KESÄPÄIVÄNSEISAUS Tiistaina 21.6.2016 KLO 1.34

No nyt se tulee

Huomenna tiistaina, Ahdin päivänä 21.6.2016 kello 1.34 on kesäpäivänseisaus. Tuolloin Aurinko on 23 astetta taivaanekvaattorin pohjoispuolella, mikä tarkoittaa, että Etelä-Suomessa se nousee etelässä 54 asteen ja Utsjoellakin 44 asteen korkeudelle horisontista. Mielenkiintoista, että meistä Aurinko on vielä seitsemän aikoihin korkealla, jolloin se on noin 30 asteen korkeudella eli puut ja talot heittävät korkeuttaan kaksi kertaa pidemmän varjon.

Kesäpäivänseisauksen hetkellä Aurinko siirtyy Eläinradalla Kaksosen merkistä Kravun merkkiin. Sen takia pohjoista kääntöpiiriä eli leveyspiiriä 23^o27’8,26’’ N kutsutaan Kravun kääntöpiiriksi. Ekliptikan eli auringon näennäisen radan kaltevuus on siis likimäärin 23^o27’.

Näin siis vain astrologisessa katsannossa. Tähtitaivaalla Aurinko on tällä haavaa Härän ja Kaksosten tähdistöjen rajalla.
Täysikuu on tänään 20.6. kello14.02. Kuu on matalalla, joten täysikuuta emme voi ihailla koillisessa horisontissa. Joskus tämä on mahdollista Tampereen korkeudelta ylöspäin. Mutta mukavasti täysikuu ja kesäpäivän seisaus osuvat sopivasti12 tunnin sisälle. Ja illalla kuu paistaa kirkkaimmillaan.

Kuun kirkkaus täydenkuun vaiheilla

Muistan kerran ajaessani sisarenpoikani Arnen kanssa illalla Inkoosta Helsinkiin hänen kysyneen, onko nyt täysikuu. Sammutin autoni valot, näin hyvin, joten saatoin vastata myöntävästi. Oli siis täysi täysikuu.

Kuu näkyy jokseenkin täytenä pyörylänä, täysikuuna kahtena iltana ennen ja jälkeen täydenkuun hetken, mutta sen valaistus on oleellisesti pienempi. Kuu on lähinnä basalttia. Näennäisestä kirkkaudestaan huolimatta kkuun pinta on suunnilleen tuoreen asfaltin väristä ja imee suurimman osan valosta. Aivan suora valo heijastuu tehokkaammin.

Kuussa on myös salaperäisiksi jääneitä yksittäisiä nestemäisiä kohtia, joista valo heijastuu erityisen voimakkaasti ja jopa värikkäänä. Luin näistä vasta kirjasta Ja valkeus tuli.
Yön pituus on Etelä-Suomessa melko vakio vaihdellen kuukauden aikana viidestä viiteen ja puoleen tuntiin. Tällöinkin on vain hämärää, ja hyvin pystyy ajamaan vaaleassa yössä. Oulussa vaihtelu on suurempaa. Kuun alussa auringonlaskusta nousuun on 3,5 tuntia ja juhannuksena kaksi tuntia. Utsjoella, 70 leveyspiirillä, Aurinko laskee seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla.

Juhannus on nimensä mukaisesti Johannes Kastajan syntymän juhla. Johanneksen isä oli profeetta Sakarias ja äiti Elisabeth. Lisäksi on olemassa toinen profeetta Sakarja, yksi Vanhan testamentin ns. pienistä profeetoista. 1950-luvulta lähtien juhannus on suomalaisessa kalenterissa ollut ns. liikkuva pyhä. Tänä vuonna juhannusaatto on 24.6., mutta juhannuspäivä 25.6. sattuu sopivasti Uunon päivään. Ortodoksisessa kalenterissa Herran edeltäjän ja kastajan Johanneksen syntymä on aina 24.6.
Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Siksi juhannusajan liturginen väri on valkoinen. Vapahtajan todistajan Johannes Kastajan juhlan kunniaksi näin on myös katolisessa kirkossa. 

Venäjän kirkko noudattaa edelleenkin pyhänä pitämäänsä juliaanista kalenteria, ja viettää siksi juhannusta heinäkuun alussa, ilmeisesti 6.7. Siviilikalenteri on maassa ollut loka/marraskuun vallankumouksesta lähtien gregoriaaninen kalenteri. Sitä ennen maassa noudatettiin juliaanista ajanlaskua. Sen vuoksi Suomea koskevilla keisarin hallinnon asiakirjoilla oli autonomian aikana usein kaksoispäiväys, sekä gregoriaanisen että juliaanisen kalenterin mukainen.

JUHO VESAINEN

Käsittelin jossain pakinassani hieman kirjailija Santeri Ivaloa. ”Wanhan partiomiehen unelma” on Santeri Ivalon kirjoittama historiallinen romaani, joka kertoo Ruotsin kuningas Kaarle IX:n unelmasta liittää Vienan Karjala valtakuntaansa. Kuningas kokoaakin noin 1 000-miehisen monikansallisen sotajoukon sotaretkeä varten, joka lähetetään matkaan 1610-luvun alussa Oulun linnasta.
Kirjan päähenkilö on Hannu Krankka, joka oli taistellut aikaisemmin jo maineikkaan Juho Vesaisen alaisuudessa. Tähän talviseen sotaretkeen hän sai johdatettavakseen pohjalaisista kootun hiihtojoukon, jonka vaiheista kirja pääosin kertoo. 

Ivalon tunnetuin työ oli näytelmä Juho Vesainen, pitkän vihan aikainen sissipäällikkö

Pitkä viha eli Pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota on Ruotsin ja Venäjän  vuosina 1570–1595 käymä sota, joka päättyi Täyssinän rauhaan. Venäjä hallitsija oli silloin Iivana IV Julma ja Ruotsin Juhana III. Tästä saisi mainion oopperan, sillä vihamiehiä yhdisti myös rakkaus samaan naiseen, Puolan prinsessaan Katariina Jagellonicaan.

Kun nyt monet halajavat paluuta Tarton rauhan rajoille, niin emmekö voisi mennä historiallisesti vieläkin perustelulle rajalla eli Täyssinän rajalle. Mistä oikein johtuu, että maan oikeudenmukaisimpina rajoina pidetään sen laajimmilleen ulottuvaa rajaa?

 

Vesaisen patsas Ylikiimingin Vesalankylässä.
(Oskari Jauhiainen, 1936)

Utajärvellä noin 1540 syntynyt ja siellä kertoman mukaan venäläisen sotavangin surmaamana 1627 kuollut oli väkevä sankari.  Hänen mukaansa nimettiin Maalaisliiton eli nykyisen Keskustan nuoret.

Kansantarinat kertovat Vesaisen olleen "liikkeissään salamannopea, ruumiinvoimiltaan väkevä, kookas ja solakka; ja mieleltään uljas, neuvokas ja peloton". Ensimmäinen maininta hänestä on vuodelta 1563. Utajärvellä syntynyt Vesainen asui sissipäälikkönä toimiessaan Ylikiimingin Vesalankylässä vuodesta 1560 eteenpäin. Vesaisen lapsuudesta kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hänen äitinsä olisi ollut pesemässä lasta vienalaisten hävitysjoukkojen tullessa. Kaikki lähtivät pakosalle, mutta lapsi unohtui pesusoikkoon. Kun väki palasi oli soikko jäässä mutta lapsi yhä hengissä. Näin pelastuneesta lapsesta kasvoi voivatta, mikä tulee venäjän kielen sotapäälikköä tarkoittavasta sanasta voijivoda.

Vesainen menetti lähes koko perheensä näissä loputtomissa kahakoissa karjalaisten ja pohjalaisten välillä. Hänen ja hänen sissiensä viimeisin ja maineikkain urotyö oli 1530 perustetun Petsamon luostarin hävittäminen ja munkkien surmaaminen jouluaamuna 1589.

Sen jälkeen ei Petsamon munkeista ollut suomalaisille vuosisatoihin harmia.  1886 Solovetskin luostarin munkit perustivat Petsamon luostarin uudelleen ja se elpyikin hyvin huomattavaksi. Tarton rauhassa Petsamo luostareineen siirtyi Suomelle. Jatkosodan jälkeen jäljelle jääneet11 munkkia siirtyivät Heinäveden uuteen Valamoon. Heistä viimeisin Akaki kuoli 110-vuotiaana 1984.

Petsamon luostari, tai Pyhän Kolminaisuuden luostari, on edelleen olemassa asiakirjamappina ortodoksisen kirkkohallituksen kassakaapissa. Tällä aineettomalla luostarilla on myös jonkin verran kirkkohallituksen hallinnoimaa aineellista omaisuutta. Tämä mm. sen takia, että Suomen lain mukaan ei saa perustaa uusia luostareita. Jos tarvetta ilmenee, niin pölyt voidaan pyyhkiä vanhoista asiakirjoista.

Petsamoon Venäjän ortodoksinen kirkko perusti uuden luostarin, Trifon petsamolaisen luostarin 1997. Luostari paloi maan tasalle 2007, mutta rakennettiin uudelleen. Komiat ovat rakennukset.

- Seisahtuvin terveisin

M. af Heurlin

Kesäpäivänseisaus tulossa

Seisausta etsimässä

G.H. von Wright syntyi tänään tasan sata vuotta sitten

Nuori Georg Henrik
Kuva:​ von Wright – Wittgenstein -arkisto

The Human Condition

Vuonna 2003 edesmennyttä huomattavaa filosofiamme G. H.  von Wrightiä on muistettu monin tavoin hänen syntymänsä satavuotispäivän läheisyydessä.  18. - 20.5.  järjestettiin Helsingin yliopistossa  kolmipäiväinen konferenssi "The Human Condition - Conference in Honour of Georg Henrik von Wright`s Centennial Anniversary". Konferenssi alkoi vuodesta 2014 lähtien pidetyllä vuosittaisella G.H. von Wright -luennolla.
 Virginian yliopiston professori emerita, Oxfordin yliopiston kasvatti Cora Diamondin  aiheena oli Von Wright on Wittgenstein in Relation to His Times. Filosofiklubin edustajat olivat myös paikalla seuraamassa tätä erittäin oppinutta esitelmää. Akateemikko G.H. von Wrightin jälkeläiset, Benedict von Wright ja Anita von Wright- Grönberg tekivät äitinsä Elisabethin kuoleman jälkeen lahjoituksen jonka turvin von Wright -luento voidaan pitää vuosittain. 
 
Olimme myös seuraamassa konferenssin jatkoa seuraavina päivinä. Parhaiten jäivät mieleen Bernt Östermanin (Helsingin yliopisto) esitelmä von Wrightin hankalasta suhteesta Bertrand Russelliin sekä venäläisen Elena Lisanyukin esitys otsikolla  Deontic Logic and the Human Rights Activism in the USSR. Akateemikko von Wright aloitti venäjän kielen opinnot 45 vuotiaana 1961 ja kahta vuotta myöhemmin vieraili ensimmäisen kerran elämässään  Neuvostoliitossa. Nämä tieteelliset suhteet mahdollistivat myös epävirallisen keskustelun yhteiskunnallista kysymyksistä sekä neuvostotutkijoiden vierailuja länteen. Kun ensimmäinen suomalais-neuvostoliittolainen logiikan kollokvio pidettiin Helsingissä 60-luvun loppupuolella, piti  von Wright piti avauspuheen venäjäksi.

Konferenssissa oli tietysti koko joukko muitakin ansioituneita alustajia. Mainittakoon tässä esimerkiksi Ilkka Niiniluodon G. H. von Wright on the Dangers of Technology sekä Kimmo Sarjen The Finnish Impulses of Georg Henrik von Wright`s Thinking.

Muutama sana von Wrightistä

G.H. von Wright syntyi 14.6. 1916 varakkaaseen puutavarasukuun. Filosofian opinnot von Wright aloitti vuonna 1934 ja ensimmäinen merkittävä suunnannäyttäjä oli hänelläkin Eino Kaila. Myöhemmin hän jatkoi opintoja Cambridgessä, jossa hän pääsi ja joutui Ludwig Wittgensteinin taikapiiriin. Cambridgen vuosinaan von Wright  tutustui myös mm. C.D.Broadiin, B.Russeliin sekä eritoten G.E.Mooreen. Väitöksensä hän teki induktiivisesta logiikasta. 

Von Wright nimitettiin jo 1946 Helsingin yliopiston ruotsinkielisen filosofian professoriksi. Seuraavana vuonna hän vieraili jälleen Camridgessä ja tutustui nyt lähemmin Wittgensteiniin. Ehkä hieman yllättäen Ludwig kehotti von Wrightiä hakemaan häneltä avautuvaa Cambridgen yliopiston filosofian professorin oppituolia. Näin tehtiin ja vielä aika nuori Georg Henrik nimitettiin virkaan 1948 jossa hän toimi vuoteen 1951 jonka jälkeen  palasi Suomeen.

Varsinaisen akateemisen filosofian parissa hän antoi erityisen merkittävän panoksen ns. deonttisen logiikan eli normien logiikan kehittäjänä ja tutkijana. Von Wrightin laajasta filosofisesta tuotannosta mainittakoon vuonna 1963 julkaistu Hyvän käsitettä valottava teos The Varieties of Goodness (Hyvän muunnelmat),  joka on yksi hänen pääteoksistaan. Teos saatiin Vesa Oittisen käännöksenä suomen kielelle vasta vuonna 2001. 

Varsinaisen akateemisen toimintansa ohella von Wright oli tärkeä kulttuurikriitikko ja rohkeasti yhteiskunnallisiin kysymyksiin kantaa ottava humanisti.  Erityisen merkittävä oli hänen vuonna 1967 kirjoittamansa teksti "Kriget mot Vietnam", jossa hän otti voimaperäisesti kantaa Yhdysvaltain käymään Vietnamin sotaan. Monelta meni aamukahvi väärään kurkkuun Von Wrightin verratessa Vietnamin sotaa Suomen talvisotaan. Wrightin analyysin valossa kummassakin tapauksessa oli kysymys suurvallan oikeudettomasta hyökkäyksestä pienempää maata kohtaan. Koko teksti löytyy täältä: http://filosofia.fi/se/arkiv/text/4533

G.H. von Wrightin vaiheisiin emme tässä nyt mene sen enempää. Mainittakoon kuitenkin vielä senverran, että hänestä tehtiin ensimmäisenä suomalaisena kirja korkealle arvostettuun kirjasarjaan The Library of Living Philosophers. (Toisena suomalaisena samaaan sarjaan ylsi äskettäin edesmennyt Jaakko Hintikka). Me tavallisemmat pohtijat muistamme ehkä parhaiten hänen hienot teoksena Ajatus ja julistus sekä Humanismi elämänasenteena..

Von Wright kuoli 16. kesäkuuta 2003 juuri 87 vuotta täyttäneenä. Hänet on haudattu Inkoon kirkkomaalle, pääportin viereen. 

Markku af Heurlin