1. Virtuaaliklubi 25.3.2020. Severi Hämäri: Sofismin taidosta

Pandemian iskettyä klubitoimi siirtyy toistaiseksi verkkoon.  

FM Severi Hämäri kirjoittaa sofismin taidosta. Hämäri on Kriittisen korkeakoulun puhujakoulun vastaava opettaja sekä vuodesta 2019 alkaen Kriittisen korkeakoulun puheenjohtaja.

Hämäri teki lopputyönsä teoreettisesta filosofiasta ja on tohtorikoulutettava. (JO)

Peter Isaacsz (1569 - 1625):"Puhetaidon opetus"

 

Sofismin taidosta

Harva uskaltautuu enää myöntämään olevansa ”sofisti”, niin on mutaan painettu tuo klassinen ammattinimike. Vaan ketä olivat sofistit ja mitä he tekivät – ja mitä he tekevät tänä päivänä?

Minä olen tämän päivän sofisti.

Kreikkalaisen klassisen kauden alkuvaiheita viidennellä ja kuudennella vuosisadalla eaa., samaan aikaan kun kreikkalainen filosofia otti ensiaskeleitaan, leimasi erikoinen tilanne: erimielisyydet (vauraiden kansalaisten kesken) voitiin ratkaista oikeudessa puhumalla. Saatiin syyttää ja puolustaa ja vakuuttaa tuomarina toimivat toiset kansalaiset suuntaan tai toiseen. Hetkinen – sanoi muun muassa eräs sisilialainen Korax (n. 400-luvun alkupuoli eaa.) – tässähän voi olla markkinarako opettaa ihmisiä parempaan puhumiseen.

Kun Ateenassa samoihin aikoihin päätettiin (vapaiden miespuolisten kansalaisten kesken) tyrannian aikakauden jälkeen siirtyä demokratiaan, puheesta tuli entistä tärkeämpää. Puhumalla muutettiin maailmaa. Syntyi ammattikunta, sofistit, puhetaidon opettajat, jotka auttoivat nuoria varakkaita poliittisia uskalikkoja uran alkuun.

Sokrates ja Platon, jotka suhtautuivat demokraattiseen kokeiluun suurella epäluulolla, kokivat moisen pyrkimyksen siihen, että kuka vain voi puhetaitoa opiskelemalla vakuuttaa kansanjoukot, uhkaavaksi. Ja aivan syystä: populismi syntyi demokratian kanssa yhtä aikaa. Kansanjoukkojen kykyä ymmärtää informaatiotulvaa, jota vapaa puhe tuotti, ei oltu kylliksi viljelty.

Mutta puhetaito ei suinkaan tästä kritiikistä hälvennyt. Päin vastoin. Se kehittyi. Taitavien puhetaidon mestarien ympärille muodostui kouluja, joissa opetettiin kielioppia, kieltä, klassisia kertomuksia ja puhetaitoa. Koululaitos syntyi hellenistisellä ajalla näiden laitosten tarjotessa, imperiumin reunalta reunalle, kreikkalaisen byrokraatin perustaitoja. Opetussuunnitelmat syntyivät, kun erilaisia Progymnasmata (esiharjoitteet) -nimellä olevia oppaita kopioitiin eri puolille valtakuntaa.

Humanismin voi sanoa olevan näiden puhujakoulujen lapsi, kun renessanssissa löydettiin uudelleen ja uudelleen Ciceron (106-44 eaa.) kirjoitukset, jotka eivät siinä välissä edes hukassa olleet. Marcus Tullius Cicero oli mestarillinen puhuja, joka yhdisti filosofian, tieteellisen uteliaisuuden ja valtio-opillisen tuntemuksen puhetaidon intohimoiseen harrastuneisuuteen. Humanismi ei ole vain filosofiaa, vaan se on myös sofistiikkaa. Se on ymmärrystä siitä, miten ihmiset toimivat, puhuvat ja vaikuttavat toisiinsa. Ihmistaitoa.

Sydämen sivistykseen siis tarvitaan aimo annos kauniin puheen ymmärrystä, puhetaitoa. Tästä syystä myönnän auliisti olevani paitsi filosofian opettaja, niin myös sofisti.

Lisähuomio puheen pitämisestä 

Puheen painoarvo näinä kriisin päivinä ja hetkinä tuntuu huomattavana. Havaittavissa on hajaannuttavaa, haastavaa ja luottamusta syövää puhetta, mutta myös kokoavaa, yhteentuovaa ja lohduttavaa puhetta. Kriisin keskellä Suomen pääministeri ja presidentti ovat esiintyneet rauhallisesti ja vakuuttavasti – luoden ja ilmaisten luottamusta.

Voimallista yhteentuomista emme ole kotimaisilla kielillämme vielä kuulleet. Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabeth II esittää koskettavan kiitospuheen terveydenhoidon henkilöstölle, välttämättömien töiden tekijöille sekä tavallisille kansalaisille:

https://m.youtube.com/watch?v=e7NuC_ro4ZI

Hän tuo kansakunnan yhteen, yhden tunteen piiriin. Kuuntele ja vaikutu. (Jos haluat perehtyä puheen yksityiskohtiin tarkemmin, suosittelen kollegani Antti Mustakallion kirjoitusta "Kuningattaren koronapuhe". https://www.sanahaltuun.fi/2020/04/kuningattaren-koronapuhe/)


Severi Hämäri