Tapahtumia

Desibelit punaisella syyskauden avauksen jälkikeskustelussa 25.9. Oikealla edessä alustajamme prof Kanninen sananvaihdossa. Kuva Ilkka Tynell. Desibelimittari Tipi.

Toivo Salonen: Itsensä kokemisesta itsensä tiedostamiseen

Tuotamme tulkintoja filosofian historiasta ja ihmisiä herättäneistä ajattelijoista. Toiset tulkinnat ovat yksinkertaisesti parempia ja syvällisempiä kuin toiset. On ollut ilo lukea Markku Graaen tekstiä ja lukemisessa kohdata elävää, perusteita koettelevaa ajattelua. allegoria-intelligenssi. symbolien ja vertauskuvien opissa (2018) herättää ajatuksia sekä palauttaa lukukokemuksessa tarkasteluihin mukaan omakohtaisia muistumia. Hänen teoksensa ilmentää ajatuksellista etsimistä sekä rohkaisee vapautumaan kanonisoiduista filosofian historian tulkintatavoista. Pohdinnoissaan Graae päätyy esittämään osin implisiittisen synteesin ongelmaan yksilön ja yhteisön suhteesta.

Tässä tekstissäni toteutan rajauksen. Nostan tarkasteltavaksi antiikin filosofian pitkän ajatuskaaren siltä osin kuin se koskee tulkintani mukaan Markku Graaen teoksen ydintä eli kehotusta Tunne itsesi. Lisäksi Graaen lähtökohtana on kivirakentajien työt pulmineen ja onnistumisineen.
Kun lapsesta alkaen olen kasvanut sisälle kirvesmiesperinteeseen, avaan joitakin näkymiä puurakentamisen todellisuuteen. Erityisesti 1970-luvun alku tuo esiin ikäviä muistumia, sillä silloin konkretisoituu muutos kirvesmiesten itse- ja ryhmäohjautumisesta ulkoisesti ohjautuvaksi. Siis täysin vastakkaiseksi sille, mitä Graae tuo esiin oppipoikien, kisällien ja mestareiden toimintatavasta. Vaikka opiskelu Jyväskylässä ja filosofian opettaminen ovat osaltani päättäneet palkkatyön kirvesmiehenä, olen ollut mukana rakennus-, muunnos- ja korjaushommissa auttamassa sukulaisia ja tuttavia. Myös olen suunnitellut ja toteuttanut rakennemuutoksia niin omakotitalossamme kuin sukujemme kesämökeillä. Taustani kautta yritän kohdata avoimin silmin sekä fyysisesti muokattua että ulkoisesti ohjeistettua olemistamme.

II

Nuorena kirvesmiehenä toimiessani, viitisen kymmentä vuotta sitten, jouduin yllättävään tilanteeseen. Rakennusmestari määräsi kirvesmiesporukkamme toteuttamaan jonkin rakenneratkaisun. Kaksi kokenutta kirvesmiestä purnasi vastaan: On se kumma, kun pitää tehdä sutta ja sekundaa. Enpä tuolloin arvannut, että elimme aikaa, jolloin suomalaisen puurakentamisen perinnettä ja kirvesmiestaitoja alettiin tuhota. Arkkitehdit ja kolmen eritason rakennusinsinöörit uusien materiaalien, esteettisten kokeilujen innossaan, elementtirakentamisen lumossa sekä suuressa hybriksessään toteuttivat uutta muotia: tasakattoisuutta, matalia sokkeleita, koneellista ilmastointia sekä uskoivat kehiteltyjen rakennusmuovien lupauksiin. Energiakriisin alettua muun muassa kellarikerroksien ja välipohjien tuuletuskanavia suljettiin huolettomasti. Kun omakotitalon sokkelin ja kellarin tuuletusaukot peitettiin loppukesästä styroksilla, luontevasti hengittävälle ilmanvaihdolle tuli pysyvä, tosin usein tarkoittamaton este. Saman tien esimerkiksi homesienten elinmahdollisuudet alkoivat parantua.

Ensikokemukset tietämättämme ilmensivät uuden voimistuvan muodin alkutahteja. Esimerkiksi Kemissä valtatien uuden linjauksen takia Ristikankaan ja Kivikon omakotialueiden väliin kaavoitettiin Kivikankaan asuinalue. Uudessa kaavassa määrättiin talot tasakattoisiksi. Määräys tarkoitti pakkoa, näin toteutettiin yksioikoista estetiikkaa. Suurin osa rakennettavista taloista oli omakotitaloja, joukkoon mahtui pari rivitaloa ja joitakin muuhun käyttöön tarkoitettuja taloja. Vuosien kuluttua oman kodin iloa hyydytti hintava jälkilasku. Ensioireena muutama omakotitalo muutettiin harjakattoiseksi 1990-luvun alussa.

Asuimme tuolloin Kivikolla omakotitalossa, mutta pihanpuoleinen naapurimme asusti Kivikankaan puolella. Kysyin häneltä 1990-luvun lopulla: Milloin muutat talosi harjakattoiseksi? Hän vastasi, että katossa on kuusikertainen huopa eikä vuotoja ole. Toisin sanoen hän ei ryhdy muutostöihin. Meni pari vuotta ja hänenkin katollaan kirvesmiehet tekivät uutta harjaa. Monissa tapauksissa talon ostohintaan tuli neljänneksen tai kolmanneksen lisäys.

Veden aiheuttama kupruilu olohuoneen tapetissa tai homeen ilmestyminen siivouskomeron kattoon ovat jäykkäniskaisellekin arkista opetusta luonnonprosessien kunnioittamiseen. Vesi jäätyessään laajenee. Syksyllä ja kevään alussa näin käy toistuvasti. Muodostuu laajenevia tai syveneviä rakoja, erityisesti saumoihin, läpivientien reunoille ja kulmiin. Luonnollisesti vuotokohtien muodostumista nopeuttavat neulaset, lehtipuiden lehdet, katkenneet oksat, lintujen jätökset, katupöly ja savujen hiukkaset. Loivilla ja harjattomilla katoilla jäänmuodostuksen puristusvoimat kohdistuvat kulmauksiin ja nurkkauksiin sekä erityisesti veden juoksutuskohtiin, vaikka syöksytorvet pidettäisiin sulina sähkövastuksilla.

Kemiyhtiössä sekatyö- ja kirvesmiehet jaettiin kolmeen ryhmään: kohtalaisesti osaaviin, taitaviin ja mestareihin. Jaottelussa tuntui olen vanhoilta ajoilta kaikuna jako oppipoikiin, kisälleihin ja mestareihin. Itse ensimmäisenä työkesänäni sekatyömiehenä kuuluin kakkosryhmään ja sen jälkeen kirvesmiehenä taas kakkosryhmään. Olin ikään kuin kisälli.

Seppä, kivenhakkaaja, muurari ja kirvesmies ovat kokemustiedollisia perinteisiä ammatteja. Niissä menestyminen vaatii henkistä ja fyysistä kasvua. Sitä ilmentää niin ”kolmiportaisuus” kuin mestareiden velvollisuus huolehtia siitä, että harmoniset kokonaisuudet muodostuvat sekä pystytettävät rakenteet mahdollistavat niissä tarkoitetun toiminnan jouhevuuden.

Onnistuakseen tekijät tarvitsevat sellaiset työkalut ja suojavaatteet, että rakentaminen luonnistuu. Käyttäen huonoa pajavasaraa tai veistokirvestä kipeyttää kätensä ja rikkoo tajuntaansa, jolloin kokonaisuuden vaateet katoavat. Kun toiminta keskittyy yksittäisten pulmien ylittämiseen, tekemisen tarkoitus sekä kokonaisuuden harmonisuus hämärtyvät.

Kirvesmies ja puuseppä mestareina osaavat valita sopivan puulajin niin suhteessa kokonaisuuteen kuin valmistettavaan rakenteeseen tai esineen tulevaan käyttöön. Tämä ei riitä. On kyettävä löytämään valituista puista sopivasyiset ja sopivasti kaareutuvat ajatellen tulevia kuormituksia. Lisäksi valitusta puusta on osattava ikään kuin kuoria pois kaikenlainen ylimääräinen, jotta rasitusvoimat kohdistuvat tiheäsyisiin/sitkeisiin/vahvoihin/paksuihin osiin eikä kevennettyihin kohtiin tai kokonaisuuden esteettisesti herkkiin ja pienimuotoisiin osiin. Muotoilun tulee tukea ja palvella tulevaa käyttöä, erityisesti mahdollistaa niin joustoa kuin kuormituksen siirtoa kantaviin rakenteisiin.

Olen toiminut Lapin yliopistossa sivu- ja päätoimisena neljännesvuosisadan. Taustani takia en ole voinut välttää sitä, mitä katseelle avautuu. Katot ovat loivia, lappeita rikkovat moninaiset rakenteet ja laitteet, räystäsratkaisut ovat erikoisia, päädyissä on pelkkä pellitys. Yläkatoilta tuleva sadevesi ohjataan syöksytorvilla alakatoille, vaikka pienin muutoksin vesi olisi voinut virrata suoraan maahan asti. Kymmenisen vuotta sitten olen ihmetellyt loppusyksynä: Miksi työhuoneeni ikkunasta näkyvän alapuolisen osan pietty ja kivetty katto on jatkuvasti märkä, vaikka kahteen viikkoon ei ole satanut lainkaan vettä? Katsellessa oivallan. Yöllä yläosan peltikatolle muodostuu kuuraa, koska korkeapaineen vallitessa katon pinta on pakkasen puolella. Aamu- ja iltapäivällä aurinko saa veden juoksemaan kohti alaosan kattoa eikä se ehdi kuivua loppupäivän aikana. Jos syöksytorvea olisi siirretty metrin verran ja jatkettu alas asti, katon jatkuva märkyys olisi voitu välttää. Aamuyön jäätymisestä muodostuu toistuva rasitus alaosan katoille.

Yksioikoinen estetiikka ohittaa käytännöllisyyden. Ongelmat ovat pysyviä, koska yliopistorakennus on omaehtoisen itsenäinen ja pyhitetty luomus, jossa pientenkin muutoksien tekeminen on tehty uskomattoman vaikeaksi. Toisin sanoen nyky-yliopistoissa vallitsee puolitettu järjenkäyttö. Kriittisyys ei saa kohdistua niihin rakenteisiin, joissa opiskelu, opetus ja tutkimus todellistuu. Samassa hengessä on laiminlyötävä opetusta, jotta jaksaa kirjoittaa meriittiartikkeleita.

Monissa yliopistoissa kamppaillaan jatkuvasti luontoa vastaan: Korjaajat ja huoltomiehet käyvät tasaisin välein korjailemassa ”arkoja kohtia”, jotta suurilta vaikeuksilta vältytään. Tietenkään näin ei voida täysin välttää allergista oireilua etenkään maan pinnan alapuolisissa osissa. Koneellinen ilmanvaihto tuottaa epämukavaa vetoa eikä estä homeiden muodostusta joihinkin kostuviin paikkoihin.

Uudisrakentamisessakin ilmenee ns. odottamattomia ongelmia. Kun Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan rakennus valmistuu, sen jälkeen parissa vuodessa monet alkavat oireilla. Aluksi haittaa ja uhkaa vähätellään, sitten tutkitaan. Selviää, että valettu lattia ei ole ollut riittävän kuiva ennen kuin sen päälle on tehty lattiapinta. Rakenteisiin jäänyt kosteus on käynnistänyt kemialliset prosessit lattiakerroksissa, jolloin tiloihin vapautuu myrkyllisiä kaasuja. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä tämän miljoonalaskun lopullisia maksajia ovat. Kiire sekä käytettyjen aineiden ja kemikaalien ymmärtämättömyys tuottavat vääjäämättömästi hankaluuksia.

III

Tunne itsesi > Koe itsesi > Tiedosta itsesi > Oivalla polis itsessäsi.

Voi olla, että varhainen viisas Femonoe on lausunut spartalaiselle Khilonille poikkeuksellisen sytyttävästi Tunne itsesi. Ilmeisesti Khilon ajattelevilla tulkinnoillaan lisää kehotuksen merkittävyyttä. Sen seurauksena myös Mesopotamiassa meritoitunut Thales syttyy ajatuksesta. Kun kreikkalaiset varhaiset oppineet vajaat 2600 vuotta sitten kokoontuvat Delfoissa, he saavat myös oraakkeli-instituution syttymään itsetutkimuksellisista ajatuksista. Näin varhaisten viisaiden ajatuksille muodostuu elävä säilytyspaikka Apollonin temppelialueen papiston suojeluksessa. Tästä seikasta osaltaan seuraa, että uskonnon ja filosofian väliset konfliktit jäävät yllättävän vähäisiksi puolen vuosituhannen aikana.

Ymmärryksen avautuminen vaateelle Tunne itsesi on filosofisen ajattelun edellytys ja perusta. Elävän tradition laajennettua Herakleitos vastaa kiitollisen kunnioittavasti varhaisille poistuneille ajattelijoille: Olen etsinyt itseäni. (Frg. 101)

Jyväskylästä lähteneessä tutkinnonuudistuksen viivytystaistelussa syksyllä 1979 ystäväni Juhani Sarsila palauttaa elävyyden Herakleitoksen ajatteluun ja elämään. Kamppailu on kuin virta, joka jatkuvasti muuttuu, silti virtailut useimmiten pysyvät uomissaan. Kaikki virtaa, kaikki muuttuu, mutta ei miten tahansa, mikään ei ylitä määräänsä, mittaansa eikä lakiansa. Tuli, alkutuli, maailmanjärki, luonnonlaki, kohtalo, kaikkeus, sana, laki, järki, siis Logos mittansa mukaan syttyy, hiipuu ja katoaa.

Ymmärtävälle Herakleitos on läsnä vallitsevassa ajassa. Markku Graae on esikuva ja esimerkki niin herakleitoslaisen ajattelun kohtaamisesta kuin uudestaan palauttamisesta elävyyteensä. Hän osaa avata Herakleitoksen määrältään vähäiset mutta sisällöllisesti vahvat fragmentit. Palautuu ymmärrys, tulkinta ja filosofisten ideoiden merkitykset. Taitava voi herakleitoslaisin silmin katsella ja tiedostaa nykyisyyttä. Ajattelijalle avautuu tiedostaen vallitsevan tapahtumiset kuin myös piilevät mahdollisuudet.

Herakleitos on saanut lisänimen Hämärä, koska on ilmaissut itseään osin vaikeasti tulkittavin mietelausein. Varhaisiin tunnustettuihin filosofeihin verrattuna Herakleitos esittää ajatuksiaan omakohtaisesti koettuina. Ihmiset eivät tajua logosta, maailmassa vallitsevia suhteita, säännönmukaisuuksia eikä prosesseja. Logos alkutulena on prosessien käynnistäjä ja sammuttaja, samalla Logos luo vastakohtien yhteyden ja ykseyden.

Demokritos on etenkin antiikissa nähty iloisena filosofina. Renessanssin jälkimainingeissa vastaavasti Herakleitos on koettu itkevänä ajattelijana, koska tuolloin hänen maailmankäsityksessään on korostettu ankaruutta.

Herakleitosta ja Demokritosta yhdistää se, että kumpainenkin on ollut erittäin arvostettu Persian suurkuninkaan hovin oppineiden keskuudessa. Markku Graaea ja minua yhdistää se, että molemmat pidämme antiikin filosofian alkuvaihetta käänteentekevänä, edelleen merkityksellisenä. Varhaiset antiikin filosofian todellistajat ovat yhä teknisestä kehityksestä huolimatta syvällisesti puhuttelevia ja ajatuksellisesti heuristisia, uusia oivalluksia herättäviä sekä siten syventymisen arvoisia. He sytyttävät, käynnistävät ajattelua. Syntyy halua ymmärtää, tulkita. Muodostuu intoa etsiä perustoja ja samalla halua koetella erinäisiä elämäntilanteita. Vaikka Demokritoksen fragmentteja on säilynyt noin kaksi ja puolikertaa enemmän kuin Herakleitoksen, silti vain harvat niistä käsittelevät muuta kuin etiikkaa, yhteiskuntafilosofiaa tai yleensä käytännöllistä filosofiaa. Tämä on harmillista sikäli, että voimme vain aavistella sitä teoreettista ja matemaattista ymmärryksen muutosta, mikä tapahtui aikavälillä Pythagoraasta Demokritoksen nousuun Abderan poliksen filosofiseksi vallankäyttäjäksi. Platonin ajatuksen ”filosofikuninkaasta” yksi keskeinen kokemuksellinen perusta on juuri Demokritoksen toiminta Abderan valtiovarainministerinä (nykyistä kielikuvaa käyttääkseni). Herättävästi Demokritoksen lyhyt puhutteleva ajatelma kiteytyy ilmauksessa: Ihminen – mikrokosmos. (Frg. 34). Tässäkin fragmentissa on tuntuma kehotukseen: Tunne itsesi. Järjestynyt pää on edellytys itsensä tiedostamiseen.

Noin kaksi ja puolituhatta vuotta sitten Apollonin temppelissä Delfoin oraakkelin kohtaamiseen tultaessa kysyjä kohtasi kiveen hakattuna tekstin: Tunne itsesi. Ajatuksena oli, että kysyjät ja neuvoja hakevat olisivat sopivassa mielentilassa kohdatessaan papiston runomittaisen tulkinnan oraakkelin sekavahkoista lauselmista.

Herakleitos kuvaa osuvan heuristisesti niin istuvia oraakkeleita ja papistoa kuin heidän takanaan olevaa jumalallista hallitsijaa: Herra, jonka oraakkeli on Delfoissa, ei puhu eikä salaa vaan antaa vihjeen. (Frg. 93). Herakleitos tuo uusia sävyjä yhteiseksi koettuun perinteeseen, josta nostetaan esille kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvia tulkintoja.

Kukoistuskaudellaan Abderan kauppavaltio nostaa maailmankansalaisen Demokritoksen poliksessaan johtotehtäviin. Elinaikanaan tuo ”Naurava filosofi” on ajattelijoista ensimmäinen, hän on meritoitunut niin Mesopotamiassa kuin Egyptissä. Demokritos toteaa fragmentissaan 65: Ajattelua, ei paljon tietämistä tulee vaalia.

Eriteltäessä itsensä tuntemisen ja tunnistamisen kehotusta hahmottuu kolmivaiheinen prosessi: Koe itsesi. Tiedosta itsesi. Oivalla polis itsessäsi.

Aluksi on koettava itsensä minäksi, yksilöksi, jolla on omia haluja ja tavoitteita. Itsensä kokemisessa ruumiin olemassaolo luo tajunnalle välttämättömiä lähtökohtia, ruumis pakottaa kompuroivaa tajuntaa pysähtymään, hiljentymään ja tutkimaan. Tutkiminen johtaa yhä syvällisemmällä tavalla tiedostamaan itseään. Lopulta voi avautua se, kuinka vallitsevien normien heijastuminen tapahtuu itse kussakin, kuinka tietoisuus sävyttyy kunkin aikakauden asenteiden ja sosiaalisten odotusten mukaisesti, kuinka omiksi koetut näkemykset ovatkin useimmiten epäitsenäistä mielipiteiden monistumista. Tiedostaessaan tietoisuutensa rajallisuutta ihminen voi ymmärtää oman vapautensa edellytyksiä. Työtä tehdessään itsensä kanssa ihminen kasvaa persoonaksi. Hän on eheytymisen tiellä. Vapauden ajatus syvenee ulkoisista kriteereistä henkiseksi omaehtoisuudeksi.

Herakleitoksen fragmentti: Kaikilla ihmisillä on kyky tuntea itsensä ja ajatella järkevästi. (Frg. 116) sisältää optimistisen sävyn varhaisten viisaiden vaateeseen Tunne itsesi. Herakleitos tuntuu ajattelevan ikään kuin humanistisen demokraattisesti, että kaikille avautuu itsetuntemus ja järkevä ajattelu. Tosin fragmentissaan (Frg. 35) hän esittää ehdon ja varauksen: Ihmisten jotka rakastavat viisautta täytyy perehtyä moneen asiaan totisesti. On tehtävä työtä oman itsensä kanssa. On syvennyttävä ja syvennyttäessä kohdataan myös hämäryys: Sielun rajoja et kykene saavuttamaan, vaikka jokaista ajateltavaa tietä kulkisitkin; niin perustavan syvä on logoksen ja samalla sielun olemus. (Frg. 45.)

IV

Markku Graaen implisiittisesti kuvailema ketju: oppipoika > kisälli > mestari on konkreettinen esitys siitä, mitä tarkoittaa Tunne itsesi sekä miten itsensä ja sosiaalisen tiedostamisessa voidaan edetä. Työ muuntuu pakon alueesta itsekasvatuksen, tiedostamisen ja vapauden täyttymykseksi. Mutta työ voi luoda niin vapauden kuin tuhon. Valtaansa käyttävä ihminen valitsee.

Platonin teksteissä Sokrates vaalii ideaa: Tunne itsesi. Hänkään ei ajaudu egoistisiin tulkintoihin, saati egosentrismiin, oman itsensä loputtomaan selvittelyyn ja uppoutumiseen omaan sisäisyyteensä. Hänellä itsensä tutkimisella ei ole päätepistettä. Ihminen ei ole tyhjennettävissä erittelyn keinoin. Ajattelun jäsentämän tiedostusprosessin kautta ihminen voi käsittää kokonaisvaltaisia ajatuksia itsestään ja suhteestaan maailmaan. Tietoisuutta tavoittelevassa oman tajunnan erittelyssä toteutuu laadullinen hyppäys, kun subjektiivisuudesta avautuu paljastavia yleisinhimillisiä, intersubjektiivisia aineksia. Intersubjektiivisuuden oivalluksessa ylittyy yksilötaso ja esiin alkaa hahmottua yhteisöllinen todellisuus, ryhmä, yhteisö, polis ja praksis. Tutki itsesi perustoja kehotuksena koettelee inhimillisen tietämisen edellytyksiä, rajoja ja mahdollisuuksia. Eritellessä ihminen kohtaa perustoja, jolloin parhaimmillaan arvot ja intressit alastomina nousevat tietoisuuteen. Prosessissa tietoisuus syvenee ja ymmärrys kasvaa subjektiivisuuden kiertämättömästä läsnäolosta. Tietoisuus ilmenee kykynä arvioida ja arvottaa omaa tietämistään, taitona ylittää minäkeskeisyys. Tiedostamisen prosessissa toteutuu filosofinen rakennustehtävä, mikä edellyttää vallitsevien jännitteiden, ristiriitaisuuksien kohtaamista kokonaisuuksien ymmärtämisessä: Muuttumisen tai kehittymisen tuntemuksesta huolimatta ihminen pysyy ongelmana itselleen. Siksi ihminen on ihminen.

Topi Salonen

Eurooppalainen elämätapa 1900-luvulla teloitti mm. puolisen toista miljoonaa romaania ja kuutisen miljoonaa juutalaista, sen päälle sotatoimet veivät hengen yli puolelta sadalta miljoonalta ihmiseltä. Saksalainen korkeatasoinen sivistys muuntui propagandassa ja Auschwitzin konkretiassa barbariaksi: Arbeit macht frei. Kurjuudessakin, ihmisen pakottamisessa pelkäksi välineeksi alistava, orjuuttava työ voi vapauttaa. Siihen tarvitaan henkistä itsenäisyyttä ja karua tahtoa. Tänään meidän on edelleen varottava altistumista seireenien houkutuksille.

Kirjallisuutta

Capelle, Wilhelm (toimittanut ja kääntänyt); Die Vorsokratiker. Die Fragmente und Quellenberichte. 1935/1953. Alfred Kröner Verlag / Stuttgart, Stuttgart 1968.

Diogenes Laertios; Merkittävien filosofien elämät ja opit. (suom., esittely ja selitykset Marke Ahonen) 2.p. Kustannusosakeyhtiö Summa, Helsinki 2003.

Grünwald, Michael (toimittanut ja selittänyt) & Gemelli-Marciano, M. Laura (johdanto); Die Anfänge der abendländischen Philosophie. Fragmente der Vorsokratiker. Bibliothek der Antike / Deutscher Taschenbuch Verlag & Artemis Verlag, Zürich-München, Nördlingen 1991.

Herakleitos; Yksi ja sama. Aforismeja. (suom. Pentti Saarikoski) Otava, Helsinki-Keuruu 1971.

Kauppi, Raili; Philosophia perennis ja sen merkitys ihmiselle. Teoksessa: Klemola, Timo (toim.); Toinen filosofia. Mitä on filosofia perennis? Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta vol. XXI. Tampereen yliopisto 1992.

Mansfeld, Jaap (valinnat, käännös ja selitykset); Die Vorsokratiker I. Milesier, Pythagoreer, Xenophanes, Heraklit, Parmenides. Griechisch/Deutsch. 1981. Philipp Reclam Jun., Stuttgardt, 1995.

Mansfeld, Jaap (valinnat, käännös ja selitykset); Die Vorsokratiker II. Zenon, Empedokles, Anaxagoras, Leukipp, Demokrit, Parmenides. Griechisch/Deutsch. 1985. Philipp Reclam Jun., Stuttgardt, 1993.

Platon; Teokset. Ensimmäinen osa, erityisesti dialogit Apologia, Kharmides ja Protagoras. 1976. (suom. Marja Itkonen-Kaila, Marianna Tyni & Kaarle Hirvonen) Otava, Helsinki, Keuruu 1999.

Markku Graae

allegoria - intelligenssi

symbolien ja vertauskuvien opissa

Toimittaneet

Maaret Wager ja Eeva R. Tikka

”Mestari Velikulta” kuvasto - Markku Graae

Gate of Stories Oy, Helsinki

www.gateofstories.fi

Oy Nord Print Ab

Helsinki 2018