Tänä vuonna kesäpäivän seisaus on
keskiviikkona 21.6. klo 7.24. Tuolloin auringon deklinaatio eli korkeus taivaan
ekvaattorista on suurimmillaan, 23o26’21’’. Tässä on lievää
vuotuista ja pitkäaikaista muutosta. Kravun kääntöpiirillä kesäpäivän
seisauksen aikaan aurinko paistaa
|
Paiste Zeniitistä |
suoraan zeniitistä eli aivan pään päältä,
taivaanpallon korkeimmasta pisteestä.
Etelä-Suomessa aurinko nousee
etelässä 54 asteen ja Utsjoellakin 44 asteen korkeudelle horisontista.
Lähellä Syeneä eli nykyistä Assuania oli syvä kaivo, josta kesäpäivän
seisauksena pystyi näkemään auringon kuvajaisen. Mahdollisesti
paikkansapitämättömän tarinan mukaan mittamaalla matkan
Aleksandriasta Syeneen ja Alexandriassa saman aikaan auringon heittämän
varjon pituuden Eratosthenes Kyreneläinen (276 – 194 eaa) pystyi arvioimaan
|
Tarinan tausta |
maapallon
ympärysmitan verraten tarkasti.
Yön pituus
on Etelä-Suomessa koko kesäkuun melko vakio vaihdellen kuukauden aikana vain
viidestä viiteen ja puoleen tuntiin. Tällöinkin on vain hämärää. Oulussa
vaihtelu on suurempaa. Kuun alussa auringonlaskusta -nousuun on 3,5 tuntia ja
juhannuksena kaksi tuntia. Utsjoella Aurinko laskee seuraavan kerran heinäkuun
lopussa.
21.6.
Merkurius on lähellä aurinkoa
yläkonjunktiossa eli maasta katsoen auringon vastakkaisella puolella. Venus
vuorostaan on lähellä kuuta.
Eläinradalla aurinko siirtyy
Kaksosten merkistä Kravun tai Ravun merkkiin. Itse tähtitaivaalla aurinko
on siirtymässä Härän tähdistöstä Kaksosten tähdistöön.
Uusikuu (tai kuun oppositio) on tänä
vuonna juhannuspäivänä 24.6. klo 5.31, Silloin aurinko on myös keskipäivällä
korkeimmillaan taivaalla. Paradoksi johtuu siitä, että kesäpäivän seisaus
on aamulla. Tätä kannattaa jo vähän tuumata.
Roomassa Julius Caesarin määräyksestä
v. 46 eaa - siis jo hänen keisarikaudellaan - käyttöön otetun juliaanisen
kalenterin mukaan kesäpäivän seisaus oli 24. kesäkuuta. Kesäkuun
latinankielinen nimi junius tai iunius, on johdettu pääjumala Juppiterin
puolison Junon, taivaan kuningattaren, avioliiton ja naisten suojelijan mukaan.
Heinäkuun iulius, tai Julius samainen Caesar nimesi vaatimattomasti oman
sukunimensä mukaan.
24.6. määrätiin Johannes Kastajan
syntymäpäiväksi kristinuskon tullessa Rooman valtionuskonnoksi. Samoin
talvipäivän seisauksen päivästä 25.12, voittamattoman Auringon päivästä,
tuli Kristuksen syntymäjuhla. Kristus on Maailman Aurinko, joten tämä oli
toki luonnollista.
21.6. päivän
sankarit - Ahti ja Ahto
Ahti oli loitsuissa vain
harvoin ja Kalevalassa vain yhdessä kohta esiintyä vedenjumala. Lönnrot käyttää
Kalevalassa vedenjumalan nimenä Ahti-nimen harvinaisempaa versiota Ahto, koska
Ahti viittaa teoksessa Ahti Saarelaiseen eliLemminkäiseen.
Kalevan 41. runossa Väinämöisen
soittoa kuunteli koko Metsolan väki, sekä haltijat että eläimet karhua myöten.
Soittoa kuulemaan saapuivat myös Luonnottaret sekä Kuutar ja Päivätär. Ja koko
veden väki, lopulta myös itse Ahto:
. .
Ahto, aaltojen kuningas,
Ve’en ukko ruohoparta,
Ve’en kalvolle veäikse.
Luikahaikse lumpehelle.
. . .
Niin oli soitanto kaunista, että
kaikki itkivät ilosta. Itki myös itse Väinämöinen. Hänen kyyneleistään
syntyivät veden helmet.
Kolme Ahtia
ja yksi Ahto
Ahti Karjalainen oli Urho Kekkosen poliittinen
sihteeri, Suomen Pankin johtaja ja lopulta pääjohtaja, moninkertainen
maalaisliittolainen ja Keskustapuolueen ulko- ja pääministeri, hieman liiankin
ankarasti arvosteltu.
|
Ahti nuorena |
Vaatimattomista oloista, pienviljelijäperheestä lähtenyt
epäilemättä hyvin lahjakas mies. Elämän tuhosi ehkä liian suuri kunnianhimo ja
lopulta alkoholi. Hänet tunnettiin hyvistä, ehkä liiankin hyvistä
idänsuhteistaan. Hän oli myös hyvin vaitonainen ulkopolitiikasta vedoten
asioiden arkaluonteisuuteen, ja se myös herätti arvostelua
Hirvensalmella 1923 syntynyt Ahti Kalle Samuli
Karjalainen kuoli 1990 Helsingissä vain 67-vuotiaana. Saksalaiset
harjoittelijamme panivat merkille, että ETYK-kokouksessa heinäkuussa 1975 hän
puhui täysin virheetöntä saksaa.
Karjalainen kuului keskeisesti
Maalaisliitossa - sittemmin Keskustapuoluessa - 40-luvun lopulla alkunsa
saaneeseen vaikutusvaltaiseen K-linjaan, jonka keskellä oli Kekkonen ja
ympärillä Karjalaisen lisäksi mm legendaarinen puoluesihteeri Arvo Korsimo sekä
ministeri, sittemmin myös eduskunnan puhemies Kauno Kleemola. K-linjalaiset
edustivat Maalaisliiton vasenta siipeä ja vaalivat pontevasti aika hyviä
suhteita Neuvostoliittoon. Kommunismiin he kuitenkin pitivät riittävää
hajurakoa, mikäli on uskominen puolueen 40-luvun lopun ja 50-luvun alun
vaalijulisteisiin, joita ainakin Karjalainen ja Korsimo olivat ideoimassa.
Ainakin vaalimenestys olit taattu.
Ahti Karjalainen ilmoittautui
16-vuotiaana lukiolaisena vapaaehtoisena talvisotaan. Hänet sijoitettiin
radotiedustelun koodinmurtajakouluun, jossa hän oli kurssin priimus.
Jatkosodassa hän jatkoi radiotiedustelun tehtävissä yleten myöhemmin reservin
kapteeniksi.
Matemaatikko ja Helsingin yliopiston
silloinen rehtori Rolf Nevanlinna osallistui myöskin koodin murtamiseen, mutta
häntä pyydettiin ystävällisesti keskittymään tykistötaulukkojen laskemiseen
yhdessä kenraali V. (Vilho Petteri) Nenosen kanssa. Rolf Nevanlinnan veli Erik,
vähän perheen musta lammas, sen sijaan oli tässä työssä erittäin etevä.
Ahti Eino Karjalainen (1907 - 86)) oli säveltäjä, muusikko ja
kapellimestari. Hän vaikutti suuren osan elämästään Jyväskylässä
kouluttajana ja orkesterinjohtajana. Karjalainen toimi Jyväskylä Sinfonian
ensimmäisenä kapellimestarina vuodesta 1955 aina 1970-luvun alkuun.
Jyväskylä Sinfonian sivuilla Karjalaisesta sanotaan mm. seuraavasti ”Karjalaisen sävellykset ovat tyyliltään lähinnä
kansallisromanttisia ja aiheiltaan usein luonnonläheisiä.” Jyväskylä Sinfonian
esittämästä Karjalaisen neliosaisesta orkesterikuvaelmasta Talvikuvia
todetaan samassa yhteydessä seuraavasti: ” (teos on) jälkisibeliaanisessa
hengessä sävelletty keskisuomalaisen luonnon ylistys.”
Ahti Sonninen (1914 - 84) oli myös säveltäjä, jonka
teoksissa on aineksia niin selkeästä tonaalisuu8desta kuin puhtaasta
dodekafoniastakin.
Sonnisen läpimurtoteos
oli Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -teokseen perustuva samanniminen
baletti vuodelta 1952. Teoksen oli Sonniselta tilannut Alfons Almi
balettikiertuettaan varten. Myöhemmin balettia esitti myös Suomalainen Ooppera,
ja se on ollut suosituimpia kotimaisia baletteja.
Sonninen kuuluu Suomen
tuotteliaimpiin säveltäjiin, ja hänen tuotantonsa on erittäin monipuolinen. Hän
on säveltänyt musiikkia useaan elokuvaan, kuuluisimpina Edvin Laineen Tuntematon
sotilas (1956) sekä Matti Kassilan Elokuu (1957).
Elokuvamusiikistaan Sonninen saikin kaksi Jussi-palkintoa, toisen Elokuusta,
toisen aiemmin elokuvasta Maija löytää sävelen (1950). Sonninen oli myös
eritäin merkittävä musiikkipedagogi.
Sampo Ilmari Ahto (s. 1938) on yleisesikuntaeversti ja
sotahistorioitsija. Laaja-alainen ja tuottelias kirjoittaja. Tunnettu varsin
epäsovinnaista mielipiteistään
Kadettikunnan Kylkirauta-lehdessä
on julkaistu Sampo Ahton jäähyväiset julkaisulle.
Ahto kertoo
päätoimittajan soittaneen hänelle ja ilmoittaneen karusti, että hänen uusinta
kolumniaan ei julkaista.
– Aiheenani oli ollut Yhdysvaltojen,
sen strategian ja sen Euroopassa olevien vasallien kriittinen tarkastelu.
Päätoimittaja sanoi minut saman tien muutenkin irti Kylkiraudan
avustajakunnasta. Syyksi mainittiin korkea ikäni ja se, että en ollut
Kylkiraudan edustamalla turvallisuuspoliittisella linjalla, Sampo Ahto
kirjoittaa.
Sotahistorioitsijan
mukaan hän joutui ennen vaikeuksiin arvostellessaan Neuvostoliittoa, nyt
suhtautuessaan varauksellisesti Yhdysvaltoihin ja Natoon.
Tämän vuoden Johannekset
Johan Erik Bergbom (1796 - 1869) on
liian vähälle huomille jäänyt suomalainen molempain oikeuksien tohtori,
senaattori ja valtioneuvos.
|
Johan Bergbom |
Valmistuttuaan juristiksi hänestä tuli ensin
Viipurin hovioikeuden sihteeri ja myöhemmin hovioikeudenneuvos. Bergbom
oli Viipurin Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustajajäsen. Jaakko Juteini
kieltäytyi ikäänsä vedoten puheenjohtajuudesta, ja Bergbom valittiin seuran
ensimmäiseksi esimieheksi. Hän hallitsi suomea ja mm. toimi kenraalikuvernööri
Bergin tulkkina tämän tarkastusmatkoilla.
Oikeusasiain senaattorina Bergbom
erityisesti pyrki maan rangaistusolojen inhimillistämiseen. Hänen
aloitteestaan ruumiinrangaistukset poistettiin käytöstä ja alettiin rakentaa
uuden eurooppalaisen mallin mukaisia koppivankiloita. Siihen saakka vangit
olivat maanneet tyrmässä aivan keskenään.
Bergbomilla oli kuusi lasta, jotka
omana aikanaan muodostivat merkittävän maamme kulttuuriin ja myös politiikkaan
vaikuttaneen sisarussarjan. Mainitsen tässä vain kolme: Kaarlo ja Emilie
Bergbom, suomalaisen teatterin ja oopperan perustajat sekä aateloidun Ossian
Wuorenheimon, ratainsinöörin, Savonradan rakentajan ja lopulta kulkulaitosten
toimituskunnan senaattorin. Viimeisillä säätyvaltiopäivillä Wuorenheimo
oli maamarsalkka eli I säädyn puhemies. Klubi käsiteli keväällä yhdessä
tapaamisessaan Kaarlo Bergbomia.
Johannes Hevelius (1611–1687) oli puolalais-saksalainen varakas
panimomestari ja tähtitieteilijä. Myöskin kotikaupunkinsa Danzigin raatiherra
ja pormestari.
Hevelius oli yksi 1600-luvun
merkittävimpiä havaitsevia tähtitieteilijöitä. Hän kartoitti suunnattoman
pitkällä, 45- metrisellä ilmateleskoopillaan Kuun kraattereita ja nimesi useita
tähdistöjä. Monet nimet ovat edelleen käytössä (mm. Ilves, Valaskala ja
Sekstantti.)
Hieman
latinaa:
Käsitelen heitä myöhemmin
seikkaperäisemmin, sillä tässä kuussa joudun keskittymään Seppo Heikkisen
latinan intensiivikurssiin. Meitä sanankuulijoita on kymmenkunta, mm.
kielenkääntäjä-kirkkomuusikko. Minun lisäkseni on yksi klubilainen, Pertti
Seppälä, joka minut kurssiin innosti mukaan.
Päivän verbi on capere : III
deklinaatio. Tarttua johonkin. ottaa, kaapata, miehittää vallata, valloittaa,
ottaa vangiksi, siepata, saada osakseen; kärsiä; mahduttaa; käsittää: consilium
capere, tehdä päätös. – Sanasta on mahdollisesti johdettu ruotsinkielen
sana kapa ja suomen sana kaapata. Olettaisin. Minulla ei ole etymologista
sanakirjaa käytettävissäni.
Esimerkki: “Decem annos Graeci
Troianos obsident sed urbem capere non possunt.”
Harjoituksia:
Taivuta sekä yksikössä että
monikossa viidessä sijamuodossa (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi
ja ablatiivi) seuraavat ilmaisut: 1. tempestas magna, 2. Sinus Toelicus, 3. unda
ingenta, 4. litus tranquillus, 5. clamor horriblis, 6. mons Arcadia
Juhannuksena nenä kirjaankin
Juhannusajan lukemistoksi
suosittelen nyt Klubin kiertolainassa olevaa VTT Risto Volasen kirjaa Suomen
Synty ja kuohuva Eurooppa (Otava 2017, 416 s). Volanen ei ole
ammattihistorioitsija eikä ole tehnyt alkuperäistutkimusta, mitä hän ei
väitäkään tehneensä.
Hän on perehtynyt aiheeseensa
laajasti ja kertoo maamme synnyn taustasta perinpohjaisesti aina Ranskan
suuresta vallankumouksesta alkaen maamme itsenäistymisen päiviin saakka. Hyvä
uusimman ajan historian kertaus. Teos on myös muistutus vähälle huomiolle
jääneistä huomattavista vaikuttajista , mm. Turun realisteista kuten
(arkki)piispa J.J. Tengströmistä sekä Maalaisliiton perustajasta ja
itsenäistymisajan eduskunnan varapuhemiestä Santeri Alkiosta. Apuna Volasella
oli historian professoreita: Matti Klinge, Ilkka Huovio ja Ohto Manninen.
Autonominen Suomen
suuriruhtinaskunta ja myöhemmin itsenäinen Suomi syntyivät taidolla ja
tuurilla. Luultavasti enemmän jälkimmäisellä.
Kesäterveisin
Markku af Heurlin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.