Markku af Heurlin: KEVÄTPÄIVÄN TASAUKSEN POSTILLA 20.3.2019

Tänä vuonna kevätpäivän tasaus on 20.3. kello 23.58 Suomen tai Itä-Europan aikaa eli 21.58 Greenwichin keskiaikaa (universaaliaikaa). Suomea idempänä, mm. Venäjällä vuorokausi on jo vaihtunut 21. päiväksi. Ensi vuonna on karkausvuosi, ja kevätpäivän tasaus siirtyy noin 18 tuntia, tarkemmin 18 tuntia 8 minuuttia aiemmaksi eli hetkeen 1.50 Suomen aikaa (3.50 Greenwichin aikaa). 

 

Itä-Euroopan aikaa noudattavat Suomen lisäksi mm. Baltian maat, Kaliningradin oblasti, Ukraina, Bulgaria, Romania Moldova, Kreikka, Kypros, Israel, Palestiina, Egypti ja hyvin monet muut Afrikan maat mm Kongon demokraattinen tasavalta (entinen Zaire ja Belgian Kongo) sekä Etelä-Afrikka.

Juliaaninen vuosi oli määritelty 365,25 päiväksi. Tämä on 11 minuuttia todellista trooppista vuotta pidempi.  Ero teki tuhannessa vuodessa 8 päivää. Nykyisin käyttämämme gregoriaanisen kalenterin (jossa nämä kahdeksan tasasatavuosien karkauspäivää on kahta lukuun ottamatta poistettu). Ero todelliseen on vain 26 sekuntia eli tuhannessa vuodessa noin 8 tuntia, käytännössä merkityksetön. 

Trooppinen vuosi on aika kevätpäivän tasauksesta kevätpäivän tasaukseen, ja se vasta vuodenaikojen kulkua. Ennen vanhaan Aurinko siirtyi silloin taivaanpallolla Oinaan tähtikuvioon, ja näin se edelleen tekee Eläinradalla, astrologisessa mielessä. Taivaanpallolla aurinko on nyt Kalojen tähtikuviossa ja siirtyy jossakin vaiheessa kevätpäivän tasauksena Vesimiehen tähtikuvioon. Silloin siirrymme tai olemme siirtyneet Vesimiehen aikaan.

Jorma Elovaara

Tähti 1/71

Muistamme hyvin aivan äskettäin, 17.3. 73-vuotispäivänään edesmenneen Jorma Elovaaran radio-ohjelmasarjasta Vesimiehen aika (1969- 71), jossa hän käsitteli parapsykologiaa, okkultistisia ilmiöitä, psykologisia rajatiloja, hallusinogeenejä, homoseksuaalisuutta ja politiikkaa, ilmeisen epäsovinnaisesti ja ohjelma lopetettiin. Hän perusti oman offsetpienkustantamo Mysteenin, ryhtyi julkaisemaan Tähti-lehteä sekä mm. kirjansa Vesimiehen aika - Paljastettu salatiede ja Sisäavaruuden lapsi. Mysteenin teoksista minulla on hyllyssäni amerikkalaisen okkultistin ja teosofin W. Scott Elliotin (1849 – 1919) kirja Atlantis-maa (The Story of Atlantis and the Lost Lemuria), jonka oli kääntänyt viime vuosisadan alussa Matti Kurikka. 

Elovaara kokeilee Mikonkadun Mysteenissä
(Kuva Tuula Heima 1974)

Mysteeni julkaisi myös mm  jo 30-luvulla aloittaneen kirjailija Yrjö Koivukarin uusia runoja, Tuula Heiman esikoisteoksen sekä Kari Sipilän sarjakuvia. Mysteenisssä syntyi myös Olavisen ensimmäinen lehti Loimu. Mikonkadun Mysteenin kaaduttua Elovaara jatkoi painohommia Laivanvarus- tajankadulla. Siellä syntyi 1975 mm. Markku Graaen ”Musta kirja” sekä Leväahon ja kumppaneiden Anarkia-julkaisu, jota sitten koottiin ylläpitämässäni Oikokadun kolhoosissa. Seuraavana vuonna Elovaaran ahjosta ilmestyi mm. Pekka Haaviston Köynnös-lehti.

80-luvulla Elovaara palasi ääneen Radio Cityssä. Vuodesta 1997 lähes loppuun saakka Jorma Elovaara toimi Lähiradiossa, jonka usein yöllisessä erikoisuudessa hän luki uutisia ruotsiksi!

Tietääkseni Elovaara asui pitkään hyvin vaatimattomasti Kirkkonummella Myllykylässä, silloin siis lähes naapurissani. Joskus näin hänen ajavan mopedilla kotiinsa. Joidenkin tietojen mukaan Elovaara oli syntynyt Teijossa, Perniössä Varsinais-Suomessa ja toisten mukaan Vampulassa Satakunnassa. Hän kuoli Helsingissä

.

Vesimiehen ajasta päiväntasaajalle.

Kevätpäivän tasauksena aurinko siirtyy taivaanpallolla taviaan ekvaattorin eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Päivä ja yö ovat periaatteessa yhtä pitkät, 12 tuntia kaikilla maapallolla.  Taivaan ekvaattori on maan päiväntasaajan tason leikkaama ympyrä taivaanpallolla.  Ekliptika vuorostaan on auringon näennäinen rata taivaalla, joka leikkaa ekvaattorin syys- ja kevätpäivän tasauksina noin 23,5 asteen kulmassa.  Se nousee pohjoisella taivaanpallolla 23,5 asteen ja laskee eteläisellä 23,5 asteenkorkeudelle. Todellisuudessa ekliptika on Maan kiertoradan taso.

Päiväntasaajalla aurinko on keskipäivällä suoraan pään yläpuolella eli zeniitissä. Aivan tarkkaan ottaen auringonkehrän keskipiste on zeniitissä pisteessä 149⁰40’ läntistä pituutta eli keskisellä Tyynellä merellä vajaat tuhat kilometriä Australian hallintoon kuuluvasta Joulusaaresta (2⁰N 149⁰30’W.) länteen. Tahiti (17⁰25’S 149⁰25’W.)  on hyvin tarkalleen hieman alle kaksi tuhatta kilometriä tästä pisteestä etelään. Tahitin paratiisisaaren muistamme Paul Gauguinistä. Tahiti on osa Ranskan Polynesiaa ja Seurasaarten saariryhmää. Sen pääkaupunki on Papeete, n. 27.000 asukasta. Koko Ranskan Polynesian asukasluku on vajaat 280.000 ja kansantuote henkeä kohti 20.000 dollaria.

Itse muistan saaren englantilais-australialaisen kirjailijan ja lentokoneinsinöörin Nevil Shuten (1899 - 1960) nuorisoromaanista Luottamustehtävä. Päähenkilön, etevän mekaanikon piti hakea pienellä purjeveneellä haaksirikkoutuneen sukulaisensa jäämistö, Englannista salakuljetettu timanttiaarre Tahitin edustalta. (1960, Gummerus 1961). Parhaiten muistamme Shuten atomisodan jälkeistä aikaa kuvaavasta romaanista Viimeisellä rannalla (On the Beach, 1957). Kirjasta Stanley Kramer ohjasi ja tuotti samannimisen elokuvan 1959.

kuvalähde Wikipedia

Katsoin, miten päiväntasaaja kulkee. Jos lähdemme 180 itäiseltä pituuspiiriltä kohtio länttä, se kulkee Indonesialle kuuluvien Sulawesin, Borneon ja Sumatran saarien, Keskisen Afrikan ja pohjoisen Etelä-Amerikan läpi. Singapore ja merenkululle sekä strategisesti tärkeä Malakan salmi ovat juuri päiväntasaajan pohjoispuolelle. Indonesian pääsaari Jaava juuri eteläpuolella. Päiväntasaajan ympärysmitta on varsin tarkalleen 40.075 km. Metrin alkuperäinen määritelmäehdotus oli 1/10 000 000 osa meridiaaniympyrän neljänneksestä. Ero johtuu tietenkin maan pyörimisliikkeen aiheuttamasta lievästä litistymisestä.

Maata tästä on likimäärin 8200 kilometriä eli noin viidesosa. Meret peittävät 71 prosenttia Maan pinta-alasta, joten hyvin lähellä keskiarvoa ollaan. Afrikan leveys päiväntasaajalla, vyötärön kohdalla on noin 3800 kilometriä eli pidempi kuin Etelä-Amerikan ja Afrikan välinen etäisyys, siinä 3000 km. Itse muuten snadina kuvittelin päiväntasaajasta seuraavaa: Rauno Pankola (1930 – 1986), suomalainen toimittaja ja tutkimusmatkailija ylitti päiväntasaajan Afrikassa ja teki tästä televisio-ohjelman. Kuvittelin että sillä kohdalla päivä muuttuu yöksi. Näin 70-luvulla joskus Pankolan Land-Roverin Kruununhaassa

Täysikuu ja pääsiäinen

Täysikuu on 21.3. kello 3.14. Pääsiäinen on määritelty kevätpäiväntasausta seuraavaa täysikuuta seuravaksi sunnuntaiksi. (Jotain sentään muistan lapsuuden pyhäkouluopetuksesta.) Periaatteessa siis pääsiäisen pitäisi olla jo ensi viikonloppuna eli silloin on tähtitieteellinen pääsiäinen.

Kirkollisessa ajanlaskussa gregoriaanisessa kalenterissa kevätpäivän tasaus on määritelty olevan aina 21. maaliskuuta. Kuukaan ei ole tähtitieteellinen vai tietty keskimääräinen kuu. Seuraava täysikuu on pitkänäperjantaina 19.4. ja pääsiäispäivä on sunnuntai 21.4. Tämä on lähes myöhäisin mahdollinen pääsiäisen ajankohta. Myöhäisin on 25.4. eli oma nimipäiväni. Muistikuvani mukaan pääsiäinen on kerran viimeisein 250 vuode aikana sattunut tälle päivälle. Asiasta en ole varma. 

Vuonna 2011 pääsiäinen oli 24.4., jolloin myös oli itäisen ortodoksisen kirkon käyttämän juliaanisen kalenterin mukainen pääsiäinen. Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa gregoriaanista ajanlaskua.

Meillä Suomessa hyvin usein pääsiäisen tai pääsiäispyhien katsotaan alkavan kiirastorstaista. Näin olen itse tottunut ajattelemaan. Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, ortodoksisessa ajattelussa Suuri viikko.

Kirkollisessa ajanlaskussa vuorokausi alkaa auringonlaskusta kellokuusi jälkeen puolenpäivän ja päättyy auringonlaskuun. Se vuoksi Meidän Herramme katsotaan nousseen ylös puoliyön jälkeen, kolmantena päivänä. Ortodoksit tervehtivät toisiaan lausumalla: ”Kristus nousi kuolleista” – Totisetsi nousi.” Ja (liberaali)kristityt ystäväni: ” Aurinkomme on ylösnoussut.”. – Ehkä pääsiäisen, alkukevään juhlan on katsottava ihmisen tiettyä nousemista ylös talven horroksesta.

Maria Magdala. G.G.Savoldo, n. 1540

Evankeliumin mukaan ylösnoussut Vapahtaja ilmestyi ensimmäisen kerran Magdalan Marialle eli Maria Magdaleenalle. Luukkaan evankeliumissa hän oli syntinen nainen, joka teki parannuksen ja alkoi seurata Jeesusta. 

Vuosipäiviä

20 maaliskuuta on pyhän Joakimin eli Jaakkiman päivä. Joakim ja pyhä Anna olivat Neitsyt Marian vanhemmat. Edellisenä päivänä on Marina aviomiehen Pyhän Josefin päivä läntisessä kirkossa. Joakimin päivää vietetään eri kirkoissa eri päivinä, Anglikaanisessa ja katolisessa kirkossa 26. heinäkuuta.  Tradition mukaan Joakim syntyi n 50 eKr. ja kuoli 15 jKr.

Nimi tarkoittaa ”Jahve herättää”. Ruotsinkielisessä Aku Ankassa, Kalle Ankassa, Roope-setä on Joakim von Anka.

Jazzpianisti ja -laulaja, yksi suurista legendoista Nat King Cole syntyi 17.3. 1919. Hänen syntymästään tuli siis viime lauantaina kuluneeksi sata vuotta. 

18.30 2014 eli viisi vuotta sitten Venäjä liitti Krimin itseensä tai venäläisen käsityksen mukaan Krimin tasavalta liittyi Venäjän federaation subjektiksi.  Länsivallat ja Ukraina luonnollisesti tuomitsivat tämän. Sunnuntaina Suomen ulkoministeriö ja EU antoivat annektoinnin tuomitsevat julkilausumat.  Itse totesin mielessäni lainaten ensin Ranskan ulkoministeriä Theophile Delcasséeta Fashodan kriisistä Britannian ja Ranskan välillä 1896: ”Meillä olivat argumentit mutta heillä olivat joukot.” Fashoda oli kyläpahanen jossakin Ylä-Niilillä, nykyisessä Sudanissa. Ja Joseph Fouchéta (tai de Talleyrandia) Napoleonin suorittamasta Espanjan valtauksesta: ”Se oli pahempaa kuin rikos. Se oli virhe.”

Taidetta

Kävin lauantaina Aulikki Nukalan akvarellinäyttelyssä hänen pienessä galleriassaan   ARTanukalassa Nordenskiöldinkatu 3:ssa eli Kansaneläkelaitosta vastapäätä. Näyttely on auki 30.3. saakka ja hyvin suositeltava.  Samalla kävin naapurissa, Venäjän taide- ja kulttuurikeskuksessa, entisessä koulussani Helsingin yksityislyseossa eli Jyllassa. Vuosipäivän kunniaksi keskuksessa oli esillä valokuvanäyttely ”Krim on meidän”.

Samalla oli esillä maaluksia Karjalan kansasta ja Kalevala- teemasta.

Muuta

20.3. 1995 Korkein totuus- lahko teki sariinihyökkäyksen Tokion metroon aiheuttaen 12 ihmisen välittömän kuoleman ja yli tuhannen loukkaantumisen. Terrori-isku oli Japanin vakavin. Lahko oli yhdeksän kuukautta aiemmin tehnyt Matsumotoon toisen iskun aiheuttaen kahdeksan ihmisen kuoleman. Kolmetoista lahkon jäsentä tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin tämän vuoden alussa, hyvin pitkän oikeuskäsittelyn jälkeen.

Paljon iloisempi tapahtuma oli tasan viisikymmentä vuotta sitten: Japanilainen taitelija Yoko Ono ja John Lennon menivät naimisiin 20.3.1969. Lennonin surmattiin joulukuussa 1980 heidän kotikaupungissaan New Yorkissa. Onon teoksia olki näytteillä Helsingissä parisen vuotta sitten

Kahdestoista Karl

Kaarlen ruumissaatto. G.O.Söderström, 1878

Yksi merkittävä vuosipäivä jäi unohtumaan talvipäivän seisauksen blogista. 30 marraskuuta 1718, siis kolme sataa vuotta sitten Ruotsin kuningas Kaarle XII kaatui vain 36-vuotiaana piirittäessään Fredrikshaldia eli nykyistä Haldenia Kaakkois-Norjassa, lähellä Ruotsin rajaa noin 120 kilometriä Kristianista, nykyisestä Oslosta etelään.

Hänen 21-vuotinen hallituskautensa oli ollut jokseenkin yhtämittaista sotaa. 1700 alkanut Suuri Pohjan sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan 30.8. 1721. Ruotsi vastana taistelivat mm. Tanska – lähes kaksikymmentä sotaa sadan vuoden aikana näiden maiden välillä – Puola-Liettua ja Venäjä, myöhemmin Preussi ja Iso-Britannia sekä Moldova. Ruotsilla oli liittolaisinaan Holstein-Gottorpin herttuakunta, Osmanien valtakunta, jossakin vaiheessa Ukraina kasakat sekä myös Iso-Britannia eli aina yhtä petollinen Albion.

On arveltu, että kuninkaan surmannut luoti olisi tullut omien puolelta. Tätä äitini Aino usein kertoi.

Tanskalle kuulunutta Norjaa Kaarle XII ei saanut. Vajaata sataa vuotta myöhemmin, vuonna 1815 Eidsvollin valtiopäivillä juuri itsenäistynyt maa päätti liittymisestä unioniin Ruotsin kanssa. On tulkinnanvaraista, kuinka vapaaehtoista tämä liittyminen oli.

Kiintoisaa kyllä, Holstein-Gottorpin suku hallitsi sekä Ruotsia että Venäjää myöhemmin 1700 -luvulta. Katariina suuri - syntyään von Anhalt-Zerbst – oli äitinsä puolelta tätä sukua.

Klubi 27.2.2019 klo 18.00. Pekka Haavisto: Eurooppa raiteilla

Keskiviikkona 27.2. kansanedustaja Pekka Haavisto alustaa viime kesäisen interrail-matkansa valossa Euroopan tilasta ja tulevaisuudesta.  Eurooppa raiteilla - miltä reilaajan Eurooppa näytti kesällä 2018?

Pekan omakustanne vuodelta 1977

Nemon painos 2019

Junamatkailun avaamiin näköaloihin Haavistolla on pitkä perspektiivi. Hän lähti Eurooppaan reilaamaan jo 1974 kuusitoistavuotiaana lukiolaisena.  Ensimmäinen opas interreilaajille syntyi sitten omakustanteena vuonna 1977.

Kesän 2018 matkasta syntyi myös kirja Eurooppa raiteilla (Nemo, 2019. 384 s.)

Tervetuloa 

Klubilla 13.2.2019 Markku Graae: Vapauden paradigma

FL Markku Graae on kirjoittanut kirjan "Allegoria-intelligenssi. Symbolien ja vertauskuvien opissa", joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Kirjan toimittaja dos. Maaret Wager haastattelee Graae'ta kirjan teemoista lähtökohtana kirjan kantava ajatus yksilöllisen kokemuksen merkityksestä. Yksilön suhde todellisuuteen on välitöntä, siksi yleistä on vain ainutkertainen, kirjoittaa Graae. Vapauden paradigma viittaa siihen, että sama on jokaiselle sama eri tavalla. Ihmisen tulisi pyrkiä ymmärtämään omia kokemuksiaan, sillä niihin on kätkettynä kunkin ihmisen kohtaama totuus. Tällaisista kokemuksista voi olla mahdotonta puhua käsittein ja käsitteellisesti, niistä voi puhua kuitenkin symbolien ja vertauskuvien avulla. "Siitä mistä ei voi puhua, on aina puhuttu vertauksin" kirjoittaa Graae.

Klubi ke 6.2.2019 klo 18.00: Kansanedustaja Eva Biaudet: Miksi perustuslakiin ei pitäisi kajota liialla kiireellä.

Keskiviikkona 6.2. kansanedustaja Eva Biaudet alustaa perustuslaillisista kysymyksistä. 

Keskustelemme perustuslakivaliokunnan tehtävästä tarkastella lainsäädännön perustuslainmukaisuutta ja miten poliittinen keskustelu perus- ja ihmisoikeuksista on muuttunut.

Tänään voi useinkin kuulla kansanedustajien valittavan miten perustuslaki estää uudistuksia. Puhutaan jopa ihmisoikeusfundamentalisteista. Presidentti puhuu ääri-ilmiöistä yhtälailla ihmisoikeuksia loukkaavien kuin niiden puolustajien kohdalla.

Perustuslakivaliokunnan suosituksia ei välttämättä noudateta ja jopa perususlakia muutetaan kiireellisessä menettelyssä, vaikka sellaista välitöntä pakkotilannetta ei väitettä olevan olemassa, joka siihen oikeuttaisi.

..........

Eva Biaudet on RKP:n kansanedustaja. Hän toimi tässä hommassa ensin 1991 - 2006 ja sitten 2015 eteenpäin. Vuosina 1999 - 2000 ja 2002 - 2003 Biaudet toimi Lipposen II hallituksen peruspalveluministerinä. 2010 - 2015 Eva Biaudet toimi vähemmistövaltuutettuna.

Klubikevään 2019 avaus ke 16.1. klo 18.00. FT Outi Ampuja: Hiljaisuuden keveän peiton alla. - Näkökulmia hiljaisuuden merkitykseen.

Keskiviikkona 16.1.2019 klubikevään avauksessa FT Outi Ampuja. Alustaja pohtii hiljaisuuden käsitettä, hiljaisuuden merkitystä sekä ääniympäristömme laatua ja sen arviointikriteereitä.  

Hiljaiset lumessa. Kuva JO

Outi Ampuja on tietokirjailija, tutkija ja Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa. Ampujan väitös "Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä: melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely Helsingissä" valmistui 2007. 

Ampuja on väitöksensä ohella tutkinut ääniympäristön arviointikriteereitä ja niissä tapahtuneita muutoksia, kokemuksellista hiljaisuutta sekä ääntä ja melua sotahistoriallisesta näkökulmasta. Ampuja toimii parhaillaan liikenne- ja ympäristöalan asiantuntijatehtävissä. 
.......................

Hiljaisuus

kuva: Outi Ampuja

Joustaa.
Ei vaadi mitään.

Tarvitaan oman keskiön
löytämiseen

jotta ei tarvitse
 refleksinomaisesti reagoida
 päälle kaatuviin paikkoihin

- Outi Ampuja

 

Karno Mikkola: Linturetkellä Iranissa

Syksyllä 2018 tarjoutui mahdollisuus lähteä linturetkelle Iraniin. Hetken epäröinnin jälkeen päätimme puolisoni Helenan kanssa tarttua kiehtovaan tilaisuuteen. Kertoessamme suunnitelmastamme moni katsoi huuli pyöreänä, mutta jotkut sanoivat olevansa kateellisia.

Flamingot tulossa. Kuva Jouko Högmander

Matka tehtiin 19.-30.11.2018. Meitä oli kymmenen, kolme pariskuntaa ja neljä miestä, kaikki pitkään lintuja seuranneita. Matkanjohtajana toimi Jouko Högmander, jolla oli Iranista kahden retken kokemus. Matkaan lähdettiin yölennolla Istanbulin kautta Teheraniin, josta hetimiten jatkettiin Bandar Abbasiin, satamakaupunkiin, joka sijaitsee Iranin etelärannikolla, Hormuzin salmessa. Paluumatka lennettiin Shirazista Istanbulin kautta kotiin. 

Matkan reitti

Paikallisena oppaana ja matkan organisoijana toimi Pasargad Toursin Ali Alieslam (sukunimen loppuosa viittaa islamiin), joka tunsi paikat ja linnut erinomaisesti. Ali puhui moitteetonta englantia, jota hän oli opiskellut yliopistossa. Viisumi Iraniin saatiin kentällä, mutta se oli elektroninen, joten passeihin ei tullut epäilyksiä herättäviä leimoja. Kaikki matkakulut, yöpymiset ja ruokailut oli maksettu etukäteen.

Liejutulivuoria. Kuva Helena Rysä-Mikkola

Retkeily alkoi välittömästi lentoihin käytetyn yön jälkeen. Käytössämme oli 12 hengen pikkubussi, jota ajoi luotettavasti sen omistaja Mustafa. Maan päätiet olivat erinomaisia, joten pitkätkin siirtymätaipaleet sujuivat nopeasti sallitulla 100 kilometrin nopeudella, ja muutkin tiet olivat hyväkuntoisia. Paikoin tien varressa näkyi nuorten miesten rintakuvia: he olivat Irakia vastaan käydyssä sodassa kaatuneita kylien omia poikia. Paikallisesta kielestä, persian kielestä eli farsista, ei ymmärtänyt sanaakaan. Meille yllättävää oli, että farsia kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin. Viitoitus oli lähes pelkästään farsiksi, tärkeimmissä risteyksissä ja pääteiden varressa näkyi myös englantia.

Paimenessa. Kuva Karno

Bandar (”satama”) Abbasista siirryttiin rannikon tuntumassa kaakkoon Bandar-e Jaskiin. Sieltä palattiin Bandar Abbasiin ja edelleen n. 400 km matka sisämaahan 1000-1500 m korkuiselle ylängölle, lopuksi Shiraziin. Korkeimmillaan kävimme autolla 2400 m korkeudessa. Ylängöllä saattoi yöllä olla pari astetta pakkasta. Onneksi olimme osanneet varautua tällaisiin olosuhteisiin. Sisämaassa osuimme yhtenä päivänä ukkossateeseen, muutoin oli enimmäkseen aurinkoista.

Maan katukuvaa leimaa huivipakko, josta ei poikkeuksia näkynyt. Ryhmämme naispuoliset jäsenet kokivat pakon rasittavana, erityisesti etelärannikon lämpimissä olosuhteissa - enimmillään oli n. 30° C. Toinen Irania, muslimimaata, leimaava seikka oli alkoholikielto. Huhujen mukaan juomaa jostain olisi löytynyt, mutta meillä ei ollut sen etsimiseen mahdollisuuksia eikä aikaakaan. Alkoholitonta hyvälaatuista olutta oli säännöllisesti tarjolla, kuten virvoitusjuomia. Coca-Colaa oli myös aina pöydässä. Ateriat rakentuivat runsaan riisiannoksen ympärille, lisukkeena liha, kala tai kana ja runsaasti vihanneksia.

Kotiruokailua. Kuva Jouko Högmander

Itäisimmässä ruokailupaikassamme, yksityiskodissa, paikallinen naisväki käytti värikkäitä asuja ja vieraan miehen ollessa näkösällä kirkkaanpunaista pahvista naamaria. He olivat balochistanilaista heimoa, jota asuu Iranin ja Pakistanin rajan molemmin puolin.

Ihmiset olivat kaikkialla iloisia ja tavattoman ystävällisiä ja kaunispiirteisiä. Retkemme suuntautui maaseudulle eikä englannin kielen taitoisia löytynyt kuin hotellien vastaanotoista.  Keskusteluihin paikallisten ihmisten kanssa ei ollut mahdollisuutta. Kännykkä oli yleinen ja monet naiset halusivat itsestään  selfien turistin kanssa.

Moskeijat opimme kyllä tunnistamaan:  jos oli yksi minareetti, se oli sunnien, jos kaksi, se oli shiiojen. Oppaamme Ali tuntui olevan hyvin avarakatseinen ja häneltä saatoimme kysellä kaikenlaisista asioista, myös uskonnosta.

Pari yötä vietettiin neljän-viiden tähden hotellissa, muuten tavallisemmissa. Kolme yötä oltiin kotimajoituksessa. Se oli aika eksoottista, huonekaluja kun ei ollut. Ruokailu tapahtui kokonaan lattialla aterioiden ollessa todella runsaita. Riisiä oli aina runsaasti tarjolla. Pikku erikoisuus oli, että veistä ei lainkaan käytetä, paremmissa hotelleissakaan.

Retkipäivät päättyivät illalliseen, minkä jälkeen seurasi päivän havaintojen listaaminen.  Lähtö aamuisin tapahtui yleensä ennen auringon nousua, ja retket veivät koko päivän. Aamiainen ja lounas nautittiin enimmäkseen maastossa.

LINNUT 

Matkamme varsinainen kohde olivat linnut. Vuodenaika ei ollut paras mahdollinen. Kuitenkin lajikirjo oli rikas. Näimme kaikkiaan 170 lajia. Tällaisilla matkoilla erityistä kiinnostusta herättävät endeemiset lajit eli ne, joita maailmassa esiintyy vain kyseisellä alueella. Niistä onnistuimme näkemään persianaavikkonärhen ja munkkitaskun. Myös persiantasku on vaikea nähdä muualla. Endeemisten ohella Iranissa voi nähdä suuren kirjon erilaisia kiuruja, taskuja ja kotkia. Rannoilla näkee lukuisia kahlaaja-, tiira- ja haikaralajeja. Pari muutaman sadan kurjen parvea näimme, ja heräsi kysymys – olivatkohan ne meidän kurkiamme?

Brahmanpöllö. Kuva Markku Lappalainen

Shirazin lähistöllä Bamoun kansallispuistossa nähtiin kuhertajagaselleja ja toistakin gasellilajia. Muita nisäkkäitä oli vähänlaisesti. Niitä olivat villivuohet Geno-vuorella, muutamat mungot ja gerbiilit sekä yliajettu sakaali. Dromedaareja liikkui erilaisissa biotoopeissa mangroverannoilta aavikoille, teilläkin. Suurpetojakin Iranissa on, mutta enemmänkin maan pohjois- ja koillisosien jylhissä vuoristoissa.

Bamoun puistonjohtaja tuli mukaamme konepistooli vyöllään. Se johtui siitä, että vähän aikaisemmin leopardi oli hyökännyt rangerin käteen, kun tämä oli lähestynyt pedon puoliksi syömää gasellia. Täällä oli myös valokuvaus kiellettyä, mikä saattoi johtua siitä, että kaukaisuudessa näkyi öljynjalostamo ja kasarmi.

Muuten nähtiin aseistusta vain ohittaessamme Bandar-e Jaskin lähellä vaatimattoman tukikohdan, missä oli sotilaiden vartioimia naamioverkoilla peitettyjä vanhan oloisia sergei-tykkejä. Poliisit olivat joskus kiinnostuneita tekemisistämme teiden varsilla, mutta aina ystävällisissä merkeissä.

Persepoliksen zarathustralainen vartija Homa partakorppikotkana. Vieraana nunnatasku. Kuva Jouko Högmander

PERSEPOLIS

Matkamme ainoa turistikohde oli Persepoliksen rauniot. Dareios I aloitti tämän seremoniallisen pääkaupungin rakentamisen 500-luvulla eaa. Satraapit, kuninkaan käskynhaltijat, eri puolilta suurta valtakuntaa saapuivat tänne uuden vuoden juhliin. Kansojen porttia vartioi kaksi sfinksiä, toisella leijonan, toisella kotkan pää. Partakorppikotka siivet levitettyinä oli valtakunnan suojelija ja tunnus. Tapana oli, että vainajan ruumis vietiin kaupungin ulkopuolelle lavalle. Korppikotkat hoitivat puhdistustyön, viimeisenä partakorppikotka vei luut, ja vainaja pääsi sitten paratiisiin.

Aleksanteri Suuri valloitti Persian 330 eaa. Hänen joukkonsa poltti humalapäissään koko pääkaupunki Sousan ja Persepoliksen. Nykyiset iranilaiset eivät ymmärrettävästi pidä läntisestä lisänimestä ”suuri”. Legendan mukaan Aleksanterikin katui sitä, että tihutyö pääsi tapahtumaan.

Täällä shaahi Reza Pahlavi vietti suureellisesti valtakuntansa 2500-vuotisjuhlia v. 1972 Urho Kekkosenkin läsnä ollessa. Juhlakentän tuulen repimät teltat olivat paikoillaan vielä 1990-luvun vaihteessa, mutta nyt juhlakenttä oli siivottu.

Kuten usein onnistuneen matkan jälkeen, kaipuu takaisin jäi mielen sopukoihin.