Tänä aamuna, 23.9.2022, kello 4.04 Suomen aikaa eli 1.04 Greenwichin keskiaikaa Aurinko siirtyi pohjoiselta eteläiselle taivaanpallonpuoliskolle eli oli syyspäiväntasaus tai syyskuun päiväntasaus.
Pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi tähtitieteellinen syksy, ja eteläisellä tähtitieteellinen kevät.
Aurinko on vastakkaisella puolella taivaanpallon nollameridiaania eli kevättasauspistettä. Auringosta Maahan piirretty suora on kohtisuorassa maan pyörimisakselin suhteen.
Eläinradalla Aurinko siirtyi Neitseen merkistä Vaa’an merkkiin. Tähtitaivaalla Merkurius on tänään alakonjunktiossa (Auringon suhteen) eli maasta katsoen samassa suunnassa kuin Aurinko, Auringon ja Maan välissä. (Yläkonjunktiossa vastaavasti Auringon vastakkaisella puolella)
Sunnuntaina on uusikuu. Ja muutenkin planeettojen suhteen kiintoisa päivä. Kannattaa katsoa Yliopiston almanakkaa ja Ursan tähtitaivasta.
Kaikkialla maapallolla päivä ja yö ovat periaatteessa yhtä pitkät eli 12 tuntia. Aika hieman poikkeaa tästä johtuen siitä, että auringon nousu ja lasku lasketaan sen yläreunan mukaan.
Helsingissä päivän pituus on 12t 11min. Kinshasassa, noin 4:llä eteläisellä leveyspiirillä , 12t 7 min. Päivä aurinkoinen ja lämmin, 33 astetta. Kun nimittäin alan katsoa Kirkkonummen paikallissäätä, niin ensinnä tulee esiin Kinshasa. Ennuste eilen oli ukkosta koko päivän.
Tasauspäivien aikaan porvarillisen hämärän aika on lyhin, Helsingissä 42 minuuttia, Utsjoella minuutin yli tunnin, koska tasauspäivinä aurinko laskee verraten nopeasti. Auringon radan ja horisontin välinen kulma on Helsingissä noin 53 asetta. Syyspäiväntasauksen aikaan päivä lyhenee nopeimmin, Helsingin korkeudella noin 40 minuutilla viikossa, Utsjoella tunnilla.
(Porvarillinen hämärä on aika. jolloin aurinko on korkeintaan 6 astetta horisontin alapuolella.)
Korkeimmillaanhan aurinko on kesäpäivänseisauksena, Helsingissä noin 53 asteen korkeudella.
Päiväntasaajalla aurinko on keskipäivällä zeniitissä, suoraan pään yläpuolella. Aivan tarkalleen paikassa 179 astetta itäistä pituutta.
Paikka on Tyynellä merellä noin Gilbertin saariin kuuluvasta Abemaman atollilta itään. Hieman etelämpänä, melkein päiväntasaajalla, noin 610 kilometrin päässä on Aranukan saari, Gilbertin saarten keskusaari.
Nimen saarille antoi 1700-luvulla eläneen englantilaisen merenkulkijan Thomas Gilbertin mukaan venäläinen, nykyisessä Virossa syntynyt ja kuollut baltiansaksalainen paroni Adam von Krusenstern (Ivan Fyodorovich Kruzenshtern).
Hänen mukaansa on nimetty ensin Neuvostoliiton ja sitten Venäjän laivaston nelimastoparkki, koululaiva Kruzenshtern alun perin saksalainen rahtilaiva. Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että kesällä 2003 olisin Turussa, Tall Ships’ Racen yhteydessä kiivennyt juuri tämän laivan mastoon.
 |
| Kiribatin tyylikäs lippu |
Gilbertin saaret ovat osa Kiribatin saarivaltiota. Saarivaltio on siitä erikoinen, erää se ainoana maana sijaitsee sekä eteläisellä ja pohjoisella että itäisellä ja läntisellä pallonpuoliskolla. Vuoteen 1979 asti se oli Britannian kruunun siirtomaa, vuosina 1976 – 1979 valtionpäänä juuri edesmennyt kuningatar Elisabet II.
Maa itsenäistyi 1979 ja samalla muuttui tasavallaksi. Se elää lähinnä kopran, kuivatun kookospähkinän ytimen myynnistä ja matkailusta. Maa on maailman köyhimpiä. Se rikkaat fosfaattivarat louhittiin brittivallan aikana.
Kiribati, joka kattaa 3,5 miljoonan neliökilometrin merialueen, lasketaan Mikronesian saariryhmään.
Näin säiden viiletessä muutto Kiribatiin talvikuukausiksi alkaa vaikuttaa houkuttelevalta...
Eiköhän käydä heti katsomassa paikat.
...
Tasauksen jälkeisenä päivänä luola löytyikin. Ohessa ottamani otos Torholan luolan suulta.
- Syysretkiterveisin Markku af H
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.