Tuntematon: Guggenheim-sopimuksesta

Klubialustajien sähköpostiringissä on käyty huomattavaa keskustelua Helsingin Guggenheim-hankkeesta. Monitahoisen keskusteluun ovat osallistuneet lukuisat klubilaiset asianmukaisesti omilla nimillään. Harkinnan jälkeen julkaisemme tässä poikkeuksellisesti tuntemattoman tekijän perustavan näkökulman Guggenheim-sopimukseen, jonka Carolus Enckell on ystävällisesti välittänyt blogissamme julkaistavaksi.


10 kysymystä Guggenheim Helsingistä

Guggenheim Helsinki -hankkesta käytävässä keskustelussa tuntuu
unohtuvan eräs perusseikka. Nimittäin se, että kysymys on
sopimusneuvottelusta kahden osapuolen välillä. Toinen osapuoli on
Helsingin kaupunki ja toinen osapuoli on yksityinen yhdysvaltalainen
säätiö Solomon R. Guggenheim Foundation. Sopimuksessa ei ole mitään muita osapuolia.

Keskustelussa on usein vedottu mm. “verkostoihin” tai muihin
vastaaviin seikkoihin, jotka tulisi ottaa päätöksenteossa huomioon.
Tosiasiassa sopimuksen osapuolina ei kuitenkaan ole mitään “verkoston jäseniä”.

Niinkuin mitä tahansa mittavaa sopimusta, ehdotusta Guggenheim
Helsinki -hankkeesta tulisi tarkastella kylmän matemaattisesti
erilaisten hyötyjen, tuottopotentiaalien, riskien ja velvollisuuksien
näkökulmasta. Lyhyesti: mitä kukin osapuoli sopimukseen tuo ja mitä se siitä faktuaalisesti taikka potentiaalisesti saa.

Markku af Heurlin: Guggenheim mielessä

Tammikuun puolivälissä klubialustajien sp-listalla välähti kiivastempoinen Guggenheim-keskustelu. Ketjun laittoi liikkeelle Markku af Heurlinin oheinen avausteksti.



KAS GUGGENHEIMIA


Muutamat Filsofiklubin jäsenet käyvät myös Arkadia International Bookstoren klubilla. Tapaamisia on siellä lähes joka arki-ilta. Mielenkiintoinen paikka. Marraskuun alussa Janne Gallen-Kallela-Sirén esitteli kaupungin taidemuseohanketta ja siihen liittyvää mahdollista yhteistyösuhdetta Guggenheim-museon kanssa. J.G-K-S esitti näkökohtansa hyvin taitavasti ja perustellusti. – Oleellista on, että Guggenheim-kontekstia vasta selvitetään, ja hyvin perusteellisesti.

Selvitys valmistui viime vuoden lopussa. – Nyt julkistamisen jälkeen siihen onkin syytä perehtyä ajan kanssa, so lukea kuin piru raamattua. Toivonkin jonkun tilanteeseen perehtyneen klubilaisen ottavan tämän omakseen ja arvioivan raportin.

Olen täysin hämmentynyt ja suuttunutkin siitä, että näin suuresta asiasta pitäisi päättää näin nopeasti. Kaupunginhallituksen jo tämän kuun lopussa ja valtuuston ensi kuussa. Eikä nyt se mitä lehdistössä on raportista kuultu oikein vastaa sitä, miten JGKS selitti asiaa marraskuussa. Se jos mikä pisti minut epäilemään ajatusta, johon periaatteessa saatoin suhtautua myönteisesti. – Itse raporttia en ole käynyt läpi, mutta kaupungin julkistama suomenkielinen tiivistelmä oli lattea.

Jan Vapaavuori esitti tahtomattaan vahvan argumentin hanketta vastaan (muistinvarainen lainaus): "Puolet maailman valtioista kuolaisi tästä mahdollisuudesta." Eikös juuri joukossa tyhmyys tiivisty? Janne Gallen-Kallela-Siren – liian pitkä nimi, sanotaan Hallin Janneksi - kertoi Pohjoismaistakin löytyvän heti kiinnostusta. Hyvä. Pohjoismaalaisena olisin ihastunut, jos museo sijoittuisi vaikkapa Kalmariin, niin minulla olisi hyvä syy käydä Kalmarissa ja samaan matkaan talonpoikaisten esi-isieni mailla Bergassa Smoolannissa.

Guggenheim-yhteys voitaiisiin myös hyvin liittää Kiasmaan. Voitaisin toteuttaa huokealla, eikä Arhinmeän tarvitse etsiä valtion rahoja hankkeeseen. Berliinissä 350 m2:n Guggenheim-museo on Deutsche Bankin konttorirakennuksen alakerrassa Unter den Lindenillä.

Olemme myös vähän liikaa juuttuneet Katajanokkaan museon mahdollisena sijoituspaikkana. Sehän on mm. logistisesti hankala ja ahdas. Ja arkkitehtonisesti vaativa sekä myös rajoittava. Arkkitehtuurin on oltava linjassa Senaatintorin kanssa ja sen vuoksi kaiken wau-arkkitehtuurin voisi unohtaa.

Minä olen ehkä vähän liikaakin ihastunut ajatukseen muuntaa Hanasaaren B-voimala museoksi, jolloin sinne mahtuisivat samalla valokuva- ja rakennustaiteen museot.(Ajatus muuten ei ole minun; sen esitti eräs tuttavani puhuessamme Postitalon absurdeista suojelumääräyksistä.)

Paikan edut:

- logistisesti hyvä, mm. maakunnista saapuville kulttuuribusseille,

- maantieteellisesti ja sosiaalisesti lähempänä itäisiä kaupunginosia.

- ei turhaan kilpaile Emman kanssa n.s. satunnaisista museokävijöistä.

- vieressä on Teatterikorkeakoulu ja lähellä Arabian taidekeskittymä sekä kaunista
teollisusuarkkitehtuuria ja Suvilahden festivaalialue.

- voidaan säilyttää ja löytää uusi käyttö josainv aiheessa käytöstä poistuvalle hienolle voimalarakennukselle ja samalla vältytään purkukustannuksilta.

- Tuo elämää entiselle satama-alueelle. Bilbaon Guggenheim-museo on samoin kaupungin laitamilla entisen sataman paikalla, kahden moottoritien risteyksen välissä. Siunattu Gogle Earth!

Onko sitten uusi taidemuseorakennus tarpeellinen ja onko siihen varaa - se on toinen kysymys. Välillä tuntuu, että museoita on maassa tarpeeksi.

Laskekaa kuinka paljon ihmisiä asuu 300 km maantiematkan päässä Bilbaosta, ja kuinka monta saman matkan päässä Helsingistä. 600 km on matka jonka yhtenä päivänä juuri jaksaa tehdä, vaikkapa käydäkseen museossa. Ehkä meillä ei ole todellista pohjaa näin kattavalle museolle, vaikka olisikin pohjaa sen sisällölle. (huom. konditsionaalit)

Tosiaan. Kerran joskus monta vuotta yhtenä päivän ajoin Mänttään ja takaisin nähdäksnei Serlachiuksen museon näyttelyt. Ja alkusyksystä ajoin ystäväni kanssa tuon 600 km käydäksemme Tyrvään kirkossa (kirkko oli onneksi hetken vielä auki) ja sitten Nokialla hänen kummivanhempiensa haudalla.

Joka tapauksessa hankkeen toteuttaminen vaatii vuosia.

Guggenheim Suomessa ei ole uutta. 1957 Ateneumissa oli Guggenheimin kokoelman (Frank LLoyd Wrightin suunnittelema rakennus valmistui 1959) näyttely, ja varsinkin Kandinskyn työt tekivät erääseen nuoreen ylioppilaaseen, nykyiseen professoriin suuren vaikutuksen.

Tiistaina, raportin julkistamispäivänä olin SFY:n seminaarissa Tieteiden talolla. Kävelin asemalle kevyen lumen peittämän kaupungin läpi. Katselin leikkiviä lapsia Säätytalon puistossa ja ihailin Senaatintoria. Mihin minä museoita tarvitsen, kun tämä kaupunki itsessään on taide-elämys.

Ei riitä, että asiaa puivat valtuuetut ja taideväki. Kyllä asiasta pitää voida myös taidetta harrastavien ja muiden kansalaisten keskustella ja omalta osaltaan selvittää hankkeen mielekkyyttä. Vasta sen jälkeen valtuutetut voivat päättää. Muuten kaikki puhe osallistuvuudesta ja interaktiivisesta museosta - en ole varma, löysinkö juuri näitä ilmaisuja raportista – ovat tyhjää sananhelinää.

Tate Modern –galleria Lontoossa rakennettiin entiseen voimalaitosrakennukseen. Tate Liverpool -galleria on rakenenttu sataman entiseen varastorakennukseen.


Klubin loppiaisaaton illallisella pohdittiin vaihtoehtoisia rahoitusmalleja Kukkenheim-hankkeelle.

Guggenheimin ainutlaatuinen globaali verkosto käsittää tällä haavaa neljä museota: New Yorkin ja Bilbaon museot, Berliinin näyttelytilan ja Peggy Guggenheimin museoksi muutetun kodin Venetsiassa. Adu Dhabiin on rakenteilla G-museo. Siellä on myös Louvren ”antenni”, josta emiraatti muuten maksaa Louvren taidemuseolle 30 miljoonan vuotuisen käyttökorvauksen.

Kevätkauden avaus 11.1.2012. Esko Seppänen: FINANSSIKAPITALISMI JA VIRTUAALIRAHAN VALTA

Emeritus europarlamentaarikko, -kansanedustaja, toimittaja sekä radikaali Esko Seppänen (s.1946) avaa kevätkauden finassikapitalismin ja virtuaalirahan tarkastelulla.
Seppänen synnytti hämminkiä jo opiskeluaikoinaaan kauppakorkeassa ylioppilaskunnan edustajiston ja hallituksen ensimmäisenä julkivasemmistolaisena edustajana. Valmistuttuaan Ekonomiksi sekä Kauppatieteiden kandidaatiksi Seppänen teki kuuluvan uran Yleisradion taloustoimittajana vuosina 1973 -87. Erityisesti 80-luvulla kuuluvuus parani entisestään Seppäsen lyöttäydyttyä radiossa yhteen Hannu Taanilan kanssa. Yleisradiopestin jälkeen Seppänen toimi kansanedustajana vuosina 1987-96 ja tämän jälkeen vielä Europarlamentissa 1996-2009. Muiden toimiensa ohella Seppänen on ollut ahkera kirjoittaja ja on julkaissut lähes kolmekymmentä kirjaa yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä. Viimeisin, poikkeuksellisesti omaelämänkerrallinen teos Oma pääoma ilmestyi 2011.
..
Esko Seppäsen jäyhän arvokas tyyli piti seurakunnan pitkään hiljaisena. Seppänen teki selväksi näkemyksensä, jonka mukaan olemme keskellä perustavanlaatuista kapitalistisen talousjärjestelmän - eritoten finassikapitalismin - kriisiä. Seppänen toi esiin valitettavan tosiasian: suomalainen talouskeskustelu on aivan avutonta. Seppäsen esityksen perusteellisuus ja taso teki toisaalta selväksi, että ei voi kauhalla ottaa jos on teelusikalla annettu. Ts. taloudenpito on globaalin vaihdannan ja sähköverkottumisen aikana niin monimutkaista ja vaikeasti haltuunotettavaa, että sen ymmärtäminen saati selkeä ilmaisemineen edellyttää vuosikymmenien kokemusta ja asian herkeämätöntä seurantaa - tässä suhteessa Seppänen on yksi harvoista ansioituneista. Toisaalta talouskeskustelun sekavuus ja vaikeus kytkeytyy itse kunkin aktorin omiin lehmiin ojissa. Seppänen on julkivasemmistolaisuutensa johdosta ollut ymmärrettävästi ja pääsääntöisesti valtavirran marginalisoima. Valtavirtahan on aina mielummin samaa mieltä kuin oikeassa. Vanhemmilla päivillään Seppänen on tosin vähitellen saanut hieman enemmän ääntään kuuluviin. Tätä on autttanut sekin että eläkepäivillään Esko on itsekin vapautunut riippuvaisuuksisstaan ja helposti piiloon jäävistä ennakko-olettamuksistaan.

-Merkittävinä tiedon ja ymmärryksen lähteinä ja seuraamisen arvoisina talousaviisiseina näinä hankalina ja sekavina aikoina Seppänen nosti esiin mm. The Economistin, Financial Timesin sekä Der Spiegelin. Viimeksimainitun tilastoihin viitatetn Seppänen valaisi havainnollisesti viime vuosikymmeninä tapahtunutta muutosta, jossa reaalitaloudesta irtaantunut finassikapitalismi on karannut kaikesta kontrollista ja vetelee kansakuntia kuin pässejä narusta. Tässä joitakin Seppäsen esiinnostmia tunnuslukuja, jotka löytyvät myös Seppäsen 29.12. päivitetytä tekstistä hänen omilla sivuillaan:

"Kapitalismin vuosia jatkuneen finanssioitumisen seurauksena maailman osakepörssien liikevaihto vuonna 2010 oli 63 biljoonaa (luvun perässä on 12 nollaa) dollaria, mutta pörssien ohi kaupattavien ja kaiken julkisen valvonnan ulottumattomissa olevien johdannaisten arvo oli sinä vuonna 601 biljoonaa ja luottolamavuoden 2011 puolivälissä jo 708 biljoonaa dollaria. Reaalitaloudessa tavaroiden ja palvelusten arvo oli 70 biljoonaa ja maailman yli 3 000 000 000 työntekijän yhteinen palkkasumma 55 biljoonaa dollaria. Finanssitaloudessa kiertää siis 20 kertaa enemmän rahaa kuin palkoissa!

Maailman valuuttakaupan määrä ylitti vuonna 2010 ensimmäisen kerran 1 000 biljoonan rajan ja oli 1 007 000 000 000 dollaria. Valuuttojen arvot – samoin kuin korot – on annettu markkinoiden päätettäväksi. Poliitikot ovat antautuneet."

"Pankkien virtuaalirahalla ja velkadopingilla rahoitettiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä se Lännen teollisuusmaiden talouskasvu, joka keinottelulaskujen maksun aikaan nyt 2010-luvulla on pois reaalitalouden kasvusta.

Markkinoita joudutaan nyt puhdistamaan finanssituotteisiin kiinnittyneestä virtuaalirahasta. On saatava tasapainoon raha ja reaalitalous. On ratkaistava velkaongelma. Maailman valtioiden yhteenlaskettu julkinen velka on 41 000 000 000 000 dollaria (31 500 000 000 000 euroa)."

Seppänen ei nähnyt EU:n nykytoimien kykenevän pysäyttämään kriisin syvenemistä. Seppänen myös totesi hieman katkerasti kuinka nykykriisin varjolla ajetaan sisään liittovaltiota ja näin viimeisetkin rippeet perinteisestä demokratiasta ja aiemmin jopa arvostetusta paikallisesta itsemääräämisoikeudesta saavat väistyä kiinalaistumiskehityksen (ts, talouskasvu ei kaipaa demokratiaa) tieltä. Liittovaltio ei Seppäsen mukaan kuitenkaan auta nyt käsillä olevan akuutin kriisin ratkaisemisessa. Seppänen ei kuitenkaan usko euroalueen hajoamiseen ja ennusti, että loppujen lopuksi ainoa tie ulos kaaoksesta tapahtuu siten, että EKP ottaa - tosin lainvastaisesti, mutta ei voi mitään - kaikkien euromaiden velat oamalle vastuulleen ja siirryymme toisella puolen Atlanttiakin jo tutuksi tulleeseen bittirahoitukseen. Maailmanlaajuiseen talouskriisiin puolestaan ei hänen mukaansa lopulta ole muuta lääkettä kuin inflaatio. Peter Lodenius esitti kylläkin syvän epäilynsä jonka mukaaan Saksa ei ikinä - oman traumaattisen menneisyyteensä valossa - tulisi hyväksymään Seppäsen ennakoimia ratkaisuja. Ei varmaankaan totesi Seppänen, mutta kun lopulta kaikki seisomme kuilun reunalla sulkee Saksakin silmänsä, toteaa että aamen ja antaa mennä...

Keskustelu jatkui klubinperinteen mukaan kiihkeänä vielä pitkään "seisomapaikoilla" tarjoilutilassa. Ehkä uusia tuuliakin ennakoiden Seppänen ja Matti Apunen poistuivat lopulta yöhön yhtä jalkaa.

Esko Seppäsen jatkuvaa ajatusten virtaa voi ja on hyvä seurata täältä: http://www.eskoseppanen.net/