Im Memoriam

CLAES ANDERSSON
1937 - 2019

Kukat Evitskogin niityltä toi M af Heurlin

 

Antti Hautamäki: Mitä tulisi tietää tekoälystä?

Kirja-arvio teoksesta

Timo Siukonen - Pekka Neittaanmäki: Mitä tulisi tietää tekoälystä (Docendo 2019).

Tekoäly on aikamme kuuminta teknologiaa, joka lupaa paljon mutta myös pelottaa. Suurella yleisöllä sen paremmin kuin suurella osalla päätöksentekijöistä ei ole kuitenkaan kovin selvää kuvaa tekoälystä. Tämän takia jokainen yritys selventää tekoälyn luonnetta on tervetullut. Kirja on 340 sivuinen järkäle, johon tarttuminen vaatii rohkeutta. Kirja on kuitenkin selkeästi toimittajamaisella otteella kirjoitettu (kirjan teksti on Siukosen käsialaa). Lopussa on Neittaanmäen ja Martti Lehdon kirjoittamat asiantuntija-artikkelit sekä erinomainen tietonurkka peruskäsitteistä. Suosittelen sen lukemista heti Johdannon jälkeen. Silloin lukijalla on hallussaan peruskäsitteet, joita teksti viljelee koko ajan määrittelemättä niitä kovin tarkkaan.

Uusin julkaisu alalta on toimittaja Timo Siukosen ja professori Pekka Neittaanmäen kirja

Kirja kattaa laaja-alaisesti lähes koko tekoälyn kentän alkaen tekniikasta ja historiasta päätyen tekoälyn tulevaisuuteen. Teknologian esittelyn lisäksi kirjassa on runsaasti esimerkkejä sovelluksista, lähes kaikilta elämän aloilta (autonomista autoista, lääketieteestä, palveluista, roboteista, sodankäynnistä, ihmisten valvonnasta jne.). Omissa luvuissaan käsitellään julkista valtaa ja etiikka, robotiikkaa, kaupallista toimintaa, kulttuuria ja tekoälyä ja sen opetusta Suomessa. Toinen luku Tekoälyn olemus on kirjan laajin luku. Siinä itse asiassa käsitellään lyhyesti kaikki kirjan teemat. 

Kirjoittajat allekirjoittavat TEM:n julkaisussa Suomen tekoälyaika (2017) esitetyn määritelmän: ”Tekoälyn avulla koneet, laitteet, ohjelmat, järjestelmät ja palvelut voivat toimia tehtävän ja tilanteen mukaisesti järkevällä tavalla”. Tämän maltillisen määritelmän taustalla on sanasta ”tekoäly” nouseva mielikuva tietokoneen älykkäästä toiminnasta. Tekoäly selviää tehtävistä, joiden katsomme edellyttävän ihmisen kaltaista älykkyyttä. Tästä on hyvänä esimerkkinä luonnollisen kielen käsittely, esimerkiksi reaaliaikainen kielen kääntäminen, joka on edelleen vaikeaa tietokoneille. Konenäön kehittämisessä, hahmontunnistuksessa ja kuvantunnistuksessa on edetty hyvin ja nämä ovat suosittuja tutkimus- ja sovelluskohteita.

Koneoppiminen on yksi kiinnostavimmista kehityskohteista. Massadata (big data), valtavat tietoaineistot ja niiden käsittelytekniikat ovat avanneet uusia mahdollisuuksia käyttää dataa koneiden opettamisessa. Ohjatussa oppimisessa tietokone oppii jäsentämään dataa itsenäisesti valitun esimerkkidatan avulla. Ohjaamattomassa oppimisessa kone oppii datasta itse hahmoja (rakenteita) ja toimii niiden mukaan. Koneoppiminen voidaan toteuttaa syväoppimisen menetelmällä, jossa neuroniverkko sisältää useita piilokerroksia, joilla kullakin on oma tehtävänsä.

Kirjassa pohditaan myös singulariteettihypoteesia, jonka mukaan jokin ajan (20-30 vuoden) kuluttua syntyy supertekoälyä, joka ylittää ihmisen älykkyyden. Tällöin tekoäly voisi periaatteessa alistaa ihmisen ja ottaa vallan itselleen. Tämä hypoteesi on hyvä esimerkki tekoälyyn liittyvistä eettisistä ongelmista. Kirjassa oleva Lehdon artikkeli Onko tekoäly turvallinen? on hyvä johdatus tekoälyyn liittyvistä haasteista ja riskeistä. Itse asiassa kirjassa palataan hyödyllisyyden/riskien dilemmaan uudestaan ja uudestaan. Tekoälyyn positiivisesti suhtautuvat tutkijat ja liikemiehet (Zuckerberg ym.) korostavat tekoälyn hyötyjä esimerkiksi terveydenhuollon ja liikenneturvallisuuden parantamiselle ja korostavat yhteisten sääntöjen ja eettisten koodien luomisen tarvetta. Toiset taas varoittavat tekoälyn vaaroista ja pelkäävät singulariteettihypoteesin pitävän paikkansa (mm. fyysikko Stephen Hawking). Tätä debattia tullaan käymään jatkuvasti ja siihen kirja on hyvä johdatus.

Kirjassa ei ole sinänsä täysin uusia asioita, ainakaan niille, jotka ovat seuranneet tekoälyyn liittyvää julkista keskustelua. Kirjan merkittävimpiä anteja ja samalla rasitteita on lukuisten tutkijoiden ja kehittäjien nimien loputon kavalkadi. Joistakin mainitaan vain nimi ja yksi lause, joistakin taas kerrotaan useassa paikassa ja laveasti. Ilahduttavaa sekä lukijalle että Suomelle on maininta useista suomalaisista tai suomalaistaustaisista tutkijoista, jotka ovat tuoneet panoksensa tekoälyn kehitykseen, kuten P. Haikonen, S. Hedetniemi, T. Honkela, T. Kohonen, E. Oja, M. Pietikäinen ja L. Torvalds.  Itseäni puhutteli matematiikan merkittävä rooli tekoälyn kehityksessä. Tekoäly on paljon enemmän matematiikkaa kuin tietojenkäsittelyoppia.

En tiedä kuinka nopeasti kirja on laadittu, mutta joka tapauksessa sitä vaivaa hajanaisuus. Kaikissa luvuissa on aina jotain muiden lukujen teemoja ja asiat tulevat jotenkin epäjärjestyksessä. Tekoälyn sovelluksia mainitaan tai esitellään lukuisia mutta siellä täällä, eri yhteyksissä. Pelkään että tämän kirjan perusteella lukijan on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa tekoälystä. Mitä esimerkiksi hyödyttää tieto, että Peter Rojas (s. 1975) on perustanut Engadget-blogisivuston, jolle tekoäly ohjelmisto Shelley on kirjoittanut kauhukertomuksia (ketä kiinnostaa?). Joka tapauksessa kirjaan on koottu huomattava määrä faktoja, nimiä, asioita ja tapahtumia, joita olisi vaikea itse hakea. Uskon että itselleni kirja toimii hakuteoksena kuka on kukin tekoälyn piirissä. Jäämme vielä odottamaan kompaktia ja helppolukuista yleisesitystä tekoälystä. 

Antti Hautamäki

- Arvion tekijä FT Antti Hautamäki on ollut tekoälykysymyksissä pitkään ajan hermolla ja oli ratkaisevasti mukana myös Yuval Noah Hararin radikaalien näkemysten esiinnostajana sekä filosofiklubilla että syyskuussa 2016 Sofia-seminaarissamme "Ihmisen lyhyt historia". Viime vuonna Hautamäki julkaisi filosofisen teoksen Näkökulmarelativismi - tiedon suhteellisuuden ongelma. Antin teoksen voi ladata osoitteesta https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/59782# 

- Lisää kirja-arvioita tulossa kohtapuoleen blogiimme.