Klubi ke 30.1. 2013 klo 17.00: Matti Hyryläinen: KAPITALISMI VAI VAPAUS

Matti Hyryläinen, s. 1942, on koulutukseltaan koneinsinööri. Valmistumisensa jälkeen Hyryläinen oli pitkään töissä patenttivirastossa. Hyryläisen mukaan siellä oli hyvä rauha mietiskellä yleisiä asioita jotka hän sitten kokosi kirjaksi  Uusi yhteiskuntajärjestelmä.  Kirja ei tuolloin kelvannut kustantajille ja niin Hyryläinen kustansi sen itse vuonna 1987. Hyryläisen teos, alaotsikkonaan Teoria luontoa säästävästä yhteiskunnasta, odottaa yhä arvoistaan käsittelyä. Klubialustuksessaan Hyryläinen sivuaa teoksensa  ideoita.

"Insinöörinä minulle ymmärtäminen on paljolti käsittämistä, sen toteuttamista mitä voi käsillä tehdä. Niinpä olen talousfilosofoinnin ohella harrastanut kaikenlaisten asioiden suunnittelua ja rakentamista, kamerasta omakotitaloihin ja saviuuneista koottaviin kajakkeihin. Se on kivaa ja välttämätön vastapaino varsin ideaalille ja mihinkään johtamattomalle, ainakaan vielä pitkään aikaan, filosofoinnille."

...

Matti Hyryläinen:  Johdanto aiheeseen

Kapitalismi vai Vapaus

Vapaus on vaikea käsite, jonka sisällöstä ja merkityksestä on suunnilleen yhtä monta mielipidettä kuin on esittäjiäkin. Yleisesti kuitenkin puhutaan positiivisesta ja negatiivisesta vapaudesta. Positiivinen vapaus on vapautta johonkin kun negatiivinen vapaus on vapautta jostakin.

Tämä jaottelu on sillä tavalla merkityksellinen, että nykyinen poliittinen kenttä jakautuu tavallaan sen mukaan. Vasemmistossa korostetaan positiivisia vapauksia. Jotta kaikilla olisi sama vapaus menestykseen, jokaiselle on annettava yhteiskunnan toimesta tietty elämisen taso, koulutus, terveydenhoito ja perustoimeentulo. Oikeistossa korostetaan negatiivista vapautta ja nimenomaan yhteiskunnan määräysvallasta. Jokaisella pitää olla vapaus etsiä omaa onneaan ilman että valtiovalta häntä siitä estää, kunhan kukaan ei toimillaan rajoita muiden vastaavaa vapautta.

Kummatkin ovat vapaudella perusteltuja tavoitteita, mutta kumpaa näkökulmaa olisi loogisempaa noudattaa eli kummalle periaatteelle pitäisi yhteiset säännöt laatia? Mikä on vapain tapa ratkaista tämä keskeinen kysymys?

Tähän ei ole itsestään selvää vastausta. Täysin vapaassa maailmassa, kun kaikilla on periaatteessa samat lähtökohdat eikä kukaan periaatteessa rajoita muiden vapautta, kysymys ratkaistaan valtapolitiikalla. Kun jokaisella on sama vapaus keksiä yhteisiä tavoitteita, lahjoa, uhata, sopia, liittoutua, kiristää, valehdella ja sotia, vahvimmat ja ovelimmat voittavat. Tämä perimmäinen vahvimman vapaus on aina olemassa. Se mahdollistaa hitlerit ja stalinit, jotka saattavat nousta tuntemattomuudesta yksinvaltaan kymmenien miljoonien käskyttäjiksi ja tappajiksi.

Valtaan päässeiden ensimmäinen huoli ei kuitenkaan koske filosofisia kysymyksiä eikä kaikkien yhteistä etua vaan sitä, miten he parhaiten säilyttäisivät valtansa. Niinpä he laativat yhteiset säännöt sen käytännön vahvistamiseksi, jolla he ovat valtaan päässeet. Kuitenkin sillä erolla, että heillä on vapaus suoda itselleen valtaan kuuluvia etuoikeuksia ja kiistää vastustajien oikeuden vastatoimiin. Tällä tavoin vapaa kilpailu johtaa epävapaaseen yhteiskuntaan, jossa vahvimmat alistavat heikommat. Se tapahtuu riippumatta siitä, minkä vapauden puolesta voittajat ovat alun perin taistelemaan lähteneet.

Näin syntyneen ongelman ratkaisemiseen jako positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen ei tarjoa teoreettistakaan apua. Vapaus on nähtävä yhteiskunnan rakenteellisena ominaisuutena. Määräävänä tekijänä on valta, joka on vapautta säätää yhteisiä sääntöjä, jotka kaventavat muiden vapauksia. Vapaus on vallan kääntöpuoli.

Millä periaatteella yhteisistä säännöistä on sitten päätettävä, jotta päättäjillä olisi mahdollisimman vähän valtaa laatia sääntöjä, jotka rajaavat muiden toimintavapauksia? Vastaus on: demokraattisella periaatteella. Yhteiskunnallinen vapaus on tasa-arvoista ja vapaata valintaa alhaalta päin. Vapaus on määräysvallan rajoittamista sen kohteiden valinnan vapaudella. Valta on valtaa säätää lakeja ja vapaus on vapautta valita lakien tekijöiden ja siten myös lakien välillä, jolloin sekä lakien tarjonta että niiden käyttöönotto muodostuu näin muodostuvan kiertokulun seurauksena. Jokaisen ääni on yhtä arvokas sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että päättäjien ja päätösten valintaa suoritettaessa. Siksi sananvapaus ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ovat demokratian ydinominaisuudet.

Edellä kuvattu valta on myös taloudellisen vallan perusta, sillä poliittinen valta säätää taloudenkin pelisäännöt ja omistajuus on poliittisesti säädelty ominaisuus. Vastaavasti edellä kuvattu vapaus on myös taloudellisen vapauden perusta. Taloudellinenkin vapaus on tasa-arvoista ja vapaata valintaa alhaalta päin.

Yksinvaltaista poliittista hallintaa vastaa taloudessa yksinvaltainen omistajuus. Tälle perustuvaa talousjärjestelmää sanotaan tässä kapitalismiksi. Sille on ominaista omaisuuden yksityinen hallinta sekä käytön suhteen että kaupankäynnin suhteen. Siihen kuuluu omistajan vapaus tehdä kaikenlaisia omaisuutensa käyttöä, vuokrausta ja myyntiä koskevia sopimuksia sekä vapaus salata omaisuutensa ja kaupankäyntinsä, paitsi poliittisen vallan erikseen määritellyissä kohteissa ja erikseen määritellyiltä kohteilta.

Edellä mainitut omistajuuden yksinvaltaan eli kapitalismiin perustuvat vapaudet, laeilla vahvistettuina oikeudet, ovat samanlaisia vallan kohteiden vapautta rajoittavia ja valtaa ja vaurautta keskittäviä tekijöitä kuin poliittisenkin yksinvallan oikeudet ja vapaus on samanlaista alhaalta vapaata valintaa kuin politiikassakin. Sananvapautta vastaa taloudessa omaisuuksia ja kauppoja koskeva sananvapaus. Toisin sanoen, vapaassa taloudessa poliittinen valta ei lakisääteisesti suojele näitä koskevia salaisuuksia. Yksilöiden vapauteen perustuvassa taloudessa jokainen saa pitää omat tietonsa salaisina, mutta yhteiset, toisia sitovat salassapitosopimukset ovat laittomia. Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vastaa vapaassa taloudessa yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus. Toisin sanoen, jokaisella on oltava yhtäläinen oikeus ostaa haluamiaan tuotteita kaikilta tuotteita myyntiin tarjoavilta. Myyjän on tarjottava tuotteitaan kaikille ja samoin ehdoin, mikä yhtäläinen kohtelu koskee paitsi hintoja myös tuotteita koskevia muita tietoja. Näiden ehtojen lisäksi vapaassa taloudessa poliittinen valta ei myönnä mitään erityisiä hallintaoikeuksia tuottajille ja omistajille. Siten esimerkiksi patentteihin ja tekijänoikeuksiin liittyviä taloudellisia yksinoikeuksia sen enempää kuin osakeyhtiöihin liittyvää rajoitettua omistajanvastuuta ei vapaassa taloudessa ole. Tällaista vapaaseen valintaan perustuvaa taloutta voidaan kutsua myös aidoksi markkinataloudeksi erotukseksi kapitalistisesta markkinataloudesta.

Ehkä vielä on syytä tarkentaa asiaa siltä kohdin, että myös kapitalismin väitetään toteuttavan vapaata markkinataloutta – sillähän sitä nimenomaan mainostetaan. Väite perustuu siihen, että kaupantekoa, joka tapahtuu molemmin puolin vapaaehtoisesti, pidetään sillä perusteella vapaana. Tässä ei ole kuitenkaan otettu huomioon sitä painostussuhdetta, joka tuotteen omistajalla on periaatteessa ja usein käytännössäkin sen haluajaan nähden. Omistajan vallassa on päättää myykö hän tuotettaan lainkaan ja jos myy niin mihin hintaan. Ostajalla ei ole valtaa vaatia itselleen mitään tuotetta johonkin määräämäänsä hintaan. Tästä syystä myyjä on lähtökohtaisesti ylhäällä painostusasemassa ja ostajat alhaalla heikompina.

Työn myyminen on kuitenkin poikkeus, sillä siinä myydään itseä eikä määrättyä tuotetta. Lisäksi työn tarjoajien ollessa köyhiä työn ostajalla on ylivertainen painostusase, nälkä. Nälän uhkaamana ihminen suostuu vapaaehtoisesti sopimukseen, jolla hän saa palkaksi yhden kanan työpanosta vastaan, joka tuottaa työn ostajalle kymmenen kanaa. Kun kaikki työnantajat noudattavat samaa liikeideaa, köyhyydestä pääseminen on erittäin hidasta. Vasemmiston vastaus ongelmaan on ollut työläisten organisoituminen poliittiseksi voimaksi, joka säätelee työpaikkojen omistusrakenteita ja rajoittaa työnantajien vapauksia. Näin korvataan vain yksi valtarakenne toisella. Eikä tämä poista talouden keskeistä ongelmaa, globaalia kilpailupainetta, joka painaa kuluttajien ja työläisten tuloja alas ja sijoittajien ja johtajien tuloja ylös. Sosialismi on vain kansallinen ratkaisu ja sen mahdollisuudet ovat sitä pienemmät mitä globaalimpaa talous on.

Vapaa markkinatalous on sen sijaan globaalisti antisosialistinen, niin poliittista kuin taloudellistakin valtaa purkava ratkaisu. Sen historiallinen paikka asettuu siihen, kun tavalliset kansalaiset ympäri maailman havahtuvat kestämättömiksi kasvaviin tuloeroihin ja jatkuvan kasvun vaatimuksiin. Ja kun he ymmärtävät, ettei taloudellinen vapaus ole kapitalismin sen enempää kuin sosialisminkaan suunnalla vaan demokratian idean soveltamisessa talouden sääntöihin.

Heikki Vuorila: LAURI RAUHALAA TAPAAMASSA

Tutustuin 1990-luvun alussa Lauri Rauhalaan (s. 1914) Reijo Wileniuksen järjestämissä tutkijatapaamisissa Snellman-korkeakoulussa. Vuonna 1992 Rauhala julkaisi kirjan Henkinen ihmisessä. Saman vuoden lopussa olin Porthaniassa kuuntelemassa hänen luentoaan kirjan aiheesta. Rauhalan ajatukset kiinnostivat ja lähdin tutkimaan hänen kirjallista tuotantoaan.

Keväällä 1994 haastattelin häntä ja tein jutun Suomi-lehteen aiheesta Mitä on henkinen?. Saman vuoden syksyllä tapasin hänet toistamiseen ja pohdimme hänen kehittämäänsä holistista ihmiskäsitystä, jonka ulottuvuudet ovat tajunnallisuus, kehollisuus ja elämäntilanteisuus (situationaalisuus).

Itselläni oli juuri siihen aikaan meneillään ”Rauhala-kausi”. Joulukuussa 1994 Tampereella pidettiin Fenomenologia Suomessa –seminaari jossa myös Rauhala esiintyi.  Sain luvan nauhoittaa Rauhalan esitelmän.  On ehkä maininnan arvoista että nauhalla Rauhalan esitystä kommentoivat mm. filosofi Sven Krohn (1903-99) sekä psykiatri Martti Siirala (1922-2008).

Minulla oli aikomus tehdä Lauri Rauhalan holistisesta ihmiskäsityksestä pro gradu –lopputyö Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian laitokselle. Tarjosin aihetta eri seminaareissa, mutta tarjoustani ei hyväksytty. Rauhalan eksistentiaalinen fenomenologia ei ollut suomalaisessa filosofiassa siihen aikaan muodissa. Loppujen lopuksi tein maisterin työn Ludwig Wittgensteinin holistisesta kielikäsityksestä.

…

Nyt lähes 20 vuoden tauon jälkeen kiinnostukseni Rauhalan ajatteluun ja kirjalliseen tuotantoon on noussut uudelleen pintaan ja halusin tavata hänet. Sain sovittua tapaamisen 2013 loppiaisen jälkeiselle maanantaille. Hän on muuttanut vaimonsa Esterin (1918-) kanssa Merikadulta Töölössä sijaitsevaan palvelutaloon. Kysyin Rauhalalta haastattelua, koska olen tekemässä hänestä laajempaa artikkelisarjaa. Hän vastasi minulle, ”Keskustelemaan voit tulla, mutta haastatteluja en enää anna”. Sovimme tunnin mittaisesta tapaamisesta. Keskustelumme kesti lähes kaksi tuntia.

Lauri Rauhala on tuonut mukanaan eläkeasuntoonsa tärkeimmät kirjansa.  Osan kotikirjastostaan hän antoi muuton yhteydessä pois niitä tarvitseville. Esimerkiksi Carl Gustav Jungin teokset Rauhala lahjoitti jungilaisen opintopiirin käyttöön. Osa kirjoista vietiin varastoon. Tästä huolimatta hänellä on edelleen suurehko kirjasto- ja työhuone Töölön kodissaan. Varovaisesti hän sanoo jo julkaisseensa ”kaiken”. Tosin Rauhala miettii viime vuosina eri lehdissä olevien artikkeleiden julkaisemista yhdeksi kirjalliseksi niteeksi. Tähän hän on valmis kirjoittamaan johdantotekstin.

Arkiaskareiden lisäksi Rauhala käy pari kertaa viikossa palvelutalon johdetussa kuntojumpassa. Myös monet kaupassakäynnit 98-vuotias hoitaa itse. Joulun alla hoidettavana olivat silmälasien korjaaminen lähioptikolla. Keskusteluni Lauri Rauhalan kanssa päättyi samaan ystävälliseen tapaan kuin 20 vuotta sitten. Keskusteluun kahvikupin ääressä liittyi myös vaimo Esteri.

Heikki Vuorila

FM, Kaarina

Klubilla ke 16.1.2013 klo 17.00. FL Markku Graae: TAITOFILOSOFIA

Klubin kevätkauden aloittaa FL Markku Graae Taitofilosofiallaan. Graae luonnehtii teemaansa lausekkeella
Osaava osaa oppia, taitava on taitava oppimaan ja mestari on mestari oppimisessa.

Alustaja on ollut mukana klubitoiminnassa alusta pitäen ja oli mukana myös muinaisina aikoina 1970-luvun alkupuolella Unioninkadun klubilla. Käsityöläisfilosofiaa ja luovuutta tutkinut ja opettanut Graae on sivunnut illan aihetta aiemmin syyskuussa 2009 puheenvuorollaan Maailma yksilön silmin  http://filosofiklubi.blogspot.fi/2009/09/fl-markku-graae-maailma-yksilon-silmin.html 


Tervetuloa Uuteen Vuoteen

Jatkopäätös Ateneumin sumuisessa kahvilassa

Klubilaisten huomioon. Talvipäivänseisaus pe 21.12.2012 klo 13:12.

Käpylä 21.12.2012,  n. klo 13:12

URSAn korkea-arvoisten ja luotettavien selvitysten mukaan talvipäivänseisaus on perjantaina 21.12. klo 13:12. Aurinko on täältäpäin katsottuna alimmillaan Jousimiehen tähdistössä 23 astetta taivaanpallon ekvaattorin eteläpuolella. Aurinko nousee Helsingin kieppeillä keskipäivällä n. 7 asteen korkeuteen. Lapissa on pitkään melkein pimeää.

Kyläasiamies Kuisma ja voimisteluohjaaja
 af Heurlin muinaistunnelmissa 5.12.

Talven taivaallisen juhlapäivän koittaessa ja saadessa asianmukaisen kohtelun juhlapäivien seremoniallisten tekstien laatija Markku af Heurlin punnitsee ja pohdiskelee matemaattisia kysymyksiä joulunajan vapaahetkien ratoksi ja riemuksi ja laatii samalla aina tarpeellisen voimisteluohjelman myös aivoille!

   * * * *

TAHVONPÄIVÄN POSTILLA
 
Matemaattisia tehtäviä - aivojumppaa joulunajan ratoksi

Markku af Heurlin

Matematiikan ylioppilastehtävät ovat minulle mukavaa aivojumppaa. Niiden laskemien on yhtä hyödyllistä tai hyödytöntä ajankulua kuin ratkoa sudokuja, selvittää ristisanatehtäviä tai käydä punttisalilla. Eiköhän kaikenlainen harjoitus tee aina ihmiselle hyvää?

Ylioppilaskoe on kisällinnäyte. Ja ylioppilaskokelaan suoritusta arvostellaan kuten kisällinnäytettä.

Lukija joko on osoittanut hallitsevansa nämä taidot – enemmän tai vähemmän kattavasti - tai häneltä ei koskaan ole niitä edellytetty. Joten erinäiset muodot voi unohtaa ja keskittyä oleelliseen eli tehtävän jujuun.

Teen myös tehtävät ilman laskinta vain käyttäen kynää, paperia, tarvittaessa, viivainta ja harppia, jos sellainen löytyy (hyödyllien kapistus muuten). Ja taidoilla, jotka ovat päässä tai tiedoilla joita joskus muistaa vähän kuulleensa. Laskimella nopeuttaa laskemista, mutta on hyvä pitää yllä tiettyä päässälaskutaitoa. Jos ei muuten, niin sellainen antaa hieman taitoa hahmottaa lukuja tässä vuoden
jytkyhitissä, yleiseurooppalaisessa juhlalaulussa

 ”Hei rullaati, rullaati, miljardit rullaa.”

Klubi 5.12. klo 17.00. Juha Kuisma: Varhaiskeskiaikaisen muukalaislegioonan jälkiä Pirkanmaalla.

Lempääläinen paikannimikirja -teoksessaan TTK, kyläasiamies ja klubintekijä Juha Kuisma on selvitellyt kotiseutunsa paikannimien avaamaa muinaishistoriaa. Kuisma on verrannut paikannimien pohdintaa salapoliisityöhön, jossa alueen historia avautuu kerros kerrokselta yhä värikkäämpänä. Historiallisen Pirkanmaan osana Lempäälästä on löytynyt paljon saksalaiseen alkuperään viittavia nimiä, jotka ovat johtaneet Kuisman 600-800 -luvuilla alueelle saapuneen germaanisen muukalaislegioonan jäljille. 

Varhaiskeskiainen Eurooppa

Kuisman nykyhommia kyläasiamiehenä: http://www.youtube.com/watch?v=x3XRI_NAr38  

...
Tässä Kuisma selittää vähän lisää:

Paikannimien todistus historiasta

Paikannimikirjan kirjoittaminen kotikunnastani Lempäälästä herätti jälleen kerran pohdiskelemaan, miksi nimistön kautta avautuva kuva historiasta eroaa melko tavalla virallisesta historiankirjoituksesta.

Yksi selittämistä kaipaava havainto on Pirkanmaan ydinalueen (Pirkkalan, Lempäälän, Vesilahden, ja Sääksmäen) vanhimpien talojen ja kylien selkeä germaaninen nimistö. Millä tavalla se olisi selitettävissä? On kuin joskus kansainvaellusajalla tänne silloiseen Hämeeseen olisi muuttanut kokonainen muukalaislegioona Itämeren etelärannalta ja germaaniselta kielialueelta.

Yksi mahdollinen selitys olisi, että kyse olisi Saksan pikkuruhtinaskunnissa palkkasotureina palvelleista, jotka jostain syystä olisivat vaeltaneet kauimmaisten eli hämäläisten palkkasoturien opastamalle seudulle. Syitä voi vain päätellä. Ehkä he joutuivat lähtemään ruttoa pakoon? Varsinkin, jos joukon germaanit olisivat kuulleet kotiväkiensä kuolleen ruttoon? Vai olisiko kysymys siitä, että joku vaeltava kansa – kuten vaikkapa gootit – murskasi edetessään  valloittamansa ruhtinaskunnat ja henkiin jäävä joukko joutui poistumaan mahdollisimman kauas? Tai ehkä kysymys oli uskonnosta: halusta pitäytyä johonkin vanhempaan uskontoon?

He olisivat siis tuoneet tullessaan germaanisia instituutioita kuten käräjälaitoksen, rajamerkeillä merkityn maanomistuksen ja eurooppalaiset kauppatavat.

Koska Pirkanmaalla edelleen puhutaan suomea, on väestön äitien kieleksi tullut suomi. Eli väestöjatkuvuus tulee naisten kautta. No hyvä, mutta mitä tapahtui kantaväestön miehille?  Vai voisivatko germaaninimet ollakin alkuperältään sotamiesnimiä, eli otettuja nimiä. Että lempääläisestä Mielenpidosta tulikin palkkasoturipestinsä aikana Hartwig eli Hartikka ? ja Tenhiästä tuli Vihti eli loitsuja tietävä ?

Toinen pulma mietittäväksi. Miten selittää seuraavat sukunimet: Ussa, Sitari, Ansami, Kirjakka, Kopo/Kuopio, Kiiliäinen, Jara, Tärrä ja Näsärö? Ovatko kyseessä ortodoksiset Uscha, Sidor, Onesimas, Kyriakos, Prokopios, Vergilius, Jaromir, Terenti, Nesai ? Kuuluuko vanhan Lempäälään  Kellokivi siihen pientä ortodoksista pyhättöä tai munkinkammiota merkitsevään sanueeseen, jonka muotoja ovat Kelja, Keljo, Kella, Kello pitkin muuta Suomea?

Onko itäisen ja läntisen valtapiirin raja joskus ollut Lempäälässä?  Hämeen hopea-aarteiden perusteella tiedetään, että vuonna 1042 on täällä sodittu suuri sota, jossa itään päin liittoutunut ortodoksinen Häme hävisi länteen liittoutuneille satakuntalaisille. Samana vuonna ylisessä Hämeessä oli maanjäristys, jossa syntyivät mm. Hauhon Vihavuoden ja Virtain-Ähtärin Inhan kosket. Onko ristiretkiajasta alkava sisämaan historiankirjoitus pelkkää katolista propagandaa?

Entäs kolmas nimipulma. Vesilahti, Vesijärvi ja Vesikoski ovat epäloogisia paikannimiä. Miten niin vetinen lahti ? Herää epäilys, että sanojen alkuosa  merkitseekin jotain muuta kuin vettä. Lisätään tähän yhteyteen Mikkelin Visulahti ja Virtain Visuvesi. Sekä Vepsä –nimet, joita tavataan jopa Kotkan, Turun ja Oulun edustalla.  Voisiko vesi, visu, vepsä olla kansallisuutta eri vepsäläisyyttä tarkoittava nimi ? Puhuvathan venäläiset kronikat suomensukuisesta ves- ja visu –kansasta, joka oli osa itäisen kauppatien järjestelmää, oikeastaan Silkkitien haarautuma pohjoiseen!

Jassoo

Sellaiset nimet kuin Narva, Juva, Vääksy, Vaskio jne ovat varmuudella vepsää tai ainakin sen sukuiseksi tunnistettavia. Ne ovat vesistönimiä ja sellaisenaan todella tuhansia vuosia vanhoja. Veikkaanpa, että kun näitä nimiä erikseen vepsän semantiikalla etsisi, tällaisia nimiä löytyisi joka pitäjästä. Ja erityisen paljon Kangasalta.

........................................

Vielä muutama jälkikuva

Veikkokin löi kortit lopulta pöytään

Samaan aikaan köökissä

Klubi ke 28.11. klo 17.00: Matti Apunen: MIES JOKA NÄKI NÄKYMÄTTÖMÄN KÄDEN

Klubilla on 28.11. vuorossa EVAn johtaja Matti Apunen, joka alustaa A. Chydeniuksen keskeisistä  ideoista sekä  ajattelusta. Apunen itse luonnehtii Chydeniusta seuraavasti:

Anders Chydeniuksen (1729-1803) pitäisi olla talouspolitiikan suomalainen supertähti. Chydenius oli talousliberalismin pioneeri, joka ymmärsi markkinatalouden mekanismin ennen Adam Smithiä. Chydenius puolusti kiivaasti demokratiaa, elinkeinovapautta, uskonnonvapautta ja vapaata sanaa, kaikki edelleen puolustamisen arvoisia kohteita.

Chydenius hyökkäsi teksteillään päin merkantilismia, protektionismia ja etuoikeusyhteiskuntaa. Hän oli vapausradikaali, jonka ideat ovat edelleen ällistyttävän kurantteja.

Ajankohta muistaa Chydeniusta on muutenkin hyvin otollinen. Chydeniuksen kirjoitukset ja ajattelu on toimitettu kootuiksi teoksiksi, jotka ilmestyvät 4. joulukuuta.

Sotkamossa 1729 syntynyt Anders Chydenius oli huomattava valistusajattelija, elinkeino- ja ilmaisuvapauden puolustaja sekä taloudellisen liberalismin pioneeri. Kuuluisimmassa teoksessaan Den Nationnale Winsten (1765) Chydenius tarkasteli taloudellista liberalismia tavalla, joka ennakoi hieman myöhemmin ilmestynyttä Adam Smithin klassikkoteosta The Wealth of Nations (1776).

Chydeniuksen monipuolinen ja aikaansaapa elämäntyö osui osittain Ruotsi-Suomessa 1719 – 1772 vallinneeseen vapauden eli säätyvallan aikaaan. Vuoden 1719 valtiopäivät lopettivat kuninkaan yksinvallan  ja siirsivät huomattavat valtaoikeudet säätyvaltiopäiville sekä toimeenpanovaltaa käyttävälle valtaneuvostolle. Säätyvaltiopäivät jakaantuivat puolueenomaisiin muodostelmiin, Hattuihin ja Myssyihin. Valtiopäiväedustajana ja muutoksia konservatiiviseen elämänmenoon kannattaneen Myssy-koalition jäsenenä Chydenius ajoi voimakkaasti uudistuksia. Chydeniuksen saavutuksiin on luettava mm. purjehdusoikeuksien saaminen Pohjanmaan rannikkokaupungeille sekä maailman ensimmäisen painovapauslain läpivienti v.1766.  Ennen kuin uusi painovapauslaki oli astunut voimaan joutui Chydeniuksen uunituore teos Rikets Hjelp, Genom en Naturlig Finance-System (1766) sensuurin kynsiin. Kun Chydenius meinasi joka tapauksessa julkaista teoksen syntyi Myssypuolueen johdossa suurta levottomuutta jonka seurauksena Chydeniuksen valtiopäiväedustajuus peruttiin omien toimesta.

Kustaa III:n noustua valtaistuimelle 1771 oli Myssyjen ja Hattujen keskinäinen torailu heikentänyt säätyvaltiopäivien päätöksentekokykyä niin paljon, että Kustaaa III saattoi 1772 tehdä vallankaappauksen päättäen näin vapauden ajan.  Chydenius jatkoi sinnikästä valistustyötään muuttuneissakin oloissa. 

....

Matti Apusen esitys Chydeniuksesta synnytti runsaasti keskustelua. Paikalla oli muitakin hyvin Chydeniukseen perehtyneitä, mm Kimmo Sarje, joka julkaisi vuonna 1985 kirjan Anders Chydeniuksen liberaali ajattelu ja sen lähteitä. Chydeniuksen perintöä kantoi istunnossa mukanaan myös yksi aito Chydenius, nimittäin Kaj!

Keskustelussa heittäydyttiin ajoittain myös aforistiseksi. Tuija Vihavainen  kommentoi eräässä mutkassa näin:  Tietoa mitä todella haluat, sitä et saa. Mitä saat, sitä et tarvitse. Mitä tarvitset, sitä et halua. Sam Inkinen puolestaan totesi vieraalla kielellä: Where is the Life we have lost in living? Where is the wisdom we have lost in knowledge? Where is the knowledge we have lost in information?

Odotamme täydellisempää versiota tapahtuneesta myöhemmin Matilta.

Harvinainen trio istunnossa - Kaj Chydenius, Esko Seppänen ja Kimmo Sarje funtsaavat, mitä Matti oikeastaan halusi sanoa. 

 

 

Klubi ke 21.11. klo 17.00: FM, Ph.D. Tapio Kanninen: Ilmastonmuutos globaalin sivilisaatiomme uhkana: ilmastonmuutospeli uutena ratkaisumallina

Nykyisin New Yorkissa tutkijana työskenetelevä Tapio Kanninen on tulevaisuuden tutkija sekä Suomen Rooman klubin jäsen.  Vuonna 1968 perustettu Rooman klubi julkaisi käänteentekevän Kasvun rajat (Limits to Growth) teoksensa vuonna 1972.  Vaikka tietoisuus  Kasvun rajat –teoksen esiinnostamista ongelmista on huimasti kasvanut jatkuu kasvu entiseen malliin  ja ympäristöongelmat kärjistyvät. Monen yksittäisen ongelman keskeltä hallitsevaksi kysymykseksi on noussut ilmastonmuutos ja ihmiskunnan mahdollisuudet sen hillitsemiseksi. Alustuksessaan Tapio Kanninen valaisee ilmastonmuutosproblematiikkaa ja kysyy, voisiko ongelman ratkaisuun hakea uuden näkökulman kehittämällä  pelimuotoisen sovelluksen, jonka kautta itse kukin voisi sekä ymmärtää tilanteen asettaman haasteen että hakea siihen soveliaita ratkaisumalleja, uusia siirtoja.  

Tapio Kanninen toimii The City University of New Yorkissa vanhempana tutkijana sekä kestävän globaalin hallinnon –projektin varajohtajana. Tätä ennen, vuosina 1998-2005, Kanninen johti  mm. YK:n poliittisen osaston suunnitteluyksikköä sekä Kofi Annanin huippukokous-sihteeristön paikallisten organisaatioiden osastoa.

Ennen YK-uraansa Kanninen työskenteli kotimaassa Tilastokeskuksessa sekä Suomen Akatemiassa.

Ensi vuonna Kanniselta ilmestyy klubialustukseen liittyvä teos  Crisis of Global Sustainability (Routledge 2013)



Wed. 21.11.2012 at 5 p.m. Ph.D. Tapio Kanninen:
Civilization under threat from climate change: a civilization game as a solution?

Our awareness of the many crucial enviromental risks that our current lifestyle provides has grown significantly during the past few decades.  At the latest since the publication The Limits to Growth by the Club of Rome in 1972 it has been impossible for an intelligent human to deny the drastic consequences that our over consumption has on enviroment . In spite of all this we seem to be unable to put our knowledge into action.  
In his lecture Tapio Kanninen will propose a new viewpoint to face the situation and especially the current threat from climete change in a form of a game.
Kanninen  is Senior Fellow and Co-Director of the Project on Sustainable Global Governance at the Ralph Bunche Institute for International Studies at the Graduate Center of The City University of New York. He was Chief of the Policy Planning Unit in the UN Department of Political Affairs (1998-2005) and Head of the Secretariat of Kofi Annan’s five Summits with Regional Organizations.
 Previous to an extensive international career, Kanninen worked at Statistics Finland, a state statistics agency, and the Finnish Academy of Science and Letters. Kanninen holds an M.A. in economics from the University of Helsinki and a Ph.D. in political science from the Graduate Center of The City University of New York.

In 2004, Kanninen was invited to join the prominent Club of Rome. His latest book, Crisis of Global Sustainability, will be published in 2013 by Routledge.
 

Tohtori Kanninen luonnosteli  aluksi joiden perustavien indikaattorien avulla yleiskuvaa tilanteesta  ilmastonmuutoksen keskellä elävän tutkijan näkökulmasta.

Kannisen esityksen pohjana oli hänen tuleva teoksensa Crisis of Global Sustainability (Routledge, 2013)

Pitkän uran YK:ssa tehneenä Kannisella oli kovin realistinen kuva niistä mahdollisuuksista tai edes pienistä edistysaskeleista  joita esimerkiksi YK:n järjestämät Rion kokoukset 1992 ja uudelleen tänä vuonna järjestetty (Rio+20) voivat maallemme antaa. 1992 Rio de Janeirossa määriteltiuin kestävä kehitys, hyväksyttiin Rion julistus sekä Agenda 21 toimintaohjelma. 2012 tavattiin taas Riossa. Saatettiin todeta että pienimutoisia hyviäkin uutisia löytyy, mutta kokonaisuutena kaikki ympäristömme keskeiset elementit – maa, vesi, biodiversiteetti, meret ja ilmakehä – jatkavat rapistumistaan. Pahoittelut siitä. Maailman mahtavat sentään näyttäytyivät ja lausuivat muutaman rohkaisevan sanan kestävästä kehityksestä. Sitten palasivat taas kotiin ja homma jatkui kuten ennenkin, business as usual 

Klubi ke 31.10. klo 17.00. Taiteilija, professori Silja Rantanen: Taiteilijan näkökulma taidehistorian uuteen tutkimukseen

Taiteilija Silja Rantanen (s.-55) opiskeli 1970-luvulla sekä arkkitehtuuria TKK:ssa että taiteen tekemistä Taideakatemiassa mikä antaa alustavia avaimia hänen taidekäsityksensä ymmärtämiseen. Rantanen debytoi taiteilijana 1971 ja vuodesta 1977 hän on osallistunut myös lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Taiteilijan työnsä rinnalla Rantanen on toiminut taiteen opettajana, mm Taideteollisessa 1983-86 ja professorina Kungliga Konsthögskolanissa Tukholmassa 1994-95. Vuonna 2009 Rantanen nimitettiin Kuvataideakatemian maalaustaiteen professoriksi.

 

Silja Rantanen: You Have to Have a Paris, 1996

Rantanen on pohtinut paljon muodon ja sommittelun osuutta käsitteellisessä nykytaiteessa ja valmistelee aiheeseen liittyen väitöskirjaa Kuvataideakatemiassa. Rantanen toteaa: Kimmokkeeni ryhtyä kirjoittamaan tästä aiheesta on ollut näkökulmakeskeinen ja monitieteinen uusi taidehistorian kirjoitus, joka ei ole teoslähtöistä vaan tarkastelee taidetta isommissa yhteyksissä. Tämä paradigma on vallinnut taiteen tutkimusta jo nelisenkymmentä vuotta. Epäilen, tekeekö se aina oikeutta taiteelle – ei ainakaan yksittäisille teoksille ja taiteilijoille.

Klubialustuksessaan Silja Rantanen tarkastelee tätä nykytaiteen tutkimustraditiota taiteilijan näkökulmasta.

Klubi ke 17.10. klo 17.00. Tapani Kaakkuriniemi: VENÄJÄ - osa itää, länttä vai molempia?

Äskettäin edesmennyt suuri fennomaani Aatos Erkko totesi Valituille Paloille v. 2005 antamassaan harvinaislaatuisessa haastettulussa  mm. seuraavaa:

Venäjällä on monia asioita, joita ei länsiajattelussa pidetä hyväksyttävinä tai miellyttävinä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että Venäjä menee eteenpäin koko ajan ja että sillä on valtavat mahdollisuudet verrattuna Kiinaan. Monelle tulee vielä kylmä suihku Kiinan suhteen. Venäjä on osa Eurooppaa, Kiina ei ole. Se meidän täytyy muistaa.

Keskiviikkona 17.10. vieraaksemme saapuu Tapani Kaakkuriniemi Aleksanteri-instituutista. Kysymys on siis Venäjästä. 

 
 
1800-luvun ajattelijat tiesivät, mihin Venäjä kuuluu. Tosin kukin tiesi sen omalla tavallaan. Slavofiili Nikolai Berdjajev kiteytti käsityksensä:
 
Venäjä on kaikkein valtionvastaisin, kaikkein anarkistisin maa maailmassa. Ja Venäjän kansa on kaikkein epäpoliittisin kansakunta, joka on koskaan pystynyt panemaan maansa järjestykseen. Kaikki tosi venäläiset, kansalliset kirjailijamme, ajattelijamme ja kirjallisuusmiehet ovat olleet anti-etatisteja, eräänlaisia anarkisteja.
 
Kuinka anarkistinen Venäjä nykyään on? Kumpaa Venäjä on, autoritaarinen vai totalitaarinen valtio? Kuinka erilainen se on? Kuinka erilaisia me olemme katsoessamme Venäjää? Mihin Venäjää voi verrata? Filosofisten pohdintojen lomaan vilautamme Pussy Riotia ja huostaanottoja.
 
Alustajana on Tapani Kaakkuriniemi, joka Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkönä yrittää saada nuorison ymmärtämään Venäjää, mutta ajattelemaan samalla itse. Hämärässä menneisyydessä Kaakkuriniemi oli Jyväskylässä mukana sivistysyliopistoliikkeessä (jonka ideat valuivat paljolti hukkaan) ja toimittamassa filosofista kulttuurilehteä Genesistä. Joutoaikanaan hän on akateeminen ay-aktivisti.
Tervetuloa Venäjä-istuntoon!

 

 Kuvat: Otto Olavinen