Kevätpäivän tasaus tiistaina 20.3. klo 18.15

Kevätpäiväntasaus 2018

Tiistaina 20.3. klo 18.15 on kevätpäiväntasaus. Tämä on hetki, jolloin Auringon kiekon keskipiste ylittää taivaanpallon ekvaattorin ja siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. koordinaatit ovat: deklinaatio (korkeus) = 0 astetta ja rektaskensio (leveyspiiri) = 0 tuntia.

Kevätpäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat jokseenkin yhtä pitkiä koko maapallolla. Aurinko on maaliskuun alussa Vesimiehen tähdistössä ja siirtyy 12.3. Kalojen tähdistöön.  Eläinradalla, horoskoopissa,  Aurinko siirtyy Kalojen (Pisces) merkistä Oinaan (Aries) merkkiin.

Sunnuntaina 25.3. siirrytään taas - valitettavasti - kesäaikaan. Kelloja siirretään tunnilla eteenpäin aamuyöllä kello 3.

Kevätpäivän tasaus siis on tänään 16.15 universaaliaikaa eli käytännössä Greenwichin keskiaikaa.
Tällöin aurinko on zeniitissä päiväntasaajalla pisteessä, jossa paikallinen aika aika on 12.00 (aurinkoaikaa, ei siis aikavyöhykkeen mukaan). Kun tunnissa maa kiertää 15 asetta tai sama toisella tavalla ilmaistuna aurinko siirtyy taivaankannella 15 astetta, niin kyseinen piste on 63 astetta 15 min läntistä leveyttä.  Aikahan on lännessä jäljempänä kuin idässä.

Tämä on Amazonasin alueella, Amazon-joen tosien päähaaran Rio Negron sivujoen

Siis täällä, Brasiliassa

Rio Araçan varrella, noin 450 km luoteeseen Manauksesta, Amazon ja Negro -jokien yhtymäkohdasta, Araçan kansallispuistossa Barrelikseen kaupungin alueella.

  

Barcelos on lähin kaupunkikeskus, perustettu 1758. Asukkaita noin 28.000, mutta pinta-alaa 122.500 km² eli lähes yhtä paljon kuin Lapin ja Kainuun maakunnilla yhteensä. Syyspäivän tasauksena aurinko oli täsmälleen zeniitissä taivaanpallolla Tyynenmeren keskellä.

Uusikuu oli lauantaina 17.3. kello 15.12., hyvin kapea kuunsirppi oli nähtävissä sunnuntaina ja maanantaina kuun sirppi näkyi jo selvästi. Ensimmäinen neljännes on 24.3. ja täysikuu lauantaina 31.3. klo 15.37. Seuraavana päivänä pääsiäinen ei pääsiäissunnuntai, kuten me olemme Suomessa tottuneet päivää nimittämään.

Kirkollisessa ajanlaskussa gregoriaanisessa kalenterissa kevätpäivän tasaus on määritelty aina tapahtuvan 21.3. Nikean v. 325 pidetyn kirkolliskokouksen päätöksen mukaan pääsiäinen on kevätpäivän tasausta (alun perin 25.3.) seuraavaa täysikuuta seuraava sunnuntai.  Kirkollinen vuorokausi muuten vaihtuu auringon laskiessa eli kello 18.

20.3. on Pyhä Marian isän Joakimin eli Jaakkiman päivä. 21.3. Pentin tai Bengtin päivä.  Nimi tulee latinakielisestä nimestä nimestä Benedictus, ”siunattu”, jonka nimisiä paaveja on ollut – yksi vastapaavi mukaan lukien - kaikkiaan 16.

Ensimmäinen Benedictus oli paavina 575 – 579 ja viimeisin Benedictus XVI eli Joseph Ratzinger 2005 – 2013.(s. 1927 Marktl, Baijeri) Hän on ainoa paavi. joka on lähtenyt virastaan eläkkeelle. Tämän seuraaja Franciscus oli ensimmäinen eteläamerikkalainen paavi, ensimmäinen Franciscus Assisilaisen mukaan nimensä ottanut paavi ja ensimmäinen jesuiittapaavi. Jesuiittaveljeskunnan johtajaa muuten on perinteisesti, sääntökunnan mustan puvun ja suuren vaikutusvallan mukaan kutsuttu mustaksi paaviksi. Jesuiitat ovat katolisista munkeista koulutetuimpia ja laajatietoisimpia, ja tietävät sen itsekin.

Vatikaanin II konklaavin vapaamielisten uudistusten johdosta eräät tiukkauskoiset katoliset ovat asettaneet vielä omia vastapaavejaan. Mutta koska näillä ei ole takanaan ääniä kardinaalikollegiossa, eikä varsinkaan Ranskan kuninkaan jousimiehiä, heitä ei lainkaan noteerata. Lukija voi kuitenkin lukea aiheesta tarkemmin englannin- tai ranskankielisestä Wikipediasta. Ranskaksi vastapaavi on antipape. Interregnumin aikana oli myös vastakeisareita. Luin sellaisesta Goethen Faustista, murhenäytelmän jälkimäisestä osasta

Vastapaavi Benedictus X:n yksi edeltäjä oli hänen etevä veljensä Benedictus IX. Benedictus X seurasi paavinistuimelle saksalaissyntyistä Victor II:ta sekavien äänestysten jälkeen vuonna 1059. Päivänsä hän päätti vankeudessa joskus 1073/80. Benedictus X:n kohdalla osuvampi paavin nimi olisi ollut Ignorantius.

Lupasin edellisessä, talvipäivän seisahdusta 2017 käsitelleessä kirjoituksessani palata vielä Nikolauksiin. Siirrän asian kuitenkin seuraavaan postaukseeni, sillä tänä keväänä kokoontuu Aateliskokous!

Suomen Ritaristo ja Aateli

Suomen Ritarihuone on erillinen julkisoikeudellinen yhteisö sui generis, jonka säännöt on määrätty senaatin ja Valtionhoitajan 22.11.1918 antamassa Ritariston ja Aatelin 1906 väliaikaisilla valtiopäivillä tekemän päätöksen mukaisesti määrätyssä Ritarihuonejärjestyksessä.

Ritarihuoneen kokoussali ennen aateliskokouksen avajaisista. Itse kokouksessa ei saa käyttää mobiilitelefuunia eikä kameraa, joten minulla ei ole kuvaa Ritarihuonejohtokunnan puheenjohtajan saapumisesta saliin asianmukaisesti shakettiin pukeutuneena.

Aatelisto kokoontuu aina joka kolmas vuosi maaliskuun 1 päivänä kello 12.00 pidettävään Aateliskokoukseen. Aateliskokouksessa edustetaan ja äänestetään suvuittain. Sukua edustaa tässä järjestyksessä joko päämies, eli genealogisesti vanhin miespuolinen jäsen, toinen miespuolinen jäsen tai joku päämiehen valtuuttama muuhun sukuun kuuluva aatelismies.
Ritarihuone siis on hyvin miesvaltainen organisaatio. 90-luvulla Ritarihuonejohtokunta selvitti tasa-arvovaltuutetulta, miten tämä on sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa. Hän totesi jotensakin seuraavasti: ” Ei tämä aivan oikein ole, mutta asialla ei kansalaisten tasavertaisuuden kannalta ole sanottavampaa merkitystä.”

Aateliskokous hyvin muodollinen neljä viikkoa kestävä kokoussarja, jossa juhlavin menoin valitaan kokouksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja esillepantuja asioita kokoukselle valmisteleva Ritarihuonevaliokunta sekä uusi Ritarihuonejohtokunta, käsitellään Ritarihuoneen tilit ja sellaisia elämää suurempia kysymyksiä, voidaanko avolapset ottaa Aateliskalenteriin. Kannatan itse ajatusta, mutta todennäköisesti häviämme äänestyksen noin seuraavat 15 vuotta. Sitten lopulta todetaan, että Ritarihuonejärjestys antaa tilaa tulkinnalle. 

Ritarihuone on arvokas historiallinen kohde. Sen ylläpitäminen vie paljon voimia ja taitoa, sillä vuokratuloja ei tule liian kanssa. Onneksi Ritarihuoneella on pitkäaikainen vuokrasopimus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Vielä vajaat sata vuotta sitten olisi voinut laittaa kuularuiskut näiden naapurirakennuksien katoille; sen verran kiivaat olivat silloin kielitaistelut. Poliisi joutui 30-luvulla hajottamana nujakoiva erikielisiä koulupoikia vesitykeillä.  Nyt ne riidat ovat menneet hautaan riitelijöiden mukaan.

Ritarihuonejohtokunta esittää konserttitasoisen flyygelin hankkimista Ritarihuonen suuren sallin. Sali akustiikka sopii erityisen hyvin sekä barokki- että pianomusiikille, ja eräs asiantuntija on verrannut sitä ääneltään Wienin Filharmonikkojen Kultaiseen saliin. Ritarihuone on yhden merkittävän orkesterin - Suomalaisen barokkiorkesterin - residenssisali. Kustannus on suuri, 170.000 euroa eli miljoona markkaa, Kulttuurirahasto on jo myöntänyt 20.000 euroa, Ritarihuonejohtokunta on esittänyt Aateliskokoukselle 50.000 euron määrärahan myöntämistä. Loput on sitten kerättävä. Tämä vie sitten oman aikansa.

Itse kokousasiat ovat tylsiä, mutta keskustelut osallistujien kanssa – meitä on nelisenkymmentä sukua edustettuna noin 200 elossa olevasta aatelissuvusta - ovat aina avartavia.

Sallittu kuvaushetki..

Vuona 2000 tutustuin uudestaan isäni pikkuserkkuun eversti Ossian Wuorenheimon. Olimme 70-luvulla barrikadin eri puolilla: hän Helsingin varuskunnan komentaja ja minä organisoimassa aseistakieltäytymistä. Kuusi vuotta sitten sukua alkoi edustaa hänen poikansa, kolmas serkkuni Hannu Wuorenheimo. Hän lähti, isänsä suureki suuttumukseksi kadettikoulusta pankkiin ja atk-alalle. Ammatti vei vuosikymmeniksi Keski-Eurooppaan ja Englantiin, jossa hän tutustui Lontoon merimieskirkossa äskettäin syöpään menehtyneeseen puolisoonsa Marja-Liisaan.

Hannu kertoi hyvin värikkäitä kuvauksia siitä, miten oli suunnittelemassa Turkin armeijan tiedusteluosaston atk-järjestelmää Kyproksen kriisin aikana kesällä 1974. Hän oli se tavallisesti luotettavana pidetty taho, jota AFP (Agence France-Presse) siteerasi, tosin sopivasti sensuroiden pois turkkilaisten kiivaimpia väiteitä. Hannu kehotti kavereitaan nopeuttamana erästä kongressia ja lähtemään Ljubljanasta Itävallan puolelle juuri Jugoslavia hajaomissotien alkamista. Hannu tunsi vuodelta 1974 merkit, milloin alkaa rytistä. Näiden lisäksi sain tietenkin kuulla sisäpiiriläisen selvitykset kansainvälisten atk-firmojen roistomaisuudesta. Erittäin opettavaista.

Asian äärellä
Markku af Heurlin