maanantai 19. huhtikuuta 2021

Im Memoriam

HANNU WUORENHEIMO 1945 – 2021 

Filosofiklubin jäsen, tietoverkkoasiantuntija Hannu Wuorenheimo kuoli 75 vuoden iässä 11. maalikuuta 2021.

Olin tutustunut häneen Aateliskokouksessa, jossa hän edustui sukuaan. Olimme kolmansia serkkuja. Viimeksi hän oli mukana viime heinäkuussa Klubin ja ystävien yhteisellä retkellä Riihimäen lasimuseoon ja Hyvinkään rautatiemuseoon.

Wuorenheimo syntyi Helsingissä 27.6.1945. Ylioppilaaksi 1964 Helsingin reaalilyseosta, Ressusta, kolmannessa polvessa suvusta. Isänsä, eversti Ossian Wuorenheimon tavoin harkitsi sotilasuraa. Käytyään armeijan rannikkojääkärinä ja oltuaan kesävänrikkinä Wuorenheimo haki kadettikouluun, mutta päättikin siirtyä pankin tarjoamaan ATK-koulutukseen valmistuen ATK-ohjelmoijaksi 1966.

Runsaan kahden vuoden työrupeaman Säästöpankissa Wuorenheimo sai kutsun suunnittelijaksi tietokoneen toimittajan, Honweywellin tehtaalle Ranskaan. Siitä alkoikin näyttävä kansainvälinen ura, joka perustui ahkeruuteen ja laajan perehtyneisyyteen alan kirjallisuuteen. Työpaikat suurten tietokonevalmistajien, mm. Burroughs, Univac ja Philips, sekä Scottish Amicable Life Ass. – vakuutusyhtiön palveluksessa veivät mm., sitten Tukholmaan, Frankfurtiin, Skotlantiin, Hollantiin, ja lopuksi Lontooseen.

 

Lontoon merimieskirkossa, kaupungin suomalaisen siirtokunnan tukikohdassa, hän myös tutustui toiseen puolisoonsa, Helsingin Sanomien entiseen toimittajaan Marja-Liisa Bettsiin ( k. 2018). Yhteinen harrastus oli valokuvaus. 

Kesällä 1974 hän asensi Turkin armeijan tilausta yhdessä tiedusteluosastoa johtavan everstin kanssa, kun Kyproksen kriisi puhkesi. Wuorenheimo oli se tavallisesti asioista perillä oleva taho, joilta saamiaan tietoja AFP aika lailla pehmentäen välitti, ennen kuin ne päästettiin julkisuuteen. 17 vuotta myöhemmin hän oli juuri Jugoslavian hajaantumissodan alkaessa kongressissa Zagrebissa, huomasi heti merkit, keräsi kongressin kiireesti päätökseen ja lähti työtovereidensa kanssa Itävallan puolelle, kahta päivää ennen sodan puhkeamista. 

Kuten kaikki rahattomat koulupojat silloin, Wuorenheimo aloitti valokuvausharrastuksen neuvostoliittolaisella Lubitel-kaksoislinssipeiliheijastuskameralla. Hän ei mennyt ensin liian vauhdikkaaksi käyneen elämänvaiheen jälkeen enää iltaisin ravintoloihin, vaan hankki korkealaatuista optiikkaa työmatkoillaan eri puolilla Eurooppaa. 

Lauttasaarelaisena Wuorenheimo veneili koululaisena ansioillaan hankkimallaan puisella avoveneellä ja kulki paljon saaristossa, joskus kovassakin kelissä. Lauttasaaren huoltoaseman apulaisena sekä pulatessaan 18 hv Perkins-perämoottoriaan hän oppi taitavaksi mekaanikoksi. Nähdessään piiputtaneen auton meni auttamaan. Tämä toi monta hyvää lounasta ja jopa vuosikymmeniä kestäneitä ystävyyssuhteita. 

Mieleenpainuvin tapaus Jugoslaviassa. Citroen DS oli pysähtynyt tielle konepelti pystyssä. Wuorenheimo tiesi heti tyyppivian, korjasi sen, veti auton käyntiin ja kertoi varmuuden vuoksi seuraavansa kotiin. Omistaja oli Jugoslavian valtiollisen öljy-yhtiön pääjohtaja, jonka yritykselle hän oli asentamassa atk-keskusta. Seuravana päivänä oli tiedossa tiukka neuvottelu hankkeen myöhästymisestä. Johtaja aloitti sen vain toteamalla: ”Kyllä teillä selvästi on asiansa osaava henkilökunta, joten löydämme helposti ratkaisun.” 

Wuorenheimo oli vuodesta 1991 jäsen Institute of Electrical, Electronics Engineers (IEEE) -järjestössä. Lisäksi eräänä päivänä hänen työpöydälleen ilmestyi todistus saksalaisen sähköinsinöörin pätevyydestä, myönnetty kokemuksen perusteella.

Hannu Wuorenheimolla oli monipuoliset käytännön taidot, ja hän auttoi mielellään ystäviään. Hänellä oli myös taito kertoa tarinansa todella kiehtovasti. Epäilemättä hän oli perinyt draaman taitoa isoisänsä isän, rautatieinsinöörin ja kulkulaitosten senaattorin Ossian Wuorenheimon veljeltä, Kaarlo Bergbomilta, Suomalaisen teatterin perustajalta. 

Viimeksi tapasin ystäväni Eiran sairaalassa juuri joulun alla. Hannu Wuorenheimo haudattiin 10.4. puolisonsa viereen Hietaniemen hautausmaalla. Siunauksen toimitti entinen Lontoon merimiespastori Leena Miettinen. Urkusoolona soivat Cherbourgin sateenvarjot. 

MH


- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005