klubi ke 31.10. klo 17.00. Taiteilija, professori Silja Rantanen: Taiteilijan näkökulma taidehistorian uuteen tutkimukseen

Taiteilija Silja Rantanen (s.-55) opiskeli 1970-luvulla sekä arkkitehtuuria TKK:ssa että taiteen tekemistä Taideakatemiassa mikä antaa alustavia avaimia hänen taidekäsityksensä ymmärtämiseen. Rantanen debytoi taiteilijana 1971 ja vuodesta 1977 hän on osallistunut myös lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Taiteilijan työnsä rinnalla Rantanen on toiminut taiteen opettajana, mm Taideteollisessa 1983-86 ja professorina Kungliga Konsthögskolanissa Tukholmassa 1994-95. Vuonna 2009 Rantanen nimitettiin Kuvataideakatemian maalaustaiteen professoriksi.

 

Silja Rantanen: You Have to Have a Paris, 1996

Rantanen on pohtinut paljon muodon ja sommittelun osuutta käsitteellisessä nykytaiteessa ja valmistelee aiheeseen liittyen väitöskirjaa Kuvataideakatemiassa. Rantanen toteaa: Kimmokkeeni ryhtyä kirjoittamaan tästä aiheesta on ollut näkökulmakeskeinen ja monitieteinen uusi taidehistorian kirjoitus, joka ei ole teoslähtöistä vaan tarkastelee taidetta isommissa yhteyksissä. Tämä paradigma on vallinnut taiteen tutkimusta jo nelisenkymmentä vuotta. Epäilen, tekeekö se aina oikeutta taiteelle – ei ainakaan yksittäisille teoksille ja taiteilijoille.

Klubialustuksessaan Silja Rantanen tarkastelee tätä nykytaiteen tutkimustraditiota taiteilijan näkökulmasta.

Klubi ke 17.10. klo 17.00. Tapani Kaakkuriniemi: VENÄJÄ - osa itää, länttä vai molempia?

Äskettäin edesmennyt suuri fennomaani Aatos Erkko totesi Valituille Paloille v. 2005 antamassaan harvinaislaatuisessa haastettulussa  mm. seuraavaa:

Venäjällä on monia asioita, joita ei länsiajattelussa pidetä hyväksyttävinä tai miellyttävinä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Venäjä menee eteenpäin koko ajan ja että sillä on valtavat mahdollisuudet verrattuna Kiinaan. Monelle tulee vielä kylmä suihku Kiinan suhteen. Venäjä on osa Eurooppaa, Kiina ei ole. Se meidän täytyy muistaa.

Keskiviikkona 17.10. vieraaksemme saapuu Tapani Kaakkuriniemi Aleksanteri-instituutista. Kysymys on siis Venäjästä. 

 
 
1800-luvun ajattelijat tiesivät, mihin Venäjä kuuluu. Tosin kukin tiesi sen omalla tavallaan. Slavofiili Nikolai Berdjajev kiteytti käsityksensä:
 
Venäjä on kaikkein valtionvastaisin, kaikkein anarkistisin maa maailmassa. Ja Venäjän kansa on kaikkein epäpoliittisin kansakunta, joka on koskaan pystynyt panemaan maansa järjestykseen. Kaikki tosi venäläiset, kansalliset kirjailijamme, ajattelijamme ja kirjallisuusmiehet ovat olleet anti-etatisteja, eräänlaisia anarkisteja.
 
Kuinka anarkistinen Venäjä nykyään on? Kumpaa Venäjä on, autoritaarinen vai totalitaarinen valtio? Kuinka erilainen se on? Kuinka erilaisia me olemme katsoessamme Venäjää? Mihin Venäjää voi verrata? Filosofisten pohdintojen lomaan vilautamme Pussy Riotia ja huostaanottoja.
 
Alustajana on Tapani Kaakkuriniemi, joka Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkönä yrittää saada nuorison ymmärtämään Venäjää, mutta ajattelemaan samalla itse. Hämärässä menneisyydessä Kaakkuriniemi oli Jyväskylässä mukana sivistysyliopistoliikkeessä (jonka ideat valuivat paljolti hukkaan) ja toimittamassa filosofista kulttuurilehteä Genesistä. Joutoaikanaan hän on akateeminen ay-aktivisti.
Tervetuloa Venäjä-istuntoon!

 

 Kuvat: Otto Olavinen

Klubi ke 3.10. klo 17.00 prof. Kaarlo Tuori: EUROKRIISI JA DEMOKRATIA

Keskiviikkona 3.10. vieraaksemme saapuu akatemiaprofessori Kaarlo Tuori. 

Oikeustieteen tohtoriksi Tuori (s.1948) väitteli vuonna 1983. Kaarlo Tuori on vuosikymmeniä osallistunut merkittävänä ajattelijana ja toimijana maamme oikeustieteelliseen keskusteluun.  Asiantuntijana hän on vaikuttanut huomattavasti laidansäädäntömme kehitykseen ja oli myös mukana valmistelemassa vuoden 2000 perustuslaakiuudistusta.  

Tuori on keskeisesti mukana  Suomen EU-jäsenyyden  oikeusjärjestyksellemme asettaman aivan uudentyyppisen haasteen vastaanottamisessa.

1991-2003 Tuori oli Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori  ja tämän jälkeen hänet nimitettiin yleisen oikeustieteen professoriksi.  2011-2015 hän toimii oikeustieteen akatemiaprofessorina. 

Akatemiaprofessorina Tuori keskittyy Euroopan valtiosääntöjen moninaisuuteen. Hän tutkii sitä, miten keskustelijoiden ammatilliset ja institutionaaliset kytkennät sekä kulttuuriset taustat ja poliittis-ideologiset sitoumukset vaikuttavat valtiosääntöä koskevien käsitteiden tulkintaan, miten valtiosäännön käsite vaihtelee sekä miten Euroopan valtiosääntöjen moninaisuuden merkitys liittyy Euroopan valtiosäännön ja kansallisvaltioiden valtiosääntöjen keskinäisiin suhteisiin.  (Akatemian esittelytekstistä)

Tuorin laajastaa kirjallisesta tuotannosta manittakoon tässä  modernin oikeuden perustaviin kysymyksenasetteluihin porautuva Kriittinen oikeuspositivismi  (WSOYpro, 2000)  sekä oikeusfilosofinen Oikeuden ratio ja voluntas (WSOYpro, 2007).

Ps. Jos Tuorin esityksestä jäi jokin yksityiskohta vielä epäselväksi on lisävaloa tarjolla 18.10. kello 16.15 jolloin alustajamme palaa asiaan Eurooppa-tutkimuksen verkoston luentosarjassa. Paikka on Eurooppasali ja osoite Malminkatu 16.  Tuorin alustus otsikolla "Eurokriisi, demokratia ja valtiosääntö". Tervenenoa!

Klubiukkoja jälkitunnelmissa

Syyspäiväntasaus lauantaina 22.9 klo 17.49

 

Syyspäiväntasauksen odotus 21.9 Kynnarin järvellä   
Kuva: M.af.Heurlin

Syyspäiväntasaus muistuttaa meitä monista taivaan ilmiöistä.
 Tässä galaxi M31 - Andromeda -
 Lauri Kankaan Kirkkonummelta käsin kuvaamana

Klubi 26.9. klo 17.00. Peter Lodenius: MITÄ TURKISSA TAPAHTUU? Tuleeko Erdoganista uusi Atatürk?

Turkissa on tapahtunut paljon kymmenessä vuodessa. Ennen kaikkea sotavoimien valta on murtunut mutta toisaalta poliittisten murhien aalto on ollut takaisku. Kansallisten ja uskonnollisten vähemmistöjen asema on hitaasti paranemassa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että virta taas olisi kääntynyt vanhoilliseen suuntaan.

Klubin syyskauden toiseen istuntoon vieraaksemme saapuu toimittaja, tutkiva journalisti Peter Lodenius. Mitä Turkissa tapahtuu? 

                                                                        Erdogan opiskelijoiden ympäröimänä

Alustuksessaan Lodenius kysyy, tuleeko vuodesta 2003 lähtien Turkin pääministerinä toimineesta Recep Erdoganista uusi Atatürk. Mustafa Kemal Ataürk (1881-1938)  oli keskeisesti mukana luomassa uutta valtakuntaa - Turkkia - yli 600-vuotisen Ottomaanien valtakunnan raunioille. Vuonna 1923 Atatürkista tuli Turkin tasavallan ensimmäinen presidentti.

                                                                          Atatürk

 Lodenius on pitkäaikainen suomenruotsalaisen Ny Tid -lehden toimittaja. 1944 Skdl:n ruotsinkieliseksi sanomalehdeksi perustettu Folktidningen Ny Tid kulki alusta pitäen vähän omia latujaan kulttuurivasemmistolaisen Atos Wirtasen mukana. Wirtanen oli Tove Janssonin ystävä ja samalla jonkinlainen esikuva muumimaailman Nuuskamuikkuselle. Vuonna  1947 lehdessä julkaistiin  Janssonin ensimmäiset muumisarjakuvat. Atos Wirtanen vaikutti  nuoreen Jörn Donneriin, jonka ansioluetteloon kuuluu myös pesti 50-luvun alussa Ny Tid -lehden urheilutoimittajana. 1970- ja 80-luvuilla Ny Tidin päätoimittajana toimi Johan von Bonsdorff ja tämän jälkeen Lodenius. Suomenkiellellä Lodeniuksen maailmanpoliittisia analyyseja voi seurata perjantaisin ilmestyvästä Viikkolehdestä.

Alustuksessaan Lodenius selvitteli Turkin värikkäitä tapahtumia viime vuosikymmenien aikana, kemalistien rajattua mutta vaikutusvaltaista kannattajajoukkoa sekä vallankaappausten - toteutuneiden sekä totetumattomien - ikuista kehää. Tässä Lodeniuksen alustus pääpiirteittäin. Teksti on julkaistu myös Kansan Uuutisten Viikkolehdessä pe. 28.9.

ONKO SOTILASKAAPPAUS RIKOS?

Saako sotilaskaappausta suunnitella vai voiko siitä joutua oikeudelliseen vastuuseen? Tätä kysymystä Istanbulin 10. rikostuomioistuin on pohtinut pari vuotta yli sadassa istunnossa. Viime perjantaina annettiin vastaus ja sen mukana pitkät vankilatuomiot yli kolmellesadalle upseerille. Tuomio tuli v. 2003 laaditusta Moukari-nimisestä kaappaussuunnitelmasta ja sillä on suuri periaatteellinen ja symbolinen merkitys maassa, joka on elänyt pitkään sotilasvallan uhan alaisena.

Nyt odotellaan muidenkin oikeudenkäyntien tuloksia, varsinkin Ergenekon-salaliittoa koskevan. Tämän johtavista upseereista ja siviileistä koostuvan salaisen verkoston paljastumisesta tammikuussa 2008 laajamittainen julkisuus vehkeilyjen ympärillä sai alkunsa.

Ensimmäiset paljastukset tulivat tosin jo v. 2007, jolloin viikkolehti Nokta julkaisi laajoja otteita laivaston komentajan, amiraali Özden Örnekin päiväkirjoista, joissa selostettiin tarkkaan maan sotilasjohdon sisäistä köydenvetoa varsinkin v. 2003 puuttumisesta maan sisäpolitiikkaan. Parlamenttivaaleissa marraskuussa 2002 islamtaustainen (mutta ei islamistinen) AKP-puolue oli voittanut suuresti. Armeija on Turkin tasavallan perustamisesta lähtien mieltänyt olevansa Mustafa Kemal Atatürkin luoman sekulaarisen hallintotavan ylin puolustaja ja siten oikeutettu puuttumaan kaikkeen, mikä sen arvion mukaan poikkeaa tästä linjasta. Tämä uusi hallitus poikkesi siitä.

Kemalistinen hallinto oli säilynyt Atatürkin kuoleman jälkeenkin, kunnes vuonna 1950 Nato-kumppani Yhdysvaltojen painostuksesta siirryttiin monipuoluejärjestelmään. Atatürkin perustama tasavaltainen kansanpuolue CHP ei koskaan ole voittanut vaaleissa. Sen sijaan se on toiminut lähinnä taustavoimana, valvoen armeijan, oikeuslaitoksen sekä koulu- ja yliopistolaitoksen kanssa oikean linjan noudattamista.

Turkki on siis ollut viime vuosiin asti vain puolidemokraattinen maa, koska puolustusvoimat ovat varanneet itselleen viimeisen sanan, mm. maan turvallisuusneuvoston kautta. Ehtona Turkin jäsenyydelle EU on vaatinut tällaisten järjestelyjen purkamista ja EU onkin näyttänyt tärkeätä osaa maan demokratisoimisessa.

Armeija on tehnyt täysimittaisen sotilaskaappauksen kahdesti, v. 1960 ja 1980, ja kahdesti kaatanut hallituksen uhkaamalla voimatoimenpiteillä, v. 1971 ja 1997. Nyt suunniteltiin kunnon kaappausta, kaikilla aseilla. Örnekin päiväkirjoista käy ilmi, miten aselajien – armeijan, laivaston, ilmavoimien ja santarmiston – komentajat keskenään päättivät AKP:n hallituksen kaatamisesta heti sen alkutaipaleelle. He eivät kuitenkaan onnistuneet saamaan pääesikunnan komentajan Hilmi Özkökin puolelleen. 

Özkök, joka toimi ylimpänä komentajana v. 2003-06, onkin Turkin demokratiakehityksen tärkein mahdollistaja. Toinen tärkeä voima on kaappaushankkeita paljastaneet lehdet ja lehdentekijät. Nokta lopetettiin kohta tämän paljastuksen jälkeen keväällä 2007, mutta sen päätoimittaja Alper Görmüş siirtyi saman vuoden syksyllä perustettuun Taraf-päivälehteen, joka on jatkanut sotavoimia koskevia paljastuksia, päätoimittajanaan Ahmet Altan. Sotavoimissa on ilmeisesti myös upseereita, jotka eivät hyväksy kaappaushankkeita, ja he ovat vuotaneet asiakirjoja lehdelle. Tällä tavalla myös Moukari-suunnitelma paljastui v. 2010 alussa.

Moukari syntyi Turkin ensimmäisen armeijan päämajassa Istanbulissa v. 2003. Sen hahmottelussa pyrittiin ottamaan oppia vuoden 1980 kaappauksen valmisteluista.  Tämän tarkoituksena oli lähinnä torjua ”punaista vaaraa”. Turkin opiskelijoiden piirissä radikaalit virtaukset olivat 70-luvulla vahvistuneet ja katutaistelut vasemmistolaisten ja oikeistolaisten välillä olivat yleistyneet. Armeijan strategia oli yllyttää näitä välienselvittelyjä, jotta syntyisi syy puuttua peliin. Kun armeija siiten otti vallan, nämä taistelut loppuivatkin kuin vihellyksestä ja kansa huokaisi helpotuksesta hetkeksi. Helpotus jäi lyhyeksi. Juntan hallinnon aikana 650 000 ihmistä pidätettiin, 230 000 ihmistä asetettiin syytteeseen, yli sata ihmistä tuomittiin kuolemaan, kymmeniä tuhansia kidutettiin. Tämä toimikin tehokkaasti: Turkissa ei ole edelleenkään vasemmistoa kuin nimeksi.

Nyt armeija koki uskonnollisen puolueen kemalismin ja kansakunnan viholliseksi. Vuoden 1980 mallin mukaan pyrittiin lietsomaan vihaa muslimien ja kristittyjen (esim. armenialaisten ja kreikkalaisten) välillä. Ensimmäisen armeijan komentaja Çetin Doğan johti maaliskuussa 2003 kolmipäiväistä suunnitteluseminaaria, johon kutsutuille upseereille oli jaettu edellisinä kuukausina perusteellista aineistoa. Seminaarin kulkua äänitettiin. Kun Taraf sai haltuunsa tämän aineiston, siellä laskettiin siinä olevan 5 000 liuskan verran. Yleisesikunta kiisti aineiston olevan aitoa, kunnes poliisi, vihjeen perusteella, iski laivaston tukikohtaan, jossa erään huoneen lattian alle oli piilotettu sekä Moukari-aineisto, että muita salaisia asiakirjoja. Osoittautui, että näitä asiakirjoja oli myös jälkeenpäin säännöllisesti päivitetty.

Uskontojen välisiä jännitteitä olisi suunnitelman mukaan lisätty mm. järjestämällä Kreikan ja Turkin sotilaskoneiden välisiä yhteenottoja Aigean meren yläpuolella, jolloin turkkilainen kone olisi syöksynyt mereen. Tämän jälkeen olisi lietsottu katkeruutta sekä Kreikkaa että Turkin kreikkalaisia vastaan. Kahteen Istanbulin moskeijaan suunniteltiin rukousten aikaan pommiräjähdyksiä joiden jälkeen provokaattorit olisivat johtaneet kiihtyneitä ihmisiä hyökkäykseen sotilasmuseota vastaan.

Useat samantyyppistä juonittelua edustavat hyökkäykset toteutettiinkin seuraavina vuosina, ehkä toisten vastaavien suunnitelmien osana. Juuri Moukari-suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska armeijan komentaja viime tingassa kääntyi sitä vastaan, ilmeisesti ylikomentaja Özkökin vaatimuksesta.

Oikeudenkäynnin viimeisessä istunnossa yleisö tuki syytettyjä huutamalla ”Turkki on teistä ylpeä” ja ”Olemme Mustafa Kemalin sotilaita”. Kemalistien kommentit tuomioihin olivat jyrkkiä. CHP:n parlamenttiryhmän varapuheenjohtajista toinen vertasi oikeudenkäyntiä USA:n McCarthy-prosesseihin ja toinen katsoi, että ”upseerien lähettäminen vankilaan on osana projektia Kurdistanin perustamiseksi. Turkki ajautuu kohti jakoa.” Sotilaskaappauksilla on siis edelleenkin tukijoita.