Lauri Hannikainen: Asevoiman käytön sääntely kansainvälisessä oikeudessa ja suurvaltojen väitetyt loukkaukset

Kesäseminaarissamme 6.6.2015 Sofiassa kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen käsitteli vaikeata ja vähän tunnetua kansainvälisen oikeuden käsitettä sekä sen rikkomuksia idässä ja lännessä. Lauri Hannikainen on ystävällisesti laatinut aiheestaan kaksiosaisen kirjoituksen klubiblogiimme, jonka jälkimmäinen osa julkaistaan ohessa. Ensimmäinen osa ilmestyi tiistaina, 8. syyskuuta. JO.

Asevoiman käytön sääntely kansainvälisessä oikeudessa ja suurvaltojen väitetyt loukkaukset

Ennen 1900-lukua ei kansainvälinen oikeus varsinaisesti kieltänyt valtioilta asevoiman käyttöä toisiaan vastaan. Valtio sai ryhtyä sotaan, jos se katsoi, että toinen valtio oli loukannut sen oikeuksia eikä suostunut hyvittämään loukkausta.

Valtioiden poliittisissa suhteissa vallalla oli ns. voimatasapainon teoria, jolla ei ollut mitään kansainvälisoikeudellista sisältöä. Teoria oli yksinkertainen: Jos jokin valtio tai valtioryhmä näytti pääsevän määräävään asemaan, muut valtiot yrittivät liittoutumalla luoda sille vastavoiman. Voimatasapainon vallitessa sotaan ryhtyminen ei ollut houkuttelevaa, sillä voitto ei ollut varma

Venäjän Katariina Suuri, Rooman keisari ja Itävallan arkkiherttua Joosef II sekä  Preussin Frederik Suuri kinastelevat Puolan jaosta.

.Kun kolme keisarikuntaa – Venäjä, Preussi ja Itävalta – vallattuaan Puolan jakoivat sen keskenään 1700-luvun loppupuolella, sitä valtioyhteisö piti laittomana, sillä tekoa pidettiin avoimen imperialistisena.

Kansainliiton peruskirja 1920-lvun alussa velvoitti jäsenvaltiot viime kädessä alistamaan riitaisuutensa Kansainliiton ratkaisumenettelyihin, mutta jos niissä ei saavutettu rauhanomaista ratkaisua, kolme kuukautta sen jälkeen valtio sai ryhtyä sotaan. Koska kolmen kuukauden vaatimus oli epärealistinen, jotain lisää tarvittiin. Se tuli 1920-luvun lopun ja 1930-luvun sopimuksissa: Hyökkäyssotaan ryhtyminen kiellettiin. Hyökkäyssota ymmärrettiin tunkeutumiseksi toisen valtion alueelle laajoin asevoimin ja aggressiivisessa tarkoituksessa. Ennen toista maailmansotaa kaikki valtiot olivat sitoutuneet sen kieltoon. Maailmansodan loppuselvittelyssä hyökkäyssota katsottiin kansainväliseksi rikokseksi rauhaa vastaan.

Markku af Heurlin: SYYSPÄIVÄN TASAUS TÄNÄÄN 23.9.2015

Keskiviikkona 23.9. klo 11.21 on syyspäiväntasaus.
Päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Päivä hieman pidempi varsinkin korkeilla leveysasteilla, koska nykyään auringonlasku määritellään siitä, kun auringonkehrän yläreuna on alittanut horisontin. Aurinko on taivaalla Leijonan tähdistössä ja siirtyy 17.9. Neitsyen tähdistöön.

Syyspäivän tasauksena Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Toisella tavalla sanottuna: päiväntasauksena ekliptika eli auringon näennäinen rata taivaanpallolla leikkaa päiväntasaajan eli ekvaattorin tason.

Astrologisesti aurinko siirtyy 23.9. Neitsyeen (Virgo) merkistä (huoneesta) Vaa’an (Libra)  merkkiin.

Englanniksi ja ranskaksi tasaus on equinoxe ja latinaksi aequinoctium (aequus  sama ja nox, yö.). Saksaksi Äquinoktium tai Tagundnacht-gleiche ja tanskaksi Jævndøgn. Kunnon kaksikielisinä kansalaisina tietenkin muistamme ruotsinkielisen ilmaisun: dagjämning.

Syyspäivän tasauksen tienoilla päivä lyhenee nopeimmin, noin 6 minuuttia vuorokaudessa. Puolipäivän hetkellä, kun aurinko on etelässä eli hieman klo 13 jälkeen (elämme vielä lokakuun loppuun saakka kesäaikaa) aurinko on Helsingissä 30 asteen korkeudella. Talo heittää korkeuttaan n 1,7 kertaa pidemmän varjon, ja parisen tuntia myöhemmin kaksi kertaa itseään pidemmän varjon.

Jos ottaisimme kuvan auringosta keskipäivän hetkellä vuoden jokaisena päivänä, muodostuisi alla olevan kaltainen analemmaksi kutsuttu kuvio.

kuva: Analemma, Ethan Siegel.

Syyskauden avaus 23.9.2015 klo 18.00: Prof. Eero Tarasti: Transsendenssi eksistentiaalisemiotiikassa - Alkusoitto: Pianisti Eila Tarasti. J. Sibelius: Barcarola op. 24 no 10

Klubin 7. toimintavuoden ja 2015 syyskauden avauksessa uusissa tiloissa Kruununhaassa olemme eksistentiaalisemiotiiikan ja musiikin äärellä. Pianisti Eila Tarastin Sibelius-alkusoiton jälkeen prof. Eero Tarasti alustaa transsendenssista eksistentiaalisemiotiikassa.

Eila ja Eero Tarasti

- Musiikkitieteen professori Eero Tarasti opiskeli alunperin 60-luvun lopulla filosofiaa ja valtiotieteitä, mutta siirtyi sitten musiikkitieteen pariin. Tarastilla on myös pianistin koulutus.

Ratkaisevana impulssina myöhemmälle semiotiikkaan suuntautuneelle  työlleen Tarasti on sanonut olleen tutustumisen Claude Lévi-Straussin strukturalismiin 70-luvun alussa.

"Se oli oppisuuntaus tai koulukunta, jossa saatoin yhdistää musiikin ja filosofian, kategoriat le sensible ja l’intelligible, kuten Lévi-Strauss sanoi."

Tarasti opiskeli 70-luvun alkupuolella Pariisissa, jossa tutustui Lévi-Straussin ohella mm. Roland Barthesiin,  A.J.Greimasiin sekä Michel Foucaultiiin.

Vuonna 1978 ilmestyi Eero Tarastin väitöskirja Myth and music -  a semiotic approach to the aesthetics of myth in music, especially that of Wagner, Sibelius and Stravinsky. (Helsingin yliopisto)

Vuonna 1979 Tarasti perusti Suomen semiotiikan seuran. Seura julkaisee Acta Semiotica Fennica -julkaisusarjaa sekä Synteesi-lehteä

Eero Tarastin huomattava panos kotimaassa ja kansainvälisesti semiotiikan piirissä ilmenee vahvasti Imatran Kansainvälisessä semiotiikan instituutissa (ISI), jota hän johti vuodesta 1988 lähtien vuoteen 2013 saakka.

Tarastin viimeaikainen työ on liittynyt erityisesti eksistentiaalisemiotiikkaan. Hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan ja klubialustukseen liittyen mainittakoon esimerkiksi teokset Arvot ja merkit: johdatus eksistentiaalisemiotiikkaan (Helsinki: Gaudeamus, 2004),

sekä vastikään ilmestynyt

Sein und Schein, Explorations in Existential semiotics (De Gruyter Mouton, 2015).
 

Ennen Helsingin professuuria Tarasti toimi Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen ja musiikkitieteen professorina vuoteen 1984 saakka, jolloin hänet nimitettiin Helsinkiin Erik Tawaststjernan seuraajaksi musiikkitieteen professorin virkaan.

Pianisti ja musiikkitieteilijä Eila Tarasti aloitti pianonsoiton opinnot Jyväskylän konservatoriossa ja sen jälkeen Sibelius-Akatemiassa Timo Mikkilän ja Izumi Tatenon johdolla. Tarasti opiskeli myös Pariisissa mm. Jacques Févrierin johdolla. Musiikkitieteilijänä Eila Tarasti on perehtynyt erityisesti Helvi Leiviskän (1902-1982) musiikkiin. Hän on myös osallistunut aktiivina Suomen semiotiikan seuran toimintaan.  Nykyisin hän työskentelee pianonsoiton tuntiopettajana Helsingin yliopistossa.

Tervetuloa

Lauri Hannikainen: KANSAINVÄLINEN OIKEUS - Mitä se on?

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen alusti kesäkuun 2015 yhteisseminaarissamme Sofiassa kansainvälisen oikeuden kysymyksistä ja rikkomuksista.

Hannikainen on ystävällisesti kirjoittanut aiheeeseen liittyen oheisen asiaa selventävän tekstin. Kirjoitus on ensimmäinen osa. Toinen osa, jossa paneudutaan asevoiman käytön kieltoon ja suurvaltojen politiikkaan, julkaistaan lähiaikoina. JO.

 

Lauri Hannikainen                                         KANSAINVÄLINEN OIKEUS – MITÄ SE ON?

Kansainvälinen oikeus on osa laajempaa kansainvälistä yhteisöä, sen normatiivinen (oikeudellinen) osa. Tämä yh- teisö on melko hajanai­nen poliittis-taloudellis-kulttuurinen kokonaisuus, jolla ei ole tehokasta hallitusvaltaa vaan joka perustuu kansainvälisen oikeuden luomaan itse­näisten valtioiden järjestelmään.

Kansainvälisen oikeuden järjestelmä on saanut alkunsa tarpeesta luoda sääntöjä valtioiden keskinäisten suhteiden järjestämiseksi. Täten valtioille on muodostunut oikeuksia ja velvollisuuksia. Varsin alkeellisesta sääntö- kokoelmasta kehittyi 1900-luvun kuluessa oma oikeusjärjestelmänsä – kansainvälisen oikeuden järjestelmä. Sen voi määritellä suvereenien eli täysivaltaisten valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien

(etenkin kansainvälisten järjestöjen) välisiä suhteita sääntelevien oikeudellisten normien/sääntöjen, periaatteiden, käytäntöjen ja käsitteiden kokonaisuudeksi. Jos tarkkoja ollaan, pitäisi puhua kansainvälisestä julkisoikeudesta.