Kesäpäivän seisahdus 21.6.2121

KESÄPÄIVÄNSEISAUKSEN POSTILLA 2021

Juhannusruusuja Kauklahdessa 14.6.21 (kuva MH)

Kesäpäivänseisaus – päivänseisaus on latinaksi  solstitium tai solstitialis dies,  ”auringonseisaus” englanniksi ja ranskaksi solstice saksaksi die Sonnnenwende, ruotsiksi solstånd  - on tänä vuonna maanantaina 21.2021   kello 6.32 Suomen aikaa eli 3.32 Greenwichin keskiaikaa. Tämä on pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pisin ja eteläisellä pallonpuoliskolla lyhin päivä.  Aurinko pysyy keskipäivällä korkeimmillaan tai matalimmillaan  usean päivän ajan päivänseisauksen aikaan. Tästä nimitys suomen kielessä. Sana päivä voi tarkoittaa myös aurinkoa.

Pohjoisen  napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske horisontin taakse pohjoisella taivaalla. Etelämantereella on napayö. Etelänavan amerikkalaisten ylläpitämällä Amundsen-Scott tutkimusasemalla on ollut 50 hengen minimimiehitys. 

Luoksepääsemättömyyden navalla

Etelämantereen luoksepääsemättömyyden napa, piste, joka kauimpana rannikosta on noin 880 kilometrin päässä Etelänavasta etelään pisteessä 82°06′S, 54°58′E.  Leninin rintakuva on katsonut sieltä pohjoisluoteeseen kohti Moskovaa vuodesta 1958.

Neuvostoliittolaiset olivat perustaneet sinne pienen tutkimusaseman osana Maailman geofysikaalista vuotta 1957 -1958  14.joulukuuta 1958 ja toivat katolle Leninin rintapatsaan. Tukikohta on hylätty, mutta julistettu perintökohteeksi. Rakennukset ovat peittyneet lumeen, mutta Lenin on säilynyt  lumen yläpuolella osittamaan, että hänen ajatuksensa ovat kuolemattomia, kuten NKP:n keskuskomitea aivan oikein totesi Leninin satavuotisjuhlan kunniaksi 1970 julistamissaan teeseissä.

Maailman geofysikaalinen vuosi oli merkittävä  käännekohta kylmän sodan kylmien suhteiden lämpenemisen tuomien tieteellisten suhteiden luomisessa. Esimerkiksi Sputnikista oli etukäteen ilmoitettu, ja se oli osa vuoden ohjelmaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/International_Geophysical_Year

Aurinkoristi kuvaa vuoden neljää
tasaus -ja seisauspäivää

Taas taivaanpallolle.

 Auringon deklinaatio eli korkeus taivaan ekvaattorista on suurimmillaan, 23^o26’21’’ pohjoista leveyttä, ja deklinaatio eli kulmaetäisyys kevätpäiväntasauspisteestä, ^on  90 astetta..   Ja maapallon akselin pohjoisnapa osoittaa auringon suuntaan, ei aurinkoon ja etelänapa auringosta poispäin .Tässä on lievää vuotuista  ja pitkäaikaista muutosta. Pohjoisella, eli Kravun kääntöpiirillä kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko paistaa keskipäivällä suoraan zeniitistä eli aivan pään päältä, taivaanpallon korkeimmasta pisteestä. Meillä Suomessa Otava on aina kerran vuorokaudessa  jokseenkin zeniitissä, kesäkuussa klo 18, jolloin on vielä valoisaa, maaliskuussa puolilta öin.

Taivaanekvaattori taivaanpallolla on  sama kuin maapallon pyörimistaso. Ja se jakaa taivaanpallon eteläiseen ja pohjoiseen puoliskoon. Orionin vyö on jokseenkin taivaanekvaattorilla Meillä Helsingissä 60 leveyspiirillä taivaanekvaattori leikkaa horisontin aika tarkalleen 30 asteen kulmassa. Taivaan ekvaattoria ei pidä sekotta ekliptikaan eli Auringon  näennäiseen rataan taivaanpallolla.

Maapallon pyörimisliike hyvin stabiilia ja vuoden aikana se säilyttää suuntansa avaruudessa. (Samaan perustuu hyrräkompassi). Lukija voi mielessään pitää karttapallo kädessään ja kiertää pitäen sitä koko ajan samassa suunnassa jonkun valolähteen ympäri. Tai, jos ollaan tarkkoja, niin maapallo tekee Kuun ja Auringon vetovoiman vuoksi hidasta ns. prekessioliikettä, eli hyrrän tapaan kiertoakseli kierroksen noin kerran 26.000 vuodessa eli tämän johdosta taivaanpallon navat siirtyvät  siirtyvät  vajaan kulmaminuutin vuodessa ja täyden asteen  runsaassa 70 vuodessa. Tämän huomasi jo  toisella esikristillisellä vuosisadalla elänyt kreikkalainen tähtitieteilijä Hipparkhos.

Kilometrin päässä yksi kulmaminuutti vastaa oin 30 asteen mittaista matkaa. Ehkä erittäin tarkkanäköinen saattaisi sellaisen erottaa. Auringon ja Kuun kulmaläpimitat ovat hyvin tarkalleen 30 kulmaminuuttia. Kuun kohdalla se tosin hieman vaihtelee, koska etäisyyskin vaihtelee.

21.6. on suomalaisen kalenterin mukaan Ahdin ja Ahdin päivä. Juhannus on Suomessa ja Ruotsissa ns. siirtyvä pyhä, jonka aika vaihtelee kesäkuun  20. ja 26 päivän välillä. Tänä vuonna se myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana eli 26. kesäkuuta. Jorman, Jarmon ja Jeremiaan päivänä. En tästä kirjoita mitään jeremiadia.

Uunon päivä.

Juhannusaatto, 25.6.21 on Suomessa Uunon ja Unon  (Ension päivä oli 9.6.) Unohan tarkoittaa yhtä italian ja espanjan kielissä, unus latinaksi. Mahdollisesti nimi on tullut muinaisskandinaavisesta ja keskiaikaisesta ensin naisen ja sitten miehen nimestä Une; tulee  sanasta una, ”viihtyä, olla tyytyväinen”.

Kirjailijoista mainitsen kaksi Uunoa: vain 31-vuotiaana Nizzassa tuberkuloosiin kuolleen runoilija Uuno Kailaan (1901 – 1933) sekä Uuno Hirvosen, joka tunnetaan parhaiten kirjailijanimellään Simo Penttilä (1898 – 1971). Lisäksi hän käytti nimiä Akseli ja Artturi Koskensalpa. Hirvosen / Penttilän tuotanto oli laaja ja vetävästi kirjoitettu, joskaan ei kovin arvostettua kirjallisissa piireissä.  Hirvonen toimi myös pitkään ensin Uuden Suomen toimittajan ja sitten toimituspäällikkönä vv. 1937 – 1958. Vuosina 1942 -1946 hän oli Suomen Näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtaja. Hänen näytelmistään muistan kouluajoiltani 1600-luvun Uuden Ruotsin siirtokuntaan sijoittuvan Delawaren. 1966 hän julkaisi Espanjaan sijoittuvan agenttiromaanin Varjoja Aurinkorannikolla.

Penttilän henkilöhahmoja olivat  Meksikossa seikkaillut Herra ja Ylhäisyys kenraaliluutnantti T.J.A Heikkilä,  elokuvahahmo Kuollut mies eli eversti evp. Rainer Sarmo, entiseltä nimeltään Dettman (siitä Kuollut mies) ja poikine seikkailukirjojen Punavyön sankarit. Kuollutta miestä esitti elävästi Joel Rinne.

Meksikon Yhdysvaltain – espanjaksi Estados Unidos Mexicanos - hallitus ei oikein pitänyt Penttilän kuvausta maasta juuri totuutta vastavana, mutta isältäni kuulemani mukaan kuitenkin  kutsui hänet maahan. 

 

Punavyö oli entinen konfederaationeli Etelävaltioiden vakoilija eversti Martin Lemond, joka sisällissodan jälkeen taisteli konnia vastaan Arizonassa. Hän ei listinyt heitä, vaan yleensä pani riisumana housut ja asevyön ja pukemaan saluunaruusun hameen tilalle, näin tehden konnat naurunalaisiksi. Hänen tovereitaan  olivat suomalaissyntyiset  Pete Menken (Pekka Mänkkönen) ja Dick Hill (Riku Kumpulainen). Sananvaihto ja juoni olivat teräviä. Koululaisena luin  niitä mielelläni, ja joskus myöhemmin plokkasin divarista yhden. 

Donnerwetter 

Mitä vielä uunoihin tulee, löytyy tällainen myös kovin toimeliaasta Donnerin suvusta. Esille on siis nostettava  insinööri ja teollisuusjohtaja Uno Donner (1872 - 1958). Uno oli sanskriitin ja vertailevan kielitieteen professorin, senaattori Otto Donnerin (1835 - 1909) poika tämän ensimmäisestä avioliitosta Louise Malmin kanssa. Omaperäisestä toimeliaisuudestaan huolimatta Uno on jäänyt D-suvussa toistaiseksi vähemmälle huomiolle. Yhdessä puolisonsa, kirjalijana nimeä Jean Bray käyttäneen Olga "Olly" Sinebrychoffin kanssa Uno tutustui ja innostui 1910-luvulla Rudolf Steinerin ideoista ja käytännöistä ja oli perustamassa 20-luvulla maahamme antroposofista seuraa ja toimi myös pitkään sen puheenjohtajana. Lohjalla sijaitsevasa Kirkniemen kartanossaan Umo ja Olly harjoittivat 1927 - 45 maassamme ensimmäisinä myös biodynaamista viljelyä ja tukivat paikallista alkeisopetusta tuoden siihen myös virikeita steinerpedagogiikasta. Elivät loppuelämänsä Sveitsissä.

Olly ja Uno Donner
Bild: Donnerska Institutet

Donnerit lahjoittivat Turun yliopistoon uskonnon ja kulttuurihistorian oppituolin ja perustivat myös Åbo Akademin säätiön yhteyteen nimeään kantavan ja edelleen vireästi toimivan instituutin (Donnerska institutet) jonka yhteydessä on poikkeuksellisen  kattava antroposofinen kirjasto! Viime vuosina Turusta päin ilmestyneet esoteeriaa sivuavat  monet selvitykset ja julkaisut ovat  nojanneet runsaasti instituutin resursseihin ja materiaaleihin..

https://www.donnerinstitute.fi/fi/

Tyynellä merellä.

Aivan järjettömän tarkkaan aurinko on zeniitissä kesäpäivänseisauksen hetkellä Tyynellä merellä Kravun kääntöpiirillä pisteessä 127^o 00’ itäistä pituutta. Lähin maa-alue samalla leveyspiirillä on Taiwanin itärannikko vajaat 600 kilometriä länteen. Japanille kuuluvat Riukiusaaret, joista suurin on Okinawa on noin 300 kilometriä pohjoiseen.

1 200 neliökilometrin saarella on yhteensä 1.200.000 asukasta, japanilaisia ja ryūkyūlaisia. Ryūkyūlaiset puhuvat (japanin lisäksi) japanilaisiin kieliin kuuluvia ryūkyū-kieliä.

Eteläisimmät ja samalla läntisimmät saarityhmän kuuluvat osat ovat Yaeyama-saaret  Taiwanin itäpuolella noin 24 astetta pohjoista leveyttä- ja 124 itäistä pituutta (vajaat sata kilometriä kravun kääntöpiiristä pohjoiseen). Saaret rajoittuvat luoteessa Itä-Kiinan mereen ja kaakossa Filippiinien mereen.

Yhdysvaltain ja liittoutuneiden joukot valtasivat Okinawan  2.7.1945 yli kolme kuukautta kestäneiden raskaiden taistelujen jälkeen. Amerikkalaisia taisteluihin osallistui kaiken kaikkiaan 600- 700.000.  Liittotuneita kaatui noin 20.000. Japanialisia sotilaita ja okinawalaisia  asevelvollisia kaatui yhteensä noin 110.00 eli lähes kaikki, mukaan lukien komentaja. Niin epätoivoisesti joukot taistelivat.

Iwo Jiman taistelu , ensimmäinen yhteenotto Japanin maaperällä käytiin saman vuoden alussa. Tappiot olivat absoluuttisesti pienemmät mutta suhteessa yhtä mittavat. Saaren pinta-ala on 21 km2.  Sodan jälkeen sileää ei ole ollut siviiliasutusta, ainoastaan Japanin itsepuolustusvoimien tukikohta ja amerikkalaisten radioasema.

Okinawa oli amerikkalaisten miehittämä vuoteen 1972. Senkin jälkeen siellä on ollut, luonnollisesti arvostelua herättänyt Yhdysvaltain tukikohta.

Itä-Siperiassa

Pohjoinen napapiiri leikkaa 127 itäisen pituuspiirin Verhojanskin vuoristossa Sahan eli Jakutian tasavallassa. Paikka sijaitsee vedenjakajalla, josta länteen vedet  laskevat Lena-jokeen ja itään Janajokeen ja pienen Verhojanskin kaupungin kautta Pohjoiseen jäämereen. Verhojansk oli minun kouluaikoinani maailman pohjoinen kylmyysnapa. Ennätyspakkanen oli 69,8 Celsiusastetta. Kesällä kokein mitattu lämpötila oli 37 asetta. Eroa siis on 105 astetta, kun Suomessa ero alimman ja korkeimman lämpötilan välillä taitaa olla noin 70 astetta.

Lena-joki – jonka mukaan V.I. Uljanov otti nimensä Lenin – on yksi Siperian suuria jokia, pituus 4300 kilometriä ja suurin virtaama 17.000 m3/s. Etelässä sen lähteet ulottuvat Baikal-vuoristoon Baikal-järven luoteispuolella  54. leveys- ja 108. pituuspiirille, mutta ovat vedenjakajan pohjoispuolella.  Valuma-alueen pinta-ala on oin 2.500.000 neliökilometriä, runsaasi yli kaksi kertaa Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteinen pinta-ala (n 1.100.000 km2).

Janajoen pituus on 900 kilometriä, valuma-alue 240.00 neliökilometriä ja virtaama 1000 – 18.000 m3/s.  Suomen suurimman joen, Kemijoen pituus on 550 km, osaksi Venäjälle ulottuvan valuma-alueen pinta-ala 51.000 km2 ja virtaama kesimäärin 550 m3/s.

Kumpikin joki laskee Laptevin mereen. Laptevin meri on nimetty 1700-lkuvulla eläneiden venäläisten meriupseerien ja tutkimusmatkailijoiden, serkusten Dimitri ja Hariton Laptevin mukaan. Aikaisemmin merialuetta kutsuttiin Nordenskiöldin mereksi ja muillakin nimillä. Lännessä  Taymyrin niemimaahan Karamereen ja idässä Siperian mereen rajoittuvan Jäämeren rannikkomeren pinta -ala on 700.000 km2. Se siis on kaksi kertaa Itämeren laajuinen.

Mielenkiintoista muuten katsoa alueen  nimistöä.  Karamereltä löytyy edelleen Nordenskiöldin saaristo. Laptevin meri kosketta mm. Bolscevik, Komsomolets ja Lokakuun vallankumouksen saari Severnaja Zemljalla. Molotovin niemi  81 leveyspiirillä muutettiin 50-luvulla Arktiseksi niemeksi. Sieltä on vain vajaan tuhannen kilometrin matka Pohjoisnavalle .Nykyään monet retkikunnat lähtevät tästä pohjoista kohti.

Napoleonin kuolemasta 200 vuotta 5.5.2021

Olen syntynyt tasan 132 vuotta Napoleon Bonaparten kuoleman jälkeen.

Hänen kuolemastaan Saint Helenalla tuli 5. toukokuuta kuluneeksi tasan kaksi sataa vuotta. En käsittele häntä, sillä aihe on liian laaja.  Ranskassa päivä tietenkin noteerattiin laajasti. Presidentti Emmanuel Macron kävi kunniakäynnillä Napoleonin haudalla Invalidikirkossa. Suomessa Helsingin Sanomat ei luonnollisesti noteerannut asiaa.

Alun perin Beethoven antoi 3. sinfonialleen nimen ”Sinfonia grande, intitolata Bonaparte” . Kun hän sai kuulla Napoleonin nimittäneen itsensä keisariksi, ranskalaisten keisariksi tosin, Beethoven pyyhki  kirjoituksen yli ja korvasi sen seuraavalla.  « Sinfonia eroica, composta per festeggiare il sovvenire d'un grand'uomo ». (”Sankarillinen sinfonia , sävelletty juhlistamaan suuren miehen muistoa.”) Eroica- sinfonian hän omisti suosijalleen, Lobkowitzin ruhtinaalle. Teos ensiesitettiin yksityisesti 1804; Beethoven johti itse ensimmäistä julkista esitystä Wienissä palmusunnuntaina 7.4.  1805 Wienissä.

Puolalainen yhteys.

Tutustuin Suomen Rauhanliton kesäkokouksessa Hauholla heinäkuussa 1973 puolaiseen antropologiin Magdalena Stommaan. Hän oli älykäs ja kaunis nainen,  minua viisi vuotta vanhempi. Hän hallitsi myös norjaa, sillä isä oli kehottanut häntä oppimaan laajan kielitaidon mukana myös yhden skandinaavisen kielen. Ja hän hallitsi Norjan kuningasluettelot. 

Magdalenan  isä Stanislaw Stomma (1908 – 2005) oli maan johtavia (liberaaleja) katolisia poliitikkoja, juristi ja lehtimies. Stalinismin aikana hän sai olla vain vaatimattomassa kirjastoapulaisen tehtävässä, mutta Gomulkan tultua valtaan 1956 hän pääsi vaikuttamaan. Stomma oli mukana pienessä mutta merkittävässä katolisten intellektuellien Znak (Merkki)- ryhmässä, jolla oli vuoteen 1976 muutama paikka Puolan parlamentissa. Sejmissä  ja piti yhteyttä Kommunistisen puolueen ja katolisen  kirkon välillä. Lisäksi oli toinen katolinen, kommunistista puoluetta myötäilevä PAX-ryhmä.   1976 Stomma lähes ainoana vastusti uutta perustuslakia, jossa maa julistettiin sosialistiseksi, todettiin Kommunistisen Puolueen johtava asema ja vannottiin ikuista ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa.

50-luvulta lähtien Stomma pyrki luomaan sovintoa Saksan Liittotasavallan ja Puolan välille. Näistä ansioista hänelle myönnettiin 1988 Saksan liittotasavallan Suuri ansioristi. Lisäksi hän sai jo kommunistihallinon aikaan merkittäviä puolalaisia kunnianosituksia. ”Puola on toista maata”, kuten Jaakko Okker ja Juha Tanttu kuvasivat maata kirjassa vuodelta 1965 (W+G).

Stomma oli maan tunnetuimpia bonapartisteja. Joskus 60-70-lukujen taitteessa hänelle tuli suuri paketti Pariisista, ja  vaimo tietenkin toivoi saavansa uusinta pariisilaismuotia. Paketti sisälsi vain Napoleonia käsittelevää kirjallisuutta.

Stanislaw Stomman poika Ludwig (1950 Krakova – 2020,Pariisi) olio sisarensa Magdalenan tapaan antropologi ja journalisti. Myöhemmin Ranskan kansalainen. Ranskalla ja Puolalla on perinteisesti olleet pitkäaikaiset hyvät suhteet. Toisaalta puolalaissyntyinen Bronislaw Malinowski (Krakova, Itävalta-Unkari 1884, New Haven, Yhdysvallat 1942) oli viime vuosisadan merkittävimpiä antropologeja, ja antropologia ei ollut liian tulenarka oppiaine.

Kävin tapaamassa puolalaisia ystäviäni vuoden 1974 alussa. Lähdin MS Gdynialla  – entisellä ruotsinlaivalla – Gdanskiin uuden vuoden päivänä. Ja tulin runsasta viikkoa myöhemmin takaisin.  Paluumatkalla  sain Splitissä, Gdanskin naapurikaupungissa yökortteerin Magdalenan sedältä Ludwig Stommalta, joka asui vaatimattomassa huvilassaan Stalingradin sankareiden puistokadulla. (”Ich arrangiere an meinen Onkel eine Überraschung ”.) Seuraavan syksyn asuin Grenoblessa , Ranskan Alppien juuressa Liittoutuneiden puistokadulla, lähellä Stalingradin katua.

Kiintoisa tapaaminen. Hieman yllättävääkin – minulle siis – oli, että hänellä ei ollut jääkaappia eikä pakastinta , vaan kesän kasvikset oli säilötty etikkaliemeen. Puolassa opin myös lähettämään sähkeitä.

                                                                                       MARKKU AF HEURLIN

Kuvat Wikipediasta tai muusta julkisesta lähteestä, ellei tosin mainittu.

---------------