Markku af Heurlin: TALVIPÄIVÄN SEISAUKSEN POSTILLA 22.12.2015

TALVIPÄIVÄN SEISAUS ON TÄNÄ VUONNA  22.12.2015 KLO 6.48

Tänä vuonna talvipäivän seisaus osuu 22. päiväksi joulukuuta, tarkemmin sanoen vielä pimeään aikaan, aamuyöksi,  Suomen aikaa klo 6.48.  Päivä on Raafaelin tai Rafaelin nimipäivä. Helsingin horisontin mukaan aurinko nousee klo 9.24 ja laskee klo 15.13, josta päivät alkavat pidentyä, ensin hitaammin sitten nopeammin.

Talven odotus. Kuva: Oskar Puuppola, lisäys J.von Kottby

Viikoa aikaisemmin aurinko oli noussut 9.18 ja laskenut 15.12. Viikon päästä aurinko nousee 9.25 ja laskee 15.19. Päivä on siis yhdessä viikossa lyhentynyt 5 minuutilla ja pitenee seuraavan viikon aikana viidellä minuutilla.

Seisauksessa aurinko on Suomesta katsottuna alimmillaan Jousimiehen (Sagittarius) tähdistössä, jonne se oli siirtynyt Kärmeenkantajan (Ophiuchus) tähdistöstä 18.12., ja on 23 astetta taivaanpallon ekvaattorin eteläpuolella. Päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhimmillään ja yö pisimmillään. Etelä-Suomessa Aurinko nousee keskipäivällä etelässä ollessaan vain 7 asteen ja Oulussa 2 asteen korkeudelle. Utsjoella Aurinko on keskipäivällä pari astetta horisontin alapuolella, mutta kirkkalla säällä päivällä on sinertävä valaistus..

Klubijuhlan 16.12.2015 jälkikuva

Klubijuhlassa 16.12.2015 oli kohtuullinen meininki.

- Matti Remes esitti hienosti venäläisen ja suomalaisen kansanlaulun ja Iina Armila säesti. Iina otti myös yhden alustajan poisjäännin puolesta ad hoc -haasteen vastaan ja selvitti sen mallikkaasti. Jaakko Vilja puhui energisesti hitaudesta ja tauon jälkeeen Eero Tarastin kvintetti esitti Sibeliuksen pianokvintetin yleisön vaatimuksesta kokonaisuudessaan. Koko kamari jytisi. Flyygeliä soittaneen Eeron lisäksi yhtyeessä soittivat Lauri Rantamoijanen (sello), Elias Lassfolk (1. viulu), Olivia Holladay (2. viulu) ja Mikko Metsälampi (alttoviulu).

Klubi ke 2.12.2015 klo 18.00. Jarmo Heininen: Viulu, soittimien kuningas

Keskiviikkona 2.12.2015 saamme vieraaksemme viulunrakentaja, taiteilija, muusikko Jarmo Heinisen. Yli 40 vuotta soitinrakennulsen piirissä toiminut Heininen alustaa otsikolla Viulu, soittimien kuningas. Teemaansa  hän valottaa seuraavasti:

Viulu on kaikkien instrumenttien kruunamaton kuningas, kenties juuri siksi, että sillä voi parhaiten matkia ihmisääntä. Olkoon ihmisääni sitten kuningatar. Viulu sopii ja sitä käytetään poikkeuksellisesti lähes joka musiikkityylissä. Länsimaiset

viulukonsertot kuuluvat varmasti klassisen musiikin helmiin.

Rakensin ensimmäisen viuluni 1974 viulunrakennusmestari Martti Piipposen vetämällä viulunrakennuskurssilla. Sittemin olin yli kymmenen vuotta hänen verstaallaan oppipoikana, jonka jälkeen perustin oman pajani Helsinkiin.

Jarmo Heininen saa käsityömestarin tunnuksen.

Olen tehnyt kaikkea alaan liittyvää, enimmäkseen rakentanut uusia viuluja, selloja ja kontrabassoja.  Pelkästään kontrabassoja olen tehnyt noin 45 kappaletta. Kuulun Suomen Viulunrakentajien Kiltaan. Killassa on 11 jäsentä.

Soittimeni ovat  amattikäytössä ja opiskelijoilla.

Vuonna 2011 nuori basisti Otto Tolonen voitti valmistamallani kontrabasolla soolobasistin paikan Berliinin kaupunginooperaan, joka on ehkä maailman toiseksi arvostetuin basistin työpaikka. Omalla soitinrakennusurallani tämä oli yksi kohokohta. Viuluillani on soitettu myös lukuisia viulukonserttoja orkesterin säestyksellä.

Alustuksessani käyn lävitse viulun historiaa, miksi viulu on sellainen kuin on, miten se rakennetaan ja mistä materiaalista ja mitä ongelmia sen rakennuksessa on. Paljastan myös paljon puhutun  vanhojen viulujen "salaisuuden"!  Oliko se lakassa vai missä? 

Esittelen myös suunnittelemani ja valmistamani uuden jousisoittimen Hekspenin.

Erikoisena soittimena uskon niitä olevan tässä universumissa tasan yksi kappale.Aluksi Hekspen tuotti eräänlaisen pettymyksen kun Lahden Orkesterin konserttimestari sanoi soittimeni olevan yhden parhaista viuluista jolla oli soittanut. Mutta sehän oli Hekspen eikä viulu? Hekspenin esittely laittoi kollegoillenikin sormen suuhun kysyessäni, mikä on nyt viulu määritelmä, tuleeko se äänestä, muodosta vai molemmista.

 

Mielestäni musiikki on ihmisen kielistä aidoin, hienoin ja rehellisin. Sitä voivat  kaikki ymmärtää taustoistaan riippumatta.

Iina Armila: Kommentti professori Kimmo Rentolan klubiesitelmään

Professori Kimmo Rentola piti 4.11. klubilla esitelmän aiheesta Valtion salaisuudet. Esitelmä pohjautui hänen kevään 2015 professoriluentoonsa.

Professori Rentola valotti mielenkiintoisesti salaisuutta valtionhallinnon osatekijänä. Rentolan mukaan käsitettä leimaa paradoksaalisuus. Viitaten amerikkalaisen filosofi Sissela Bokin ajatukseen hän kertoi salaisuuden yhtäältä ehkäisevän harmeja toisaalta sallivan vahingonteon mahdollisuuden. Rentola korosti yksilön oikeudesta huolehtimista globalisoituneissa, avoimuudessaan haavoittuvissa yhteiskunnallisissa rakenteissa.

Yhteiskunnan peruselementti on yksilön ja yhteisön suhde. Professori Sami Pihlström pohtii teoksessaan Elämän ongelma yksilöetiikkaa globaalin etiikan perustana. Hän muistuttaa etiikan omakohtaisuudesta. Pihlströmin mukaan `globaali etiikka rakentuu sekä yhteiskunnallisesta rationaalisesta neuvottelusta että ehdottomaan omakohtaiseen velvollisuuteen pohjautuvasta ajattelusta, jota ovat edustaneet antiikin stoalainen elämänfilosofia ja eurooppalainen individualismin traditio`.

Etiikkaa pohtii professori Sara Heinämaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 7.11.2015. Avainkäsitteeksi hän nostaa merkityskadon. `Jokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset päämäärämerkityksensä ja yhdessä tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin` kirjoittaa Heinämaa nähden asiantilan myös myönteisenä, sillä `Kun kulttuurinen, poliittinen, tieteellinen ja moraalinen kriisi ymmärretään merkityskadoksi, se ei enää näyttäydy vääjäämättömänä kehityskulkuna, vaan inhimillisen toiminnan seurauksena, jolle voimme tehdä jotain`.

Rentolan, Pihlströmin ja Heinämaan puheenvuorot kumpuavat vahvasta humanistisesta traditiosta. He korostavat yksilön osuutta yhteiskunnallisena toimijana. Filosofi Juha Sihvolaa lainaten: `Humanistinen sivistys on inhimillisen kommunikaation välttämätön edellytys.` Avautuu kantilainen mahdollisuus kunnioittaa ihmistä arvokkaana päämääränä.

Tekstissä viitatut teokset:

Pihlström, Sami, Elämän ongelma. Eurooppalaisen filosofian seura ry, Tallinna 2010, s. 202-205.

Sihvola, Juha, Maailmankansalaisen etiikka. Otava, Helsinki 2004, s.289

Iina Armila

Klubi ke 18.11.2015 klo 18.00. KM Risto Suvanto: Kasvatus tässä ajassa

Keskiviikkona 18.11. saamme vieraaksemme Risto Suvannon

- Suvanto tarkastelee kasvatuksen ja kasvattajan roolia ajassamme, jossa globalisaation mekanismit hallitsevat jokapäiväistä elämäämme. Miten kasvatuksen arvot ja globaalin markkinatalouden arvot suhtautuvat toisiinsa, kysyy Risto Suvanto. 

Alunperin varatuomariksi valmistunut Risto Suvanto työskenteli pitkään virkamiehenä oikeusministeriössä. Vähitellen kasvatukseen ja filosofiaan liittyneet kysymykset alkoivat vaivata Suvantoa enemmän ja hän opiskeli kasvatustieteen maisteriksi. Keskeinen vaikuttaja Suvannon uudelleensuuntautumisessa oli tutustuminen omintakeiseen taiteilijaan ja kasvatusajattelija Aleksanteri Ahola-Valoon (1900 - 1997).

Suvannon johtama pienkustantamo Elpokustannus on julkaisuut paljon Ahola-Valon tekstejä ja Suvanto on myös kirjoittanut Ahola-Valosta muutamia teoksia. 

Klubialustuksen teemaa Risto Suvanto on käsitellyt perusteellisemmin  2013 ilmestyneessä kirjassaan "Talouskasvun jälkeen. Filosofinen tarina ihmisen ahneudesta ja kasvun mahdollisuudesta"(Elpokustannus)

Af H tarkkailee Turkin tilaa ilmasta käsin ja tekee outoja havaintoja

Markku af Heurliniä ei ole kumma kyllä nähty viime istunnoissa.

Hyvänä syynä af H esittää tarkkailutehtävänsä Turkissa. Tässä lähdössä tutkimaan tilannetta ilmasta käsin. Tuliko liikaa happea - tarkkailijamme nimittäin väittää nähneensä Tipin ilmiselvästi turkkilaisessa kirkossa!

Klubi ke 4.11.2015 klo 18.00 prof. Kimmo Rentola: Valtion salaisuudet

Keskiviikkona 4.11. saamme vieraaksemme Kimmo Rentolan.

Rentola on toiminut poliittisen historian professorina Helsingin yliopistossa vuodesta 2014 alkaen. Tätä ennen hän oli vastaavassa virassa Turun yliopistossa (2006 - 2014).
Kimmo Rentola käsitteli vuonna 1994 valmistuneeesssa väitöskirjassaan Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937-1945 merkitävää lähihistoriaamme kohdistuvaa aihettaan uraa uurtavan selkeästi ja perusteellisesti.

Kimmo Rentola

Tutkimustyössään ja lukuisissa teoksissaan Rentola on valaissut poikkeuksellisen selväjärkisesti mm. nuortaistolaisuuden syntyhistoriaa ja merkitystä, kylmän sodan alavirtoja sekä Suomen ja Neuvostoliiton erityissuhteita. Vuonna 2005 Rentola voitti Vuoden tiedekirja -palkinnon teoksellaan Vallankumouksen aave. Teos antaa realistisen kuvan 1970-luvun alun tapahtumista Suomessa, jonka yhtenä päähenkilönä oli Neuvostoliiton suurlähettilääksi 1970 nimitetty Aleksei Beljakov.

Suurlähetttilään lyhyeksi jäänyt lähetystyö antoi uskottavaa taustatukea monien tuolloin vaalimalle toiveelle/pelolle vallankumouksen koittamisesta kohta omassakin maassamme.

Vuonna 2009 ilmestyi Matti Simolan toimittama Suojelupoliisin historia Ratakatu 12, jonka varsinaisesta historiaosuudesta pääosan vie Rentolan laaja artikkeli Suojelupoliisi kylmässä sodassa.1949 - 1991.

Keväällä 2015 Kimmo Rentola piti professoriluentonsa Syvä valtio, globaalihistoria ja aika. Luento antaa hyvän taustan Rentolan klubialustukselle. Luento on julkaistu Historiallisen aikakausikirjan numerossa 3/2015.

Tervetuloa

Klubi ke 21.10.2015 klo 18.00. FL Markku Graae: Luovuuden outouksia

Klubilla 21.10. luovuuden kysymyksistä alustava FL Markku Graae on ollut mukana yrityksessämme alusta pitäen. Graae on tutkinut mm. Herakleitoksen ja käsityöläisyyden filosofiaa ja ulottuvuuksia sekä vapaamuurariuden käytäntöjä.

Eräänlaisena alkulauseena tulevaan esitykseensä Graae toteaa seuraavaa:

- Jokainen ihminen tarvitsee luovaa uudistamista elämänsä monissa käänteissä kuten myös kutsumuksellisessa työssään. Uudistaminen kuitenkin edellyttää uudistumista. Luovuuden esteet ovat ihmisessä itsessään. Uudistavan on uudistuttava.

Luovuus ei ole päättelyä, sillä päättely tapahtuu jossakin valitussa kontekstissa, mutta luovuutta on edetä uuteen kontekstiin. Tämän takia luovuus ei kuulu selitettävyyden piiriin. Kontekstin joutuessa kriisiin se on hylättävä ja sen tilalle on löydettävä uusi.  Koska luovuutta ei voida selittää, voi siitä olla vain tapahtumakertomuksia. Tällaiset kertomukset ovat hyödyllisiä jos ne auttavat ymmärtämään omia, usein outoja kokemuksia.

Kerron omista kokemuksistani, joiden toivon hyödyttävän kuulijoita omien luovuuskokemuksien hyväksymisessä. Minulle luovuus on vaikeuksina, kriiseinä ja katastrofeina toteutuvia syntymäriittejä.

- Vain mahdotonta kannattaa yrittää!

Tervetuloa. Siis kello kuusi. 

Klubi ke 7.10.2015 klo 18.00. Musiikkitieteilijä Eila Tarasti: Suomalainen säveltäjä Helvi Leiviskä (1902 - 1982)

Keskiviikkona 7.10. saamme vieraaksemme musiikkitieteilijä, pianisti Eila Tarastin, joka valottaa ensimmäisen merkittävän suomalaisen naissäveltäjä Helvi Leiviskän elämää ja tuotantoa. Esillä on myös harvinaista filmiä Helvi Leiviskästä sekä musiikkinäytteitä hänen säveltäjäntyöstään.

Helvi Leiviskä

Helvi Leiviskä opiskeli aluksi pianonsoittoa Ilmari Hannikaisen johdolla ja säveltämistä Erkki Melartinin opastuksella. Myöhemmin Leiviskä opiskeli myös Wienissä Arthur Willnerin opissa ja palattuaan Helsinkiin jatkoi opintoja mm Leevi Madetojan ja Leo Funtekin kanssa.

Helvi Leiviskän opusluettelossa on 34 teosta, mm. 3 sinfoniaa, pianokvartetto sekä viulusonaatti. Leiviskä teki lisäksi mm. musiikin Nyrki Tapiovaaran legendaariseen Juha-elokuvaan (1937).

Musiikkitieteilijä, pianisti Eila Tarasti on tutkinut laajasti Leiviskän elämää ja säveltäjäntyötä. 1996 Tarasti julkaisi Synteesi-lehdessä tutkielman Nyrki Tapiovaaran ja Helvi Leiviskän Juha: musiikki elokuvan, draaman ja romaanin intertekstuaalisessa kentässä.

Vuonna 1998 Tarasti teki Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle pro gradun otsikolla Tutkielmia Helvi Leiviskän elämästä ja tuotannosta.

Eila Tarasti

Tarasti on luennoinut ja kirjoittanut Leiviskästä myöhemmin myös Suomen Semiotiikan Seuran sekä Kansainvälinen Semiotiikan Instituutin (International Semiotics Institute) yhteyksissä.

Tervetuloa

- aloitammme siis kello kuusi (18.00)

Ps. Klubin avajaisillassa Eero Tarasti käsitteli taitavasti haastavaa aihettaan Transsendenssi eksistentiaalisemiotiikassa.

Eero Tarasti avajaisklubilla 23.9.

Suomen Semiotiikan Seuran julkaiseman Synteesi-lehden tulevassa numerossa 2/2015 ilmestyy Eero Tarastin laaja katsaus avajaisillan aihetta sivuvaan kysymykseen otsikolla Transsendenssin käsite kautta aikojen.  

Lauri Hannikainen: Asevoiman käytön sääntely kansainvälisessä oikeudessa ja suurvaltojen väitetyt loukkaukset

Kesäseminaarissamme 6.6.2015 Sofiassa kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen käsitteli vaikeata ja vähän tunnetua kansainvälisen oikeuden käsitettä sekä sen rikkomuksia idässä ja lännessä. Lauri Hannikainen on ystävällisesti laatinut aiheestaan kaksiosaisen kirjoituksen klubiblogiimme, jonka jälkimmäinen osa julkaistaan ohessa. Ensimmäinen osa ilmestyi tiistaina, 8. syyskuuta. JO.

Asevoiman käytön sääntely kansainvälisessä oikeudessa ja suurvaltojen väitetyt loukkaukset

Ennen 1900-lukua ei kansainvälinen oikeus varsinaisesti kieltänyt valtioilta asevoiman käyttöä toisiaan vastaan. Valtio sai ryhtyä sotaan, jos se katsoi, että toinen valtio oli loukannut sen oikeuksia eikä suostunut hyvittämään loukkausta.

Valtioiden poliittisissa suhteissa vallalla oli ns. voimatasapainon teoria, jolla ei ollut mitään kansainvälisoikeudellista sisältöä. Teoria oli yksinkertainen: Jos jokin valtio tai valtioryhmä näytti pääsevän määräävään asemaan, muut valtiot yrittivät liittoutumalla luoda sille vastavoiman. Voimatasapainon vallitessa sotaan ryhtyminen ei ollut houkuttelevaa, sillä voitto ei ollut varma

Venäjän Katariina Suuri, Rooman keisari ja Itävallan arkkiherttua Joosef II sekä  Preussin Frederik Suuri kinastelevat Puolan jaosta.

.Kun kolme keisarikuntaa – Venäjä, Preussi ja Itävalta – vallattuaan Puolan jakoivat sen keskenään 1700-luvun loppupuolella, sitä valtioyhteisö piti laittomana, sillä tekoa pidettiin avoimen imperialistisena.

Kansainliiton peruskirja 1920-lvun alussa velvoitti jäsenvaltiot viime kädessä alistamaan riitaisuutensa Kansainliiton ratkaisumenettelyihin, mutta jos niissä ei saavutettu rauhanomaista ratkaisua, kolme kuukautta sen jälkeen valtio sai ryhtyä sotaan. Koska kolmen kuukauden vaatimus oli epärealistinen, jotain lisää tarvittiin. Se tuli 1920-luvun lopun ja 1930-luvun sopimuksissa: Hyökkäyssotaan ryhtyminen kiellettiin. Hyökkäyssota ymmärrettiin tunkeutumiseksi toisen valtion alueelle laajoin asevoimin ja aggressiivisessa tarkoituksessa. Ennen toista maailmansotaa kaikki valtiot olivat sitoutuneet sen kieltoon. Maailmansodan loppuselvittelyssä hyökkäyssota katsottiin kansainväliseksi rikokseksi rauhaa vastaan.

Markku af Heurlin: SYYSPÄIVÄN TASAUS TÄNÄÄN 23.9.2015

Keskiviikkona 23.9. klo 11.21 on syyspäiväntasaus.
Päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Päivä hieman pidempi varsinkin korkeilla leveysasteilla, koska nykyään auringonlasku määritellään siitä, kun auringonkehrän yläreuna on alittanut horisontin. Aurinko on taivaalla Leijonan tähdistössä ja siirtyy 17.9. Neitsyen tähdistöön.

Syyspäivän tasauksena Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Toisella tavalla sanottuna: päiväntasauksena ekliptika eli auringon näennäinen rata taivaanpallolla leikkaa päiväntasaajan eli ekvaattorin tason.

Astrologisesti aurinko siirtyy 23.9. Neitsyeen (Virgo) merkistä (huoneesta) Vaa’an (Libra)  merkkiin.

Englanniksi ja ranskaksi tasaus on equinoxe ja latinaksi aequinoctium (aequus  sama ja nox, yö.). Saksaksi Äquinoktium tai Tagundnacht-gleiche ja tanskaksi Jævndøgn. Kunnon kaksikielisinä kansalaisina tietenkin muistamme ruotsinkielisen ilmaisun: dagjämning.

Syyspäivän tasauksen tienoilla päivä lyhenee nopeimmin, noin 6 minuuttia vuorokaudessa. Puolipäivän hetkellä, kun aurinko on etelässä eli hieman klo 13 jälkeen (elämme vielä lokakuun loppuun saakka kesäaikaa) aurinko on Helsingissä 30 asteen korkeudella. Talo heittää korkeuttaan n 1,7 kertaa pidemmän varjon, ja parisen tuntia myöhemmin kaksi kertaa itseään pidemmän varjon.

Jos ottaisimme kuvan auringosta keskipäivän hetkellä vuoden jokaisena päivänä, muodostuisi alla olevan kaltainen analemmaksi kutsuttu kuvio.

kuva: Analemma, Ethan Siegel.

Syyskauden avaus 23.9.2015 klo 18.00: Prof. Eero Tarasti: Transsendenssi eksistentiaalisemiotiikassa - Alkusoitto: Pianisti Eila Tarasti. J. Sibelius: Barcarola op. 24 no 10

Klubin 7. toimintavuoden ja 2015 syyskauden avauksessa uusissa tiloissa Kruununhaassa olemme eksistentiaalisemiotiiikan ja musiikin äärellä. Pianisti Eila Tarastin Sibelius-alkusoiton jälkeen prof. Eero Tarasti alustaa transsendenssista eksistentiaalisemiotiikassa.

Eila ja Eero Tarasti

- Musiikkitieteen professori Eero Tarasti opiskeli alunperin 60-luvun lopulla filosofiaa ja valtiotieteitä, mutta siirtyi sitten musiikkitieteen pariin. Tarastilla on myös pianistin koulutus.

Ratkaisevana impulssina myöhemmälle semiotiikkaan suuntautuneelle  työlleen Tarasti on sanonut olleen tutustumisen Claude Lévi-Straussin strukturalismiin 70-luvun alussa.

"Se oli oppisuuntaus tai koulukunta, jossa saatoin yhdistää musiikin ja filosofian, kategoriat le sensible ja l’intelligible, kuten Lévi-Strauss sanoi."

Tarasti opiskeli 70-luvun alkupuolella Pariisissa, jossa tutustui Lévi-Straussin ohella mm. Roland Barthesiin,  A.J.Greimasiin sekä Michel Foucaultiiin.

Vuonna 1978 ilmestyi Eero Tarastin väitöskirja Myth and music -  a semiotic approach to the aesthetics of myth in music, especially that of Wagner, Sibelius and Stravinsky. (Helsingin yliopisto)

Vuonna 1979 Tarasti perusti Suomen semiotiikan seuran. Seura julkaisee Acta Semiotica Fennica -julkaisusarjaa sekä Synteesi-lehteä

Eero Tarastin huomattava panos kotimaassa ja kansainvälisesti semiotiikan piirissä ilmenee vahvasti Imatran Kansainvälisessä semiotiikan instituutissa (ISI), jota hän johti vuodesta 1988 lähtien vuoteen 2013 saakka.

Tarastin viimeaikainen työ on liittynyt erityisesti eksistentiaalisemiotiikkaan. Hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan ja klubialustukseen liittyen mainittakoon esimerkiksi teokset Arvot ja merkit: johdatus eksistentiaalisemiotiikkaan (Helsinki: Gaudeamus, 2004),

sekä vastikään ilmestynyt

Sein und Schein, Explorations in Existential semiotics (De Gruyter Mouton, 2015).
 

Ennen Helsingin professuuria Tarasti toimi Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen ja musiikkitieteen professorina vuoteen 1984 saakka, jolloin hänet nimitettiin Helsinkiin Erik Tawaststjernan seuraajaksi musiikkitieteen professorin virkaan.

Pianisti ja musiikkitieteilijä Eila Tarasti aloitti pianonsoiton opinnot Jyväskylän konservatoriossa ja sen jälkeen Sibelius-Akatemiassa Timo Mikkilän ja Izumi Tatenon johdolla. Tarasti opiskeli myös Pariisissa mm. Jacques Févrierin johdolla. Musiikkitieteilijänä Eila Tarasti on perehtynyt erityisesti Helvi Leiviskän (1902-1982) musiikkiin. Hän on myös osallistunut aktiivina Suomen semiotiikan seuran toimintaan.  Nykyisin hän työskentelee pianonsoiton tuntiopettajana Helsingin yliopistossa.

Tervetuloa

Lauri Hannikainen: KANSAINVÄLINEN OIKEUS - Mitä se on?

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen alusti kesäkuun 2015 yhteisseminaarissamme Sofiassa kansainvälisen oikeuden kysymyksistä ja rikkomuksista.

Hannikainen on ystävällisesti kirjoittanut aiheeeseen liittyen oheisen asiaa selventävän tekstin. Kirjoitus on ensimmäinen osa. Toinen osa, jossa paneudutaan asevoiman käytön kieltoon ja suurvaltojen politiikkaan, julkaistaan lähiaikoina. JO.

 

Lauri Hannikainen                                         KANSAINVÄLINEN OIKEUS – MITÄ SE ON?

Kansainvälinen oikeus on osa laajempaa kansainvälistä yhteisöä, sen normatiivinen (oikeudellinen) osa. Tämä yh- teisö on melko hajanai­nen poliittis-taloudellis-kulttuurinen kokonaisuus, jolla ei ole tehokasta hallitusvaltaa vaan joka perustuu kansainvälisen oikeuden luomaan itse­näisten valtioiden järjestelmään.

Kansainvälisen oikeuden järjestelmä on saanut alkunsa tarpeesta luoda sääntöjä valtioiden keskinäisten suhteiden järjestämiseksi. Täten valtioille on muodostunut oikeuksia ja velvollisuuksia. Varsin alkeellisesta sääntö- kokoelmasta kehittyi 1900-luvun kuluessa oma oikeusjärjestelmänsä – kansainvälisen oikeuden järjestelmä. Sen voi määritellä suvereenien eli täysivaltaisten valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien

(etenkin kansainvälisten järjestöjen) välisiä suhteita sääntelevien oikeudellisten normien/sääntöjen, periaatteiden, käytäntöjen ja käsitteiden kokonaisuudeksi. Jos tarkkoja ollaan, pitäisi puhua kansainvälisestä julkisoikeudesta.

Matti Bergströmin jäähyväisluento: Usko ja Tieto; aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia

Ohessa julkaisemme professori Matti Bergströmin (1.3.1922 – 13.7.2014) viimeiseksi jääneen yleisöesitelmän  Usko ja tieto: aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia. Esitys pidettiin yhteisseminaarissamme Kulttuurikeskus Sofiassa, Helsingissä, lauantaina 22. 3. 2014. Seminaarin otsikkona oli Tieto ja usko – aine, henki ja tietoisuus. 

Heikentyneen terveytensä takia Bergström ei voinut itse tulla paikalle, joten kommenttipuheenvuoron pitänyt Tarja Kallio-Tamminen, jonka puheenvuoron myös jukaisemme, luki esityksen hänen puolestaan. Kesäisiä lukuhetkiä!  
t. Tarja Kallio-Tamminen

-  -  -  -

Matti Bergström:

Usko ja Tieto: Aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia

Matti Bergström

Tässä esityksessä käsitellään aivojemme kahta keskeistä toimintaa, joiden avulla yksilö suhtautuu ympäristöönsä, ja joiden varaan hän rakentaa suhteensa sekä luontoon että sosiaaliseen ympäristöön – nimittäin Uskoa  ja Tietoa!

Esitys perustuu yli 50 vuotta kestäneeseen kokeelliseen tutkimustyöhön, joka on koskenut aivojen yksilökehitystä ihmisellä ja eläimillä. Menetelmät ovat keskeisesti neurofysiologian käyttämiä, mutta ovat myös sisältäneet runsaasti aistifysiologisia, biokemiallisia ja muita osioita.
 

Se mikä on ollut oleellisin löydös Uskon ja Tiedon aivo-fysiologiassa, on että Usko käyttäytyy kuin aisti, mutta havainnon kohde ei avaudu havaitsijalle tarkkana aika-paikka rakenteena, kuten se avautuu esimerkiksi fysiikassa, tai näiden osasina, kuten normaalin aistimuksen objekti, vaan ”kokonaisuutena”. Tämä ilmenee siten, että havainnon arvio saattaa varioida koehenkilöllä kerrasta toiseen, sekä myös henkilöstä toiseen aina uskomuksen mukaan (koehenkilön ilmaisu). Välillä saattaa kohde hämärtyä, tai jopa kadota kokonaan, jos toimitaan lähellä absoluuttista kynnystä.

Mielenkiintoisinta on että näissä tapauksissa, käyttäessämme Yrjö Reenpään kehittämää ja yleisesti hyväksyttyä aistimuksen kvantiteetin lauseketta, saamme tuloksena imaginääriluvun uskoa kuvaamaan. Reenpää itse selitti tämän siten, että aistimus näissä tapauksissa tapahtui alitajunnassa (Reenpää 1966). Sekä Reenpää että minä arvioimme, toisistamme riippumatta, että kyseessä on alitajunnan imaginääri-luonne! Tästä luonteesta on viitteitä myös Paulin ja Jungin teksteissä (Lindorff 2004).

Erityisen huomionarvoista on, että rekisteröimämme alitajuiset kvantiteetit olivat dimensiottomia, mikä on jotain täysin uutta, kuten Reenpääkin huomauttaa. Se viittaa siihen että Uskon aistimat kokonaistilat ovat sitä, ja puhtaita kvantiteetteja, jotain mihin emme ole tottuneet tieteellisissä objekteissa. Niinpä myös Uskontojen kaikki kohteet, enkelit, Jumalat ym. kuuluvat tähän aineettomaan, Uskon aistin havaitsemaan maailmaan! Koska ne ovat kvantiteetteja, soveltuvat ne matemaattisen kalkyylin kohteeksi. Tätä olen valmistellut kirjassa, joka koskee Neuro-teologiaa. Siinä olen kuvannut teologisia aksioomeja tällaisen kalkyylin perustaksi! Matematiikan käyttö Uskonnon sisältämän toiminnan kuvauksessa auttaa liittämään uskontoja tieteeseen, mikä estäisi tieteiden erkanemisen liiaksi humaanisuuden periaatteista. Tällaista erkanemista on nykyisin jo havaittavissa!

Toisaalta tiedämme että nämä alitajunnan tilat syöttyvät aistivaan minään aivojen rungon kautta, eli vastakkaiselta taholta kuin tajuiset normaali-aistimukset, jotka kanavoivat Tietoa aivokuoren aisti-keskuksista tähän minään.Voimme parhaiten esittää tämän kuvana,

Etyjin parlamentaarinen yleiskokous 5. - 9.7. 2015 Helsingissä.

Etyjin parlamentaarinen yleiskokous järjestetään 5. – 9.7.2015 Helsingissä, jossa tänä kesänä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta vuoden 1975 ETYK-konferenssista.

Suomen ulkopoliittinen johto siunasi päätöksen kieltää joidenkin Venäjän nimittämän parlamenttivaltuuskunnan jäsenten tulo Suomen maaperälle ja kokoukseen. Tämä päätös on herättänyt myös klubiväen keskuudessa voimakasta sananvaihtoa ulkopoliittisen päätöksenteon subjektista, päämäärästä ja toimintatavoista.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) on saanut alkunsa vuonna 1975 Helsingissä, jossa pidettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (ETYK).

Nimi alle 1.8.1975

ETYKin päätösasiakirja hyväksyttiin 1. elokuuta 1975 ja se on luettavissa myös täältä. 

Perehtymisiin

J.Olavinen

Kesäpäivänseisaus tänään sunnuntaina, 21.6.2015, kello 19.38

Markku af Heurlin:

KESÄPÄIVÄNSEISAUS ON TÄNÄ VUONNA 21.6. KLO 19.38

Käänteen odotus. Kuva: Karno Mikkola

Tänään sunnuntaina, Ahdin päivänä 21.6.15 klo 19.38 on kesäpäivän seisaus.

Tuolloin Aurinko on 23 astetta taivaanekvaattorin pohjoispuolella, mikä tarkoittaa, että Etelä-Suomessa se nousee etelässä 54 asteen ja Utsjoellakin 44 asteen korkeudelle horisontista.

Seisahduksen hetki Turussa. Kuva Pirkko Holmberg

Mielenkiintoista, että meistä aurinko on vielä seitsemän aikoihin korkealla, jolloin se on noin 30 asteen korkeudella eli puut ja talot heittävät korkeuttaan kaksi kertaa pidemmän varjon.

Seisahdus Käpylässä. Kuva Juha O

Vuosi sitten kesäpäivän seisaus oli kello 13.51 eli 6h13 min aiemmin. Neljässä vuodessa tämän tekee runsaan vuorokauden, joka korjataan  ensi vuonna karkausvuotena lisäämällä vuoteen yksi päivä.

Seisahdus Turuus 2. Kuva P.Holmberg

Yön pituus on Etelä-Suomessa melko vakio vaihdellen kuukauden aikana viidestä viiteen ja puoleen tuntiin. Tällöinkin on vain hämärää ja hyvin pystyy ajamaan vaaleassa yössä. Oulussa vaihtelu on suurempaa. Kuun alussa auringonlaskusta -nousuun on 3,5 tuntia ja juhannuksena kaksi tuntia. Utsjoella, 70 leveyspiirillä .Aurinko laskee seuraavan kerran vasta heinäkuun lopussa.

Maamme pohjoisin kylä, Utsjoen Nuorgam Norjan vastaisella rajalla

Markku af Heurlin kirjoittaa Taidehalliin 15.5.2015 FT Kimmo Sarjen opastuksella suuntautuneen poikkeusklubiretken nostattamista tuumailuista Guggenheimin pienoismallien äärellä.

Klubi kävi perjantaina 15.5. tutustumassa Guggenheim-taidemuseon  arkkitehtikilpailun finalisteihin Taidehallissa. Oppaana oli FT Kimmo Sarje, joka on perehtynyt taidealaan ja arkkitehtuuriin hyvin ja  esitteli työt erinomaisesti ja asiantuntevasti, vaikka vaaatimattomasti korostikin olevansa maallikko näissä kysymyksissä.

FT Kimmo Sarje

Kimmo Sarje kannattaa vahvasti Guggenheim-hanketta ja piti pääkaupunkimme valttina eritoten sitä, että Helsinki muodostaa ainutlaatuisen kohtauspaikan suomalaisen, venäläisen, ruotsalaisen ja balttilaisen kulttuuripiirin välillä. Merkittävä huomio.

Allekirjoittanut haluaa kuitenkin kysyä, kannattaako  sittenkään ryhtyä arvostetun, mutta kalliin ja suuret ylläpitomenot vaativan valkoisen elefantin hankintaan ja rakentamiseen yhden valttikortin varaan? Muu pohja sitten onkin aika heikkoa. Maassamme asuu 5,6, miljoonaa asukasta, museoissa käyntejä suunnilleen saman verran.

Ateneumissa oli 2012 kävijöitä 400.000, kun Guggenheim tähtää yli 550.000 katsojan kävijämäärään. Jos hanke ei lisää vastaavassa määrin museokäyntejä – mitä epäilen – niin silloin se toimii tarkoitustaan vastaan.

New Yorkin metropolialueella asuu 30 miljoonaa ihmistä, ja kaupungissa käy vuosittain 50 miljoonaa turistia.