Pandemian iskettyä klubitoimi siirtyy toistaiseksi verkkoon.
FM Severi Hämäri kirjoittaa sofismin taidosta. Hämäri on Kriittisen korkeakoulun puhujakoulun vastaava opettaja sekä vuodesta 2019 alkaen Kriittisen korkeakoulun
puheenjohtaja.
Hämäri teki
lopputyönsä teoreettisesta filosofiasta ja on tohtorikoulutettava. (JO)
 |
Peter Isaacsz (1569 - 1625):"Puhetaidon opetus"
|
Sofismin
taidosta
Harva uskaltautuu enää myöntämään olevansa
”sofisti”, niin on mutaan painettu tuo klassinen ammattinimike. Vaan ketä
olivat sofistit ja mitä he tekivät – ja mitä he tekevät tänä päivänä?
Minä olen tämän päivän sofisti.
Kreikkalaisen klassisen kauden
alkuvaiheita viidennellä ja kuudennella vuosisadalla eaa., samaan aikaan kun
kreikkalainen filosofia otti ensiaskeleitaan, leimasi erikoinen tilanne:
erimielisyydet (vauraiden kansalaisten kesken) voitiin ratkaista oikeudessa
puhumalla. Saatiin syyttää ja puolustaa ja vakuuttaa tuomarina toimivat toiset
kansalaiset suuntaan tai toiseen. Hetkinen – sanoi muun muassa eräs
sisilialainen Korax (n. 400-luvun alkupuoli eaa.) – tässähän voi olla
markkinarako opettaa ihmisiä parempaan puhumiseen.
Kun Ateenassa samoihin aikoihin päätettiin
(vapaiden miespuolisten kansalaisten kesken) tyrannian aikakauden jälkeen
siirtyä demokratiaan, puheesta tuli entistä tärkeämpää. Puhumalla muutettiin
maailmaa. Syntyi ammattikunta, sofistit, puhetaidon opettajat, jotka auttoivat
nuoria varakkaita poliittisia uskalikkoja uran alkuun.
Sokrates ja Platon, jotka suhtautuivat
demokraattiseen kokeiluun suurella epäluulolla, kokivat moisen pyrkimyksen
siihen, että kuka vain voi puhetaitoa opiskelemalla vakuuttaa kansanjoukot,
uhkaavaksi. Ja aivan syystä: populismi syntyi demokratian kanssa yhtä aikaa.
Kansanjoukkojen kykyä ymmärtää informaatiotulvaa, jota vapaa puhe tuotti, ei
oltu kylliksi viljelty.
Mutta puhetaito ei suinkaan tästä
kritiikistä hälvennyt. Päin vastoin. Se kehittyi. Taitavien puhetaidon
mestarien ympärille muodostui kouluja, joissa opetettiin kielioppia, kieltä,
klassisia kertomuksia ja puhetaitoa. Koululaitos syntyi hellenistisellä ajalla
näiden laitosten tarjotessa, imperiumin reunalta reunalle, kreikkalaisen
byrokraatin perustaitoja. Opetussuunnitelmat syntyivät, kun erilaisia
Progymnasmata (esiharjoitteet) -nimellä olevia oppaita kopioitiin eri puolille
valtakuntaa.
Humanismin voi sanoa olevan näiden
puhujakoulujen lapsi, kun renessanssissa löydettiin uudelleen ja uudelleen
Ciceron (106-44 eaa.) kirjoitukset, jotka eivät siinä välissä edes hukassa
olleet. Marcus Tullius Cicero oli mestarillinen puhuja, joka yhdisti
filosofian, tieteellisen uteliaisuuden ja valtio-opillisen tuntemuksen
puhetaidon intohimoiseen harrastuneisuuteen. Humanismi ei ole vain filosofiaa,
vaan se on myös sofistiikkaa. Se on ymmärrystä siitä, miten ihmiset toimivat,
puhuvat ja vaikuttavat toisiinsa. Ihmistaitoa.
Sydämen sivistykseen siis tarvitaan aimo
annos kauniin puheen ymmärrystä, puhetaitoa. Tästä syystä myönnän auliisti
olevani paitsi filosofian opettaja, niin myös sofisti.
Lisähuomio puheen pitämisestä
Puheen painoarvo näinä kriisin päivinä ja hetkinä tuntuu
huomattavana. Havaittavissa on hajaannuttavaa, haastavaa ja luottamusta
syövää puhetta, mutta myös kokoavaa, yhteentuovaa ja lohduttavaa
puhetta. Kriisin keskellä Suomen pääministeri ja presidentti ovat
esiintyneet rauhallisesti ja vakuuttavasti – luoden ja ilmaisten
luottamusta.
Voimallista yhteentuomista
emme ole kotimaisilla kielillämme vielä kuulleet. Yhdistyneen
kuningaskunnan kuningatar Elisabeth II esittää koskettavan kiitospuheen
terveydenhoidon henkilöstölle, välttämättömien töiden tekijöille sekä
tavallisille kansalaisille:
https://m.youtube.com/watch?v=e7NuC_ro4ZI
Hän tuo kansakunnan yhteen, yhden tunteen
piiriin. Kuuntele ja vaikutu. (Jos haluat perehtyä puheen
yksityiskohtiin tarkemmin, suosittelen kollegani Antti Mustakallion
kirjoitusta "Kuningattaren koronapuhe".
https://www.sanahaltuun.fi/2020/04/kuningattaren-koronapuhe/)
Severi Hämäri
Tekstit
