Syyspäiväntasaus on tänään tiistaina 22.9. klo16.30 Suomen aikaa. Sana pitää tavuttaa syys-päiväntasaus. Kesti minullakin oman aikansa (noin 60 vuotta) tajuta, että kyseessä ei ollut syyspäivän tasaus. Eilen oli Syys-Matti, jolloin vanhan kansan perinteen mukaan oli parasta nostaa nauriit ja potaatit maasta sekä poimia omenat puusta.
Syyspäiväntasauksena aurinko siirtyy Eläinradalla Neitsyeen merkistä Vaa’an merkkiin. Taivaanpallolla aurinko on vielä Neitsyeen tähtikuviossa.
 |
| Vaaka Ani`n papyruksessa, n.1250 eaa. (Wikipedia). Kuollen sydän punnittiin Totuuden ja Oikeuden jumalatar Maatin sulkaa vasten. |
Tänään 13.30 planeetoista Merkurius ja Venus ovat horisontin yläpuolella. Merkurius kymmenisen astetta auringosta itään ja Venus parisen kymmentä astetta länteen, edellinen varsin matalalla. Venuksen voi nähdä päivälläkin paljain silmin. Minulta se on onnistunut. Merkuriuksen näkee päivälläkin hyvällä kiikarilla.
Syyskuun 23 päivänä on Kuun laskeva solmu eli kuu siirtyy eläinradan eteläpuolelle. Puolikuu on 24.9. kello 4.55. Samana päivänä kuu on matalimmillaan. Saturnus ja Jupiter näkyvät iltataivaalla, Venus aamutaivaalla. Uranus näkyy kiikarilla noin 45 asteen korkeudella 4 tuntia ennen auringonnousua. Elämäntapojeni kannalta hieman hankala aika.
Planeettahavaintoja tehtiin aikoinaan runsaasti nimenomaan päiväsaikaan, sillä yöllä tähtitornit oli varattu muuhun tutkimukseen. Hyvissä olosuhteissa harjaantunut planeettatutkija, kuten italiainen Giovanni Schiaparelli (1835–1910) saattoi hetkittäin saavuttaa tuhatkertaisen suurennoksen ja siten erottaa yksityiskohtia. Schioparelli havaitsi ensimmäisenä Marsin kanavat (”canali” ei välttämättä tarkoittanut kanavaa, mutta tämä osoittautui havaintovirheeksi. Muuten hän teki tarkan Marsin kartan).
Schiaparellin veli oli merkittävä islamin ja keskiajan tutkija, veljentytär Elsa (1890 – 1973) oli kuuluisa surrealistinenkin vaatesuunnittelija ja serkku Ernesto (1856 – 1928) huomattava egyptologi.
Syyspäiväntasaus Atlantin keskiselänteellä.
Syyspäiväntasauksena aurinko siirtyy pohjoiselta eteläiselle taivaanpallolle. Hleisngissä auroinko nousee 7.05 ja laskee 19.22. Pohjoisnavalla alkaa kuuden kuukauden napayö. Etelänavalla aurinko nousee horisontin yläpuolelle laskien puolta vuotta myöhemmin alas, kulkien koko ajan spiraalimaista rataa.
Päiväntasaajalla aurinko on zeniitissä eli suoraan pään yöpuolella keskipäivän hetkellä. Aivan tarkkaan syyspäiväntasauksen hetkenä keskipäivä on ekvaattorilla pisteessä 22 astetta 30 minuuttia läntistä leveyttä. Tämä on keskellä Atlantin Valtamerta, Atlantin keskiselänteen kohdalla. Paikka lähellä Romanchen hautaa, joka on Atlantin syvimpiä kohtia (7.760 metriä).
Atlantin keksiselänne ylittyy Pohjoiselta Eteläiselle Jäämerelle. Se jakautuu jokseenkin päiväntasaajaan kohdalla pohjoiseen ja osaan, jonka välisä Romanchen hauta on. Näiden yhteispituus on noin 20.000 kilometriä. Tämä on osa yhteensä 60.000 kilometrin pituista varsin yhtenäistä valtamerten selänteiden ketjua. Keskiselänteen keskellä mannerlaatat hitaasti erkanevat toisistaan.
Selänne on noin 2 500 metriä merenpinnan alapuolella, kun taas sen ulkopuolella meren pohja on noin 5 000 metriä syvemmällä. Atlantin keskisyvyys on 3650 metriä.
Keskiselänne löydettiin vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäisen havainnon teki amerikkalainen meriuseeri ja oseanologi Mathew Fontanem Maury 1853. Tarkemmin selännettä tutkittiin 1872 alkaneella HMS Challengerin nelivuotisella maapallon ympäri tehdyllä tutkimusmatkalla, aikansa merkityksellisimpiin ja kalleimpiin kuuluvalla tieteellisellä hankkeella. Matkalla kerättyjä näyteitä tutkitaan edelleen.
Toive ”elävien fossiilien” löytämisestä valtamerten syvyyksistä tosin haipui. Vasta 1938 kalastajien verkkoon tarttui tällaisiin kuuluva varsieväkala (latimeria, Latimeria chalumnae) Etelä-Afrikan rannikolla*. Seuraava löytyi Indonesiasta vajaat vasta kuusi vuosikymmentä myöhemmin.
Lähin piste mantereella on läntisessä Afrikassa Sierra Leonen tai Liberian rannikolla vajaan tuhannen kilometrin päässä. Suoraan idässä noin 3100 kilometrin päässä, on São Tomén saari, joka portugalilaiset löysivät 1470-luuvlla. Se oli silloin asumaton. Saari on noin 240 kilometrin päässä länteen Gabonin rannikosta.
** Tämäkin asia jäi mieleeni Jyllan biologina ja maantiedon lehtorin Oma Mäki-Kossan opetuksista. Samoin mannerten liike.
Yhdessä tästä saaresta noin 140 päässä koilliseen sijaitsevan Pricipén saaren kanssa saari muodostaa São Tomén ja Príncipen demokraattisen tasavallan eli São Tomé ja Príncipen. Maa itsenäistyi Portugalista neilikkavallankumouksen jälkeen 12.7. 1975. Maassa oli ensin yksipuolue- nyt monipuoluejärjestelmä. Siellä on vapaa lehdistö ja oppositio saa sanansa televisiossa. Maa on yksi niistä harovista, jolla on dilpomaatisuhteet Taiwaniin eikä Kiinaan. Käytännöllinen järjestely.
Asukkaita on 170.000. Ei järin vauras maa, kansatulo henkeä kohti 2200 dollaria, mutta varallisuuserot eivät ole valtaisat. Vertailun vuoksi: anoppini, tehtaantyöläisen kuukausipalkka oli 1962 12.000 silloista markkaa eli 260 euroa nykyrahassa. Sillä nuoren lesken piti elättää itsensä ja kaksi lastaan.
Mauri Ryömä – sosialisti, kommunisti ja oman tiensä kulkija
Tänään on Maurin päivä.
Päivän Mauriksi otan Mauri Ryömän, lääkärin ja ensin sosialidemokraattisen, sitten kommunistisen suomalaisen poliitikon (1911 – 1958). Hänen isänsä Hannes Ryömä oli samoin lääkäri, sosialidemokraattinen poliitikko ja myöhemmin lääkintöhallituksen pääjohtaja, hyvin pätevä sellainen. Hän oli tannerilainen, kun poika kuului puoleen vasemmistoon.
Mauri Ryömä liittyi nuorena opiskelijana silloin sosialidemokraattisen Akateemiseen Sosialistiseuraan (kuten myös setäni Kaarlo.) Hän kuului puolueen vasemmistosiipeen ja oli lähellä manalaista SKP:tä, mutta ei liittynyt siihen. Toverien kehotuksesta Ryömä suoritti opintonsa loppuun, joskin suoritti lääkärintutkinnon vasta 1945, päästyään vankilasta.
1937 Ryömä valittiin kansanedustajaksi, mutta ilmeisesti sosialidemokraattisen puolueen johto halusi hänet pois järjestämällä hänet opintojen takia lykkäystä saaneena asevelvollisuuttaan suorittamaan. Asevelvollisuuttaan suorittava ei silloin ollut vaalikelpoine. Asia muutettiin vasta joskus 1971, kun nuoret demarikansaedustajat lähtivät armeijan harmaisiin.
Talvisodan aikana Ryömä palveli sotilassairaalassa. Heinäkuussa 1941 Ryömä tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen maanpetoksen valmistelusta, osaksi kyseenalaisin perusteluin. Häntä pidettiin kovilla vankilassa, ja hän jopa yritti itsemurhaa. Sotasyyllisten tuomion jälkeen valtiollisesta rikoksesta tuomituille annettiin tiettyjä etuoikeuksia verrattuna tavallisiin konnasiin: Oikeus pitää omia vaatteita, oikeus omaan selliin ja yksityisiin tapaamisiin. Muutama tällaisia vankeja oli Helsingin lääninvankilassa, kun suoritin siellä siviilipalvelukseni 1979 -80.
Sodan jälkeen Ryömä vapautettiin. Hän saattoi opintonsa loppuun ja toimi SKDL:n kansaedustajana useita kausia.
Vankila-aikana Ryömä kuitenkin käänsi Marxin pääoman toisen osan ja ensimmäisen uudestaan. Käännöksen tarkasti hänen perheystävänsä, isäni, silloinen fil.tri Lauri O. af Heurlin. Hän sai tätä työtä varten pienen apurahan Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvarojen valtuuskunnalta. (ASS oli 1940-luvulla kääntänyt suomeksi Marxin ja Engelsin eräitä keskeisiä lyhyitä teoksia, ja setäni oli myös mukana tässä toiminnassa.)
Ryömä vähitellen vieraantui täysin stalinistisesta SKP:stä, varsinkin 1956 Nikita Hruštšovin paljastusten jälkeen, siirtyi pitämään yksityispraktiikkaa ja toimi Nikkilän sairaalan lääkärinä. Hän kuoli auto-onnettomuudessa Sipoossa saamiinsa vammoihin 28. marraskuuta 1958. Luultavasti kyseessä oli onnettomuus, mutta arveluita mahdollisesta murhastakin esiintyi.
Puoliso Elvi Sinervo
Mauri Ryömän puoliso oli vuodesta 1933 runoilija Elvi Sinervo (1912- 1986), joka hänkin sai tuomion valtiopetoksen valmistelusta. Kumpikin oli oman tiensä kulkijoita. Elvi Sinervo samoin liittyi Kommunistiseen puolueeseen, mutta vieraantui sen vähitellen täysin stalinistisesta ilmapiiristä.
Lopullinen niitti oli puolueen räsäsläisyys. Homoseksualismi oli puolueen moraalinvartijoiden mielestä mitä inhottavinta porvarillista dekadenssia. Puolueen pitämiseksi erossa kaikenlaisesta moraalittomuudesta sillä oli oma kurinpitojaostonsa. (”Kuri, rautainen kuri”, Lenin)
Joku puolueen jäsen joutui homoseksuaalisuuden takia erotuksi, syystä tai syyttä. Silloin Sinervo itsekin 1959 erosi, eikä koskaan liittynyt takaisin. Kommunistina hän piti itseään aina, muta ei koskaan enää stalinistina. Ja sen Sinervo sanoi häntä ihaileville taistolaisnuorille hyvin selvästi.
50-luvulta lähtien Sinervo keskittyi käännöstöihin, miehensä kuoleman jälkeen täysin. Elvi Sinervon sisaret olivat ensin SDP:n, sitten SKDL:n kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpi (1899 – 1987) ja kirjalija Airan Sinervo (1914 – 1968). Heidän vanhempansa olivat ammattitaitoisia työläisiä, ja tytöt saattoivat käydä oppikoulun.
Aira toimi Sirola-opiston johtajana, mutta erosi ia erotettiin tehtävästä. 1960 hän teki siitä aika viiltävän kuvauksen – joka kylläkin sopi moniin muihinkin kansanopistoihin: Koskessa kolisten. Kirjailijanimellä – oikeastaan alkuperäisellä nimellään - Aira Brink Sinervo kirjoitti historiallisia nuoren romaaneja, oikein hyviä. Mm. Velhojuuri ja Memmoinin arvat sekä koululaisromaani Tapahtui toukokuussa. – Viimeiset vuotensa hän toimi Jouko Voionmaan työkumppanina kansallismuseon numismaattisessa kokoelmassa vartioimassa maamme raha-aarteita, mikä eräissä isänmaallisissa piireissä herätti suurta huolestuneisuutta.
____________________________
Päivän mietelause, aina yhtä ajankohtainen:
"Gegen Demokraten helfen nur Soldaten." (Friedrich Wilhelm IV, 1848.)
____________________________
Markku af Heurlin, 22.9.2020 klo 02.30
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.