Tapio Tamminen: Intiaan uusi hallitus - syttyvätkö kirjaroviot?

Syttyvätkö kirjaroviot Modin hallitsemassa Intiassa?

Narendra Modi ylpeilee mielellään rinnan ympärysmitallaan, joka on kuulemma 142 senttiä. Hindunationalistit ovat hokeneet jo parikymmentä vuotta, että ruipelohindujen aika on ohi. Nyt ihaillaan maskuliinista voimaa.

Kovanlinjan miehenä tunnettu Modi vannoi viime maanantaina (26.5.) virkavalansa BJP-puolueen murskavoiton jälkeen Intian 15. pääministerinä. Bharatiya Janata Party oli vallassa edellisen kerran vuosina 1998-2004.

Narendra Modi vaalijulisteessa

Tuore pääministeri on RSS:n (Rashtriya Swayamsevak Sangh) kasvatti. Hindujen puolimilitaarisiin kodinturvajoukkoihin Modi liittyi jo alle 10-vuotiaana. Maineeltaan RSS on ollut vähintäänkin arveluttava Nathuram Godsen päivistä saakka. Hindujen kodinturvajoukoissa koulutuksensa saanut Godse murhasi Mahatma Gandhin tammikuussa 1948.

Kenelle hindunationalistit sitten pullistelevat muskeleitaan? Länsimaille, Kiinalle, naapurimaista erityisesti Pakistanille ja oman maan muslimeille. Modi tuli globaalisti tunnetuksi Gujaratin lahtausten aikaan helmikuussa 2002. Levottomuuksissa tapettiin muutamassa päivässä noin tuhat ihmistä, joista muslimeja oli lähes 800. Viranomaiset seurasivat sivusta lahtauskampanjaa. Modin osavaltion pääministerinä katsottiin hiljaisesti hyväksyneen verilöylyn.

Nyt Narendra Modin kerrotaan jo sopineen ensimmäisestä valtiovierailusta Yhdysvaltoihin. Sitä ennen hänen on kuitenkin saatava viisuminsa kuntoon, sillä Yhdysvallat on kieltäytynyt vuodesta 2005 lähtien myöntämästä viisumia Modille Gujaratin tapahtumien vuoksi.

Muskeleita pullistellaan myös historian tulkinnoissa. Jos hindunationalistien historiakirjoja on uskominen, muinaisessa vedalaisessa Intiassa tunnettiin niin ydinvoiman salat kuin rautatiet ja lentokoneetkin. Vedalaisen tieteen mestarit olivat kuulemma keksineet gravitaationkin 500 vuotta ennen Newtonia.

Erityisen käärmeissään hindujen ryhtiliike on ollut yleisesti hyväksytystä teoriasta, jonka mukaan arjalaiset kansat tulivat Intiaan Euraasian alueelta 3500-4200 vuotta sitten. Kuinka maan kulttuurinen perusta voisi olla tuontitavaraa? Sellainen teoria ei sovi liikkeelle, joka yrittää työstää maan historiasta mahdollisimman loisteliasta brändiä.

Kuka päättää hindulaisuuden tulkinnoista?

Umpati Shankar

Liikkeen lähes vainoharhainen suhtautuminen esihistoriaan nousi helmikuussa globaalin median otsikoihin. Penguin-kustantamo taipui Pelastakaa koulutus -järjestön vaatimukseen ja lopetti Wendy Donigerin teoksen The Hindus – An Alternative History myynnin Intiassa tuhoamalla kirjat. 

Pelastakaa koulutus -järjestön johtaja Dinanath Batra perusteli intialaisen Time-lehden haastattelussa järjestönsä toimintaa tähän tapaan: ”Donigerin teos loukkaa jumaliemme ja uskonnollisten johtajiemme ohella vapaustaistelijoitamme. Jos joku tekee pilapiirroksen profeetta Mohammedista, muslimit ovat raivoissaan ympäri maailmaa. Miksi hindulaisuudesta saa kirjoittaa mitä tahansa ja päästä kuin koira veräjästä. Kirja ei loukkaa ainoastaan minun tunteitani, vaan kaikkialla maailmassa asuvien hindujen tunteita”.

Batra on 84-vuotias entinen opettaja, joka on eläkkeellä keskittynyt koulukirjoihin pesiytyneiden väärien tietojen oikaisuun, kuten mies itse on asian ilmaissut. Jos vain harvat olivat kuulleet Batrasta ennen tätä kevättä, niin myös Wendy Doniger oli suppeata akateemista piiriä lukuun ottamatta tuntematon kirjailija. Doniger on indologi ja Chicagon yliopiston uskontojen historian professori, joka on julkaissut useita kirjoja hindulaisuudesta. Nyt myynnistä poistettu teos julkaistiin vuonna 2009 ja sitä kiiteltiin useissa arvioissa Intiassa ja Yhdysvalloissa. 

Entisen opettajan vetämä järjestö on pieni, mutta sen taustalla on vaikutusvaltainen hindunationalistinen liike. Siksi yli 700-sivuisen akateemisen teoksen poistaminen myynnistä herätti valtavan kohun Intiassa. Sosiaalisessa mediassa Penguin-kustantajaa syytettiin pelkuruudesta, kun se taipui kiihkonationalistien edessä. Liberaalit ja vasemmistolaiset älymystön edustajat pelkäävät, että maassa toistuu 10 vuoden takaiset tapahtumat, jolloin hindunationalistit polttivat vääräoppisiksi julistamiaan kirjoja esimerkiksi Delhin yliopiston edustalla. Tällaisen kohtalon saivat yliopiston historian professorin D.N. Jhan kirjat. Jha oli erehtynyt kirjoittamaan, että yläkastiset bramiinit olivat syöneet yleisesti lehmänlihaa Intiassa.

Maailmankuulu kirjailija ja aktivisti Arundhati Roy kirjoitti välittömästi avoimen kirjeen Penguin-kustantamolle, joka on myös Royn kirjojen kustantaja. Kärjekkäässä kirjeessään Roy moitti kustantamoa raukkamaisuudesta. Se oli nöyrtynyt hindufasistien edessä ”ennen kuin kukaan oli julistanut fatwaa, kieltoa tai edes oikeuden päätöstä”.

Kirjan kieltoon reagoivat nopeasti myös Ramachandra Guha ja Romila Thapar. Guha on historioitsija ja Intian tunnetuimpia älymystön edustajia. Hän korosti vastineessaan kustantajalle, että Wendy Doniger on ”uskonnollisen ja kulttuurisen perintömme suurimpia tutkijoita”. Doniger on rikastuttaut Intian itseymmärrystä tavalla, johon vain harvat ovat kyenneet. Intian varhaishistorian emeritaprofessori Romila Thaparin mielestä Intian olisi uudistettava pikimmiten julkaisupolitiikkaa säätelevä lainsäädäntönsä, joka on peräisin brittien ajoilta. Lait ovat tavallaan liian herkkiä puolustamaan yhteisöjen uskonnollisia tuntemuksia kirjailijoiden ja tutkijoiden sananvapauden kustannuksella.

Mikä Donigerin kirjassa sitten järkytti hindunationalisteja? Teoksen alaotsikkona on vaihtoehtoinen historia. Doniger määrittelee käsitteen kirjansa esipuheessa näin.

”Tarkastelen yläkastisten miesten näkökulmien rinnalla muiden uskontojen, kulttuurien, kastien ja naisten näkökulmia. Keskeinen osa vaihtoehtoisen historian agendaani on osoittaa, kuinka nämä sorretut ja vaiennetut ryhmät, naiset ja kastittomat, ovat vaikuttaneet hindulaisuuden kehitykseen”.

Dinanath Batran Pelastakaa koulutus -järjestö on julistanut, että he tulevat taistelemaan kaikkia niitä kirjoja vastaan, jotka esittävät negatiivisen kuvan Intiasta. Batran mielestä jo Donigerin puhe vaihtoehtoisesta historiasta on loukkaavaa. Sitä paitsi teos antaa täysin virheellisen kuvan hindulaisuudesta. Se loukkaa kuulemma perinteitä jo kansikuvallaan, jossa Krishna-jumala soittaa huiluaan alastomien naisten päällä.

Ehkä syvimmin Batran järjestöä kismittää kuitenkin Donigerin todistelut hindulaisuudesta äärimmäisen moninaisena uskontona. Kaikkia hinduja yhdistäviä piirteitä ei ole oikeastaan lainkaan.  Hindulaisuus siinä muodossa kuin me sen tunnemme syntyi vasta 1800-luvulla. Se on eräänlainen intialaisten ja eurooppalaisten luoma hybridiuskonto, sillä sen sisältöä muovasivat suuresti brittiläiset indologit.

Länsimaiset tutkijat nostivat hindulaisuuden ytimeen ikivanhat veda-kirjoitukset, pyhän sanskritin kielen ja Upanishadien idealistisen monismin. Todellisuudessa useimmilla hinduilla tuskin oli tuolloin aavistustakaan tällaisesta hindulaisuudesta.

Donigerin mukaan brittiläiset indologit tavallaan kesyttivät perinteiseen hindulaisuuteen liittyvän kaoottisen monijumalaisuuden. Nostamalla Upanishadien kaltaiset pyhät kirjoitukset muiden yläpuolelle brittitutkijat loivat vaikutelman "yhtenäisestä hindulaisuudesta".

Tällainen brittien ja bramiinien luoma hindulaisuus sopi 1800-luvulla hyvin Intian itsenäisyyttä tavoittelevalle nationalistiselle liikkeelle, joka pyrki yhdistämään hajanaisen kansan yhtenäisen uskonnon avulla.

Tämä sopii myös nykyisille hindunationalisteille, jotka ovat pyrkineet rakentamaan maansa historiasta mahdollisimman loisteliasta mielikuvaa. Siksi kaikki perinteen autenttisuuden epäilijät tuomitaan. Hindujen ryhtiliikkeen näkökulmasta on pyhäinhäväistystä väittää, että heidän uskontonsa olisi edes osin länsimaalaisten luomusta. Varsinkin jos väitteen esittäjä on ulkomaalainen.

Hindunationalismi leviää länteen

Viime vuosina hindujen ryhtiliike on kasvattanut jatkuvasti poliittista painoarvoaan myös Intian rajojen ulkopuolella esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa. USA:ssa asuu noin 2,3 miljoonaa hindua. Hindunationalistit kontrolloisivat mielellään yhdysvaltalaisten tutkijoiden kirjoituksia ja luennointia hindulaisuudesta.

Hindulaisuuden historian tutkijat ovat saaneet myös tappouhkauksia. Tällaisen sai esimerkiksi uskontotieteilijä James Laine. Hän käsitteli tutkimuksessaan liikkeen mielestä arveluttavalla tavalla legendaarista Shivaji -nimistä hallitsijaa, josta on tullut poliittinen ikoni erityisesti Maharashtran osavaltiossa. Hindujen ryhtiliikkeen painostamana osavaltio kielsi Laineen Shivaji:Hindu King in Islamic India -teoksen. Liikkeen kannattajat tuhosivat myös Bhandarkar Oriental Research Institute:n tiloja, joissa tutkija oli työskennellyt.

Vedalaisen säätiön mukaan hindulaisuuden opetusta pitäisi uudistaa Yhdysvalloissa. Pari vuotta sitten se yritti sensuroida koulukirjoja Kaliforniassa. Säätiön mukaan hindulaisuuden negatiivisia piirteitä, kuten kastittomien ja naisten asemaa, pitäisi käsitellä mahdollisimman vähän. Hindujen ryhtiliike on myös vaatinut, että hindulaisuutta voisivat opettaa kouluissa ainoastaan syntyperäiset hindut.

Salman Rushdie on ottanut kollegojensa tavoin viime kuukausina voimakkaasti kantaa entisen kotimaansa sananvapauteen. Toukokuun alussa New Yorkissa päättyneessä kansainvälisen kirjailijaliiton Penin konferenssissa Rushdie suomi tiukin sanankääntein pääministeri Narendra Modia, jota hän luonnehti kovanlinjan jyrkimmän laidan edustajaksi.

Rushdien mielestä Intiassa ei ole ennen päässyt valtaan Narendra Modin kaltaista poliitikkoa. Hindunationalistien johtaja tulee jakamaan voimakkaasti maata kahtia.

Saatanallisten säkeiden kirjoittaja kertoi pelkäävänsä, että Modin hallitsemassa maassa vaarantuu sananvapauden ohella uskonvapaus. ”Ja jos suuri osa ihmisiä joutuu pelkäämään fyysisen turvallisuutensa vuoksi, Intiaa ei voi pitää enää todellisena demokratiana”.