Markku af Heurlin: SYYSPÄIVÄN TASAUS TÄNÄÄN 23.9.2015

Keskiviikkona 23.9. klo 11.21 on syyspäiväntasaus.
Päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Päivä hieman pidempi varsinkin korkeilla leveysasteilla, koska nykyään auringonlasku määritellään siitä, kun auringonkehrän yläreuna on alittanut horisontin. Aurinko on taivaalla Leijonan tähdistössä ja siirtyy 17.9. Neitsyen tähdistöön.

Syyspäivän tasauksena Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Toisella tavalla sanottuna: päiväntasauksena ekliptika eli auringon näennäinen rata taivaanpallolla leikkaa päiväntasaajan eli ekvaattorin tason.

Astrologisesti aurinko siirtyy 23.9. Neitsyeen (Virgo) merkistä (huoneesta) Vaa’an (Libra)  merkkiin.

Englanniksi ja ranskaksi tasaus on equinoxe ja latinaksi aequinoctium (aequus  sama ja nox, yö.). Saksaksi Äquinoktium tai Tagundnacht-gleiche ja tanskaksi Jævndøgn. Kunnon kaksikielisinä kansalaisina tietenkin muistamme ruotsinkielisen ilmaisun: dagjämning.

Syyspäivän tasauksen tienoilla päivä lyhenee nopeimmin, noin 6 minuuttia vuorokaudessa. Puolipäivän hetkellä, kun aurinko on etelässä eli hieman klo 13 jälkeen (elämme vielä lokakuun loppuun saakka kesäaikaa) aurinko on Helsingissä 30 asteen korkeudella. Talo heittää korkeuttaan n 1,7 kertaa pidemmän varjon, ja parisen tuntia myöhemmin kaksi kertaa itseään pidemmän varjon.

Jos ottaisimme kuvan auringosta keskipäivän hetkellä vuoden jokaisena päivänä, muodostuisi alla olevan kaltainen analemmaksi kutsuttu kuvio.

kuva: Analemma, Ethan Siegel.
Tarkemmin blogista:
http://scienceblogs.com/startswithabang/2009/08/26/why-our-analemma-looks-like-a/
Tämä johtuu siitä, että aurinko ei liiku radallaan tasaisella nopeudella, koska rata ei ole ympyrä vaan ellipsi, tosin hyvin lähellä ympyrää. Maan suurin ja pieni etäisyys auringosta poikkeaa  toistaan n 3 %.  Voisin piirtää maan radan tavallisella harpilla, ja se poikkeaa todellisesta suunnilleen viivan leveyden verran.
Maa on lähimpänä aurinkoa, perihelissä joulukuun puolivälin jälkeen eli silloin kun eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä. Tällä ei kuitenkaan ole lämpötilaan sanottavaa merkitystä.
Perihelissä maa kulkee nopeammin ja aphelissä, kesäpäivän seisauksen tienoilla, hitaammin. Aika kevätpäivän tasauksesta syyspäivän tasaukseen on sen sekä pidemmän radan vuoksi 186 päivää 10 tuntia, kun taas aika syyspäiväntasauksesta kevätpäivän tasaukseen on 178 päivää 19 tuntia. Ero siis on lähes kahdeksan päivää, mikä minua hieman yllätti.

Kuunpimennys ensi maanantaina

Maanantaiaamuna 28.9. tapahtuu täydellinen kuunpimennys. Pimennys voidaan nähdä koko maassa sään salliessa. Kuu on maan puolivarjossa kello 4.07, pimennys on syvimmillään klo 5.47 ja se päättyy kokonaan kello 8.24. Aamuvirkuille tai yön kukkujille sopiva näytelmä, jonka haluaa nähdä ainakin kerran elämässään. Toivomme kirkasta, ehkä mielellään kuitenkin hieman utuista säätä, sellaista kuin japanilaisissa elokuvissa.

Vaikka kyseessä on täydellinen kuunpimennys, Kuu ei silti pimene täysin ja katoa näkyvistä. Tämä johtuu Maan ilmakehästä, joka taivuttaa takaansa tulevaa auringonvaloa Kuun pinnalle. Ilmakehän läpi kuljettuaan valosta on jäljellä enää punertavat värisävyt, ja ne värjäävät Kuun pinnan ruosteenpunaiseksi. Mikäli maapallolla ei olisi ilmakehää, Kuu todella katoaisi näkyvistä.

Kuunpimennys on verkkainen tapahtuma, jossa ei tapahdu nopeita muutoksia. Sitä voi seurata yhtä hyvin paljain silmin, kiikarilla tai kaukoputkella. Toisin kuin auringonpimennyksen tapauksessa, kuunpimennyksen katselu on täysin turvallista.

Seuraava täydellinen kuunpimennys nähdään Suomessa vasta 31.1.2018. Edellinen täydellinen pimennys nähtiin meillä joulukuussa 2011.

Viikkoa aikaisemmin 21.9. kuu oli eteläisillään eli näkyi varsin matalalla eteläisellä taivaalla, noin 25 asteen korkeudella.

Päivän nimet

23.9. nimipäiväänsä viettävät Minja, Miisa ja Mielikki. Suomenruotsalaisessa kalenterissa Tekla ja ortodoksisessa Iira ja Raita.

Minja on uusi nimi, todennäköisesti muunnettu Pinjasta.  Miisa on ollut kalenterissa viime vuosisadan alusta, mutta se yleistyi vasta 1980-luvulla.

Mielikki on vanha pakanallinen nimi ja tuli kalevalaisuuden myötä uudelleen käyttöön ihmisen nimenä, ensin sekä naisen että miehen. Mielikki oli metsän emäntä, metsän oikukkaan kuninkaan Tapion puoliso.

Harvoin ihmisille näyttäytyessään Mielikki usein pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Katsojan silmissä kuusikossa kulkee  vanhus, joka laskee mättäiden marjoja. Ihminen ei voi tietää, että metsän ylväs emäntä siinä arvioi tulevaa mustikkasatoa, Otson ravintoa.

Mielikin nimi juontuu onnea ja kohtaloa merkinneestä mielu-sanasta. Joskus nimi esiintyy muodossa Aninka.

Mielikki Ivalo

Nimeä Mielikki käytettiin kohtalaisen paljon 1900-luvun alkupuolella. Tunnetuin heistä oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin tytär ja suurlähettiläs Asko (Päiviö) Ivalon puoliso, kirjailija ja joogaohjaaja Mielikki Ivalo (1907 – 1995). Hän siis oli myös Kari Suomalaisen täti. Asko  Ivalon (1901 – 1968) isä oli Sodankylässä syntynyt kirjailija ja sanomalehtimies Santeri Ivalo (alun perin Ingman, 1866 -1937), Päivälehden ja Helsingin Sanomien toimittaja, Juho Vesaisen kirjoittaja.

Asko Ivalon viimeinen asemapaikka suurlähettiläänä oli New Delhi. Intia oli kaukana, ja Ivalo jo iäkäs, joten Urho Kekkosen luokse saapui Mielikki-rouvan keräämä ei karvalakki- vaan minkkiturkkilähetystö pyytämään hänen miehensä siirtoa lähemmäs. Presidentti vastasi: ”Olen kuullut, että Intiassa lesket poltetaan. En peru päätöstäni.”