Markku af Heurlin: KEVÄTPÄIVÄNTASAUKSEN POSTILLA 2024

Doberain niemimaa

 

Kevätpäiväntasaus on tänä vuonna 20.03. klo 5.06  Suomen aikaa ja universaaliaikaa tarkemmin kello 03:06:21.

 

Aurinkoko siirtyy tällöin Oinaan merkkiin. Tähtitaivaalla Aurinko Kalojen (Pisces) tähtikuviossa, joten oikeastaan elämme Kalojen aikaa. Seuravaksi Auringon paikka kevätpäiväntasauksena siirtyy Vesimieheen. Aquarius , kreikaksi Υδροχόος, Hydrokhóos,. Vedenkantaja. 
 

Kalat ovat himmeä tähtikuvio eikä lainakaan niin raflaava kuin Vesimies. Joidenkin tulkintojen, mm. Carl Jungin, Pekka Ervastin sekä Jorma Elovaaran mukaan elämme jo Vesimiehen aikaa. The Age of Aquarius oli Hair-musikaalin vetävimpiä kappaleita..

 

Päiväntasauksina, maaliskuussa ja syykuussa päivä ja yö ovat kaikkialla maapallolla periaatteessa yhtä pitkiä, 12 tuntia. Ei tosin aivan. Valon taipumisen ja auringon yläreunan näkymisen vuoksi esim. Helsingissä päivä on puolisen tuntia yötä pidempi. Lähellä päiväntasaajaa ero on lyhyempi, ja pohjoisempana pidempi. 

 

Taivaanpallolla aurinko siirtyy  taivaan päivätasaajan – se on periaatteessa sama kuin Maan päiväntasaaja projisoituna taivaanpallolle -  yli eteläiseltä pohjoiselle pallonpuoliskolle. Pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa kevät ja eteläisellä syksy.  Etelänavalla alkaa pian kuusi kuukautta kestävä napayö, jolloin aurinko on koko päivän horisontin alapuolella.

Elämme karkausvuotta. Sen vuoksi kalenterissa  kevätpäiväntasaus siirtyy kalenterissa vuorokaudella edellisestä aiemmaksi.  Jos näin ei olisi, päivä olisi 21.3. 

Trooppinen vuosi, yksinkertaistettuna aika kevätpäiväntasauksesta seuraavaan on 365,2422 vuorokautta, likimäärin muuten 31,6 miljoonaa sekuntia. Sideerinen vuosi eli maan todellinen kiertoaika  Auringon ympäri on 365,2564 vuorokautta. Ero johtuu maan akselin hitaasta kiertymisestä, prekessiosta.

 

Papualla  

 

Aurinko ylittää taivaan päiväntasaajan kevätpäivän tasauksen hetkellä ja siirtyy eteläiseltä pohjoiselle taivaanpalon puoliskolle. Orionin vyö on muuten hyvin tarkalleen taivaan ekvaattorin alapuolella. Kevät- ja syyspäivän tasauksena aurinko on keskipäivällä suoraan zeniitissä. 
 

Tänään se on aivan ja absurdin tarkkaan ottaen on suoraan pään päällä päiväntasaajalla puolen päivän hetkellä pisteessä 133^o 24’45’’ itäistä pituutta. Paikka onTyynellä merellä noin 100 kilometriä pohjoiseen Uuden Guinean luoteisimmasta kolkasta, Doberain niemimaasta. Aluetta kutsutan muotonsa vuoksi myös Linnunpääniemimaaksi (hollanniksi Vogelkoop). Lähin kaupunki on Manokwari, alkuaan brittiläinen laivastoasema ja kauppapaikka. Siellä on nykyään n. 110.000 asukasta.

 

Niemimaalla on ja sitä ympäröivässä meressä on hyvin monipuolinen eliöstö, osa vain alueella tavattavia. Näitä haittaavat ylilaidunnus ja laittomat hakkuut.

 

Uusi Guinea on pinta-alaltaan 786.000 km2 ja Grönlannin jälkeen (n 2.170.000 km2) maailman toiseksi suurin saari.  Saaresta on käytetty myös nimityksiä Irian ja Papua. 

Se kuuluu  Melanesian saariryhmään. Nimen Uusi Guinea (Nova Guinea, Nuovea Guinea) antoi espanjalainen sotilas ja löytöretkeilijä Inigo Ortiz de Reyez v. 1545, koska saaren asukkaat muistuttivat ulkomuodoltaan länsiafrikkalaisen Guinean asukkaita. Guinea tarkoittaa berberikielillä mustien miesten maata.

Saari jakautuu kahden valtion alueeseen, jokseenkin keskeltä pohjois-eteläsuunnassa. Länsiosa – alkujaan Hollannin siirtomaa – kuuluu Indonesiaan, sekin entinen Hollannin siirtomaa. Itäosa kuuluu  Kansainyhteisöön  (Brittiläinen kansainyhteisö vv. 1926 – 1949) kuuluvaan  Papua-Uuteen Guineaan. Siihen kuuluu Uuden Guinean itäosan lisäksi mm. Bismarckin saaret. Maa on, kuten Indonesiakin, vaillinainen demokratia (flawed democracy). Sen muodollinen päämies on kuningas Kaarle (Charles) III. Maan lipussa on kuvattu Etelän risti ja paratiisilintu

 

Uuden Guinean erottaa Australiasta  kapeimmalta kohdaltaan vain 150 kilometriä leveä Torresin salmi. Salmi on saanut nimensä espanjalaisen merenkulkijan Luis  Vaz de Toresin mukaan. Hän purjehti  sen läpi 1606, tietämättä etelässä sijaitsevasta mantereesta. Tämän löysivät hollantilaiset samoihin aikoihin.

Uusi Guinea. Kuvassa juuri näkyy Australian pohjoisin kärki Cape Yorkin niemimaa

Salmi erottaa  lännessä Arafuran meren ja Korallimeren idässä, ei aivan salmen kapeimmalta kohdalta. Salmessa on 133 saarta, joista 38 asuttuja. Kaikki kuuluvat Australialle. Asukkaita  on noin 4.500 , suurin osa alkuperäisväestöä. Asutusta saarilla on ollut ainakin 2500 vuotta.

Joakimin ja Jaakkiman päivä.

20.3. on suomalaisessa kalenterissa Joakimin, Jaakkiman ja Kimin nimipäivä. Pyhä Joakim oli Neitsyt Marian isä.  Ruotsalaisessa Aku-Ankassa (Kalle Anka ) Roope Ankka on Joakimin von Anka ja Pelle Peloton (Gyro Gearloose) Joakim Johansson (Uppfinnar-Jocke)

 

Joakim Kusti Paasikivi s. (1960) on suomalaissyntyinen Ruotsin armeijan everstiluutnantti ja maanpuolustuskorkeakoulun opettaja. Hän on esiintynyt usein televisiossa Ukrainan sodan asiantuntijana. Presidentti  J.K. Paasikivi oli hänen isosisänsä isä. 

 

Ortodoksisessa kalenterissa päivä on P. Sabbaksen luostarin 20 pyhittäjämarttyyrin ja Karjalan pyhän, Pyhittäjä Jefrosin Sinozerilaisen muistopäivä. Nimipäivää viettävät Opri ja Sulo. (Joakimin päivä on 9.9.) Pyhän Sabbaksen luostari sijaitsi Pyhällä maalla. Beduiinijoukko hyökkäsi sinne 20. maaliskuuta vuonna 796 (797?) surmaten luostarin munkit. Pyhä Sabbas oli luostarin perustaja, muslimista kristityksi kääntynyt munkki, joka sen vuoksi oli mestattu runsasta kuukautta aiemmin.

 

Pyhä Jefrosin surmattiin puolalaisten hyökkäyksessä 1612. Hän oli  elänyt aluksi erakkona Sinozerin järven rannalla, noin 250 kilometriä Tihvinästä itäkaakkoon. Minulla on vuoden 2021 Ortodoksinen kalenteri, joten nimipäivät ovat saattaneet muuttua, koska uusi nimipäiväkalenteri on otettu tänä vuonna käyttöön.

20.3. 1924 syntyi ohjaaja ja näyttelijä Kauko Laurikainen (k. 1993).  Laurikainen toimi pitkään  Radioteatterissa ja esiintyi yhteensä 33 elokuvassa, erityisesti roiston osissa. Hän oli 70-luvulla seinänaapurini Oikokadulla.

20.3. syntyivät myös saksalainen runoilija ja filosofi Friedrich Hölderlin (1770 – 1843), Henrik Ibsen (1828 – 1906)  sekä amerikkalainen teknikko ja työntutkija, taylorismin – tieteellisen liikkeen ja  työnjohdon keksijä – Frederick Winslow Taylor. (1856 - 1915)

 

Tähtitaivaalla Merkurius

Venus, taivaan kirkkain planeetta nousee ja laskee päiväsaikaan, mutta se voi erottua taivaalta, jos etsi oikeasta paikasta. Näin olen joskus tehnytkin. Kerrotun mukaan Napoleonin katse osui Venukseen hänen lähtiessään Venäjän sotaretkelle, ja hän piti tätä hyvänä enteenä.

Jupiter laskee noin klo 23,15, joten sen voi nähdä illalla läntisellä taivaalla.

Merkurius, tuo jumalten lähetti ja yhtä oikukas kuin kuolemattomat jumalatkin, on itäisimmässä elongaatiossaan, kauimpana auringosta 25.3.. Sen voi nähdä parhaiten 15.3. -25.3.  läntisessä horisontissa noin tunnin auringonlaskun jälkeen, jos löytää hyvän paikan. Itse ole nähnyt Merkuriuksen kiikarilla, mutta en erottanut paljain silmin.

 

Kuun kasvava neljännes oli sunnuntaina 17.3, jota tänä vuonna vietetään maassamme myös Marian ilmestymispäivänä. Täysikuu on ensi maanantaina  25.3. Joten pääsiäispäivä on seuraavana sunnuntaina 31.3. Tämä on varhaisimpia pääsiäisen aikoja, jonka muistan.

 

Kuivapari 125 vuotta 

1898 yhden tulkinnan mukaan valmistettiin ensimmäinen teollinen kuivapari, sinkki-hiiliparisto, kuten olemme tottuneet nimittämään. Sanan paristo keksi Benjamin Franklin yhdistäessään useampia Leidenin pulloja yhteen ja kutsui yhdistelmää tykkipatterin mukaan patteriksi. (Battery). 

Leidenin pullo on lasipullo, jonka sisä- ja ulkopuolella on metallifolio. Se oli ensimmäinen kondensaattori ja sopii korkeille jännitteille. Niitä käytetään vielä sähköopin opetuksessa.

 

Kemiallisen parin virtalähteen kehitti v. 1800 italialainen kemisti ja fyysikko Alessando Volta (1745 – 1827). Hän laittoi päällekkäin sinkkiä ja kuparilevyjä, joiden väliin hän asetti suolaliuokseen tai rikkihappoon kostutettuja pahveja. 

Tämä oli ensimmäinen jatkuva virtalähde. Sitä kutsutaan Voltan pylvääksi joskus myös Voltan patsaaksi. Volta syntyi ja kuoli Comossa, Lombardiassa aivan pohjoisimmassa Italiassa, Como-järven rannalla.

Oxfordissa on vuodesta 1840 toiminut keskeytyksettä saman kemiallisien pariston käyttämä hyvin herkkä koje, kahden kellon välissä heiluva kevyt metallipallo. Pariston kemiallista rakennetta ei tunneta. Se on koottu todennäköisesti jo vuonna 1825. Arvion mukaan virtaa riittää vielä ainakin toiset 200 vuotta.

Rankalainen keksijä Georges Leclanché kehitti 1866 modernin kuivaparin edeltäjän, Leclanchén parin  (Pile Leclanché). Siinä anodina oli hiili ja katodina sinkki. Pari perustuu reaktioon sinkin ja mangaanidioksidin (ruskokiven) kanssa.  Tätä käytettiin virtalähteenä ovikelloissa sekä Belgian  lennätinlaitoksessa ja Hollannin rautateillä. Leclanchén pari oli ensimmäinen laajassa teollisessa mitassa valmistettu paristo.

 

1886 saksalainen lääkäri Carl Gassner patentoi tästä ensimmäisen kuivaparistomuodon.  Ja ne tulivat myöhemmin suosituiksi. Myös tanskaalinen Wilhelm Hellesen patentoi kuivapariston 1887. ja aloitti niiden valmistamisen. Minä muistan vielä Hellesens-paristot. Niitä myytiin vielä parisenkymmentä vuotta sitten Suomessa. 

 

Vuonna 1898 venäläis-amerikkalainen keksijä Conrad Hubert  patentoi nykyaikaisen D-mallisen kuivapariston ja samalla siihen sopivan taskulampun sekä aloitti niiden teollisen valmistuksen. Hänen yrityksensä on vielä olemassa.

Hubert (1856 – 1928) oli juutalainen  alkuperäiseltä nimeltään Akiba Horowitz. Juutalaisvainojen alkaessa Venäjällä hän muutti Yhdysvaltoihin 1891. 

 

Täysin kuiva kuivapari ei ole  Muistan hyvin kuinka sellainen saattoi tyhjetessään vuotaa ja samalla jopa pilata taskulampun.

Samoihin aikoihin, vuona 1899, siis samoin 125 vuotta sitten ruotsalainen keksijä Waldemar Jungner kehitti ensimmäisen nikkeli-kadmiumakun.  NiCd- akut olivat hyvin suosittuja 1900-luvun jälkipuolella, mutta nykyään niitä käytetään ympäristösyistä vain rajoitetusti.

  

Revontulien vuosi.

Nyt keväällä, kesällä ja tulevana syksynä odotetaan Auringon aktiivisuuden voimakasta kasvua. Näin tapahtuu kerran 11 vuodessa, jolloin on auringonpilkkujen maksiimi. Revontulia on hyvin miltei aina nähtävissä revontulivyöovaalilla magneettista napaa ympäröivällä jokseenkin pyöreällä renkaalla, Suomessa pohjoisessa Lapissa. Auringon aktiivisuusaikoina myös eteläisessä Suomessa ja ajoittain etelämpänäkin, kovina magneettisina myrskyinä jopa päiväntasaajalla, tosin erittäin harvoin. 

Birkelandin revontulisimulaatio

 Auringosta lähtee varattuja hiukkasia, aurinkotuuli. Maan magneettikenttä ohjaa ne magneettisten napojen ympärille (noin 20 astetta)  revontuliovaaliksi. Olen joskus teoreettisen fysiikan harjoitustehtävänä laskenut karkeasti, miten tämä tapahtuu.  Magneettinen pohjoisnapa on nyt noin 6-700 km pohjoisnavalta suuntaan 180 astetta. Eteläinen on leveydellä 65 astetta Australian suunnassa.

 

Revontulet syntyvä 100 – 300 kilometrin korkeudessa. Voimakkaiden massapurkausten aikoihin maahan saattaa syöksyä aivan ryöppy aurinkotuulta, ja silloin revontulia on nähtävissä myös Etelä-Suomessa, jopa aivan pään päällä eikä vain pohjoisessa horisontissa. Avaruussäätä ja revontuliennustetta voi katsoa Ilmatieteen laitoksen  sivuilta (Revontulet ja avaruussää)  ja Avaruussääkeskuksen (rwc.finland) nettisivuilta. Ryöppy tarkoittaa muistaakseni noin 400 hiukkasta kuutiosenttimetrissä. Kuutiosenttimetrissä ilmaa on jotakuinkin kolmekymmentä tuhatta triljoonaa molekyyliä. Muutama siis. 

 

Massapurkauksia voi  auringon koronassa olla runsaastikin, mutta todennäköisyys, että sellainen osuu juuri Maan kohdalle, on verraten pieni.

Birkeland

Norjalainen fyysikko Kristian Birkeland (1867 -1917) oli ensimmäinen tutkija. joka  esitti revontulien syntyvän Auringosta lähtevästä hiukkasvirrasta. Ensin ajatusta pidettiin mahdottomana. Aurinkotuuli havaittiin lopullisesti satelliiteilla vasta 1960-luvulla. Muistan, kuinka Apollo-lennolla heinäkuussa1969 Kuuhun jätettiin aurinkotuulimittari.

Birkeland perusti 1912 maailman ensimmäisen pysyvän revontuliobservatorion Altaan pohjoisimpaan Norjaan Halde-tunturille. Tunturille siitä syystä, että kalastajien ja poromiesten mukaan revontulet ulottuvat tunturien huipulle. (Tämä osoittautui perspektiiviharhaksi). Rakennus on vielä olemassa retkeilykohteena.

1928 observatorio siirrettiin Tromssan lähelle helpompipääsyiseen paikkaan. Norjan miehityksen aikana observatoriossa myös salaa kehitetiin vastarintaliikkeen ottamia mikrofilmejä.

Birkelandin mukaan on nimetty geomagneettisia voimaviivoja pitkin avaruudessa kulkevien varattujen hiukkasten virtaa, Birkelandin virta. Virran voimakkuus 100.000 ampeeria, ajoittain jopa miljoona ampeeria.

Norjan nuorimman professorin Birkelandin tutkimukset olivat hyvin laaja-alaisia. Hän jopa ensimmäisenä ehdotti atomienergian käyttöä. Yhdessä Sam Eyden kanssa Birkeland kehitti  prosessi typpihapon ja sen avulla lannoitteiden teolliseen valmistamiseen voimakkaan sähkövirran avulla. Hän oli Eyden ja ruotsalaisen Marcus Wallenbergin kanssa perustamassa 1905 Norsk Hydro -yhtiötä, joka nykyään on merkittävä alumiini tuottaja ja uusiutuvan energian kehittäjä. Yhtiön kuuluisin voimalaitos on ollut  Rjukanissa, noin 170 km Oslosta länteen. Norsk Hydron merkittävin omistaja on Norjan valtio, 44 % osuudella.

 

Birkeland kuoli Tokiossa kesäkuussa 1917 hieman epäselvissä olosuhteissa. Hän oli  vierailemassa Tokion yliopistossa ja ottanut hotellihuoneessaan yliannoksen Veronaalia. Oliko kyseessä onnettomuus vai itsemurha, on jäänyt epäselväksi. Birkeland kärsi paranoiasta.

Norsskenflamman oli Luulajassa ilmestynyt Vänsterpartietin sanomalehti. Nykyisin ilmestyy pienilevikkisenä viikkonumerona Tukholmassa nimellä Flamman

Keijusalama

 

Syksyllä T+A-lehdessä julkaistiin kaunis kuva keijusalamasta (sprite, arial spirit ) Pyreneiden yllä. Keijusalama on hyvin himmeä salamaa, joka voidaan havaita vain valokuvaamalla, mahdollisesti havaittu myös  paljain silmin 1886. Ensimmäisen valokuvan ottivat Minnesotan yliopiston tutkijat 1989. Keijusalamat ulottuvat 40 – 90 kilometrin korkeuteen, kirkkain osa noin 65 – 75 kilometrin korkeudessa. On myös muita keijusalaman tyyppejä kuin tässä kuvattu

 

Hieman muistutti minua Osmo Pekosen kirjasta  Solmut.  Villi solmu- joka suppenee Cantorin joukkoon. (Cantorin joukko tai epäjatkumo yksikkövälin osajoukko, jonka n. Lebesquen mitta on 0 ja joka kuitenkin on ylinumeroituva.)

  

 

Jeremias Cottonin ilmasto-ongelma.

 

Saatavien perimistä käsittelevässä tutkielmassaan ”Ennakkomaksuna nikkeliä” Jeremias A. Cotton pohtii seuraavaa ilmasto-ongelmaa. Katsellessaan räntäsateista New Yorkia hän aprikoi:  ”Mistä johtuu, että mantereiden itälaidalla on aina kylmempi ilmasto kuin länsilaidalla.”

New York,  Madrid ja San Francisco  ovat likimain samalla, 40:nnellä leveyspiirillä. Kaliforniassa ja Espanjassa lämmintä, New Yorkissa talvella kylmää.   Syksyn Tiede-lehti käsitteli kysymystä yhdellä sivulla: Mitä tapahtuisi jos maapallo pyörisikin toisin päin.

 

Aurinko nousisi lännestä. Coriolis-voiman vaikutuksesta merivirrat ja tuulet kulkisivat aivan toisin. Sahara olisi vehmas mutta Etelä-Amerikka  ja Intia kuivia autiomaita. Golf-virta ei lämmittäisi Eurooppaa.

 

Tunnettua poliittista iskulausetta muuntaen: ”On Maalaisliiton, Golf-virran ja maan pyörimissuunnan ansiota, että näillä leveysasteilla voidaan harjoittaa maanviljelystä.”

+++   +++++ +++ 

 

 

Karttakuvat: The Times Atlas of the World. Kuvat: Wikipedia  ja muut lähteet.