Talvipäivä seisahtaa 22.12.2019 kello 06.19

 

Tuntemattoman tekijän suojelusenkeli (Wikipedia)

Talvipäivän seisahdus on yksi neljästä vuotuisesta juhlapäivästä, jotka koskettavat koko palloamme ja asian edistämiseksi klubiblogissa huomioidaan tapahtumat neljästi vuodessa Markku af Heurlinin toimesta. Huomautettakoon tässä Rafaeliin liittyen, että arkkienkelinä hän on myös suojelusenkelin esikuva. Arkkienkeli littyy myös päivän tapahtumiin kurdiaueella, jossa on myös jesidejä, omaperäistä muinaisuskoa harjoittavia. Jesidien alkuperä saattaa ulottua esi-zarathustralaiseen aikaan ja tästä traditiosta on lähtöisin idea seitsemästä pyhästä olennosta, joiden huomaan Jumala jätti maailmasta huolehtimisen. Joissakin traditioissa nämä pyhät ovat juuri arkkienkeleitä, kuten Rafael. JO.

TALVIPÄIVÄN SEISAUKSEN POSTILLA

Talvipäivän seisaus on tänä vuonna Rafaelin päivänä 22.12. klo 6.19 Suomen aikaa eli 4.19 Greenwichin aikaa (universaaliaikaa UTC). Tällöin aurinko on keskipäivällä zeniitissä Eteläisellä eli Kauriin kääntöpiirillä.  Aivan ja absurdin tarkkaan ottaen tarkalleen pisteessä 23° 26′ S 64° 45′ E. Paikka on Intian valtamerellä runsaat 400 kilometriä eteläkaakkoon pienestä. 108 neliökilometrin suuruisesta Rodriquesin saaresta.(19°43′S  63°25′E). Asukkaita saarella on vajat 40.000, ja se on osa Makeraanien saariryhmää itsenäisen Mauritiuksen ja Ranskalle kuuluvan Rèunionin ohella.

Hallinnollistesti Rodriques kuuluu Mauritiukselle. Saari on miellyttävä matkailukohde, oikea paratiisi. Helsingistä lento sinne kestää välilaskuineen 40 tuntia. Edestakaisen lennon hinta on noin 2.400 e. Yöpymispaikka kahdelta hengeltä ja kahdelta viikolta on tasosta riippuen 1000 - 1.800 e.

Saari on saanut nimensä portugalilaisen merenkulkijan Dom Diogo Rodquesin mukaan, joka kävi siellä 1528. Silloin se oli asumaton. Saaren oli löytänyt 1507 mm. Tristão da Cunhan johtaman laivaston osasto. Arabialaiset merenkulkijat jo 10. vuosisadalla.  Ennen kronometrin ja sekstantin keksimistä pieni saari oli kyllä vaikea löytää aavalta mereltä.

Pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on lyhimmillään, Helsingissä vajaat kuusi tuntia. Eteläisellä pallonpuoliskola pisimmillään, ja siellä on keskikesä. Australiassa keskilämpö on noussut ennätykselliseen 40 asteen keksilämpötilana koko mantereella, paikoittain lähes 50 astetta. Ja ensi viikolla lämpötilan ennustetaan vain nousevan.

Eläinradalla Aurinko siirtyy Jousimiehen merkistä f Kauriin merkkiin g. Taivaanpallolla aurinko on Jousimiehen tähdistössä.

Kauriin kääntöpiiri kulkee suurimmalta osin, 74 % pituudeltaan merta ja 26% maata pitkin eteläisen Etelä-Amerikan eteläisein Afrikan ja Australian pohjoisosien läpi. Tämä osapuilleen vastaan meren (70 %) ja maan (30 %) osuuksia maapallon pinta-alasta.  Eteläinen napapiiri kulkee osaksi merta pitkin osaksi aivan Etelämantereen pohjoisreunaa. Oikeastaan vain 63 leveyspiirille ulottuva Antarktiksen niemimaa ulottuu eteläisen napapiirin pohjoispuolelle. Tämä alue rajoittuu Chilelle kuuluvan Kap Hornin (n. 56 astetta eteläistä leveyttä) ja Etelämantereen välisen Draken salmeen. 

Arktinen niemimaa kuuluu sekä Chilen että Argentiinan omakseen vaatimiin sektoreihin Etelämantereesta. Nämä sektorivaatimukset, joita ovat esittäneet myös Ranska, Englanti, Norja, Uusi Seelanti ja Australia ovat minulle hieman outoja eikä niillä nyt ole käytännön merkitystä, sillä 1959 solmitun Antarktiksen sopimuksen mukaan mantereella ei saa olla sotilaallista toimintaa. Toisen maailmasodan aikana Etelämantereella oli ollut brittien tukikohtia, ja käyty taistelukin. (Tietoni Korkeajännitystasoa.)

** Nämä ovat käytännössä sama asia, mutta itse olen tottunut käyttämään nimitystä Greenwichin aika.

AURINGONPALVONTAA

Talvipäivän seisauksen aikaan roomalaiset viettivät reipashenkisiä Saturnalia - juhliaan ensin 17.12. myöhemmin 23.12. saakka. Auringon palvonta oli alkanut joi  Septimus Severuksen keisarikana (193 – 211), ,mutta hänen seuraajansa  Caracallan jälkeen nuori , vain 15 vuotiaana keisariksi noussut Marcus Aurelius Antoninus, oli Rooman keisari vuosina 218–222. Hän oli sukua Severukselle ja Severusten dynastian toiseksi viimeinen hallitsija. Paremmin tunnettuna nimellä Elagabalus tai Heliogabalus   julisti Voittamattoman Auringon  (Deus Sol Invictus) Rooman ylijumalalaksi, tosin siinä onnistumatta. Hänen valtakautensa päättyi keisariajan loppupuolella varsin luonnolliseen kuolemaan: pretoriaanikaarti surmasi keisarin.

Kotikaupungissaan Emesassa (nykyisin Homs) hän kaupungin auringonjumalan Elah-Gabalin ylipappi.  Emesan ruhtinaskunta oli Rooman klienttivaltio. Kuten kaikki olemme jo koulussa, oppineet, Rooma hallitsi Syyriaa vain Syyrian oman edun takia.

Vuonna 274 keisari Aurelianius julisti talvipäivän seisauksen päivän 25. joulukuuta voittamattoman Auringon päiväksi (Dies Sol Invictus) ja Voittamattoman Auringon Rooman ja sen armeijansuojelijaksi. Oli siis luonnollista, että kristinuskon tullessa valtionuskonnoksi tämä päivä otettiin Kristuksen, maailman valon syntymäpäiväksi.

Kreikkalasille auringonjumala Helios oli tärkeimmistä jumalista. Planeetta Aurinko oli kuoronjohtaja, khorofyre, joka hallitsi ja johti alaisiin planeettoja kuin henkivartijoita. Keskiaikana auringonpalvonta hälveni.

Renessanssin myötä auringonpalvonta elpyi. Erityisesti sen näkyi italiaisen oppineen, uusplatonistin ja papin Marsilio Ficinon (1433 – 1499) ja hänen oppilaansa giovanni Pico della Mirandolan (1463 – 1494)   kirjoituksista. Ficino oli myös kääntänyt latinaksi synkretistisen jumalan Hermes Trimegistoksen, että Platonin teokset. 

Aurinkomystiikaksi on professori Raimo Lehden mielestä turhan helposti tulkittu Kopernikuksen ainoa runollinen kohta hänen pääteoksessaan Taivasmaailmojen kiertokulusta.  Hyvin se kuvaa aikakauden henkeä: ”Mutta kaiken keskuksena on Aurinko; sillä kuka voi tässä kauneimmassa temppelissä asettaa tämän valon toiseen tai parempaan paikkaan, jossa se voisi valaista yhtä aikaa kaikkia? Sitä nimittävät   jotkut sattuvasti maailman valoksi, toiset sieluksi ja vielä toiset ohjaajaksi. Trimegistos nimittää sitä näkyväksi jumalaksi. Sofokleen Elektra kaiken näkijäksi. Niin ohjaa tosiasiallisesti Aurinko, kuninkaallisella valtaistuimellaan istuen, sen ympäri kiertävää tähtien perhettä.”

Palaan näihin kysymyksiin myöhemmin, sillä siirryn nyt käytännölliseen teologiaan.

MONSTRANSSI – KRISTUKSEN RUUMIIN SÄILYTYSPAIKKA

Hostia, pyhitetty ehtoollisleipä on kristillisen teologina mukaan Kristuksen ruumiin (Syökää. Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu).  Pyhitettyä hostiaa säilytetään tabernaakkelikaapissa. Estetiikan profesosri Yrjäö Hirn ( 1970 -   1952) kertoi pääteoksessaan Det Heliga skrinet ( Pyhä lipas, 1909), että katolinen kirkko   toisti symboleissaan  lippaan ideaa. Neitsyt Maria oli Kristuksen ruumiin säilytyspaikka ennen syntymää, siis erinomaisen kallisarvoien lipas. Ja tabernaakkeli, jo alun perin saattoi muistuttaa tornia tai hautaa kuoleman jälkeen. (Hauta saattoi olla myös torni.)

Ehtoollisepää säilytettiin ja näytettiin uskovaisille kulkueissa monstransissa. (lat monstrare, näyttää). Ranskaksi nimitys on ostensoir (ilmeisesti 1500-luvulta lähtien)ja latinaksi ostensorium (lat. ostensus, näytetty). Monstranssikulkueet tulivat käytäntöön XIII vuosisadalla. Vuonna 1264 paavi Urbanus IV:n määräyksestä alettiin viettää Kristuksen Pyhän ruumiin ja veren eli lyhyesti Corpus Christi – juhlaa. Juhla on 60 päivää pääsiäisen jälkeen, Pyhän Kolminaisuuden päivän jälkeisenä torstaina.

Eteläisessä Teksasissa on Corpus Christi -niminen rannikkokaupunki (väkiluku metropolialueineen  430.000). Espanjalainen tutkimusmatkailija Alonso Alvares de Pindesa antoi nimen 1519 löytäessään kauniin lähes trooppisen lahden Kristuksen ruumiin päivänä 1519.  Lentotukialus USS Lexington on museoitu kaupungin satamaan.

Aurinkomonstranssi

USS City of Corpus Christi oli vv. 1983 – 2017 käytössä ollut ydinsukellusvene. Alunperin aluksen nimi piti olla USS Corpus Christi. Katoliset papit kuitenkin esittivät vastalauseensa sota-aluksen nimeämisestä Kristuksen ruumiin mukaan lainkaan ymmärtämättä, että Yhdysvaltain laivasto on maailman rauhanvoimien lujin linnake.

Monstranssin muodomuutos.

Myöhäiskeskiajalla monstranssi oli kirkko tai torni - kuten goottilaisessa versiossa. 1500 -luvulla tulivat käyttön aurinkomonstranssit, joita nykyään pidetään  traditonalisena.

Talvipäivän terveisin

Markku af Heurlin