Syyspäivän tasaus tänään torstaina 22.9.2016 kello 17.21

Täällä Tatra, kuuluuko..      Kuva M af Heurlin

Ulkomaankirjeenvaihtajamme (v.t.) Markku af Heurlin on parhaillaan jossain Tatralla, josta käsin hän on ystävällisesti lähettänyt seuraavan muistutuksen huomattavasta maanlaajuisesta merkkipäivästä eli syyspäivän tasauksesta.

- - - - - - - -
Syyspäivän tasaus on tänä vuonna Suomessa torstaina 22.9. kello 17.21, universaaliaikaa eli hieman vanhanaikaisesti sanottuna Greenwichin keskiaikaa klo 14.21. Täällä Tatralla hetki  on 16.21 , koska kello on tunnin Suomen ja Baltian aikaa jäljessä. Tasauspäivinä päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Päivä hieman pidempi varsikin korkeilla leveysasteilla, koska nykyään auringonlasku määritellään siitä, kun auringonkehrän yläreuna on alittanut horisontin.

Ilta- ja aamuhämärän pituus on 42 minuuttia, ts. vuoden lyhin samoin kuin kevätpäivän tasauksena. Kesälkuun 22. päivä hämärä kestää 'tunnin ja 12 minuuttia.  Joulukuun 22. päivänä hämäryys on 58 minuutin mittainen.

Hämärä, oikeammin porvarillinen hämärä, päättyy siihen kun aurinko on laskenut 6 asetta horisontin alapuoleela. Sitten alkaa pimeys tai tarkemmin sanoen merenkulullinen hämärä, jolloin horisontin vielä erottaa ja siten tähtien korkeudet pystyy mittamaan. Tämä kestää siihen saakka kunnes aurinko on 12 astetta horisontin alapuolella.

Tähtitieteellisen hämärän aikana aurinko on 12 – 18 asetta horisontin alapuolella. Käytännössä on tällöin täysin pimeää, Kun aurinko on laskenut 18 asetta horisontin alapuolelle, tropiikissa runsas tunti auringonlaskun jälkeen, alkaa tähtitieteellinen pimeys, jolloin valaistus 1/400 000 osa siitä, mitä se on auringon ollessa horisontissa.

Hämärän aikaan ainakin kirkkaalla säällä pystyy tekemään ulkotöitä.

Klubi ke 28.9. klo 18.00: FT Virpi Lehtinen: Eugene Gendlinin ruumiillisuuden filosofia ja käytäntö

Eugene T. Gendlin

Keskiviikkona 28.9. vieraaksemme saapuu FT Virpi Lehtinen, joka alustaa fokusoinnista. Hän oli vieraanamme myös syyskaudella 2013, tarkastellen sotilasruumiillisuutta ruumiinfenomenologian näkökulmasta.

Fokusointi on filosofi ja psykologi E.T. Gendlinin kehittämä jo klassiseksi muodostunut menetelmä. Fokusoinnissa ihmisen sisäsyntyinen, usein unohtunut, taipumus kuunnella kehoaan viritetään uudelleen ja sitä kehitetään yhä hienojakoisemmaksi.

Tarkoituksena on sisällyttää kehon kuunteleminen ja tietämys osaksi arkea. Fokusointi kartuttaa itsetuntemusta, voimaannuttaa, ravitsee luovuutta ja toimii apuvälineenä työtehtävissä tai päätöksenteossa. Fokusoinnin avulla saat elämyksen omasta voimastasi: kehosi tuntee ongelman ja sen ratkaisun.Fokusointia harjoitetaan yksin, parin kanssa tai ryhmässä.

Gendlin ymmärtää kehon kantavan kaikkea kokemaamme. Keho on perustavasti vuorovaikutteinen, orgaaninen kokonaisuus, jossa henkinen ja fyysinen toimivat yhteenkietoutuneina. Merkitykset -- eli se miten me itse, maailma ja toiset meille rakentuvat ymmärrettävinä -- muodostuvat Gendlinin mukaan jo kehollisen tasolla.

Virpi Lehtinen

Gendlinin ruumiillisuuden ja merkityksen filosofia kytkeytyy saumattomasti ensimmäisen persoonan käytäntöön, fokusointiin, jossa tarkastellaan kehon sisältämiä, esijäsentyneitä merkityksiä omasta ainutkertaisuudesta käsin. Tämä kytkös tekee Gendlinin filosofiasta (länsimaalaisittain) ainutlaatuisen.



 3.11. - 8.12.2016 Virpi Lehtinen vetää Kriittisellä perusteellisemman kurssin fokusoinnista. 

Tervetuloa

 

Klubin syyskauden avaus keskiviikkona 14..9.2016 kello 18.00:

FT Eero Ojanen: Suomi 100 -juhlavuoden ennakko: Valkoliljojen maa - Suomi

Alustuksessaan Eero Ojanen tarkastelee Grigori Petrovin klassikkoteosta Valkoliljojen maa ja pohtii asiaa keväällä ilmestyneen väitöstutkimuksensa ja näinollen myös J.V.Snellmanin ajattelun pohjalta.

Tässä Eeron väitöksestä: http://filosofiklubi.blogspot.fi/2016/09/kristiina-graae-ojasen-snellman.html

Grigori Petrov (1868 - 1925) oli pappiskoulutuksen saanut venäläinen ajattelija, puhuja ja kirjailija. Joutui  1908 kirkon epäsuosioon ja menetti pappisoikeutensa. Lähti vallankumouksen melskeestä kotimaastaan Belgradiin ja kuoli Pariisissa. Valkoliljojen maa -teos valmistui 1920-luvulla, mutta saatiin suomeksi vasta 1978. Näin Petrov kirjoittaa  suomalaisen laitoksen alkusanoissa:

”Vuosina 1909 - 1910 minulla oli kaksi kertaa tilaisuus vierailla Suomessa. Tämä maa tekee ihmiseen epätavallisen voimakkaan vaikutuksen. Sen ihmiset eivät ole muiden ihmisten kaltaisia. Heillä ei ole samanlaisia ajatuksia eikä samanlaista käyttäytymistä kuin meillä; ei samanlaista elämänfilosofiaa ja yhteiselämää kuin meillä. On kuin he eivät olisi ollenkaan ”tästä maailmasta”.."

Tervetuloa

Kristiina Graae: Ojasen Snellman

"Kaikki kirjoitettu on punnittua"

Eero Ojanen: Henki ja sivistys.

Paikallisuuden näkökulma J.V. Snellmanin ajattelussa Saima-lehden 1844–1846 Kuopiota käsittelevän aineiston valossa

Kaikki kirjoitettu on punnittua, pitkäaikaisen aihekokemuksen syventämää  ja merkityksien nyanssitkin huomioivaa ja tähän päivään uudelleen eläväksi ymmärrettyä.Tämä koskee kevään Eero Ojasen väitöskirjaa Henki ja sivistys –paikallisuuden näkökulma J.V. Snellmanin ajattelussa Saima-lehden 1844 – 1846 Kuopiota käsittelevän aineiston valossa.

Snellman-tematiikka on pitänyt Ojasta otteessaan neljä vuosikymmentä. Alkunsa hänen työnsä Snellmanin parissa sai kerrotusti Jyväskylän yliopistossa ja professori Reijo Wileniuksen inspiroimassa opetuksessa ja annetuissa tutkimustehtävissä 1970-luvulla. Se jatkui lukuisissa omissa tutkimuksissa ja sitten vielä Snellman Koottujen töiden yhtenä kääntäjänä alunperin Kari Selénin vetämässä työryhmässä. Työn lähde- ja kirjallisuusluettelon sisältö paljastaa myös laajan tieteellisen Snellman - tutkimuksen aktuellin kartoituksen. Juha Mannisen Sata vuotta Snellman-kirjallisuutta Suomessa kertoo Snellmanin elämän jälkeisen kauden työt. Ojasen lähdeluettelossa esille tulevat muut tärkeät teokset ja jatkavat siitä tähän päivään.  Niistä näkee, kuinka monissa Suomen yliopistoissa  ja tieteellisissä seuroissa on ahkeroitu myös projektimuodoissa Snellman-tutkimusta edistäen ja erilaisia uusia näkökulmia luoden ja luodaten.

Tentin aikoinaan Thiodolf Reinin kirjoittaman kaksiosaisen, 1100 sivuisen Juhana Vilhelm Snellmanin elämä teoksen. Siinä oli silloin avaimia uudelle Suomen historian aikakaudelle 1800-luvun myötä.

Kun Ojasen väitöskirja filosofiklubilla tuli käsiini, se veti magneetin lailla puoleensa ja on teettänyt mielenkiintoista työtä ja pohdintaa lukijana Snellmanin elämään, työhön ja tavoitteisiin perehtyessäni.

Ojasen Snellman on väitöskirjan lähtökohdissa jo valmis filosofi hakemassa paikkaansa käytännön työstä monella tasolla.