Kati Lintonen: Veden luonto I. K. Inhan valokuvassa

Kuva: I. K. Inha, Muhos, Kirkon seutu, kuvausajaksi arvioitu vuosi 1895, Suomen valokuvataiteen museo.

Kirjoitan tätä tekstiä katsellen I. K. Inhan (1865-1930) arviolta vuonna 1895 ottamaa valokuvaa, jossa kaksi ihmistä katselee tyyntä vesimaisemaa Muhoksella.

Asennettani ohjailevat ranskalaisen tieteenfilosofin ja fenomenologin Gaston Bachelardin (1882–1962)tekstit. Bachelard tutkii runoutta ja ihmisen kuvittelua. Häntä voisi kutsua unelmoinnin ja uneksinnan filosofiksi, joka uskoo että kuvittelun kyky on ihmiselle elintärkeä. En siis esitä oletuksia valokuvaajan mahdollisista intentioista tämän valokuvan kohdalla, vaan luen Bachelardin mietteitä; aluksi mielikuviamme ja kuvitteluamme koskevia ajatuksia.

Inhan valokuvassa vallitsee kesäisen keskipäivän autuas tyven. Sen katselu on minulle poeettisen kuvan kajahtelevaa (retentissement) kokemista. Vaikka tällä sanalla viitataan erityisesti runouden nostattamiin mielikuviin, myös valokuvan kohdalla voi erottaa tällaisen kajahtelevan katselun. Tarkemmin: kajahtelu on runouden sanomista, omaksi ottamista. Se saa aikaan käänteen runoa lukevan (kuvaa katsovan) olemisessa; vaikuttaa siltä kuin runo (kuva) syntyisi myös hänessä ja hänen mielessään.

Muhoksen järvimaiseman äärellä heittäydyn kuvan vietäväksi ja voin tuntea näkymän runollisuuden kohoavan itsessäni esteettä, lapsenmielisesti. Tätäkö Bachlard tarkoittaa korostaessaan, että poeettisesti koskettavan (mieli)kuvan kohdalla kajahtelu tapahtuu heti kuvan ensikohtaamisessa? Ennen kuin ehdin miettiä lukemaani/näkemääni, näky on jo koskettanut mieleni syvyyksiä.

Veden pehmeä kielioppi

Bachelard kutsuu vettä täydelliseksi runoudeksi. Se on elementti, joka voi nukkua ja yhä säilyttää kauneutensa – seisahtua, mutta samalla kuvastaa koko ympäristöään.  Hän kuvailee vesielementtiä lähtökohtinaan erityisesti antiikin elementtiteoriat ja jungilainen psykoanalyysi ja päätyy jäsentämään veden kolme arkkityyppistä olomuotoa: villi ja raivoisa, tyyni ja unelmoiva sekä melankolinen ja kuolemaan kutsuva vesi.

Palaan Inhan valokuvassa yhä uudelleen tyynen veden pintaan ja siihen heijastuvaan taivaan peilikuvaan – kahden maailman, veden ja ilman, ihmeelliseen rinnakkaiseloon. Niiden liitosta syntyy kuulaan veden monimerkityksellisyys. Luen Bachelardia:

”Vesielementti näyttää kantavan mielikuvissa yli ajan ja paikan ja sulauttavan muistot nyt-hetkeen. Yhdistämällä asioita keskenään vesi auttaa mielikuvitustamme ymmärtämään elämää ympärillämme. Se luo eräänlaisen kieliopin, jatkuvan linkityksen ja kuvien pehmeän liikkeen, joka vapauttaa uneksinnan kohteensa kahleista.”

Ajatus veden sulauttavasta ja yhdistävästä pehmeydestä selittää niitä mielikuvia, jotka valokuvan maisema ja rannalla olevat hahmot nostattavat. Omat kesäiset järvenrantamuistoni kuroutuvat yhdeksi ja samaksi mielikuvaksi. Kuin katselisin hiljaisuuden kuvaa; omaa, sisäistä ja salaista elämänlähdettä, silmin näkemättömän ilmentymää.

”Veden heijastuksen erityisyys on kyky joka hetki muuttua, himmetä tai kadottaa veden toistama kuva. Tyyntä pintaa katsellessa koemme yhtälailla veden syvyyden kuin sen muuntuvuuden, ja jossain tilanteissa meille tulee varmemmaksi veden aineellisuus, sen kaiken yhdistävä ja sulattava olemus.”

Filosofin asenne ja aineellisuus

Valokuvan sommitteluun liittyy jotain outoa ja häiritsevää. Maisemaan syventyvät ihmiset rajautuvat aivan kuvan alalaitaan. Etuosan ja taustalla aukeavan näkymän suhde vaikuttaa lähes rakennetulta. Järvimaisema voisi olla vain kaksiulotteinen kuva, jonka ääreen ihmiset ovat pysähtyneet. Se voisi myös olla ikkunanäkymä, josta filosofi tarkkailee maailmaa ihmetellen ja pohtien.

Istuvan hahmon keskittynyt olemus voisi kuvastaa fenomenologista asennetta, jossa ihminen tavoittelee näkemisen avulla ilmenevän jäsentämistä, nähdyn olemusta. Kun taas maassa rantamännyn siimeksessä makoileva hahmo edustaisi luonnollista asennetta. Hänestä välittyy immerssiivinen, järvimaisemaan ja sen rannan maankamaraan uppoutunut kokija. (Tällainen lepäily luonnon helmassa oli yleistä juuri 1800-luvun lopun säätyläisten luontoretkillä, sen uskottiin rauhoittavan teollisen murroksen keskellä ärtyneitä hermoja.)

Jos hyväksyy ajatusleikin kuvassa oleilevien ihmisten rooleista, voi jatkaa eteenpäin: filosofin hahmo ottaa etäisyyttä, kohottautuu ylös sammaleelta katsomaan näkemäänsä. Hän pyrkii irrottautumaan arkisista ja totutuista tarkastelutavoista ja haluaa löytää varsinaisen ajattelun kyvyn. Siihen häntä johdattaa veden luonto ja sen arvotukselliset ja jatkuvasti muuntuvat olemisen tavat.

Minulle tulee tärkeäksi kuvaa katsoessani tieto siitä, ettei järvimaisema ole vain kuva. Se on rannalle pysähtyneille ihmisille ääniä, tuoksuja ja käsin kosketeltavaa – vettä, ilmaa ja maata. Tämän tiedon voi ajatella edesauttavan rannalla viipyvän filosofista asennetta. Aineen herättäminä ajatteluun tulee painokkuutta ja perusteellisuutta.

Bachelard kritisoi länsimaista tapaa vähätellä aineen merkitystä ja ohittaa sen erityisominaisuudet ja sen tarjoamat mahdollisuudet kohteen syvälliseen tarkasteluun. Esteettisessä arvioinnissa vallitsee usein muodon ylivalta, vaikka aineen erilaisia ilmentymismuotoja ymmärtämällä voimme syventää ja kohottaa kokemustamme.

Bachelard selventää näkemystään erottelemalla kuvittelumme kahteen toisiaan täydentävään, muodon ja aineen, mielikuvitukseen / kuvitteluun. Muodon kautta käsitteellistämme, analysoimme ja katselemme. Aineella on oma tärkeä painoarvonsa – sillä on sydän. Veden elementin havaitseminen on kokonaisvaltaista: silmä nimeää sen, mutta vain koskettaen voimme tunnistaa sen.

Filosofi kuvassa ei vain katsele näkyä, hän on maailmassa, keskellä näkemäänsä. Hänellä on mahdollisuus olla läsnä nyt-hetkessä kokonaisena. Veden luonto avautuu hänelle monena, niin ajattelun kuin ruumiin ja aistien välityksellä.  Kun taas minut, valokuvan katsojana, on heitetty muistojeni ja tietojeni varaan. Vailla niitä en välttämättä tunnistaisi kuvan tapahtumaa. Näin päädyn jälleen näkemään kuvan toisin:  filosofi katselee nyt järven kaksiulotteista kuvaa.

Muhoksen maisema oikuttelee optisen harhakuvan tavoin ja tarjoaa mahdollisuuden kuvankatsomisen luonnollisesta asenteesta irrottautumiseen. Se auttaa hylkäämään hetkeksi tavanomaisen ajattelun ja muistot kokemuksista sekä tiedon kuvasta. Valokuva on kuin vesi itsessään, arvoituksellinen ja muuntuva. Se ravistelee mukavasti havaitsemistapojani.

Kati Lintonen

Kirjallisuusvinkkejä:

Bachelard, Gaston, 1983. Water and dreams. The Pegasus Foundation. Dallas.

Bachelard, Gaston, 1990. Fragments of a Poetics of Fire. The Dallas Institute Publication, Dallas. Bachelard, Gaston, 1999 (1942). Water and Dreams. An Essay On the Imagination of Matter. Käännös Edith R. Farrell. The Bachelard Translations. The Pegasus Foundation. The Dallas Institute of Humanities and Culture. Dallas.

Bachelard, Gaston, 2003 (1957). Tilan poetiikka. Suom. ja esipuhe Tarja Roinila. Nemo, Helsinki.

Himanka, Juha, 2000. Phenomenology and reduction. University of Helsinki. The Department of Philosophy. Vantaa.

Kimmo Jylhämö, 1995. Edmund Husserl ja 
fenomenologian idea. Edmund Husserl, Fenomenologian idea: viisi luentoa. Helsinki: Lokikirjat. Niin et näin  2/96, 132 s.

Klubi ke 4.2. klo 17.00: Juha Olavinen: Mihin Suomi kuuluu?

Keskiviikkona 4.2. Juha Olavinen tarkastelee kysymystä, joka on vaivannut alustajaa pitkään: Mihin Suomi kuuluu? Tai kenelle. Puheenvuorossaan Olavinen tarkastelee kysymystä historian ja nykymenon valossa.

Klubi ke 21.1.2015. FT Kati Lintonen: Veden luonto I. K. Inhan valokuvissa.

Keskiviikkona 21.1. vieraaksemme saapuu FT Kati Lintonen aiheenaan I. K. Inha.

I. K. Inha: Muhoksen kirkko. 1895

- Lintonen on tutkinut pitkään valokuvataidetta ja on kirjoittanut mm. teokset Valokuvan 70-luku. Suomalaisen valokuvataiteen legitimaatio ja paradigmamuutos 1970-luvulla (1988) sekä Hymyilevät rannat - I. K. Inhan luonnonhurmaus ja melankolia (2006). Vuonna 2011 Lintonen väitteli aiheesta Valokuvallistettu luonto - I. K. Inhan tuotanto luonnon merkityksellistäjänä.

Klubialustuksessaan Lintonen esittelee väitöstyönsä pohdintoja vesielementin valokuvallistamisesta maailman ymmärtämisen näkökulmasta. Hän tarkastelee Inhan vesiaiheita mm. Gaston Bachelardin (1884 - 1962) ajatusten kautta ja päätyy myös kysymään, voisiko vesiluonnon valokuvallistamisen nähdä eräänlaisena fenomenologisena reduktiona Inhan Puro-valokuvaesseessä.

Valokuvaaja, kirjailija ja toimittaja I. K. Inha syntyi marraskuussa 1865 ja näin hän on Jean Sibeliuksen ohella toinen suomalainen mestari, jonka syntymästä on tänä vuonna kulunut 150 vuotta.

Tervetuloa

Klubin kevätkauden avaus 7.1.2015 klo 17.00. TTK Juha Kuisma: Talon filosofia

Klubin kevätkausi avautuu tammikuun seitsemäs. Kauden avaa TTK Juha Kuisma pohdinnallaan Talon filosofiasta.
Juha Kuisman talouspuheet saivat keväällä 2009 klubihomman alkuun. Klubilla Kuisma on alustanut aiemmin taloudesta sekä Heideggerista. Lisäksi hän on tarkastellut vieraanamme myös Pirkanmaaan muinaista asutushistoriaa. 

Viime aikoina Kuisma on toiminut  kylien liiketoiminta-asiamiehenä Suomen kylätoiminta ry:ssä ja on myös
kotikuntansa Lempäälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Siirtynee kevätkaudella parlamentaarikon uralle.

TALVIPÄIVÄNSEISAHDUS

TALVIPÄIVÄN SEISAUS TÄNÄ VUONNA RAAFAELIN PÄIVÄNÄ 22.12. KLO 01.03

Tänä vuonna talvipäivän seisaus osuu 22. päiväksi joulukuuta, tarkemmin sanoen aivan aamuyöhön Suomen aikaa klo 1.03.  Päivä on Raafaelin tai Rafaelin nimipäivä. Helsingin horisontin mukaan aurinko nousee klo 9.24 ja laskee klo 15.13, josta päivät alkavat pidentyä, ensin hitaammin sitten nopeammin.

Tällöin Aurinko on Suomesta katsottuna alimmillaan Jousimiehen tähdistössä ja 23 astetta taivaanpallon ekvaattorin eteläpuolella. Päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhimmillään ja yö pisimmillään. Etelä-Suomessa Aurinko nousee keskipäivällä etelässä ollessaan vain 7 asteen ja Oulussa 2 asteen korkeudelle. Utsjoella Aurinko on keskipäivällä pari astetta horisontin alapuolella, mutta kirkkalla säällä päivällä on sinertävä valaistus..

Astrologisesti eli siis todellisimmassa todellisuudessa Aurinko siirtyy talvipäivän seisauksena Jousimiehen tähdistöstä Kauriin tähdistöön. Tästä syystä eteläistä kääntöpiiriä kutsutaan Kauriin kääntöpiiriksi (Tropicus Capricorni)

Kauris eli sarvellinen vuohi

Sattumoisin samana yönä  on uusikuu kello 3.36 eli kuu on konjunktiossa auringon suhteen eli aurinko, kuu ja maa ovat samalla viivalla. Tai jos ollaan tarkempia, niin kahden ensiksi mainitun rektasenktiokoordinaatit (suunta, josta ne näkyvät ekvaattorin  suhteen) ovat samat. Arkikäytössä konjunktiolla tarkoitetaan yleensä vain taivaankappaleiden lähekkäinoloa taivaalla.

Tänään 21.12., Tuomaan päivänä, kuu on myös eteläisimmilläänkin eli keskipäivällä korkeimmillaankin hyvin matalalla horisontissa. Mars on Kauriin tähdistössä, jonne se on siirtynyt Jousimiehestä 4.12. Se on näkyvissä iltataivaalla matalalla lounaassa. Mars laskee noin klo 19. Kasvava kuunsirppi on lähellä Marsia Joulupäivänä iltayöllä joulupäivänä 25.12.

Tähtitieteellisesti uusikuu määritellään siis hetkeksi, jolloin kuu on aivan auringon suunnassa ja siten pimeä.. (Musta ympyrä on uuden kuun merkintä almanakassa.) Siitä voi kirkkaalla säällä nähdä päivällä eräänlaisen kalpean hahmon taivaalla, koska maan ilmakehästä siroaa heikkoa valoa, joka heijastuu kuusta takaisin. 

Kun kuun rata leikkaa sopivalla tavalla maan ratatason, uusikuu pimentää auringon, mutta kuun varjon alue on hyvin kapea ja näkyy vain pienellä osalla maapalloa. Edellisen kerran Suomessa oli täydellienn auringonpimennys 22.7.1990 auringonnousun aikaan, ja seuraava näkyy 16.10.2016  Pohjanmaalla.

Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta kansanperinteessä uusikuu saattaa myös tarkoittaa kasvavan kuunsirpin ensimmäistä näkymistä.  Tämä tapahtuu juuri auringonlaskun jälkeen. Kuu on taas uusi.

Juutalaisessa ja islamilaisessa kalenterissa kuukausi vaihtuu, kun uuden kuun sirppi ensimmäisen kerran näkyy iltataivaalla, periaatteessa päivän tai kaksi uuden kuun jälkeen. Juudeassa aikoinaan kaksi luotettavaa todistajaa toi tästä ilmoituksen Sanhedrin-neuvostolle eli Suurelle neuvostolle, joka lähetti sanansaattajia kyliin ilmoittamaan kuukauden vaihtumisesta.  

Muhamettilaisessa kalenterissa on sama periaate: kuukausi on vaihtunut , kun kaksi luotettavaa todistajaa on nähnyt kasvavan uuden kuun sirpin. Viimeisen Tuomion päivän todistaja on kuitenkin Korkein Tuomari itse.

Synodinen kuukausi  on aika uudestakuusta seuraavaan uuteenkuuhun, keskimäärin 29,53 vuorokautta. Kahdessatoista kuukaudessa on siis 354,36 päivää.

Juutalainen kalenteri on kuu- ja aurinkokalenterin yhdistelmä: Ajoittain  vuoteen lisätään 13. kuukausi tasoittamaan eroa aurinkovuoteen. Islamilainen kalenteri on puhdas kuukalenteri. Siksi  pyhän ramadan-kuukauden alku siirtyy vuosittain noin 12 päivää edellistä aiemmas, ja vuosi on aurinkovuotta lyhyempi.

Kirkollinen vuorokausi, ja ennen vanhaan myös tavallinen vuorokausi, vaihtui auringon laskiessa, meillä aina klo 18 eli 6 j.p.p.. Käytäntö tosin on vaihdellut eri maissa ja ajanjaksoina.

Siksi ehtookellot julistavat lauantaina illalla kello kuusi pyhän alkaneeksi. Joulu siis oikeastaan alkaa aattoiltana, ja Vapahtaja on syntynyt maailmaan jouluyönä keskiyön aikaan, koska silloin olemme jo aamun puolella.

Rafael arkkinenkelinä ja henkilöinä

Rafael on yksi kolmesta arkkienkelistä, muut kaksi ovat Mikael ja Gabriel. Mielenkiintoista kyllä, arkkienkeleiden päivät osuvat  osapuilleen talvipäivän seisauksen ja tasausten kohdalle: Mikael syyskuun lopussa, suomalaisessa kalenterissa 29.9. ja Gabriel 24.3. eli päivää ennen Marian ilmestystä.

Rafael on hepreaa ja merkitsee ”Jumala on parantanut”. Rafael on mainittu apokryfikirjoihin kuuluvassa Tobitin kirjassa, ja häntä pidetään suojelusenkelin esikuvana.

Kuuluisin Rafael on renessanssiajan maalari Rafael eli Raffaello (1483 - 1520 ), jota pidetään yhtenä Italian renessanssiajan päämestareista. Hänen kaikista tunnetuin työnsä ovat paavin palatsissa, Apostolien palatsin huoneessa Stanza della Segnatura,  olevat freskot. Näistä yksi on Ateenan koulu, jonka keksushahmoja ja Platonia ja Aristotelesta käytämme mm. Sofian symposiumien tunnuksena.
 

Filosofiklubi koolla täydessä vahvuudessaan

Ateenan koulu oli ilmeisesti turistioppaiden antama nimi  allegoriafreskolle filosofiasta ”Tieto syistä” (Causarum Cognitio).

Samassa huoneessa ja osana samaa kokonaisuutta on Väittely pyhästä sakramentista (La Disputa).

Osa Disputasta

Nuorten englantilaisten taiteen ja runouden uudistajien ryhmä otti vuonna 1848 nimekseen The Pre-Raphaelite Brotherhood  eli suomeksi prerafaeliitit.

Suomalaisia Rafaeleja on runsaasti:

Tunnettu kupletisti Rafalel ”Rafu” Ramstedt, altailaisen kielentutkimuksen uranuurtajan ja mongolostiikan perustajan sekä diplomaatin professori Gustaf Ramstedtin sekä sosialistisen kansanedustajan Emmanuel ”Manu”Ramstedtin veli. Mielenkiintoinen vaatimattomista oloista lähtenyt veljessarja. Isä oli konetyömies.

Rafael Erich oli kokoomuslainen poliitikko ja maamme pääministeri vuosina 1920-1921. Hänen veljensä Mikko Erich siirtyi 20-luvulla kokoomuksesta sosialidemokraatteihin. Mikko Erichin puhetilaisuus 27.2.1932 Ohkolan työväentalolla Mäntsälässä nosti Mäntsälän kapinan. Kapinan lopetti alkuunsa presidentti Svinhufvudin luja puhe.

70-luvun alussa Ohkolan työväentalo huutokaupattiin purettavaksi: ”Mitä eivät saaneet tuhotuksi fascistit, sen tuhosi elintason nousu”, kommentoi tapahtunutta kuivasti isäni, sosiaaliliberaali kansantaloustieteen professori.

Vuoden 1966 ensimmäisen kansanrintamahallituksen pääministeri oli sosialidemokraattien puheenjohtaja Rafael Paasio  eli Isä-Paasio. Myös hänen poikansa Pertti Paaasio oli SDP:n puheenjohtaja ja mm. maamme ulkoministeri.

Rafal Wardi (s. 1928) on merkittävimpiä eläviä kuvataiteilijoitamme, erityisen tunenttu keltaisen värin käytöstä. Rafael Karsten (1879 – 1956) oli Rolf Lagerborgin rinnalla Erward Westermarckin etevimpiä oppilaita ja kansainvälisesti merkittävä uskontotieteen tutkija. Hänen pysyvimmät aikaansaannoksensa olivat tutkimusretket Etelä-Amerikkaan. Karsten esiintyy Ridgewell-hahmona yhdessä Etelä-Amerikkaan sijoittuvassa Tintti-kirjassa.

Karstenin kiehtovan kirjan Inkavaltio (1946) luin joskus 70-luvun alusssa.

Karsten itse syntyi hyvin uskonnolliseen Koivulahden kirkkoherran perheeseen, ja ehkä juuri siksi oli aktiivinen vapaa-ajattelija. Vuonna 1905 hän väitteli väitöskirjalla The Origin of Worship: A Study in Primitive Religion, joka pyrki selvittämään uskontojen alkuperää. ”Pakanuus ja kristinusko”  (1920) selvitteli kristinuskon pakanallisia juuria.

Rafael Karstenin veli Tor (1870- 1942) oli pohjoismaisen filologian professori.

Rafael Haarla (1876 – 1938) oli suomalainen teollisuusmies, self-made man ja Raf. Haarla Oy:n perustaja. Hän lahjoitti Tampereen kaupungille Wäinö Aaltosen kuuluisat pirkkalaisveistokset Hämeensillalla.  Haarla oli Gösta Serlachiuksen tavoin myös innokas Lapuanliikkeen kannattaja. Vuonna 1929 Haarla ehdotti Väinö Tannerille tämän ryhtymistä Suomen diktaattoriksi. Tanner heitti hänet ulos.

Eilen Penjamiininpäivänä 20.12. tuli kuluneeksi 25 vuotta Yhdysvaltain erikoisjoukkojen operaatiosta Operation Just Cause eli erikoisjoukkojen invaasiosta diktaattori Noriegan hallitsemaan Panamaan.  YK tuomitsi miehityksen, samoin tekivät kaikki latinalaisen Amerikan valtiot. Yhdysvaltain kongressi tuki yli puoluerajojen tätä presidentti George Bush vanhemman rauhanoperaatiota. Hyökkäyksessä kuoli 23 amerikkalaista ja 600 panamalaista.

Lukekaapa Neue Zürcher Zeitungin  saksalais-amerikkalaisen kirjeenvaihtajan Ronald W. Gersten ylistystä tälle demokratian ja kansalaisvapauksien palautustyölle. http://www.nzz.ch/international/das-historische-bild/einmarsch-der-usa-in-panama-1.18448160 . Tuntuu jotenkin tutulta.

Gerste on syntynyt vuonna 1957 Magdeburgissa, silloisessa DDR:ssä, joten mikään sosialismin muoto ei ymmärrettävistä syistä taida olla hänelle mieleen. Lääketieteen tutkintonsa Gerste suoritti Düsseldorffissa, joten ilmeisesti oli nuorena perheen mukana paennut länteen sen vielä ollessa mahdollista.

 

Talvipäivänseisahdusta odotellessa

Valoa taivaalta 16.12.2015. Kuva jo.

Klubin ja Kriittisen pienoiset joulujuhlat 10.12.2014

Hyvin meni.

Markku af Heurlin: Derivaatta ja integraali. Klubialustus 15.10.2014

Markku af Heurlin on ystävällisesti luovuttanut käyttöömme oheisen tarkastelun derivaatan ja integraalin ulottuvuuksista, jolla af kiusasi klubiväkeä alustuksellaan 15.10. Tekstin ja esimerkkien pureskelu antanee sopivan vastapainon lähitulevaisuudessa häämöttävälle toisenlaiselle ähkylle.

Derivaatta ja integraali – kaksi analyysin peruskäsitettä.

Käsitteet seuraavassa hyvin pelkistettyinä ja yksinkertaistettuina

Derivaatta on määritelty kaikille tarpeeksi siisteille jatkuville funktioille. Oikeastaan kaikille joita meidän eteemme tulee, mm. polynomi-, murto-, potenssi-, juuri- , eksponentti-, logaritmi- ja trigonometriset funktiot.

Esimerkki:

Klubi ke 26.11. klo 17.00: FL Markku Graae: Vapaamuurarius ja allegorinen intelligenssi

Keskiviikkona 26.11. Klubilla alustaa FL Markku Graae otsikolla Vapaamuurarius ja allegorinen intelligenssi. Avaukseensa liittyen Graae toteaa:

 

Viisaudet on kautta aikojen esitetty vertausten avulla, sillä joudutaan puhumaan siitä, mistä ei voi puhua. Allegorisuus edellyttää henkilökohtaisen oivaltavan tajuamisen. Tällainen tajuaminen muuttaa ihmistä avartamalla hänen tietoisuuttaan. 

Esimerkkinä vertauksesta sana tie, jonka merkitys ei ole tie. Sanan tie allegorista merkitystä ei voi mitenkään johtaa sanasta tie. On vapauduttava käsitteellisyydestä, sillä vain siten voi oivaltavasti tajuta sanan tie vertauskuvallisen merkityksen. Sanalla tie viitataan johonkin, joka on kuin tie, mutta ei ole tie.  

Allegorinen intelligenssi on kykyä tajuten oivaltaa lauseita, jotka ovat muotoa: Mikä on tien merkitys, kun se ei ole tie? Vapaamuurarius perustuu tällaiseen allegorisuuden käyttöön.

 

Olen ollut yli 50 vuotta jäsenenä Kansainvälisessä Yhteis-Vapaamuurarijärjestössä ”Le Droit Humain”, joka on perustettu Pariisisssa 1893 ja toimii 60 maassa.

Tunnuslauseeni nykyään: Ihmisyyttään ei voi ulkoistaa.

Tervetuloa 

Klubi ke 19.11.2014: Tapio Varis: Humanisti ja Kissinger

Keskiviikkona 19.11. klo 17.00 vieraaksemme saapuu prof Tapio Varis otsikolla Humanisti ja Kissinger.
Henry Kissinger (a. 1923) julkaisi tänä vuonna teoksen World Order,

jossa tämä yksi aikakautemme merkittävimmistä strategeista ja ulkopolitiikan mestareista esittää näkemyksensä maailman menosta, historiasta sekä tulevaisuudesta. Rauhantutkimuksen pitkäaikainen tutkija ja käytännön toteuttaja Tapio Varis on vastikään tutustunut Kissingerin teokseen ja pohtii, onko kovaotteiselle maailmanpolitiikalle vaihtoehtoja ja onko pienten valtioiden astuttava syrjään suurvaltojen suuren pelin tieltä.

Varis oli vieraanamme myös viime keväänä alustuksellaan Suomi, sivilisaatiot ja rauha. 
Rauhantyön ja humanismin mahdollisuuksia Varis on äskettäin pohtinut myös tekstissään Rauha ja uusi humanismi.

Tapio Varis on mm. Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen emeritusprofessori sekä UNESCOn sähköisen oppimisen professuurin tämänhetkinen haltija. Luottamustehtäviä myös mm. Moskovassa ja Washingtonissa.

Aine, henki ja evoluutio -seminaari 15.11.2014

Hyvät ystävät. Kulttuurikeskus Sofian, Kriittisen korkeakoulun ja Filosofiklubin syysseminaari tulossa. Tervetuloa. 

Aine, henki ja evoluutio -seminaari

Lauantaina 15.11.2014 klo 12.00 - 17.30
Paikka:  Kulttuurikeskus Sofia, Kallvikinniementie 35, Helsinki

Thomas Nagel

- Evoluutiota, tietoisuutta ja päämääriä käsittelevä filosofinen seminaari.
Seminaarin lähtökohtana on toiminut Thomas Nagelin teos Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False. (Oxford University Press, 2012). Seminaarikokonaisuutta suunnitellut FM Lauri Snellman on kääntänyt teoksen nimellä Mieli ja Kosmos (Basam Books, 2014)

Ohjelma:

12.00 - 12.30: Tulokahvit ja teet. Ilmoittautumismaksut.
12.30: Seminaarin avaus: Metropoliitta Ambrosius
12.40 - 13.15: FT Tarja Kallio-Tamminen: Materialistinen maailmankuva, reduktionismi ja emergenssi
13.15 - 13.50: KT Tapio Puolimatka: Älykäs suunnittelu - vaihtoehto darwinilaiselle materialismille
13.50 - 14.25: FT Seppo Vainio: Kehittyvä evoluutioteoria ja maailmankuva

14.25 - 15.25: Lounastauko

15.25 - 16.00: FM Lauri Snellman: Päämäärät ja todellisuuden yhtenäisyys - Eino Kaila ja Thomas Nagel
16.00 - 16.35: FT Leo Näreaho: Panpsykismi ja todellisuuden henkisyys
16.35 - 17.30: Paneeli: Alustajat

Eikka Kaila

Seminaarin puheenjohtajana toimii filosofi Eero Ojanen
Seminaarin järjestävät yhteistyössä Kulttuurikeskus Sofia, Kriittinen korkeakoulu sekä Filosofiklubi.
Hinta 25€, sis. lounaan ja päiväkahvit.
Ilmoittautuminen 14.11. mennessä: reception@sofia.fi  tai puh. 010 277 900.