Antti Hautamäki: Mitä tulisi tietää tekoälystä?

Kirja-arvio teoksesta

Timo Siukonen - Pekka Neittaanmäki: Mitä tulisi tietää tekoälystä (Docendo 2019).

Tekoäly on aikamme kuuminta teknologiaa, joka lupaa paljon mutta myös pelottaa. Suurella yleisöllä sen paremmin kuin suurella osalla päätöksentekijöistä ei ole kuitenkaan kovin selvää kuvaa tekoälystä. Tämän takia jokainen yritys selventää tekoälyn luonnetta on tervetullut. Kirja on 340 sivuinen järkäle, johon tarttuminen vaatii rohkeutta. Kirja on kuitenkin selkeästi toimittajamaisella otteella kirjoitettu (kirjan teksti on Siukosen käsialaa). Lopussa on Neittaanmäen ja Martti Lehdon kirjoittamat asiantuntija-artikkelit sekä erinomainen tietonurkka peruskäsitteistä. Suosittelen sen lukemista heti Johdannon jälkeen. Silloin lukijalla on hallussaan peruskäsitteet, joita teksti viljelee koko ajan määrittelemättä niitä kovin tarkkaan.

Uusin julkaisu alalta on toimittaja Timo Siukosen ja professori Pekka Neittaanmäen kirja

Kirja kattaa laaja-alaisesti lähes koko tekoälyn kentän alkaen tekniikasta ja historiasta päätyen tekoälyn tulevaisuuteen. Teknologian esittelyn lisäksi kirjassa on runsaasti esimerkkejä sovelluksista, lähes kaikilta elämän aloilta (autonomista autoista, lääketieteestä, palveluista, roboteista, sodankäynnistä, ihmisten valvonnasta jne.). Omissa luvuissaan käsitellään julkista valtaa ja etiikka, robotiikkaa, kaupallista toimintaa, kulttuuria ja tekoälyä ja sen opetusta Suomessa. Toinen luku Tekoälyn olemus on kirjan laajin luku. Siinä itse asiassa käsitellään lyhyesti kaikki kirjan teemat. 

Kirjoittajat allekirjoittavat TEM:n julkaisussa Suomen tekoälyaika (2017) esitetyn määritelmän: ”Tekoälyn avulla koneet, laitteet, ohjelmat, järjestelmät ja palvelut voivat toimia tehtävän ja tilanteen mukaisesti järkevällä tavalla”. Tämän maltillisen määritelmän taustalla on sanasta ”tekoäly” nouseva mielikuva tietokoneen älykkäästä toiminnasta. Tekoäly selviää tehtävistä, joiden katsomme edellyttävän ihmisen kaltaista älykkyyttä. Tästä on hyvänä esimerkkinä luonnollisen kielen käsittely, esimerkiksi reaaliaikainen kielen kääntäminen, joka on edelleen vaikeaa tietokoneille. Konenäön kehittämisessä, hahmontunnistuksessa ja kuvantunnistuksessa on edetty hyvin ja nämä ovat suosittuja tutkimus- ja sovelluskohteita.

Koneoppiminen on yksi kiinnostavimmista kehityskohteista. Massadata (big data), valtavat tietoaineistot ja niiden käsittelytekniikat ovat avanneet uusia mahdollisuuksia käyttää dataa koneiden opettamisessa. Ohjatussa oppimisessa tietokone oppii jäsentämään dataa itsenäisesti valitun esimerkkidatan avulla. Ohjaamattomassa oppimisessa kone oppii datasta itse hahmoja (rakenteita) ja toimii niiden mukaan. Koneoppiminen voidaan toteuttaa syväoppimisen menetelmällä, jossa neuroniverkko sisältää useita piilokerroksia, joilla kullakin on oma tehtävänsä.

Kirjassa pohditaan myös singulariteettihypoteesia, jonka mukaan jokin ajan (20-30 vuoden) kuluttua syntyy supertekoälyä, joka ylittää ihmisen älykkyyden. Tällöin tekoäly voisi periaatteessa alistaa ihmisen ja ottaa vallan itselleen. Tämä hypoteesi on hyvä esimerkki tekoälyyn liittyvistä eettisistä ongelmista. Kirjassa oleva Lehdon artikkeli Onko tekoäly turvallinen? on hyvä johdatus tekoälyyn liittyvistä haasteista ja riskeistä. Itse asiassa kirjassa palataan hyödyllisyyden/riskien dilemmaan uudestaan ja uudestaan. Tekoälyyn positiivisesti suhtautuvat tutkijat ja liikemiehet (Zuckerberg ym.) korostavat tekoälyn hyötyjä esimerkiksi terveydenhuollon ja liikenneturvallisuuden parantamiselle ja korostavat yhteisten sääntöjen ja eettisten koodien luomisen tarvetta. Toiset taas varoittavat tekoälyn vaaroista ja pelkäävät singulariteettihypoteesin pitävän paikkansa (mm. fyysikko Stephen Hawking). Tätä debattia tullaan käymään jatkuvasti ja siihen kirja on hyvä johdatus.

Kirjassa ei ole sinänsä täysin uusia asioita, ainakaan niille, jotka ovat seuranneet tekoälyyn liittyvää julkista keskustelua. Kirjan merkittävimpiä anteja ja samalla rasitteita on lukuisten tutkijoiden ja kehittäjien nimien loputon kavalkadi. Joistakin mainitaan vain nimi ja yksi lause, joistakin taas kerrotaan useassa paikassa ja laveasti. Ilahduttavaa sekä lukijalle että Suomelle on maininta useista suomalaisista tai suomalaistaustaisista tutkijoista, jotka ovat tuoneet panoksensa tekoälyn kehitykseen, kuten P. Haikonen, S. Hedetniemi, T. Honkela, T. Kohonen, E. Oja, M. Pietikäinen ja L. Torvalds.  Itseäni puhutteli matematiikan merkittävä rooli tekoälyn kehityksessä. Tekoäly on paljon enemmän matematiikkaa kuin tietojenkäsittelyoppia.

En tiedä kuinka nopeasti kirja on laadittu, mutta joka tapauksessa sitä vaivaa hajanaisuus. Kaikissa luvuissa on aina jotain muiden lukujen teemoja ja asiat tulevat jotenkin epäjärjestyksessä. Tekoälyn sovelluksia mainitaan tai esitellään lukuisia mutta siellä täällä, eri yhteyksissä. Pelkään että tämän kirjan perusteella lukijan on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa tekoälystä. Mitä esimerkiksi hyödyttää tieto, että Peter Rojas (s. 1975) on perustanut Engadget-blogisivuston, jolle tekoäly ohjelmisto Shelley on kirjoittanut kauhukertomuksia (ketä kiinnostaa?). Joka tapauksessa kirjaan on koottu huomattava määrä faktoja, nimiä, asioita ja tapahtumia, joita olisi vaikea itse hakea. Uskon että itselleni kirja toimii hakuteoksena kuka on kukin tekoälyn piirissä. Jäämme vielä odottamaan kompaktia ja helppolukuista yleisesitystä tekoälystä. 

Antti Hautamäki

- Arvion tekijä FT Antti Hautamäki on ollut tekoälykysymyksissä pitkään ajan hermolla ja oli ratkaisevasti mukana myös Yuval Noah Hararin radikaalien näkemysten esiinnostajana sekä filosofiklubilla että syyskuussa 2016 Sofia-seminaarissamme "Ihmisen lyhyt historia". Viime vuonna Hautamäki julkaisi filosofisen teoksen Näkökulmarelativismi - tiedon suhteellisuuden ongelma. Antin teoksen voi ladata osoitteesta https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/59782# 

- Lisää kirja-arvioita tulossa kohtapuoleen blogiimme.

Markku af Heurlin: Kesäpäivän seisauksen postilla armon vuonna 2019

Markku af Heurlin: KESÄPÄIVÄN SEISAUS PERJANTAINA 21.6. KELLO 18.54

Fagervikin Ruukkikirkosta

KESÄPÄIVÄN SEISAUS PERJANTAINA 21.6. KELLO 18.54

JUHANNUSPÄIVÄ PAULAN NIMIPÄIVÄ

Vielä viime vuosisadan alussa 20.6. oli Florentinin nimipäivä. Nykyään se on Innon päivä. Suomenruotsalaisessa kalenterissa päivä Ingan ja ortodoksisessa kalenterissa Torstin päivä. Ruotsalaisessa kalenterissa vuorostaan Lindan päivä.

Tänään 20.6. tätä tekstiä laadittaessa on kulunut 120 vuotta ranskalaisen vastarintajohtaja Jean Moulinin syntymästä. Hän kuoli Gestapon vankina Ranskassa 1943.

Kesäpäivän seisaus on tänä vuonna Suomessa 21.6. kello 18.54. Universaaliaikaa eli käytännössä Greenwichin keskiaikaa se on kello 15.54. Kesäpäivän seisauksena aurinko zeniitissä eli suoraan pään yläpuolella pohjoisella eli Kravun kääntöpiirillä. Kesäpäivän tasauksena Aurinko siirtyy Eläinradalla Kaksosten merkistä Kravun merkkiin. Tähtitaivaalla aurinko on Härän ja Kaksosten merkin välivaiheilla. Täysikuu oli maanantaina, Urhon päivänä 17.6. kello 11.31. Siis sekä maanantain että tiistain välisenä yönä kuu näkyi aivan täytenä. Helsingin horisontin mukaan täysikuu laski 22.42, ja aurinko vasta 22.48. Eli täysikuu ja aurinko olivat yhtä aikaa näkyvissä. näin oli myös helmikuussa, kuunpimennyksen aikaa

Muinaisessa Papylooniassa oli erittäin suuri merkitys sillä, että täysikuu ja aurinko ja täysikuu näkyivät yhtä aikaa. Mutta minulle jäi epäselväksi, tarkoitettiinko juuri täysikuun tarkkaa hetkeä vain täytenä näkyvää kuuta. Esoteerisiin tieteisiin paremmin perehtynyt lukija voinee vastata tähän kysymykseen.

Jupiter näkyy vaalealla yötaivaalla. Planeetta on Käärmeenkantajan tähdistössä ja oppositiossa 10.6. Se on horisontin yllä vaalean kesäyön ajan. Etelä-Suomessa Jupiter on 8° korkeudella, kun se on keskiyöllä etelässä. Saturnus on kesäkuun vaalealla yötaivaalla Jousimiehen tähdistössä. Rengasplaneetta näkyy matalalla Etelä-Suomessa.

Aivan tarkkaan aurinko on täysin zeniitissä puolipäivän hetkellä pisteessä Kravun kääntöpiirillä 23° 26′ 21,48″ astetta pohjoista leveyttä pisteessä 61o 15’ itäistä pituutta. Tämä on Arabian merellä Intian ja Arabian niemimaiden välissä Omanista n 200 km itään. Intian rannikon ja Arabian niemimana väli on tässä kotaa noin tuhat kilometriä; neljän päivän purjehdus, ei sen enempää.

Kesäpäivän seisaus on tänä vuonna Suomen aikaa kello 18.54. Universaaliaikaa eli käytännössä Greenwichin keskiaikaa se on kello 15.54. Kesäpäivän seisauksena aurinko on zeniitissä eli suoraan pään yläpuolella pohjoisella eli Kravun kääntöpiirillä. Kesäpäivän tasauksena Aurinko siirtyy Eläinradalla Kaksosten merkistä Kravun merkkiin. Tähtitaivaalla aurinko on Härän ja Kaksosten merkin välivaiheilla.

Täysikuu oli maanantaina, Urhon päivänä 17.6. kello 11.31. Siis sekä maanantain että tiistain välisenä yönä kuu näkyi aivan täytenä. Helsingin horisontin mukaan täysikuu laski 22.42, ja aurinko vasta 22.48. Eli täysikuu ja aurinko olivat yhtä aikaa näkyvissä. näin oli myös helmikuussa, kuunpimennyksen aikaan.

Muinaisessa Papylooniassa oli erittäin suuri merkitys sillä, että täysikuu ja aurinko ja täysikuu näkyivät yhtä aikaa. Mutta minulle jäi epäselväksi, tarkoitettiinko juuri täysikuun tarkkaa hetkeä vain täytenä näkyvää kuuta. Esoteerisiin tieteisiin paremmin perehtynyt lukija voinee vastata tähän kysymykseen.
Jupiter näkyy vaalealla yötaivaalla. Planeetta on Käärmeenkantajan tähdistössä ja oppositiossa 10.6. Se on horisontin yllä vaalean kesäyön ajan. Etelä-Suomessa Jupiter on 8° korkeudella, kun se on keskiyöllä etelässä. Saturnus on kesäkuun vaalealla yötaivaalla Jousimiehen tähdistössä. Rengasplaneetta näkyy matalalla Etelä-Suomessa.

Aivan tarkkaan aurinko on täysin zeniitissä puolipäivän hetkellä poisteesää Kravun kääntöpiirillä 23° 26′ 21,48″ astetta pohjoista leveyttä pisteessä 61o 15’ itäistä pituutta. Tämä on Arabian merellä Intian ja Arabian niemimaiden välissä Omanista n 200 km itään. Intian rannikon ja Arabian niemimana väli on tässä kotaa noin tuhat kilometriä; neljän päivän purjehdus, ei sen enempää.

Kun lähdetään 180 pituuspiiriltä Kravun kääntöpiiriä pitkin kohti länttä, niin se kohtaa ensin Taiwanin. Sen pääkaupunki Taipei on noin 150 km Kravun kääntöpiiristä pohjoiseen. Sen jälkeen kääntöpiiri kohtaa Kaakkois-Kiinan, kulkee Intian pohjoisosien, ja Arabian ja pohjoisimman Afrikan läpi. Sen jälkeen piiri kulkee Keski-Atlantin kautta keskisen Meksikon läpi. Sen jälkeen on vian pelkkää Tyyntä merta. Pohjoinen kääntöpiiri käsittä maata noin 40 prosenttia koko 37.700 km pituudeltaan.

Kun lähdetään 180 pituuspiiriltä Kravun kääntöpiiriä pitkin kohti länttä, niin se kohtaa ensin Taiwanin. Sen pääkaupunki Taipei on noin 150 km Kravun kääntöpiiristä pohjoiseen. Sen jälkeen kääntöpiiri kohtaa Kaakkois-Kiinan, kulkee Intian pohjoisosien, ja Arabian ja pohjoisimman Afrikan läpi. Sen jälkeen piiri kulkee Keski-Atlantin kautta keskisen Meksikon läpi. Sen jälkeen on vian pelkkää Tyyntä merta. Pohjoinen kääntöpiiri käsittää maata noin 40 prosenttia

Klubi 10. Kevätkauden päätöksessä 22.5. Juha Kuisma: Desentralisaatiosta

Klubin kevätkauden viimeisen tilaisuuden aloitimme Minna Pölläsen intensiivisellä Mozart-tulkinnalla sekä reippailla yhteislauluilla – Nälkämaan ja Suven teemoilla!

Kuisma vakuuttaa...

Klubialustuksen tässä kymmenvuotiskauden päätöksessä piti Juha Kuisma desentralisaatiosta, vallan hajauttamisen kysymyksestä.

Lauseella hajoita ja hallitse on erikoinen kaksoismerkitys. Huomaamme kyllä kuinka hajottamalla hallitaan, mutta saatamme samalla otaksua vallan hajauttamisen olevan ylipäänsä huonon idean.

onkohan noin..

Kuisma tarkasteli kysymystä perusteellisesti ja  pohti myös optimikoon merkitystä erilaisissa asioissa esimerkkitapauksineen. Eero Ojanen kommentoi Kuismaa ja asetti kysymyksen, voidaanko hajauttamisessa mennä liian pitkälle. Asiaa selviteltiin keskustellussa lisää ja sitten oltiin hieman juhlamielellä.

 

T.Launis ja Päivi Kiiski

Päätöstilaisuus oli alustavan luvunlaskun jälkeen järjestyksessä 182. varsinainen klubitilaisuus. Näiden lisäksi kymmenvuotisjaksoon osuu 14 seminaaria sekä joitakin juhlallisuuksia sekä kesämatkoja. Klubiblogiin on taltioitu matkan materiaalia alusta alkaen ja sen toimitustyö on edessä.

Syyskaudella käsittelemme edelleen keskiviikkoisin klo 18 ainakin ilmastoasiaa, pragmaattista Totuutta, Pohjolan valistusaikaa sekä populaarikulttuuria. Kauden päätös taiteen äärellä. 
Klubipäivät 25.9., 9.10., 16.10., 20.11., 4.12. ja päätös  11.12. 
- Sofia seminaari la 9.11. 25.9.

Nuoriso-osasto?

Tarkempia tietoja kunhan kesästä selvitään ja saadaan vielä mukaan af Heurlinin selvitys kesäpäivänseisahduksesta kohta. 

Mahdolliset yhteydenotot klubi-isännän tai Kriittisen kautta.

Tekstin kuvat: Otto Olavinen

Kesää..

Klubi 8.5.2019 Olavi Nevanlinna: Matematiikan kauneudesta ja kauheudesta

Keskiviikkona 8.5. tekniikan tohtori, matemaatikko Olavi Nevanlinna alusti  matematiikan kauneudesta ja kauheudesta. Nevanlinna toimi 1980 - 2016 Teknillisen korkeakoulun ja Aalto yliopiston matematiikan professorina ja 1999 - 2003 sovelletun matematiikan maailmanjärjestön ICIAM:n presidenttinä.

Olavi Nevanlinna Klubilla. Kuva Timo Larmela

 

Nevanlinnan alustus seurasi osin hänen tekstiään Matematiikan kauheudesta ja kauneudesta (Tiedepolitiikka 1/2000). Artikkelin alku luonnehtii myös klubialustusta:

"Kauneus on katsojan silmissä - niin sanotaan. Vastaavasti, jonkun asian tai teon kauheus tarvitsee kokijan. Me liitämme tieteeseen yleensä totuuden etsinnän. Sellaisessakin ilmaisussa toimija ja toiminta ovat esillä. Matematiikka on jotain mitä jotkut ihmiset tekevät, vieläpä ilokseen. Tämä ei oikein vielä kelpaa määritelmäksi. Sellainen voisi olla vaikkapa toteamus, että matem- atiikka on sitä mitä matemaatikot tekevät. Tällainen, tahallisen itseironinen, mutta samalla lempeän hellä suhtautuminen oman tieteenalan ontologisen pohjan heikkouteen on varsin tavallista matemaatikkojen keskuudessa. Minulle se on itsestäänselvyys. Matematiikka on ihmisten tekemää - ja varsin kaunista sellaiseksi. Kuningatar tieteiden joukossa."

Alustuksessaan Nevanlinna toi esiin sekä matematiikan kauneuden ja kiehtovuuden että toisaalta kauheudet, esimerkiksi satasivuisten todistusten läpikahluut ja toisaalta yksinkertaistamisen riemut, kun monimutkainen tehtävä pelkistyy elegantiksi yhtälöksi. Yhtenä malliesimerkkinä sveitsiläisen 1700-luvun matemaattisen ihmeen Leonhard Eulerin (1707-83) yhtälö tai "Eulerin identiteetti", jossa hämmästyttävällä tavalla on saatu sidottua yhteen lauseeseen niin Neperin luku e, pii, i sekä perusluvut 1 ja 0. Lauseen alustava ymmärtäminen on ymmärrettävästi huomattavan ponnistelun takana. Lohdullisesti Nevanlinna myönsi, ettei matematiikallakaan ole mitään absoluuttisen varmaa pohjaa. Matematiikan alustajamme sijoitti humanististen tieteiden joukkoon, mikä saattoi myös hämmästyttää eräitä paikalletulleita onnekkaita kuulijoita.