Klubi 30.4. klo 17.00. YTT Tapio Varis: Suomi, sivilisaatiot ja rauha

Vapunaattona maailman tilaa valaisee Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen emeritusprofessori Tapio Varis. Varis toimii tiedostusopin dosenttina Helsingin ja Tampereen yliopistoissa.

Kansainvälisistä tehtävistä manittakoon Globaalin e-oppimisen Unesco-professorius vuoteen 2017, Unescon Moskovassa sijaitsevan opetusteknologiakeskuksen johtokunnan jäsen vuoteen 2017, Washingtonissa sijaitsevan Millennium Instituutin johtokunnan jäsen vuoteen 2016 sekä New Yorkissa sijaitsevan Center for Media and Peace Initiative johtokunnan jäsen. 

- Tässä espanjankielinen haastattelu viime vuodelta.

Keskustelun ja taon jälkeen on tarjolla myös musiikkia, jota tulee esittämään klubilaisten puolesta Pyhälä-trio: Timo Pyhälä, kontrabasso,
Jari-Pekka Koho lyömäsoittimet sekä Juuso Paaso kitara. Vierailevana muusikkona Sampo Pyhälä kitara ja syntetisaattori.

Tässä taas kerran varoitukseksi kuvaa klubilaisten aikaisemmista vapunvietoista.

Klubi ke 23.4., poikkeuksellisesti kello 19.00. VTM, vapaa toimittaja Reeta Paakkinen: Turkki kahden arvomaailman risteyksessä.

Keskiviikkona 23.4. aloitamme poikkeuksellisesti kello 19.00. Siis kello seitsemän.

Vieraaksemme saapuu vapaa toimittaja, VTM, kirjailija Reeta Paakkinen (s. 1979). Paakkinen on opiskellut Kreikan ja Turkin nykyhistoriaa, politiikkaa ja kieliä sekä Englannissa että Kreikassa. Maisterintutkinnon hän suoritti London School of Economicsissa pääaineenaan kansainvälinen laki ja nationalismi. Reeta Paakkinen aloitti toimittajana Financial Times Busineksen aikakausilehtikustantamossa Lontoossa ja on jatkanut sitä Istanbulissa Hûrriyet Daily News -sanomalehdessä. Istanbuliin hän muutti vuonna 1998. Paakkinen työskentelee nykyään sekä Suomessa että Turkissa.

Vuonna 2013 Reeta Paakkiselta ilmestyi kirja Kotona Istanbulissa, joka avaa harvinaisen ikkunan turkkilaiseen elämänmenoon ja ikivanhan Istanbulin omalaatuiseen maisemaan.

Myös kirjan kuvaukset työmatkoista Irakiin, Tunisiaan ja Kyprokselle antavat perin arvokasta lisävaloa eteläisimpien alueiden ihmisten huolista, murheista ja onnen hetkistä.

Tervetuloa - kello seitsemän!

Klubi ke 2.4.2014. MMM Heidi Hautala: Eurooppa ja Venäjä

Ensi keskiviikkona vieraakssemme saapuu MMM Heidi Hautala.

Hautala on maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja näkyvä vihreä poliitikko, joka oli nuorempana mukana Oraansuojelijoiden Kasvisravintolassa sekä Uuden Ajan Aura –lehdessä.

Ennen päätoimista poliitikonuraa Hautala oli pitkään myös Suomi-lehden toimittaja sekä päätoimittaja. Suomi-lehden aikana Hautala oli myös tiiviisti rakentamassa uutta poliittista liikettä, josta sittemmin muotoutui poliittinen puolue Vihreät.  Kansanedustajana hän toimi 1991 – 91 sekä 2003 – 09. Europarlamentaarikkona Hautala oli 1995 – 2003 sekä 2009 – 11, jonka jälkeen hänet valittiin Kataisen hallitukseen kehitysministeriksi. Tässä toimessa hän oli lokakuuhun 2013. Vuosina 2000 ja 2006 Hautala oli Vihreiden presidenttiehdokas. 

Ympäristökysymysten lisäksi Heidi Hautala on erikoistunut ihmisoikeuskysymyksiin sekä Venäjään.

Aapo Riihimäki -seminaari 1. 4. 2014 klo 18.00 - Benessä

Näkökulmia Aapo Riihimäen henkiseen perintöön

Seminaari tiistaina 1.4. 2014 klo 18 alkaen, Benessä, Albertinkatu 27 A 6, Helsinki.

Jyväskyläläinen yhteiskuntateoreetikko Aapo Riihimäki (1930­-2008) kehitteli kuudessa teoksessa ja lukuisissa osin nimimerkillä kirjoitetuissa artikkeleissa jo 1950-luvun lopulta alkaen teoriaa, jossa keskeiseksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi postuloitui hyvinvointivaltion keskiluokkaistuvien kuluttajien joukko. 

Voittaakseen kulutusatomismille tunnusomaisen vieraantumisen kuluttaja tarvitsee tuekseen samanhenkisten kuluttajien muodostaman kansalaisliikkeen, jonka käyttövoimana on yhteinen verkostotietoisuus (vrt. Marxin “luokkatietoisuus”).

Riihimäen ajattelu on vaikuttanut eri tieteenalojen edustajiin taloustieteilijöistä aina teologeihin asti. Hänen “kriittisen praksiksen teoriaansa” on kehitelty erityisesti Jyväskylässä.

Kriittinen korkeakoulu järjestää tiistaina 1.4. pienen iltaseminaarin, jossa Riihimäen henkistä testamenttia avaavat yhteiskuntatieteilijät FT Pekka Mäkelä ja YTT Esa Sironen sekä teologit Jaakko Jaatinen ja Arvi Tuomi.

Vapaa pääsy, tervetuloa keskustelemaan!

Kevätpäivän tasaus tänään 20.3. klo 18.57

KEVÄTPÄIVÄN TASAUKSESTA,  KOSMISESTA INFLAATIOSTA JA PAINOVOIMA-AALLOISTA

Tänä vuonna kevätpäivän tasaus on 20. maaliskuuta eli Akin, Kimin, Joakimin ja Jaakkiman päivänä. Pyhä Joakim oli  protoevankeliumien mukaan Pyhän Marian isä. Marian äiti vuorostaan oli Pyhä Anna.  Paavi Pius IX:n vuonna 1854 vahvistaman Katolisen kirkon dogmin mukaan myös Pyhä Maria on saastumatta siinnyt, ei kuitenkaan samalla tavoin kuin Jumalanäiti. Teologinen kysymys ratkaistiin hyvin subtiililla distinktiolla. Jumala varjeli Mariaa synniltä ainutlaatuisella tavalla hänen elämänsä aikana Kristuksen tulevien ansioiden tähden.

Pyhä Anna kolmantena on yksi Leonardon tunnetuimpia maalauksia. Minulla oli kirjastoni seinällä italialaisen taideopiskelijan siitä Kolmen sepän patsaalla tekemä hyvin kaunis, kellertävämmäksi muunnettu pastelliliitujäljennös. Nyt se on pojallani.

Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professorin Yrjö Hirnin mukaan Pyhä Anna ja Pyhä Joakim saivat nauttia hyvistä suhdanteista. Näin hän muistini mukaan kirjoitti katolisen kirkon taidetta kuvaavassa tukimuksessaan Det heliga skrinet - Studier i den katolska kyrkans poesi och konst (1909, Pyhä lipas). He olivat korkealle noteerattuja katolisessa pyhimyshierarkiassa juuri silloin, kun hurskaat maallikot alkoivat tilata uskonnollista taidetta.

Akeista maininnan ansaitsevat Aki Kaurismäki ja nyt edesmennyt muusikko Aki Sirkesalo.

Filosofiklubin ja Kulttuurikeskus Sofian kevätsymposiumi lauantaina 22.3.2014 tiedosta ja uskosta

Tieto ja usko

 - Aine, henki ja tietoisuus -symposiumi
Kulttuurikeskus Sofiassa lauantaina  22. 3. 2014 klo 12.00 - 17.30

os. Kallvikinniementie 35 (ent.Kallvikintie 28), Vuosaari, Helsinki

12.00 - 12.30: Tulokahvit ja teet

12.30 - 13.30: Metropoliitta Ambrosius: Idän kirkon mystisestä traditiosta.
  Kommentti: Akatemiaprofessori Elina Vuola.

13.30 - 14.30: VTM Juha Olavinen: New Age: Tietoisuuden evoluutio ja menetelmät. Kommentti FT Klaus Karttunen.

14.30 - 15.30: Lounastauko

15.30 - 16.30: Emeritusprofessori Matti Bergström: Usko ja tieto: Aivojen kyky aistia kokonaisuuksia ja osia. 
Kommenttti FT Tarja Kallio-Tamminen

16.30 - 17.30: Paneeli. Puheenjohtajana FT Tapio Tamminen. Mukana alustajat ja kommentoijat.

Osallistuminen  25 €, sis. lounaan ja kahvit. Maksetaan paikan päällä.

Ilmoittautuminen 21.3. mennessä: reception@sofia.fi  tai p. 010-277900.

Ilmoittautua voi myös: info@kriittinenkorkeakoulu.fi. puh. (09) 684 0010

- Ilmoittautumiseen mukaan nimi + viesti: Tieto ja usko 22.3.



Lyhyesti:

Ambrosius on vuodesta 2002 alkaen toiminut Suomen ortodoksisen kirkon Helsingin hiippakunnan piispana nimikkeellä Helsingin metropoliitta. Hän on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon sekä teologiasta että valtiotieteestä. Muun opetus- ja tutkimustoimintansa ohella Ambrosius on toiminut myös Joensuun yliopistossa lehtorina ja vt. apulaisprofessorina. Lisäksi hän on teologian tohtori h.c. Helsingin yliopistossa. Toimiessaan 1970- ja 80-luvuilla Valamon luostarissa Ambrosius vihittiin pappismunkiksi. Kulttuurikeskus Sofiassa Ambrosius on jatkanut toimintaansa erilaisten aatevirtausten yhteentuojana. 
Elina Vuola on teologian tohtori ja akatemiaprofessori 2013–2017, tutkimusalueenaan ruumiillisuus, sukupuoli ja uskonnollinen identiteettti. Vuolan teologiseen etiikkaan ja uskonnonfilosofiaan liittyvä väitöskirja käsitteli vapautuksen teologian ja feministiteologian metodologisia yhteneväisyyksiä. Latinalainen Amerikka on yksi Vuolan erityisen kiinnostuksen kohteista. Vuola on ollut vierailevana tutkijana mm. Costa Ricassa ja Nicaraquassa. Vuosina 2012–2013 hän toimi Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan puheenjohtajana. 
Juha Olavinen on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon käytännöllisestä filosofiasta. 1970- ja 1980-luvuilla Olavinen oli mukana useammissa alakulttuuriryhmittymissä, joilla oli yhteyksiä muotoutuvaan New Age –liikehdintään. Oraan suojelijat ry.n julkaiseman Uuden Ajan Aura –lehden toimittajana ja päätoimittajana Olavinen toimi vuoteen 1982. Vuodesta 2002 lähtien hän on ollut Helsingin työväenopiston tuntiopettaja. Olavisella on myös luottamusmiestoimi AY-liikkeessä. Filosofiklubin vetäjänä hän on toiminut vuodesta 2009. 
Klaus Karttunen on filosofian tohtori, jonka keskeisiä tutkimuskohteita ovat Intian ja Euroopan varhaiset yhteydet sekä eurooppalaisen Aasian tutkimuksen historia. Vuonna 1992 Karttunen julkaisi tätä tutkimushistoriaa käsittelevän perusteoksen Itää etsimässä. Karttunen on myös kääntänyt lukuisia intialaisen kirjallisuuden klassikoita kuten v. 2003 valikoiman hymnejä Rigvedasta. Viime vuonna ilmestyi Karttusen Orientin etymologinen sanakirja. 2006–2011 Karttunen toimi Etelä-Aasian tutkimuksen ja indoeuropeistiikan määräaikaisena professorina Helsingin yliopistossa. Dosentti. 
Matti Bergström on Helsingin yliopiston fysiologian emeritusprofessori. Bergström on tutkinut hermoston fysiologiaa sekä aivojen toiminnan ja ihmispsyyken suhdetta sekä luovuuden edellytyksiä. Matti Bergström tunnetaan myös tieteen popularisoijana ja hän on kirjoittanut ja esitelmöinyt laajalti näistä kysymyksistä. Yksi varhainen merkkiteos oli vuonna 1979 ilmestynyt Aivojen fysiologiasta ja psyykestä. Myöhemmin Bergström on tutkinut myös tieteen ja uskon suhdetta mm. teoksessaaan Neuroteologia (1998) ja on jatkanut pohdintojaan näihin päiviin saakka. 
Tarja Kallio-Tamminen on filosofian tutkija ja opettaja. Vuonna 2008 Tamminen julkaisi teoreettisen filosofian alaan kuuluvan väitöskirjansa pohjalta teoksen Kvanttilainen todellisuus, fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina. Väitös ja kirja käsittelevät modernin fysiikan esiinnostamia kysymyksiä. Tammisen mukaan edelleen vahvasti läsnäoleva vanha mekanistis-deterministen tapa kuvata todellisuutta on riittämätön ja kehitysta vääristävä. Muun toimintansa ohella Tarja Kallio-Tamminen on toiminut myös Vihreän sivistysliiton puheenjohtajana vuosina 1994–97. 
Tapio Tamminen on filosofian tohtori jonka vuonna 1994 valmistunut väitöskirja käsitteli edistyksen käsitettä ja sen yhteiskunnallista merkitystä. Tamminen on sittemmin selvitellyt mm. kollektiivisen identiteetin muotoutumista uskonnollis-nationalistisissa yhteisöissä, eritoten Intiassa. Tapio Tamminen toimitti 2008 ilmestyneen teoksen Guruja, joogeja ja filosofeja – Intian filosofiaa. Vuodesta 1997 lähtien Tamminen on tehnyt ohjelmia Radioateljeelle, tuoreimpana tammikuussa 2014 esitetty Sopupeli – filosofit jalkapalloilijoina.
 

Klubi 12.3.2014. Markku af Heurlin: Mathilda Wrede

Klubilla muistetaan 12.3. 150 vuotta sitten, täsmällisemmin 8.3.1864 syntynyttä Mathilda Wredeä Markku af Heurlinin johdolla.

Wrede af Elimä -aatelissukuun kuuluneeseen, Vaasan läänin kuvernööri Carl Gustaf sekä hänen puolisonsa Eleonora Wreden perheeseen syntyi kaikkiaan yksitoista lasta, joista Mathilda oli nuorimmainen. Eleonora Wrede kuoli Mathildan ollessa vasta 9 kuukauden ikäinen ja näin Mathildan hoito ja kasvatus jäi lastenhoitajan sekä vanhemman sisaren harteille.

Koulunkäynnin Mathilda aloitti seitsevuotiaana Vaasassa ja päätti sen Haminan tyttöpensionaatissa viidentoista ikäisenä. Aatelistytön elämä oli suojattua mutta usein yksitoikkoista ja pian Mathilda ajautui uskonnollisen etsinnän piiriin. Herätyksensä jälkeen Mathilda kiinnostui jo alle kaksikymmenvuotiaana vankien elämänoloista ja aloitti evankelioimistyön heidän parissaan monista estelyistä huolimatta.
Myöhemmällä iällään Mathilda Wrede kiinnostui yhä enemmän myös vankien sosiaalista oloista, joka sittemmin aiheutti levottumuutta viranomaisissa johtaen määräykseen, ettei Mathilda enää saanut tavata vankeja kahdenkesken. Kuuluisin vanki Mathildan uralla oli epäilemättä hurja puukkojunkkari ja monenkertainen murhamies Matti Haapoja.

Wreden työ oli uraauurtavaa maamme vankeinhoidon hitaasti edistyessä alkukantaisesta varastoinnista kohti humaanimpeja käytäntöjä. Mathilda siirtyi toisiin maisemiin joulukuussa 1928.

Carolus Enckell: Värin luominen - väri kuvana

Tässä Caroluksen klubialustus kevätkauden avauksessa 8.1.

Värin luominen – väri kuvana
kompilaatio (kompiloida = yhdistelmäteos)


Englantilaisen kirjailijan ja filosofin, Aldous Huxleyn, mukaan puuttuu kielellisistä

abstraktioistamme ja symboleistamme kokonaan väri, samalla kun aistitodellisuudessa valosta riippuva aistivaikutelma ilmenee värillisenä. Usein väriilmiönaistihavainto on kuitenkin todellisuutta heikompi, juuri siitä syystä, että todellisuus peittyy kielimekanismin kehittämään ajatteluumme. Esimerkiksi värit, joille olemme antaneet nimen kielessämme edustavat vain murto-osaa ja ovat ylimalkaisia, ja joidenkin usean värin sekoituksesta syntyneiden värien nimi puuttuu kielestämme kokonaan. Silti näemme ja koemme värejä ympärillämme, useimmiten kuitenkin täysin ilman kielellistä ilmaisua silloin, kun ne ilmenevät teoreettisen ajatusjärjestelmän ulottumattomissa. Tutkimus on myös osoittanut, että useimmat ihmiset näkevät värit pintailmiönä, paikallisvärinä ja jollekin esineelle tunnusomaisena värinä, esimerkkinä vaikkapa ’sininen pöytä’.

Niinpä vapaa-ajattelija Krishnamurti väittää, että ihminen on kokonaan menettänyt

yksilöllisyytensä kulttuurin pakottamiin kielellisiin konventioihin. Se mitä hän kokee, ei johdu hänestä itsestään, vaan opituista normatiivisista konventioista, joihin hänet on kasvatettu. Sekä buddhistisessa meditaatiomenetelmässä että hindulaisessa joogatraditiossa painotetaan kykyä harjoittaa näköaistiaan meditaation avulla, jotta oppisimme näkemään ja tuntemaan niiden kokemusten tai ilmiöiden ominaisintensiteetin, joita emme kykene verbalisoimaan. Päämääränä on kehittää intuitiivisen näkemisen taito. Tältä pohjalta esimerkiksi Kasimir Malevitš otti käyttöön erityisen opetusmetodin. Hän valitsi yhteistuumin opiskelijoiden kanssa meditoinnin kohteeksi värin, esimerkiksi vihreän, jonka samanaikaisesti kuvitteli punaiseksi.

Huomio: Kalevalan päivä

Mainittava: KU, Viikkolehti 28.2.2014, s. 22

SIVISTYS LUO UUTTA

Seppo Niemelä filosofiklubilla 26. 2. 2014

Sivistyksen tekee vaikeasti lähestyttäväksi käsitteen moniulotteisuus. Sivistyshistoria on kertomus siitä valtavasta määrästä luovaa työtä, jota ihminen on olemassaolonsa aikana tehnyt eri puolilla maailmaa tutkiessaan olemassaolon ja sen mukana toden, oikean, kauniin, hyvän ja myös pyhän kysymyksiä. On syntynyt monia, myös keskenään kilpailevia käsityksiä siitä, mitä sivistys on. Sivistysten saavutukset antavat pohjan nykyajan sivistymiselle. Sivistystyö ei kuitenkaan ensisijaisesti tarkoita menneen luovan työn tulosten opettamista. Näin tekemällä syntyy kyllä oppinut, mutta ei sivistynyt. Sivistystyön ydintä on sivistysteoreetikkojen mukaan sen luovuuden ja innovatiivisuuden herättäminen, jolla aiemmatkin saavutukset on tehty.

Pauli Siljanderin mukaan sivistys pedagogisena käsitteenä on perimmiltään idea uutta luovasta toiminnasta; käsitteen ydintä on muotoutuminen, hahmon rakentaminen ja uuden luominen. Lisäksi hän toteaa, että sivistys on prosessikäsite. Myös sosiaalipedagogiikka perustuu Juha Hämäläisen mukaan sivistysteoriaan. Siinä sivistys käsitetään ihmisen kehityspotentiaaliin perustuvaksi inhimillisen kasvun prosessiksi. Sivistys luovana toimintana avaa sivistystyölle viisi sivistyspedagogiikan kannalta oleellista kiinnekohtaa:

Jokainen ihminen on yksilöllisen perimänsä ja elämäntilanteensa vuoksi (i) ainutlaatuinen; sivistyminen on omaehtoinen, autenttinen, uutta luovana ennakoimaton oppimisprosessi, joka painottaa yksilön vapautta todellistaa itseään uudella tavalla.

Sivistyminen etenee itsen (persoonallisuuden, potentiaalinen) ja sosiokulttuurisen ympäristön (ii) vuorovaikutuksena. Vuorovaikutus tekee ihmisestä peruuttamattomasti sosiaalisen olennon; ihmisestä tulee ihminen vasta yhteisössä.

Siljander (2008, 75) tiivistää sivistysprosessin tavoitteen: ihminen kasvaa (iii) omaehtoisesti toimintakykyiseksi subjektiksi samalla kun hän rakentaa yksilöllistä identiteettiään eli vastausta siihen, kuka minä olen ja keihin minä kuulun. Tavoite on myös sivistystyön käytännön kannalta oleellinen.

Sivistys (iv) kuuluu kaikille. Jokainen voi sivistyä. Sivistys ei jaa etuoikeuksia. Usein sivistystyössä on kannettu huolta ihmisistä, jotka sosiaalisen aseman, perhetaustan, ohuen koulutuksen tai muista syistä eivät ole päässeet omakohtaisen toimintakyvyn alkuun.

Luovana prosessina sivistykseen sisältyy ajatus (v) olemassa olevan ylittämisestä ja paremmasta maailmasta. Uudet sukupolvet eivät pärjää muuttuvassa maailmassa edellisten antaman sivistysperinnön varassa. Perinnön kehittäminen on elinehto. Nykytila on tästä hyvä esimerkki: tarvitaan uusi sivistys kohtaamaan ekologiset ja globaalin talouden ongelmat.

Perustuslaki 16 §

Sivistykselliset oikeudet

Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.