Klubi 20.5.2020. Pertti Seppälä: Klassisen kreikan ja latinan sanojen matka eurooppalaisiin kieliin. Tutkielma.

Klassisen kreikan ja latinan sanojen matka

eurooppalaisiin kieliin

Pyrin kirjoituksessani näyttämään, miten klassisen kreikan ja latinan sanastot ovat monin tavoin vaikuttaneet nykyeurooppalaisten kielten sanastoihin: lainasanoina ja neologismeina eli uudissanoina. Aihe on laaja. Seuraavassa joitakin kiinnostavia huomioita.

Kreikan kieli ja latina

Klassisen kauden (480-300 eaa.) kreikan kieli murteineen ( mm. attika, aiolia, doori, joonia) oli pitkään jatkuneen kehityksen tulosta.

Klassisen kauden murteita. Kuvalähde: Wikipedia

Sitä seurasi hellenistisellä kaudella ja roomalaisajalla (n. 300 eaa.-400 jaa.) Attikan murteeseen pohjautuva puhekieli, κοινη (koinee), joka tarkoittaa yleistä tai yleiskieltä ja joka on myös Vanhan testamentin eli Septuagintan kreikannoksen ja Uuden testamentin kieli. Se oli kieliopiltaan hieman yksinkertaisempaa kuin varsinainen klassinen kreikka. Koinee oli hellenistisellä kaudella (300-30 eaa.) ja myöhemminkin käytössä yleisenä puhekielenä erityisesti itäisen Välimeren alueella, mutta myös Roomassa. Kristittyjen propagandan pääkieli oli aluksi koinee. Lukemattomille klassisen kreikan ja koineen sanoille annettiin uusia kristillisiä merkityksiä. Esimerkiksi sana αγγελος, angelos, tarkoitti kreikaksi alkujaan lähettiä tai sanansaattajaa, mutta kristityt antoivat sille uskonnollisen merkityksen 'enkeli'; monimerkityksinen λογος, logos, tarkoitti perusmerkitykseltään sanaa, mutta kristityt antoivat sille erikoismerkityksen Kristus etc. Nykykreikan keskeisestä sanastosta huomattava osa on peräisin hieman muuntuneissa muodoissa koineesta ja Bysantin ajan (n. 400-1453) kreikasta.

Latina kuuluu itaalisten kielten ryhmään. Silläkin oli Rooman keisariajalle (27 eaa. lähtien) tultaessa takanaan jo pitkä suullinen historia, vaikkakaan ei niin pitkää kirjallisen viljelyn historiaa. Tasavallan kaudella ja keisariajan alkupuolella latina levisi lähinnä roomalaisten valloitusten myötä hallinnon,  armeijan ja liike-elämän kielenä ympäri Eurooppaa. Ja vaikka Rooma valloitti  Kreikan vuonna 146 eaa., koinee säilytti siitä huolimatta valta-asemansa puhe- ja kirjakielenä kreikkalaisen kulttuurin piirissä.

Roomalaiset intellektuellit ihailivat Kreikan kulttuuria, sivistystä ja kieltä.

Cato, vanhempi. Kuva: Wikipedia

Toki poikkeuksiakin löytyi, kuten erityisesti nuoremmalla iällään Cato vanhempi (234-149 eaa.), jonka näkemykset tosin hieman pehmenivät hänen elämänsä ehtoopuolella. Sitä paitsi roomalainen älymystö oli eriasteisesti kaksikielistä: he puhuivat, lukivat ja parhaimmillaan kirjoittivatkin latinan ohella myös kreikkaa. Toisin sanoen roomalaiset omaksuivat valtavan määrän kreikkalaista lainasanastoa ja käsitteitä osaksi latinan kieltä, lisäksi he ottivat uusiokäyttöön käytännössä koko klassisen kreikkalaisen kulttuurin. Monet kreikkalaiset sanat ja avainkäsitteet omaksuttiin myöhemmin eri Euroopan maissa, ainakin aluksi, niiden latinalaistetuissa muodoissa, jumalten nimiä myöten.

Indoeurooppalainen kantakieli

Kreikan kieli ja latina kuuluvat indoeurooppalaiseen kieliryhmään. Sen kantakieli on kielitieteellinen rekonstruktio Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolisilla aroalueilla asuneiden kansojen kielestä. Indoeurooppalainen kantakieli on rekonstruoitu perusteellisemmin kuin maailman minkään muun kieliryhmän kantakieli.

 

Ie-kielen alkukoti n 3500 eaa

Indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin joskus vuosina 4500-2000 eaa. Intiassa asunut englantilainen kielitieteilijä William Jones (1746-1794) havaitsi, että sanskrit, avesta ja muut iranilaiset kielet, kreikka, latina ja useimmat eurooppalaiset kielet kuuluivat samaan kiieliryhmään, indoeurooppalaisiin kieliin. Tämä oli vallankumouksellinen huomio!

Tilanne n 1500 eaa (Wikipedia)

Indoeurooppalaisten kielten sanastoa levisi mm. lainasanoina myös ei-indoeurooppalaisiin kieliin, kuten suomalais-ugrilaisiin kieliin. Siis myös suomen kieleen. Eli suomalais-ugrilaiset kansat ovat olleet vuosituhansia sitten kontaktissa indoeurooppalaisten kansojen kanssa Keski-Aasian länsiosissa (ks. Häkkinen, 1990).

Joka tapauksessa klassinen kreikka ja latina saivat huomattavan osan sanastoistaan tästä indoeurooppalaisesta kantakielestä. Kreikan kieleen omaksuttiin jonkin verran sanastoa myös Anatolian alueen eri kielimuodoista (ns. Pre-Greek substratum; ks. Beekes, 2016).

Otetaan esimerkki siitä, mistä sanamme tulevat: sana yö: indoeurooppalaisessa kantakielessä se ääntyy nokᵚts (joka tarkoittaa alkujaan paljasta ja alastonta, myös iltahämärää ja yötä). Sitten siitä eri kieliin omaksuttuja versioita: νυξ (ääntyy nyks; kl. kreikka), nox (lat.), nakti (sanskrit), notte (italia), noche (esp.), nuit (ranska), night (engl.; muinaisengl. niht), nacht (saksa), natt (ruotsi), noite (port.) etc. Listaa voisi vielä jatkaa. Äännemuutoksia on tietysti tapahtunut matkan varrella, mutta sanan perusmerkitys on säilynyt jokseenkin samana. Vastaavia sanoja on lukemattomia. Kuten jo mainittiin, matka antiikin kielistä eurooppalaisiin nykykieliin on useimmiten kulkenut klassisen kreikan ja latinan kautta. Kaikki indoeurooppalaisesta kantakielestä vaikkapa latinaan omaksutut sanat eivät kuitenkaan tulleet kreikan kautta, vaan monasti suorina lainoina. Sama ilmiö koskee muitakin kieliä: myös esim. jotkut suomen kieleen tulleet sanat omaksuttiin suoraan indoeurooppalaisesta kantakielestä, ”alkulähteeltä”, tavalla tai toisella. Ks. sanojen sata, nainen, nimi, jyvä tai pata etymologioita. Tähän tosiasiaanhan viitattiin jo hieman aiemmin.

Eurooppa ”latinaistuu”

Kreikan kieli ja latina elävät Euroopan ja maailman nykykielissä monilla tavoilla: lainasanoina, tieteellisenä terminologiana, sivistyssanoina ja erilaisina neologismeina. Käsitteinä. Ajattelutapoina.

Keskiajalta lähtien vulgaarilatinasta eli kansanlatinasta tuli vähitellen Italian, Hispanian (lähinnä Espanja ja Portugali) ja Gallian (Ranska) alueitten puhuttu valtakieli. Etelä-Ranskassa se muuntui provençaliksi ja oksitaaniksi, Pohjois-Italiassa ja Sveitsissä retoromaaniksi etc. Romaaniset kielet alkoivat löytää muotoaan joskus 700-800-luvuilta alkaen.

Klassinen latina oli Karolingien reformin ajoista, 700-luvun lopulta, lähtien vahvassa vedossa teologiassa, filosofiassa, juridiikassa, diplomatiassa ja eri  tieteissä aina 1800-luvulle asti. Erityisesti latinan sanastollinen vaikutus romaanisiin kieliin, ja ranskan kautta myös englannin kieleen 1000-luvulta lähtien, oli valtava.

Iberian niemimaan monet kielet, kuten castellano (espanja), katalaani, gallego ja portugali ovat kaikki kehittyneet vulgaarilatinan pohjalta. Espanjan sanastosta noin 80 prosenttia tulee enemmän tai vähemmän suoraan, hieman muuntuneena, latinasta. Itse asiassa myös espanjan kielioppi on saanut huomattavia vaikutteita latinan kieliopista. Monet klassisen kreikan sanat omaksuttiin aluksi espanjaan (ja muihinkin Euroopan kieliin, kuten aiemmin jo mainittiin) niiden latinankielisessä äänneasussa. Toiseksi kreikkalaisia sanoja omaksuttiin suoraan espanjaan erityisesti 1600-luvulta lähtien, kun Euroopassa luotiin uutta terminologiaa neologismien muodossa uusille tieteellisille käsitteille (Brodsky, 2008). Nämä neologismit otettiin vähitellen käyttöön kaikissa Euroopan kielissä. Neologismeissa yhdisteltiin usein kreikan ja latinan käsitteitä, kuten vaikkapa

Hyvä kysymys vuodelta 1939

hieman uudemmassa sanassa televisio (τηλε eli tele on kreikkaa ja tarkoittaa kaukaista, visio taas on latinaa tarkoittaen näkemistä tai näkymää; termiä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1900 Venäjällä, mutta merkityksessä 'televisio' vasta vuonna 1927). Neologismeja luotiin myös yhdistelemällä kreikan sanoja keskenään, tai vain latinan kielen sanoja keskenään. Neologismien luominen jatkuu yhä.

Englannin kieli on omaksunut historiansa aikana valtavat määrät sanoja muista kielistä. Joidenkin arvioiden mukaan noin 60 prosentilla englannin sanoista on pohjanaan klassisen kreikan tai latinan sanajuuri tai sana. Tieteellis-teknisen sanaston alueella kreikkalais-latinalainen sanasto, neologismit, kattaa yli 90 prosenttia alan englanninkielisestä terminologiasta (Green, 2015).

Germaanisiin kieliin kuuluva englanti on omaksunut suurella ruokahalulla sanastoonsa valtavat määrät sanoja klassisesta kreikasta ja latinasta myös suoraan, eikä pelkästään sanojen ranskankielisinä variantteina.

Kreikan kieli ja latina muunnelmineen ovat nykyisin elimellinen osa myös suomen kieltä, muun muassa sivistyssanastoa. Esimerkiksi Kalevi Koukkusen Nykysuomen sanakirjan osassa 8, Vierassanojen etymologisessa sanakirjassa (1990), on esitelty pätevästi tuhat vierassanaa ja niiden suomen kieleen rantautumisen monivaiheinen historia. Tällaisia sanoja on suomen kielessä toki paljon enemmänkin. Hyvänä esimerkkinä eri alojen tieteellinen terminologia.

Kielellisesti ja kulttuurisesti olemme Euroopassa paljolti antiikin Kreikan ja Rooman perillisiä. 

Pertti Seppälä

Lähteitä:

Beekes, Robert: Etymological Dictionary of Greek, 1-2. Brill, Leiden 2016. (Alan perusteos nykyisin.)

Brodsky, David: Spanish Vocabulary. An Etymological Approach. University of Texas Press, Austin 2008.

Green, Tamara M.: The Greek & Latin Roots of English. Rowman & Littlefield, London 1990/2015.

Häkkinen, Kaisa: Mistä sanat tulevat? Suomalaista etymologiaa. SKS, Helsinki 1990.

Kivistö, Sari et al (Toim.): Kirjallisuus antiikin maailmassa. Teos, Helsinki 2007.

Kivistö, Sari et al (Toim.): Mitä jokaisen tulee tietää antiikista. Kreikka & Rooma. Avain, Helsinki 2013

Roberts, Edward et al: Diccionario etimologica indoeuropea de la lengua española. Alianza, Madrid 2013.

Lisäksi: luentomuistiinpanot Antiikin perintö Euroopan kielissä ja kulttuureissa -kurssilta, Helsingin yliopisto, kevät 2020.

4. verkkoklubi 6.5.2020. Juhani Sarsila: Platonisti Porfyrios kristittyjä vastaan. Leena Sainio: Hypatia

Tälle päivälle - 6.5. - oli klubiohjelmaan merkitty Juhani Sarsila ja Leena Sainio. Verkkoklubilla julkaisemme nyt Sarsilan jäähyväisluennon Tampereen yliopistosta sekä Sainion runon Hypatia.

Juhani Sarsila on filosofi ja latinisti. Sarsila väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1982 Jyväskylän yliopistosta aiheenaan antiikin roomalaisten hyve- ja miehuuskäsitykset. Sarsila on vuosikymmeniä opettanut ja tutkinut antiikin Rooman kirjallisuutta, stoalaisuutta, moraalikäsityksiä ja latinan kieltä. Sarsilan teoksista mainittakoon esimerkiksi Melancholica. Poleemisia esseitä. (Tampere: Tampere University Press, 2013) sekä vastikään saksanmaalla julkaistu ensimmäinen osa uskoa ja järkeä sekä sensuuria ja suvaitsemattomuutta käsittelevästä teoksesta

Struggle of Faith and Reason. A History of Intolerance and Punitive Censorship. Part I. From Homer to Peter Abelard and Arnold of Brescia. (Peter Land International Academic Publishers, 2020). 

Sarsila jäi vuoden 2018 lopussa eläkkeelle Tampereen yliopiston latinan kielen ja antiikin tradition yliopistonlehtoraatista, jossa hommassa hän toimi toistakymmentä vuotta. Sarsilan lähtö yliopistolta sattui ehkä enteenäkin sikäli sopivaan kohtaan, että vuoden 2019 alusta Tampereen yliopisto syntyi yllättäen uudelleen säätiöyliopistona. Tähän muutokseen liittyneitä erikoisia käänteitä käsiteltiin myös klubilla syyskauden avauksessa 2018.

Juhani Sarsila piti jäähyväisluentonsa täydelle salille Tampereella 30.11.2018. Tilaisuudesta tehtiin audiotallenne jonka oli määrä päätyä myös yliopiston verkkosivuille. Syystä tai ehkä toisesta uuden säätiöyliopiston uudistetuille ajanmukaisille sivuille tallenne ei ilmestynyt.

Tallenne kuitenkin löytyi ja näin Juhanin jäähyväisluento  "Platonisti Porfyrios kristittyjä vastaan" on nyt kuultavissa oheisesta linkistä.Tallenteen lopussa on MuMa, oopperelaulaja ja runoilija Leena Sainion runonlausunta.

Tässä se on:

https://www.dropbox.com/s/0yyvax0t27k9obv/Juhanin_luento_kokonainen.mp3?dl=0

Myös Timo Vihavainen huomasi Sarsilan uuden teoksen ilmestymisen ja nosti esiin erään toisen, Sarsilan käännöksen Daniel Jusleniukselta:

http://timo-vihavainen.blogspot.com/2020/04/fennofiilin-jyrahdykset.html

Leena Sainiolta saimme vielä hänen kirjoittamansa ja lausumansa runon Hypatia.

- Hypatia - Ὑπατία -  (n. 355 - 415)  oli huomattava filosofi, matemaatikko ja opettaja Aleksandriassa, joka joutui kristityiksi itseään kutsuneiden uskonkiihkoilijoiden lynkkamaksi.

Aleksandriaa silloin ennen..

Tapahtumaan päättyi Aleksandrian seitsemänsataavuotinen kukoistuskausi oppineisuuden mekkana. Myös Juhani Sarsila on teoksissaan ja kirjoituksissaan nostanut usein Hypatian esiin. Hypatian isä oli Theon Aleksandrialainen, joka toimi Aleksandrian Museoinin johdossa sen lakkauttamiseen saakka v. 391. Hypatia opetti ajankohtaamme sopivasti lähinnä kotoa käsin. Tässä Sainion Hypatia: 

https://drive.google.com/file/d/1M9165DFLjvrKmIhQm1ZiW_-beDvedBBq/view?usp=drivesdk

_______

Ajankohtaiseksi lopuksi vielä kerran Martti Hetemäen työryhmän raportti lähempään tarkasteluun. ...

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162214/VN_2020_12.pdf?sequence=1&isAllowed=y%20

3. verkkoklubi 22.4. Eero Ojanen: Sivistysvaltiosta

Kolmas verkkoklubi ilmesty 22.4. pandemian jatkuessa. Tämän aiheuttama pysähdys ja etäisyydenoton välttämättömyys on myös filosofinen tila ja mahdollisuus tarkastaa mihin mennään. 

Päämateriaalina nyt Eero Ojasen teksti Sivistysvaltiosta

Tämän päivän klubitilaisuuteen oli ennen pandemian iskua ehdolla Memento mori -teema. Sattuneista syistä emme tätä voineet täysin toteuttaa, mutta muistimme kuitenkin kuolevaisuutemme verkkoklubijatkoilla Suomen Yleisradion ystävällisellä myötävaikutuksella.

Klubipäivänä esitettiin Teema-kanavalla Ingmar Bergmanin huomattava elokuva Seitsemäs sinetti vuodelta 1957 klo 22 alkaen. Muistimme samalla ruton ja kuoleman kohtaavan Max von Sydowin (10.4.19o29 - 8.3.2020).

Tässä Kriittisen korkeakoulun tj, FT Eero Ojasen pohdintaa sivistysvaltion mahdollisuudesta:

Sivistysvaltio – Suomen vanha ja uusi suunta

Vallitsevassa kielenkäytössä sivistysvaltio tarkoittaa jotain, joka turvaa kansalaisten perusoikeudet ja noudattaa inhimillisiä käytäntöjä, ja tämä kaikki on luonnollisesti kannatettavaa, mutta erityisesti Suomessa sivistysvaltio voidaan nähdä vielä laajemmin ja syvemmin.

Sivistysvaltio voi sitenmyös tarkoittaa ideaa, jossa valtion olennainen sisältö ja toimintaperiaate on sivistys.  Kyse on hieman samantyyppisestä termistä kuin hyvinvointivaltio, ja nykyisessä tilanteessa sivistysvaltio on se yhteinen näky ja suunta, joka myös jatkaa 1900-luvun jälkipuoliskon hyvinvointivaltiota. Sivistysvaltiota ei kuitenkaan ole syytä kutsua projektiksi, koska tuohon sanaan sisältyvä hallinnollisuuden ja hallittavuuden näkökulma on itsessään sivistyksen kannalta ongelmallista.

***

Kun Suomi 1800-luvulla muodostui todella olemassaolevaksi kokonaisuudeksi ja paikaksi tässä maailmassa, se tapahtui olennaisesti sivistyksen merkeissä. Suomen synty oli suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin syntyä.  Suomen idea perustui sivistyksen ideaan, nämä kaksi olivat erottamattomassa yhteydessä.

Myös Suomen valtion perustat luotiin tuona aikana, jo ennen kuin se sai ulkoisen itsenäisyyden. Kaikki itsenäisen Suomen perustat luotiin 1800-luvun puolella ja se kaikki liittyi suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen syntyyn.  Voidaankin siten sanoa, että tuolloin syntynyt Suomi oli ja on nimenomaan sivistysvaltio, ja että Suomen ydin siten on jollain tapaa sellaisessa asiassa kuin sivistys.

**

Suomea ei luotu sotapäälliköiden, kuninkaiden tai muiden sen kaltaisten sankarien varana, eikä sitä luotu sotaisan menneisyyden tai muunkaan mennen loiston varaan. Suomalaisuuden ensimmäisiksi merkkihenkilöiksi ja nykykielellä ikonisiksi hahmoiksi nostettiin tieteen, taiteen ja kirjallisuuden edustajia. ”Suurmiehistä” puhumista on jaksettu vastustaa jo sukupolvien ajan, mutta aikanaan suomalaiset suurmiehet olivat valtava edistysaskel verrattuna siihen, että tuolla termillä olisi tarkoitettu väkivaltaisia ja mielivaltaisia vallankäyttäjiä.

Suomi ja suomalaisuus tarkoitti 1800-luvulla yksinkertaisesti sitä, että me, jotka täällä asumme ja elämme, yhdessä luomme kulttuuria ja rakennamme tätä maata. Se tarkoittaa tietoa siitä, keitä me olemme ja se tarkoittaa suuntaa, sitä että me yhdessä tiedämme rakentavamme ihmisyyttä ja inhimillistä kulttuuria täällä omassa maankolkassamme.

Suomalaisuus tässä mielessä ei tarkoittanut erottautumista eikä se suuntautunut ketään vastaan. Olennaista ei ollut korostaa omaa erinomaisuutta suhteessa muihin.

Jos jokin ihmisryhmä kokee olevansa ´me´, se ei välttämättä tarkoita sitä, että asetutaan jotakuta toista vastaan ja suljetaan muut ulkopuolelle. Päinvastoin, ´me´ tarkoittaa usein vain sitä, että jokin tavallaan satunnainen ihmisten joukko huomaa, että heillä on kuitenkin jotain yhteistä ja he voivat toimia yhdessä.  Se voi olla avointa kaikille, jotka siihen haluavat tulla mukaan, se ei ole poissulkevaa.

1800-luvun kansallisuusaate oli siten paljolti sitä mitä nyt sanotaan kansalaisuudeksi.

Seminaarilaisia Suomen ent. Ateenassa. Ukkojen hommana myös halot taloon

Myös sivistys-termi kehittyi tuon samaisen nousun myötä. Suomen kielen sivistys on paljossa saksan Bildungin ja myös eri kieliin levinneiden sivilisaatiota tarkoittavien termien perillinen, mutta tärkeämpää on, että tuolle omaperäiselle sanalle on meillä kehittynyt myös omaperäinen sisältö. Suomen sivistys tarkoittaa yhtä aikaa yksilöllistä ja yleistä. Se tarkoittaa ihmisen itsensä kasvua ja kehittymistä, mutta se tarkoittaa myös yhteisön rakenteita ja toimintaperiaatteita.

Juuri siksi sivistys onkin Suomessa niin oivallinen näky. Sivistysvaltio perustuu siihen, että yksilö tietää ja tuntee itsensä, kasvaa ja oppii, mutta olennaista on sen oivaltaminen, että yksilö toteutuu yhteisössä.

Suomen menestystarinan yksi olennainen juonne on valtion myönteinen rooli ja se, että meillä ei ole langettu yksilön ja valtion perusteettomaan vastakkainasetteluun yhtä paljoa kuin joissain muissa kulttuureissa. Suomalainen valtio muodostui sekin 1800-luvulla ja virkamiehet kasvatettiin snellmanilaisessa hengessä yhteisen edun palvelijoiksi. Suomessa valtio ei ole ollut vain jokin koneisto vaan ehkä enemmän sitä mitä sen käsitteensä vuoksi tulee olla, siis yhteisten asioiden toteuttaja.

Siksi nimenomaan sivistysvaltio on se termi ja näky, jota tarvitaan. Se on järjestelmä, joka toteuttaa ihmisyyden yleispäteviä periaatteita ja hoitaa asiansa inhimillisesti, samalla kun se luo pohjan ihmisten omalle kasvamiselle. Pohjimmiltaan sivistys on ihmiseksi tulemista, siis inhimillisyyttä. Ja suomen kieli, kykenee tavoittamaan sivistyksen idean kahdella sanalla täysin ymmärrettävästi: ollaan ihmisiksi.

***

Nyt elämme hetkeä, jolloin pakkokasvun ja pakkotehokkuuden varaan rakennettu talousutopia natisee. Tie tästä ulos vaatii kovien tosiasioiden tunnustamista. Taloutta on arvioitava ihmisyyden ja sivistyksen näkökulmasta, talouden kannattavuutta ja hyödyllisyyttä inhimillisyydestä käsin. Se on pitkän päälle tämänhetkisen kriisin opetus, ja tuleva näköala on sivistysvaltiossa eläminen.

Eero Ojanen

_______________

2. poikkeusklubi 8.4.2020 verkossa. Martti Koskenniemi: Sota ja laki

Poikkeusklubilla 8.4.2020 Martti Koskenniemi: Sota ja laki

Toinen verkkoklubi noudattaa alkuperäistä ohjelmaa. Toisena poikkeuksena  prof. Martti Koskenniemen videoluento ja aiheeseen liittyvä teksti ovat englanninkielisiä.

Sotahommaa n. 1385. Kuva Jean de Wawrinin teoksesta 1400-luvulta.

Martti Koskenniemi  on oikeustieteilijä ja merkittävä tutkija ja aktori  kansainvälisen oikeuden alalla. Vuodesta 2003 alkaen Koskenniemi on ollut YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan jäsen. Vuodesta 1996 lähtien Koskenniemi on toiminut Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professorina ja 1997 alkaen Erik Castrèn -instituutin johdossa. Akatemiaprofessorina Koskenniemi on toiminut 2005 - 2016.  Koskenniemi on toiminut myös useiden ulkomaisten yliopistojen vierailevana professorina mm Cambridgessä ja Pariisissa.

Videoluento War and Law: Paradoxes of a Civilizing Project on nauhoitettu viime syksynä Italiassa

 

https://m.youtube.com/watch?v=hbz5GsSutns

________________

Todettakoon tässä nyt virallisesti, että kevätseminaarimme Kulttuurikeskus Sofiassa - Viisaus, kapina ja aikamme suunnanmuutos - Reijo Wileniuksen työstä ja ajattelusta - on siiretty parempia aikoja odotellessa alustavasti päivämäärälle 31.10.2020.

 

Rahasta ja sen jakelusta kirjoittaa lisää myös Esko Seppänen: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/eskoseppanen/mista-raha-tulee-ja-mihin-se-menee/

Im Memoriam: Pentti Linkola (7.12.1932 - 5.4.2020) puhuu: 

https://m.youtube.com/watch?v=-4qnjlWTRp0