lauantai 2. huhtikuuta 2011

Klubi 6.4. klo 17.00: FT Klaus Karttunen: Intia toiseuden perikuvana eurooppalaisessa traditiossa

Idäntutkija Klaus Karttunen on tällä hetkelä Etelä-Aasian tutkimuksen ja indoeuropeistiikan professori Helsingin yliopistossa. Karttusen erityisenä tutkimusalana ja harrastuksen kohteena on ollut Intian ja Kreikan kulttuurien varhaiset yhteydet sekä yleisemmin eurooppalaisen Aasian tutkimuksen historia. Vuonna 1992 Karttunen julkaisi tätä tutkimushistoriaa käsittelevän perusteoksen Itää etsimässä. Karttunen on myös kääntänyt lukuisia intialaisen kirjallisuuden klassikoita kuten v. 2003 valikoiman hymnejä Rigvedasta.


Karttunen vasemmalla Yrjö Kallisen kirjahyllylllä 70-luvun alun anarkistiklubilla Unioninkadun kellarissa. muistikuva JO.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Klubilla keskiviikkona 23.3. klo 17.00: Viestintäjohtaja Jyrki Iivonen: FILOSOFIKIRJAILIJA AYN RAND JA AMERIKKALAISUUDEN PERUSTEET



My philosophy, in essence, is the concept of man as a heroic being, with his own happiness as the moral purpose of his life, with productive achievement as his noblest activity, and reason as his only absolute.

—Ayn Rand

Puolustusministeriön viestintäjohtaja Jyrki Iivonen on yhtenä harvoista suomalaisista perehtynyt Pietarissa 1905 syntyneen ja sieltä 1926 Yhdysvaltoihin emigroituneen kirjailijafilosofi Ayn Randin tuotantoon. Yhdysvalloissa Randin tuotanto, erityisesti hänen aateromaaninsa ATLAS SHRUGGED sekä THE FOUNTAINHEAD, on saavuttanut lähes vastaavan aseman kuin meillä Väinö Linnan tuotanto oman maansa peruseetoksen heijastajina.

Kirjallisen tuotantonsa ohella Rand on saavuttanut mainetta myös filosofina ja omanlaatuisensa maailmankatsomuksen - Objektivismin - luojana. Randin ajattelua voidaan ymmärtää myös omanlaisena eksistentialismi-muunnoksena. Rand on todennut, että hän antoi ajattelulleen Objektivismi-nimen, koska olemassaoloa olemuksen sijaan ensisijaisena pitävä filosofinen lähestymistapa oli hänen aikanaan jo kiteytynyt Eksistentialismiksi.





Jyrki Iivonen:
AYN RANDIN ELÄMÄ JA AJATTELU

Maailmankirjallisuuden käsitteeseeen sisältyy ajatus siitä, että yksittäisten kirjailijoiden teokset ylittävät kansainvälisiä rajoja ja leviävät maasta toiseen. Yleensä tällaiset teokset ulottavat
vaikutuksensa myös meille Suomeen. Joskus maailmankirjallisuuden helmeksi katsottu teos tai kirjailija ei kuitenkaan saa suomenkielistä asua. Tällöin on yleensä kyse siitä, että asianomainen teos tai kirjailija on vain kriitikoiden ja pienen asianharrastajien piirin suosiossa, mutta ei saavuta suuren yleisön vastakaikua. Joskus harvoin käy niin, että myös suuren yleisön suosioon päässyt teos tai kirjailija ei pääse lainkaan suomalaisten lukijoiden ulottuville. Yksi tällainen tapaus esitellään seuraavassa.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Järistysten varjossa - politiikan vahtiviikot



Varmaa on ainoastaan tietämättömyys ja sattuma

-A.Kare Klubilla 9.3.

Tänään Japanin rannikon edustalle iskenyt ankara maanjäristys ja sen perässä hurjannäköinen tsunami tempaa maailman huomion uuteen kohteeseen. Lisätietojen vyöryessä tuhon mittakaava on valtava. Useissa Japanin ydinvoimaloissa on ongelmia. Fukushiman voimalan ydin on sulamassa. Ydinvoimalassa tapahtui juuri voimakas räjähdys...

Samaan aikaan Pohjois-Afrikka kuohuu ja pakottaa maailmanpolitiikkaa vaivalloisesti uuteen asentoon. Uudet selitykset pitkistä veljeilyistä nyt kaatuvien diktaattorien kanssa tuodaan julki.

Kaiken keskellä täälläpäin paine politiikan pannuhuoneissa nousee. Vaaleissa politiikan taide hakee jälleen uusiakin tekijöitä. Hommat on hoidettava vaikka luonnon voimien edessä olemmekin sattumien armoilla. Klubin kautta kulkeneista ehdolla taitavat olla ainakin Pekka Haavisto, Nasima Razmyar sekä Erkki Tuomioja. Haavistohan on yksi harvoista Afrikan nykytilan ja alueen toimijoiden tuntijoista. Afgaanitaustainen Nasima Razmyar voisi muun esimerkillisen toimintansa ohessa avata kysymystä Islamin reformaatiosta. Erkki Tuomioja puolestaan näytti, että suomalainenkin voi seisoa suorana ja itsenäisenä suurimman vallan ulkopoliittisen johdon edessä. Tämähän ei kaikille näytä kelpaavan. Kuka nyt oikeastaan on Isänmaan asialla? Isänmaan? Entä luonnonvoimien..


Poltiikan vahtiviikkoja hyödyntää jokatapauksessa Klubin yhteistyökumppani Kriittinen korkeakoulu järjestämällä Demos ry.n kanssa Helsingin yliopistolla luentosarjan

Huomisen politiikka - suomalaiset ajatuspajat ja yhteiskunnan suuret haasteet.

Kaikki tilaisudet ovat manantisin kello 18-20 Porthanian salissa PIII.

14.3. Ajatuspajat ja yhteiskunnallisen muutoksen teoria: Aleksi Neuvonen, Demos ry. Miten suomalaiset työllistyvät tulevaisuudessa. Karina Jutila. e2

21.3. Miten suomalaiset työllistyvät osa 2. Green New Deal? Marja Jallinoja, VISIO. Kommentti Ruurik Holm, Vasemmistofoorumi.

28.3. Monikulttuurinen Suomi. Puheenvuoro 1. Ilkka Vuorikuitu, Kalevi Sorsa -säätiö. 2. puheenvuoro Mikko Autio, Visio

4.4. Terveydenhuolto tulevaisuudessa. Elisa Lipponen, K.Sorsa -säätiö

11.4. Päätösluento. Globalisaatio ajatuspajojen haasteena. Osmo Kuusi, VATT

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Klubilla keskiviikkona 9.3. lo 17.00: Taiteilija Antero Kare: PITKÄ AIKA - TAITEILIJA HISTORIOITSIJANA


Taiteilija Antero Kare (s.1946) nousi esiin 70-luvulla yhtenä taiteilijaryhmä Elonkorjaajien kantavana voimana ja taitavana piirtäjänä. Kare on tullut tunnetuksi myös maalarina, veistäjänä sekä erityisesti suomalaisen biotaiteen pioneerina - mikrobeja ja bakteereja hyödyntävien elävien teosten tekijänä. Oman taiteellisen työnsä ohella Kare on toiminut vuosikymmeniä taiteen opettajana niin kotimaassa kuin ulkomailla lukuisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kare oli perustamassa Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitosta ja toimi sen rehtorina 90-luvun alkuvuosina. Hän oli myös perustamassa Visuaalisten alojen kulttuurikeskusta New Yorkiin ja on toiminut sen hallituksen puheenjohtajana.

Antero Kare on tunnettu muinais- ja kalliomaalaustaiteen tutkija ja on muun kirjallisen tuotantonsa ohella toimittanut vuonna 2000 aihetta käsittelevän perusteoksen Myanndash - Rock Art in the Ancient Arctic.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Jan Simberg: Hugo Simberg - Maailmalla matkaaja, Tuonelan tutkaaja.

Didrichsenin taidemuseossa on nyt nähtävissä hieno Hugo Simbergin taidetta esittelevä näyttely. Näyttely on avoinna elokuun 28. päivään saakka. Hugo Simberg vietti lähes kaikki kesänsä Viipurinlahden luoteisrannalla sijaitsevassa Niemenlautan sukukartanossa ja loi siellä suuren osan hienoimmista töistään. Tästä näyttelyn nimi Hugo Simberg ja Niemenlautta. Teemme 18.5. poikkeusklubin Simberg-näyttelyyn. Taidemuseo löytyy Helsingin Kuusisaaresta osoitteesta Kuusilahdenkuja 1.

Näyttelyn avajaisissa helmikuun alkupuolella Hugon pojanpoika Jan Simberg piti oheisen puheen ja antoi ystävällisesti luvan julkaista teksti täällä.


Kuolema.

Siirtyminen olotilasta toiseen. Pelottava mörkö, aina läsna elomme jokaisena päivänä. Näin kuoleman tavallisesti käsitämme.

Mutta eräällä miehellä oli aivan oma näkemyksensä asiasta. Hän katsoi kuolemaa kasvoihin ja hymyili sille.

Hugo Simberg näki päivänvalon Haminassa juhannuspäivänä 1873. Hän syntyi kaksosena everstin suurperheeseen, jossa isä Niclaksen ensimmäisestä avioliitosta oli syntynyt 9 lasta, joista vain muutama oli elossa Hugon syntyessä.

Isän toisesta avioliitossa hänelle syntyi 8 sisarusta, jotka kaikki elivät melko pitkään. Vanhin sisar Mathilda nai Emil Andersinin vuonna 1891, ja tätä kautta Niemenlautan kartano Viipurin kupeessa tuli Hugolle hyvin tutuksi. Niemenlautassa hän vietti lähes kaikki kesänsä, ja vuonna 1908 sinne rakennettin Hugolle oma ateljeerakennus.

Mutta palatkaamme Haminaan, jossa Hugo kävi suomenkielistä kansakoulua. Kielikysymyksen Hugo oli ratkaissut erikoisella tavalla - hän kirjoitti ruotsiksi, mutta puhui suomea. 8-vuotiaana oli edessä muutto Viipuriin.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Klubilla keskiviikkona 23.2. klo 17.00 Aki Huhtinen: Silmä aseena . fenomenologinen pohdinta taistelun historiaan



Klubilla 23.2. esiintyvä Aki Huhtinen (s. 1966) on everstiluutnantti
ja filosofian tohtori sekä johtamisen professori Maanpuolustuskorkeakoulussa. Huhtinen toimii myös käytännöllisen filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa ja informaatiotieteiden
dosenttina Lapin yliopistossa. Huhtinen on julkaissut useita kirjoja filosofiasta, strategisesta johtamisesta ja sodankäynnin uusista muodoista. Huhtinen on väitellyt Tampereen yliopistossa eksistenssifilosofiaa ja -psykologiaa käsittelevällä työllään Sielun
parantamisesta sielun hoitamiseen (1996). Huhtinen on myös usein liitetty Tampereen elinvoimaiseen fenomenologiseen filosofipiiriin.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Klubilla keskiviikkona 26.1. klo 17.00 TkT Tapani Launis: TILA, AIKA JA VIRTUAALISUUS



TAPANI LAUNIS

Tila, aika ja virtuaalisuus


Arkkitehtuurin uusia tulkintoja


















Virtuaalisuus tieteenfilosofisena ja -historiallisena käsitteenä


Virtuaalisuus-käsitteen ympärille on kehittynyt kiinnostavan kokonaisvaltainen, syvällinen ja laaja-alainen, kaikkia elämän ja ympäristön ilmiöitä koskeva tarkastelutapa.

Vaikka käsite on nykyisessä muodossaan esitetty ajatuskonseptiona lähinnä postmodernistisen ajattelun yhteydessä, sen juuret voidaan katsoa ulottuvan länsimaisen kulttuurin alkulähteille asti pitkänä kulttuurisena jatkumona alkuperäiskansojen ajattelusta antiikin filosofien - erityisesti Aristoteleen - välittämänä keskiajan, renessansin, barokin ja valistuksen kautta nykyaikaan asti päätyen modernistisen ajan ilmiöiden kriittiseen postmoderniin uudelleentulkintaan ja uuden teknologian vaikutusten arviointiin nyky-yhteiskunnassa.

lauantai 15. tammikuuta 2011

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Talvipäivänseisaus!



Markku af Heurlin

TÄNÄÄN 22.12. ON TALVIPÄIVÄN SEISAUS:

Tänä vuonna talvipäivän seisaus on tai oikeastaan oli kello 1:38. Silloin aurinko on matalimmillaan pohjoisella ja korkeimmillaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Helsingissä aurinko nousee 9:24 ja laskee 15:13, Oulussa 10.29 ja 14.04. Rovaniemellä, napapiirillä periaatteessa aurinko ei nouse koko päivänä. Keskipäivällä aurinko on vain vajaan seitsemän asteen, noin kahden ojennetun kämmenenmitan päässä horisontista.

Tämä lyhin päivä, Helsingissä vajaat kuusi tuntia, kestää asiallisesti siinä viikon. Talvipäivänseisauksesta päivä alkaa pidetä; pimein aika on voitettu.

Sana Joulu tulee germaanisesta talvipäivänseisauksen juhlasta jul, jonka nimitys on mahdollisesti peräisin sanasta hjul, pyörä. Roomassa talvipäivän seisauksen juhla, 25. decembriusta oli dies Sol invictus, voittamattoman Auringon päivä. Ja siihenhän päivään sopi sitten sijoittaa Kristuksen syntymäjuhla, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto 300-luvun lopulla.

Vielä maaliskuuhun 1753 Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin juliaanista kalenteria eli vanhaa lukua. Se oli likimäärin 10 päivää todellisesta kalenterista jäljessä, ja siksi Pyhän Lucian päivä sijoittui itse asiassa talvipäivän seisauksen tietämille. Ja kun lumipeitekin tuli maahan yleensä Lucian päivän tietämillä, se oli hyvä aika pitää valon juhla.

Tapa alkoi Länsi-Göötanmaalla, maan vauraimmassa osassa joskus 1746-luvulla perhejuhlana, ja sitten vähitellen levisi, tämän vuosisadan alussa Suomeen Porvoon Högvallan ruotsinkielisen emäntäkoulun kautta. Ja vähitellen on levinnyt, ensin ruotsinkielisiin piireihin ja sitten lähes koko maahan, ainakin Etelä-Suomeen. Lucian-vaalissa äänestämällä pääsee tukemaan kansanterveystyötä.

Keskustelupalsoilla Lucia-juhlaa joskus arvostellaan kärkevästi. Enpä itse näe mitään pahaa siinä, että nätti pikkuporvaristyttö saa kerran elämässään olla talven kuningatar.

Suomalaisessa kalenterissa 13.12. on Seijan nimipäivä. Nimi tulee sanasta sees. Se sopii hyvin suomennokseksi Luciasta eli valoisasta. Nimi tulee latinan sanasta lux, valo

Auringonpylväs kuvassa näkyi Keravalla Lucian-päivänä 2004 aamulla. Ilmassa oli jäähilettä, ja näytti kuin enkeliparvi olisi lentänyt sen ohi. Minulla oli silloin Keravalla työmaa, ja nyt jo edesmennyt rakennusmestari Erkki Karumaa ryntäsi ulkoa taukotilaan, jossa olimme kahvilla: ”Kaverit. Tulkaa tsiigaamaan komeaa auringonnousua!”

Vuonna 1974, siis 36 vuotta sitten opiskelin syyslukukauden Grenoblen yliopistossa. Joulun vietin hiihtoretkellä siinä tunnin bussimatkan päässä kaupungista sijaitsevalla Vercoursin luonnonsuojelualueella. Aika jännittävää: Latu kulki jyrkänteen läheltä. Katselin korkealta jyrkänteeltä alas. Ylhäällä oli talvi ja lumen peittämät kuuset. Alhaalla syksy ja ruska.

Tapaninpäivänä palasin kaupunkiin, ja oli aivan kesäistä. Niin ja normaali työpäivä.

Vuoristohotellissa jouluillallisella seuranani oli muuan norjatar. Hän kertoi sen vuoden Nobel-juhlista. Fysiikan nobelisti oli amerikkalainen, joka oli opiskellut aikoinaan Ruotsissa. Kiitospuheessaan hän kertoi, miten syksyn myötä kaikki oli tullut pimeämmäksi ja pimeämmäksi. Sitten hän jatkoi ruotsiksi: ”Ja eräänä aamuna seisoi valkopukuinen kynttiläkruunulla koristautunut neito hänen huoneessaan”.

Tämä oli hänen tuleva puolisonsa.

Pääkuva: Markku af Heurlin. Pienempi kuva: Iris Olavinen, 22.12.2010.

____________________________________


Jouluaatto Otavassa.

Kuva: Tuula Heima-Tirkkonen


sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Klubilla keskiviikkona 15.12. klo 17.00. Ulkoasiainneuvos Hannu Halinen: SUOMEN ARKTINEN STRATEGIA


Keskiviikkona 15.12. syyskauden viimeisellä Klubilla maamme arktinen suurlähettiläs, ulkoasiainneuvos Hannu Halinen alustaa Suomen arktisesta strategiasta.


Ilmastonmuutoksen vauhdittama Pohjoisen jäämeren kiihtynyt sulaminen muuttaa pohjoisnavan ympäristön strategista asemaa ja merkitystä. Sulaminen avaa ovat kamppailulle alueen huomattavista luonnonvaroista ja uusien houkuttelevien meriteiden hallinasta.

Kesällä 2009 Suomen arktiseksi suurlähettilääksi nimitetty ulkoasiainneuvos Halinen on tehnyt pitkän uran diplomaattina ja oli viimeisellä ulkomaankomennuksellaan suurlähettiläänä Kairossa, Egyptissä. Halinen on hyvin perehtynyt myös lähi-idän kysymyksiin ja hän toimi vuosina 1995-99 YK:n ihmisoikeusraportoijana palestiinalaisalueilla. 2002-2005 hän toimi Itämerineuvoston siihteeristön päällikkönä Tukholmassa. Työ liittyi oleellisesti Paavo Lipposen aloitteesta EU:n tehtäviin liitettyyn Pohjoiseen ulottuvuuteen. Ulottuvuuden tehtäväkentässä etusijalla ovat EU:n ja Venäjän erityissuhteet. Alunperin Lipponen esitti myös arktisten alueiden kysymysten liittämistä Pohjoiseen ulottuvuuten, mutta ajatus ei vielä tuolloin mennyt läpi. Vuoden 2007 jälkeen arktisten alueiden kysymykset nousivat aivan uudella tavalla myös 1996 perustetun Arktisen neuvoston asialistalle, kun Pohjoisen jäämeren nopeasti etenevä sulaminen kävi ilmeiseksi. Arktisessa neuvostossa jäseninä ovat jäämeren rannikkovaltioiden eli Venäjän, Yhdysvaltain, Tanskan, Norjan ja Kanadan lisäksi edustettuina myös Ruotsi, Islanti sekä Suomi. Ulkoasiainneuvos Halisen näkemyksen mukaan eräänlaisena varhaisena lähtölaukauksena arktisten alueiden erityiskysymysten nousuun kansainvälisen politiikan asialistalle voidaan pitää Mihail Gorbatšovin 1987 Murmanskissa pitämää puhetta. Tuolloin Gorbatšov puhui Venäjän arktisten alueiden ongelmista ja alueen globaalista merkityksestä.


Tervetuloa.

torstai 2. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivän juhla 6.12. klo 13.00-15.30 - Autonomiasta Euroopan unioniin.



Kriittinen Korkeakoulu ja Klubi yhdessä OK-opintokeskuksen kanssa järjestää juhlat!


Maanantai 6.12.2010 klo 13-15.30
Kansallissali, Aleksanterinkatu 44, 00100 Helsinki

Malja isänmaalle
Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala

Jean Sibeliuksen ja Ilmari Hannikaisen lauluja:

mezzosopraano Essi Luttinen
pianisti Minna Pöllänen

Jean Sibelius: Demanten på marssnön, sanat J.J. Wecksell
Säf, säf, susa, sanat G.Fröging

Ilmari Hannikainen: Rauha, sanat Eino Leino

Juhlapuhe
Aidon Suomi-brändin aineksia - mitä annettavaa Suomella on Euroopassa?
emeritusprofessori Reijo Wilenius

Kirjailijan puheenvuoro
Totuus, kauneus ja vapaus
Janne Kortteinen

Chopin: Nocturne e-molli, Op.post.72. No.1
pianisti Minna Pöllänen

Viisi kuvaa Suomesta
kansanedustaja Pekka Haavisto

tarjoilua

Mustalaismusiikkia
viulisti Miritza Lundberg

Tilaisuuden juontaa Isa Merikallio

Tervetuloa
Vapaa pääsy

- Et sä nyt jo tajua
- Kukahan tässä nyt ei varsinaisesti tajua
Piirros: Juha Olavinen

Pääsiäissaaren viimeinen palmu

Olen usein kysynyt itseltäni: "mitä viimeistä palmupuuta kaatanut pääsiäissaarelainen sanoi?" Sanoiko hän nykyajan metsurin tapaan: "työpaikkoja, ei puita!"? Vai: "teknologia ratkaisee ongelmamme, ei pelkoa, löydämme puulle korvaavan materiaalin"? Vai: "ei ole todisteita siitä, ettei jossakin muualla saarellamme olisi vielä palmuja. Tarvitsemme lisää tutkimusta. Ehdottamanne puunkaatorajoitus on ennenaikainen ja perustuu pelonlietsomiseen"?

- Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä? Terra Cognita 2005