Ohessa
julkaisemme professori Matti Bergströmin (1.3.1922 – 13.7.2014) viimeiseksi
jääneen yleisöesitelmän Usko ja tieto: aivojen kyky aistia
kokonaisuuksia ja osia. Esitys pidettiin yhteisseminaarissamme Kulttuurikeskus Sofiassa, Helsingissä,
lauantaina 22. 3. 2014. Seminaarin otsikkona oli Tieto ja usko – aine, henki ja tietoisuus.
Heikentyneen
terveytensä takia Bergström ei voinut itse tulla paikalle, joten
kommenttipuheenvuoron pitänyt Tarja Kallio-Tamminen, jonka puheenvuoron myös jukaisemme, luki esityksen hänen
puolestaan. Kesäisiä lukuhetkiä!
t. Tarja Kallio-Tamminen
Usko ja
Tieto: Aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia
 |
Matti Bergström |
Tässä
esityksessä käsitellään aivojemme kahta keskeistä toimintaa, joiden avulla
yksilö suhtautuu ympäristöönsä, ja joiden varaan hän rakentaa suhteensa sekä
luontoon että sosiaaliseen ympäristöön – nimittäin Uskoa ja Tietoa!
Esitys
perustuu yli 50 vuotta kestäneeseen kokeelliseen tutkimustyöhön, joka on
koskenut aivojen yksilökehitystä ihmisellä ja eläimillä. Menetelmät ovat
keskeisesti neurofysiologian käyttämiä, mutta ovat myös sisältäneet runsaasti
aistifysiologisia, biokemiallisia ja muita osioita.
Se
mikä on ollut oleellisin löydös Uskon ja Tiedon aivo-fysiologiassa, on että Usko käyttäytyy kuin aisti, mutta
havainnon kohde ei avaudu havaitsijalle tarkkana aika-paikka rakenteena, kuten
se avautuu esimerkiksi fysiikassa, tai näiden osasina, kuten normaalin
aistimuksen objekti, vaan ”kokonaisuutena”. Tämä ilmenee siten, että havainnon
arvio saattaa varioida koehenkilöllä kerrasta toiseen, sekä myös henkilöstä
toiseen aina uskomuksen mukaan (koehenkilön ilmaisu). Välillä saattaa kohde
hämärtyä, tai jopa kadota kokonaan, jos toimitaan lähellä absoluuttista
kynnystä.
Mielenkiintoisinta
on että näissä tapauksissa, käyttäessämme Yrjö Reenpään kehittämää ja yleisesti
hyväksyttyä aistimuksen kvantiteetin lauseketta, saamme tuloksena
imaginääriluvun uskoa kuvaamaan. Reenpää itse selitti tämän siten, että
aistimus näissä tapauksissa tapahtui alitajunnassa (Reenpää 1966). Sekä Reenpää
että minä arvioimme, toisistamme riippumatta, että kyseessä on alitajunnan
imaginääri-luonne! Tästä luonteesta on viitteitä myös Paulin ja Jungin
teksteissä (Lindorff 2004).
Erityisen
huomionarvoista on, että rekisteröimämme alitajuiset kvantiteetit olivat
dimensiottomia, mikä on jotain täysin uutta, kuten Reenpääkin huomauttaa. Se
viittaa siihen että Uskon aistimat kokonaistilat ovat sitä, ja puhtaita
kvantiteetteja, jotain mihin emme ole tottuneet tieteellisissä objekteissa.
Niinpä myös Uskontojen kaikki kohteet, enkelit, Jumalat ym. kuuluvat tähän
aineettomaan, Uskon aistin havaitsemaan maailmaan! Koska ne ovat
kvantiteetteja, soveltuvat ne matemaattisen kalkyylin kohteeksi. Tätä olen
valmistellut kirjassa, joka koskee Neuro-teologiaa. Siinä olen kuvannut
teologisia aksioomeja tällaisen kalkyylin perustaksi! Matematiikan käyttö
Uskonnon sisältämän toiminnan kuvauksessa auttaa liittämään uskontoja
tieteeseen, mikä estäisi tieteiden erkanemisen liiaksi humaanisuuden
periaatteista. Tällaista erkanemista on nykyisin jo havaittavissa!
Toisaalta
tiedämme että nämä alitajunnan tilat syöttyvät aistivaan minään aivojen rungon
kautta, eli vastakkaiselta taholta kuin tajuiset normaali-aistimukset, jotka
kanavoivat Tietoa aivokuoren aisti-keskuksista tähän minään.Voimme
parhaiten esittää tämän kuvana,