Sadan vuoden itsepäisyyden postilla: Juha Kuisma: ISOJAKO

Juha Kuisman klubialustus  8.11.2017 "Tarinan vallasta" liikkui myös historian  solmukohdissa joista usein avautuu uusia mahdollisuuksia eteenpäin. Juha kirjoitti ystävällisesti oheisen täsmennyksen käsittelemästään Isojaosta, joka lähti liikkeelle Ruotsissa 1700-luvn jälkipuoliskolla.

Isonjaon merkityksestä historiassa

Ruotsi oli ainoa Euroopan maa, jossa pystyttiin toteuttamaan isojako. Tällainen maareformi oli ns. valistuksen ajan reformeista yksi suurimpia. Ei ehkä Ranskan vallankumouksen ja USA:n itsenäisyysjulistuksen veroinen, mutta 1770- ja 1780 luvuilla toteutettuna  Pohjoismaissa ehdottomasti tärkein yhteiskunnallinen uudistus.

Isojakoa koskeva asiakirja Somerolta

Uudistus tarkoitti, että sarkajakoisen kylän pellot uudelleen ryhmiteltiin yhden tilan omistamiksi järkeviksi peltokokonaisuuksiksi. Moni tila muutti kyläryhmästä omalle kummulleen peltojensa ääreen. Sarkajakoisessa maataloudessa kaikkien kylän talojen piti tehdä työt samaan aikaan, samalla tavalla ja samaa kasvia viljellen. Puhuttiin ns. vainiopakosta, joka esti yksilöllisen edistyksen ja johti kylän lähialueiden luonnonkäytössä vastuuttomuuteen. Isojako mahdollisti peltojen järkevän ojituksen, mahdollisti kullekin talolle oman kaivon (kyläkaivo saattoi olla saastunut), vähensi tulipalojen vaaraa. Isojaon vaikutus näkyykin siinä, että Suomen väkiluku ponkaisi sen toteuttamisen jälkeen vahvaan kasvuun.

Isojako teki jokaisesta isännästä ja talonväestä itsenäisen taloudellisen subjektin eli se toi maaseudun tuotantofunktioon yrittäjyyselementin. Voimme jopa kirjoittaa taloudellisen vaurausfunktion:

 w = e F (KLH)   missä  e  on talonpojan yksilöllinen yrittäjätaito

Tämä edistyksellinen subjektiviteetti näkyi myöhemmin 1860-luvulla voimaan tulleessa kunnallishallinnossa, missä sama funktio lokaalisti kollektivoitiin.

Valtio ja Kustaa III ajoi tätä isojako-reformia, koska näin tiedettiin valtion verotulojen lisääntyvän. Samalla kuningas vahvisti talonpoikaisluokkaa,  -ja erityisesti sen omistusta maahan-  jota kuningas tarvitsi aateliston vaikutusvallan vastapainoksi. Papisto ja kauppiaat (=porvarit) eivät olleet sotilaita, mutta talonpojat olivat potentiaalisia sotilaita. Lisäämällä talonpoikien oikeuksia kuningasvalta piti aateliston kurissa. Kysymys oli valtio-osallisten voimatasapainon dynamiikasta.

Ratkaisevan tärkeää isonjaon toteuttamisessa oli, että sen yhteydessä kruunulle kuuluneet kylien väliset metsät jaettiin taloille niiden manttaalilukujen mukaisessa suhteessa. Näin talonpojat saivat puunmyyntituloja 1860-luvulta alkaen kun metsäteollisuus nousi Suomessa. Tähän maaseudun (ja samalla kaupunkien) kasvavaan varallisuuteen perustui suolaisuusliike, fennomania ja maan myöhempi itsenäistyminen.

Nyt mennään ns. vaihtoehtoisen historian puolelle. Joss metsiä ei olisi isossajaossa jaettu, olisivat ne vuodesta 1809 kuuluneet Venäjän keisarille, joka olisi lahjoittanut niitä suosikeilleen  tai suoraan uuden teollisuuden perustajille, jotka olisi näin sidottu venäläiseen imperiumiin. Maaseutu ja talonpojat olisivat jääneet osattomiksi metsien arvon noususta. Köyhyys ja luokkajako maaseudulla olisi ollut monin verroin toteutunutta historiaa suurempaa. Kunnallishallintoa pohjoismaisessa mielessä ei olisi syntynyt.  Vahvaa suomalaisuusliikettä ei olisi syntynyt. Vuoden 1918 sodassa olisi punainen puoli olisi varmuudella voittanut ja Suomesta olisi tullut Neuvostoliiton osa. Hyvin suurella todennäköisyydellä puhuisimme nyt venäjää eikä itsenäistä Suomea olisi syntynyt edes Neuvostoliiton romahtamisen tilanteessa.

Joskus jälkikäteen esim. kaavoittajapiireissä on täysin epähistoriallisesti pidetty isojakoa virheenä, koska se purki ryhmäkylät. Joita kaavoittajat siis ihannoivat tiiviinä maaseutuasutuksena. Samaa on väitetty maaseuturomanttisessa mielessä. Yhteisöllisyyden aste ei kuitenkaan suoraan riipu asutuksen tiiviydestä, vaan muista tekijöistä. Maaseudun monet yhdistykset ja seurat ovat yhteisöllisyyttä, joka toimii niin kauan kuin seudulla yleensä on asukkaita. Mutta suomalaiseen mentaliteettiin, kohtaamisen kulttuuriin ja puhetapaan  tuolla  talo-talolta asumisella on ollut vaikutusta: se on juuri sitä, jota jotkut kutsuvat metsäläisyydeksi.

Palataksemme taas toteutuneeseen historiaan: se, että Suomesta tuli valtiomuodoltaan tasavalta, perustuu siihen, että omistus oli valtiomuotoa valittaessa suhteellisen tasan jakautunutta, missä isossajaossa jaetuilla metsillä oli ratkaiseva tasaava osuus.