Henrik Nymalm: Beatnikkejä, Avantgardea ja kasvisruokaa.

 Keskiviikkona 25.10.2023 huomioimme 50 vuotta aiemmin perustetun aatteellis-käytännöllisen  Oraan suojelijat yhdistyksen. Ensimmäisen alustuksen piti Ped.mag Henrik Nymalm, yksi neljästä perustajajäsenestä 23.10.1973. Nymalmin jälkeen puheenvuoron piti toinen varhainen yhdistyksen jäsen ja yhdistyksen Kasvisravintolan pitkäaikainen vastaava hoitaja Pirkko Hakkarainen. Toisen pääalustuksen piti taiteilija Jan Kenneth Weckman - perustajajäsen hänkin - ja Weckmanin jälkeen puheenvuorot FT Sari Aallolta sekä kansanedustaja, presidenttiehdokas Pekka Haavistolta. Näistä tuonnenpana. JO 

Kuulolla.     Kuva: Eija Pessinen

Henrik Nymalm: Beatnikkejä, Avantgardea ja kasvisruokaa

 

50 vuotta sitten eräs merkkipaalu elämässäni oli Oraan Suojelijat yhdistyksen synty ja sääntöjen kirjoittaminen, joka tapahtui runoilija Leif Färdingin ja hänen vaimonsa huoneistossa Espoon Tapiolassa, Tennistiellä.  Paikalla oli myös Jorma Salojärvi ja Jan Kenneth Weckman.

Ajatuksiini on kulkeutunut Euroopan kulttuurin osittainen muuttuminen toisen maailmasodan jälkeen ja miten Suomi hiukan myöhemmin kuin Länsi-Eurooppa ja USA vastaanotti ne uudet tuulet, jotka puhalsivat mantereemme yli.

Suomi ei kuulunut Neuvostoliittoon, mutta leikkisästi sanottiin, että kirjaimet SF, Suomi/Finland, ajateltiin ulkomailla oikeastaan tarkoittavan Sovjet/Finland! 

Stalinin varjo Suomen yllä vaikutti sodan jälkeisinäkin aikoina vahvasti maamme politiikkaan. Neuvostoliitossa ainoa hyväksytty kulttuuri, omanlainen äärirealismi, ei suosinut uusia virtauksia. 

Oraan Suojelijoita edeltävä aika oli kuitenkin Kekkosen Suomessa, jossa varsinkin Prahan -68 kevät ja myöhempi miehitys teki stalinistisen kulttuurin ylivallan lähes mahdottomaksi vaikka taistolaisuutena tunnettu virtaus vaikutti maamme ilmapiiriin 70-luvulla.

Itse tutustuin lukioaikoina ensiksi marxilaiseen ajatteluun, jolloin suomenruotsalaisten koululaisten vasemmistolainen Elev69-liike vaikutti. Tämän jälkeen opiskelin logiikkaa ja filosofiaa ja vasta sitten tutustuin hippikulttuuriin.

Eräs virstapylväs juuri ennen Oraan suojelijoita ja meidän Kasvisravintolaamme, oli kävely Huvilakadulla Eirassa ja Galleria Cheap Thrillsin löytäminen. Siellä chillasi lempeä taiteilija ja ajattelija JOM eli Jan Olof (Olle) Mallander. Kahvikuppi oli musta joko kahvista tai tervasta, lautanen täynnä kokojyväriisiä ja taulut seinillä edustivat uusia virtauksia ja niin myös keskustelun aiheet.

Elonkorjaajat juliste

Olle kuului Elonkorjaajiin, ryhmään taitelijoita, joihin lasketaan myös Carolus Enckell ja Olli Lyytikäinen, valokuvaaja Erik Uddström ynnä muita taiteen avantgarden edustajia. Avantgardehan oli eräs uusi moderni kulttuurin ilmaisumuoto, joka syntyi paljon aikaisemmin – musiikissa mm. John Cage – mutta molemmat sodat Euroopassa pysäyttivät osittain sen jatkamista ja leviämistä.

Ajattelen myös sitä muutosta, jota jo 50-luvulla kutsuttiin beatnikkien ajaksi. Tähän liittyy keskeisesti Jack Kerouacin kuuluisa teos On the Road (julk. 1957) joka kertoo matkasta USA:n itärannikolta Kalifornian länttä kohti, mutta joka samalla on mystinen sisäinen matka idän suuntaan.

Kirja käännettiin nopeasti ruotsiksi 1959, mutta suomeksi vasta 1964. Toinen Kerouacin erityinen menestyskirja Dharma Bums taasen Suomessa vasta 2001! 

Se oli rakkauden ja olemassaolon ytimen etsintää, the quest for love. Minä ahmin eri kirjoja ja tutustuin uusiin ystäviin ja kohta Jormaan, Lefaan ja Jan Kennethiin. 

Yhdistys perustettiin ja sen myötä Kasvisravintola! Yhdistys oli osa vihreää vallankumousta, luonnon saastumisen vastaista ajattelua ja taistelua.

Jorma oli ravintolan haltioitunut keksijä, ihmisenä ujo, ajatukset uljaita kuitenkin. Äiti oli heiveröinen, asunto Maunulassa äidin luona. Hänen koko tarinansa on liian yksityinen, kuoleman enkeli kannoilla, ei ollut isää puolustamassa. Kuolema tuli vastaan 8.12. 2007. Enkelten laulun soidessa autossa ikään kuin merkkinä ajaessani hänen asunnolleen sain vahvistuksen, että näin oli käynyt.

Yhdistyksen nimi kertoo Oraan, eli uuden kasvin suojaamisesta ja ihmisen erään perustarpeen, terveen leivän ”palvomisesta”, puhdistamisesta ja parantamisesta. Oli siis kysymys maanviljelyn uudistamisesta ja terveestä suhtautumisesta ruokaan, ihmisen hyvinvointiin. Tavallaan se tulee raamatullisesta ajatuksesta Jumalan luomalle ihmiselle, viljellä ja varjella maata. Ihminen on maasta ja tarvitsee puhtaita maan hedelmiä ja eri tuotteita. Samankaltaista toimintaa on mm. ollut yksinkertaisempaa uskonnollista elämänmuotoa suosivissa Amish-, mennoniitti- sekä kveekaritaustaisissa yhteisöissä ja 60-luvulta eteenpäin hippiliikkeen piirissä.

Jorma ja Chander Chopra Järvenpäässä -73.  (Keski-Uusimaa, nro 75/1973)

 Jorma Salojärvi oli siis Oraan suojelijoiden synnyn takana.

Lefa oli apokalyptinen vastakohta Jormalle, rakkaudellinen runojen luoja, mutta myös taistelija Cervantesin hengessä, liikkuen suurin askelin Tiibetin tasangolla ikään kuin okkultistikirjailija Alice Baileyn tuulimyllyjä väistäen, kunnes sai osuman ja vaipui Vaasan metsässä.  Kohtasin hänet joitakin vuosia ennen hänen kuolemaansa , joka oli rituaalin tapainen, oman käden kautta valmisteltu.

Jan Kenneth oli neljäs jäsen, vähän vanhempi ja tarpeeksi kokenut sihteerinä, vaikka on taiteilija ja on sitä uraa jatkanut. Hän saa lisätä itse omassa puheessaan

Tärkeä oli ravintolan kannalta myös Mr Pax, viljelijä, biodynaamisen ajattelun kannattaja, eräänlainen ”earth brother” – brother in arms – aseina lapio, hevonen, traktori, kädet, jalat, perunasäkki. Hän on saanut paljon seuraajia.

Jotenkin koen yhtäläisyyksiä ainakin symbolisesti Tolkienin Taruun Sormusten ritareista. Mordorin maan petturuutta maata kohtaan piti pysäyttää. Maata ja viljelyä on puolustettava. Elämän luonnollisuutta on puolustettava. Siinäkin tarinassa tapahtui ikäviä kuolemia, jopa pettuuruuta, mutta retki ja sen tarkoitus kuitenkin täyttyi.

Me neljä siis kohtasimme ja löysimme tukea tosiltamme. Muualta Suomesta ja ulkomailta tuli innokkaita hengenheimolaisia ja työntekijöitä:

Kasvis avattu. Kesäkuu 1974. Kuva Erik Uddström

muun muassa Arjen Raateland ja hänen vaimonsa, Hans Friedrichsen, Eric Preisler, Lasse Johansson, Juuso Ijäs, Oso ja Juha puolisoineen. Echo ja Tarja. Heidi, Eeva, Kaitsu ja Arja. Anita Auramo, Buhren, Robin ja Jöne, sekä maailmanmatkaaja Danny tiskaajaksi aina Nykistä (New Yorkista) asti. Liian monta nimeä, jotta voisin kaikkia muistaa… Uljaita nuoria miehiä ja naisia, jotka kantoivat kortta kekoon. 

Eläköön ikuisesti kaikki. Muistoissamme, lähihistorian kirjoissa ja sydämissä, ties missä.

Henrik puhuu klubilla 25.10.2023         Kuva: Eija Pessinen

Lopuksi pari hauskaa muistoa. 1. Kahvinjuonti oli kielletty, piti juoda teetä. Mutta kahvia juotiin salaa vastakkaisessa Succes-kahvilassa. 2. Itse ravintolassa kellarissa poltettiin joskus piippua missä ehkä oli hasista tai maria. 3. Isolla Roballa Burtsin kämpässä tarjosimme kerran nälkäiselle irtolaiselle kasviskeittoa. Hänen kommenttinsa jälkeenpäin oli: ”Ok, mutta olis siinä voinut olla sattumia joukossa”!

Kiitos että sain olla mukana. Siellä myös sain eräänä päivänä lausua alitajunnasta nousevan henkilökohtaisen rukouksen: ”rakkaus, jos olet olemassa, johdata minua.” Siinä lauseessa elän edelleen. Periaate hyvä meille kaikille.