KESÄPÄIVÄNSEISAUKSEN
POSTILLA 2021
Juhannusruusuja
Kauklahdessa 14.6.21 (kuva MH)
Kesäpäivänseisaus – päivänseisaus on latinaksi solstitium tai solstitialis dies,
”auringonseisaus” englanniksi ja
ranskaksi solstice saksaksi die Sonnnenwende, ruotsiksi solstånd - on tänä vuonna maanantaina 21.2021 kello 6.32 Suomen aikaa eli 3.32 Greenwichin
keskiaikaa. Tämä on pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pisin ja eteläisellä pallonpuoliskolla
lyhin päivä. Aurinko pysyy keskipäivällä
korkeimmillaan tai matalimmillaan usean
päivän ajan päivänseisauksen aikaan. Tästä nimitys suomen kielessä. Sana päivä
voi tarkoittaa myös aurinkoa.
Pohjoisen napapiirin
pohjoispuolella aurinko ei laske horisontin taakse pohjoisella taivaalla. Etelämantereella
on napayö. Etelänavan amerikkalaisten ylläpitämällä Amundsen-Scott tutkimusasemalla
on ollut 50 hengen minimimiehitys.
Luoksepääsemättömyyden navalla
Etelämantereen luoksepääsemättömyyden napa, piste, joka kauimpana rannikosta on
noin 880 kilometrin päässä Etelänavasta etelään pisteessä 82°06′S, 54°58′E. Leninin rintakuva on katsonut sieltä pohjoisluoteeseen
kohti Moskovaa vuodesta 1958.
Neuvostoliittolaiset
olivat perustaneet sinne pienen tutkimusaseman osana Maailman geofysikaalista
vuotta 1957 -1958 14.joulukuuta 1958 ja
toivat katolle Leninin rintapatsaan. Tukikohta on hylätty, mutta julistettu
perintökohteeksi. Rakennukset ovat peittyneet lumeen, mutta Lenin on
säilynyt lumen yläpuolella osittamaan,
että hänen ajatuksensa ovat kuolemattomia, kuten NKP:n keskuskomitea aivan
oikein totesi Leninin satavuotisjuhlan kunniaksi 1970 julistamissaan teeseissä.
Maailman geofysikaalinen vuosi oli merkittävä käännekohta kylmän sodan kylmien suhteiden
lämpenemisen tuomien tieteellisten suhteiden luomisessa. Esimerkiksi Sputnikista
oli etukäteen ilmoitettu, ja se oli osa vuoden ohjelmaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/International_Geophysical_Year
 |
Aurinkoristi kuvaa vuoden neljää
tasaus -ja seisauspäivää |
Taas taivaanpallolle.
Auringon
deklinaatio eli korkeus taivaan ekvaattorista on suurimmillaan, 23o26’21’’
pohjoista leveyttä, ja deklinaatio eli kulmaetäisyys kevätpäiväntasauspisteestä,
^on
90 astetta.. Ja
maapallon akselin pohjoisnapa osoittaa auringon suuntaan, ei aurinkoon ja etelänapa
auringosta poispäin .Tässä on lievää vuotuista
ja pitkäaikaista muutosta. Pohjoisella, eli Kravun kääntöpiirillä
kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko paistaa keskipäivällä suoraan zeniitistä
eli aivan pään päältä, taivaanpallon korkeimmasta pisteestä. Meillä Suomessa Otava
on aina kerran vuorokaudessa jokseenkin
zeniitissä, kesäkuussa klo 18, jolloin on vielä valoisaa, maaliskuussa puolilta
öin.
Taivaanekvaattori taivaanpallolla on sama kuin maapallon pyörimistaso. Ja se jakaa
taivaanpallon eteläiseen ja pohjoiseen puoliskoon. Orionin vyö on jokseenkin
taivaanekvaattorilla Meillä Helsingissä 60 leveyspiirillä taivaanekvaattori
leikkaa horisontin aika tarkalleen 30 asteen kulmassa. Taivaan ekvaattoria ei
pidä sekotta ekliptikaan eli Auringon
näennäiseen rataan taivaanpallolla.
Maapallon pyörimisliike hyvin stabiilia ja vuoden
aikana se säilyttää suuntansa avaruudessa. (Samaan perustuu hyrräkompassi).
Lukija voi mielessään pitää karttapallo kädessään ja kiertää pitäen sitä koko
ajan samassa suunnassa jonkun valolähteen ympäri. Tai, jos ollaan tarkkoja, niin
maapallo tekee Kuun ja Auringon vetovoiman vuoksi hidasta ns. prekessioliikettä,
eli hyrrän tapaan kiertoakseli kierroksen noin kerran 26.000 vuodessa eli tämän
johdosta taivaanpallon navat siirtyvät
siirtyvät vajaan kulmaminuutin
vuodessa ja täyden asteen runsaassa 70
vuodessa. Tämän huomasi jo toisella
esikristillisellä vuosisadalla elänyt kreikkalainen tähtitieteilijä Hipparkhos.
Kilometrin päässä yksi kulmaminuutti vastaa oin 30
asteen mittaista matkaa. Ehkä erittäin tarkkanäköinen saattaisi sellaisen
erottaa. Auringon ja Kuun kulmaläpimitat ovat hyvin tarkalleen 30
kulmaminuuttia. Kuun kohdalla se tosin hieman vaihtelee, koska etäisyyskin
vaihtelee.
21.6. on suomalaisen kalenterin mukaan Ahdin ja Ahdin
päivä. Juhannus on Suomessa ja Ruotsissa ns. siirtyvä pyhä, jonka aika vaihtelee
kesäkuun 20. ja 26 päivän välillä. Tänä
vuonna se myöhäisimpänä mahdollisena ajankohtana eli 26. kesäkuuta. Jorman, Jarmon
ja Jeremiaan päivänä. En tästä kirjoita mitään jeremiadia.
Uunon päivä.
Juhannusaatto, 25.6.21 on Suomessa Uunon ja Unon (Ension päivä oli 9.6.) Unohan tarkoittaa
yhtä italian ja espanjan kielissä, unus latinaksi. Mahdollisesti nimi on tullut
muinaisskandinaavisesta ja keskiaikaisesta ensin naisen ja sitten miehen nimestä
Une; tulee sanasta una, ”viihtyä, olla
tyytyväinen”.
Kirjailijoista mainitsen kaksi Uunoa: vain 31-vuotiaana
Nizzassa tuberkuloosiin kuolleen runoilija Uuno Kailaan (1901 – 1933) sekä Uuno
Hirvosen, joka tunnetaan parhaiten kirjailijanimellään Simo Penttilä (1898 –
1971). Lisäksi hän käytti nimiä Akseli ja Artturi Koskensalpa. Hirvosen / Penttilän
tuotanto oli laaja ja vetävästi kirjoitettu, joskaan ei kovin arvostettua
kirjallisissa piireissä. Hirvonen toimi
myös pitkään ensin Uuden Suomen toimittajan ja sitten toimituspäällikkönä vv.
1937 – 1958. Vuosina 1942 -1946 hän oli Suomen Näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtaja.
Hänen näytelmistään muistan kouluajoiltani 1600-luvun Uuden Ruotsin
siirtokuntaan sijoittuvan Delawaren. 1966 hän julkaisi Espanjaan sijoittuvan
agenttiromaanin Varjoja Aurinkorannikolla.
Penttilän henkilöhahmoja olivat Meksikossa seikkaillut Herra ja Ylhäisyys kenraaliluutnantti
T.J.A Heikkilä, elokuvahahmo Kuollut
mies eli eversti evp. Rainer Sarmo, entiseltä nimeltään Dettman (siitä Kuollut
mies) ja poikine seikkailukirjojen Punavyön sankarit. Kuollutta miestä esitti
elävästi Joel Rinne.
Meksikon Yhdysvaltain – espanjaksi Estados Unidos
Mexicanos - hallitus ei oikein pitänyt Penttilän kuvausta maasta juuri totuutta
vastavana, mutta isältäni kuulemani mukaan kuitenkin kutsui hänet maahan.
Punavyö oli entinen konfederaationeli Etelävaltioiden vakoilija
eversti Martin Lemond, joka sisällissodan jälkeen taisteli konnia vastaan
Arizonassa. Hän ei listinyt heitä, vaan yleensä pani riisumana housut ja asevyön
ja pukemaan saluunaruusun hameen tilalle, näin tehden konnat naurunalaisiksi. Hänen
tovereitaan olivat suomalaissyntyiset Pete Menken (Pekka Mänkkönen) ja Dick Hill
(Riku Kumpulainen). Sananvaihto ja juoni olivat teräviä. Koululaisena luin niitä mielelläni, ja joskus myöhemmin plokkasin
divarista yhden.
Donnerwetter
Mitä vielä uunoihin tulee, löytyy tällainen myös kovin toimeliaasta Donnerin suvusta. Esille on siis nostettava insinööri ja teollisuusjohtaja Uno Donner (1872 - 1958). Uno oli sanskriitin ja vertailevan
kielitieteen professorin, senaattori Otto Donnerin (1835 - 1909) poika tämän ensimmäisestä avioliitosta Louise Malmin kanssa. Omaperäisestä toimeliaisuudestaan huolimatta Uno on jäänyt D-suvussa toistaiseksi vähemmälle huomiolle. Yhdessä puolisonsa, kirjalijana nimeä Jean Bray käyttäneen Olga "Olly" Sinebrychoffin kanssa Uno tutustui ja innostui 1910-luvulla Rudolf Steinerin ideoista ja käytännöistä ja oli perustamassa 20-luvulla maahamme antroposofista seuraa ja toimi myös pitkään sen puheenjohtajana. Lohjalla sijaitsevasa Kirkniemen kartanossaan Umo ja Olly harjoittivat 1927 - 45 maassamme ensimmäisinä myös biodynaamista viljelyä ja tukivat paikallista alkeisopetusta tuoden siihen myös virikeita steinerpedagogiikasta. Elivät loppuelämänsä Sveitsissä.
 |
Olly ja Uno Donner Bild: Donnerska Institutet
|
Donnerit
lahjoittivat Turun yliopistoon uskonnon ja kulttuurihistorian
oppituolin ja perustivat myös Åbo Akademin säätiön yhteyteen nimeään
kantavan ja edelleen vireästi toimivan instituutin (Donnerska
institutet) jonka yhteydessä on poikkeuksellisen kattava antroposofinen kirjasto! Viime vuosina Turusta päin ilmestyneet
esoteeriaa sivuavat monet selvitykset ja julkaisut ovat
nojanneet runsaasti instituutin resursseihin ja materiaaleihin..
https://www.donnerinstitute.fi/fi/
Tyynellä merellä.
Aivan järjettömän tarkkaan aurinko on zeniitissä kesäpäivänseisauksen hetkellä
Tyynellä merellä Kravun kääntöpiirillä pisteessä 127o 00’ itäistä
pituutta. Lähin maa-alue samalla leveyspiirillä on Taiwanin itärannikko vajaat
600 kilometriä länteen. Japanille kuuluvat Riukiusaaret, joista suurin on
Okinawa on noin 300 kilometriä pohjoiseen.
1 200 neliökilometrin saarella on yhteensä 1.200.000
asukasta, japanilaisia ja ryūkyūlaisia. Ryūkyūlaiset puhuvat (japanin lisäksi) japanilaisiin kieliin kuuluvia ryūkyū-kieliä.
Eteläisimmät ja samalla
läntisimmät saarityhmän kuuluvat osat ovat Yaeyama-saaret Taiwanin itäpuolella noin 24 astetta pohjoista
leveyttä- ja 124 itäistä pituutta (vajaat sata kilometriä kravun kääntöpiiristä
pohjoiseen). Saaret rajoittuvat luoteessa Itä-Kiinan mereen ja kaakossa
Filippiinien mereen.
Yhdysvaltain ja
liittoutuneiden joukot valtasivat Okinawan
2.7.1945 yli kolme kuukautta kestäneiden raskaiden taistelujen jälkeen.
Amerikkalaisia taisteluihin osallistui kaiken kaikkiaan 600- 700.000. Liittotuneita kaatui noin 20.000. Japanialisia
sotilaita ja okinawalaisia asevelvollisia
kaatui yhteensä noin 110.00 eli lähes kaikki, mukaan lukien komentaja. Niin
epätoivoisesti joukot taistelivat.
Iwo Jiman taistelu ,
ensimmäinen yhteenotto Japanin maaperällä käytiin saman vuoden alussa. Tappiot
olivat absoluuttisesti pienemmät mutta suhteessa yhtä mittavat. Saaren
pinta-ala on 21 km2. Sodan jälkeen
sileää ei ole ollut siviiliasutusta, ainoastaan Japanin itsepuolustusvoimien
tukikohta ja amerikkalaisten radioasema.
Okinawa oli amerikkalaisten
miehittämä vuoteen 1972. Senkin jälkeen siellä on ollut, luonnollisesti arvostelua
herättänyt Yhdysvaltain tukikohta.
Itä-Siperiassa
Pohjoinen napapiiri leikkaa
127 itäisen pituuspiirin Verhojanskin vuoristossa Sahan eli Jakutian
tasavallassa. Paikka sijaitsee vedenjakajalla, josta länteen vedet laskevat Lena-jokeen ja itään Janajokeen ja pienen
Verhojanskin kaupungin kautta Pohjoiseen jäämereen. Verhojansk oli minun kouluaikoinani
maailman pohjoinen kylmyysnapa. Ennätyspakkanen oli 69,8 Celsiusastetta. Kesällä
kokein mitattu lämpötila oli 37 asetta. Eroa siis on 105 astetta, kun Suomessa
ero alimman ja korkeimman lämpötilan välillä taitaa olla noin 70 astetta.
Lena-joki – jonka
mukaan V.I. Uljanov otti nimensä Lenin – on yksi Siperian suuria jokia, pituus
4300 kilometriä ja suurin virtaama 17.000 m3/s. Etelässä sen lähteet ulottuvat
Baikal-vuoristoon Baikal-järven luoteispuolella
54. leveys- ja 108. pituuspiirille, mutta ovat vedenjakajan pohjoispuolella. Valuma-alueen pinta-ala on oin 2.500.000 neliökilometriä,
runsaasi yli kaksi kertaa Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteinen pinta-ala (n
1.100.000 km2).
Janajoen pituus on
900 kilometriä, valuma-alue 240.00 neliökilometriä ja virtaama 1000 – 18.000 m3/s.
Suomen suurimman joen, Kemijoen pituus
on 550 km, osaksi Venäjälle ulottuvan valuma-alueen pinta-ala 51.000 km2 ja
virtaama kesimäärin 550 m3/s.
Kumpikin joki laskee
Laptevin mereen. Laptevin meri on nimetty 1700-lkuvulla eläneiden venäläisten
meriupseerien ja tutkimusmatkailijoiden, serkusten Dimitri ja Hariton Laptevin
mukaan. Aikaisemmin merialuetta kutsuttiin Nordenskiöldin mereksi ja muillakin
nimillä. Lännessä Taymyrin niemimaahan Karamereen
ja idässä Siperian mereen rajoittuvan Jäämeren rannikkomeren pinta -ala on
700.000 km2. Se siis on kaksi kertaa Itämeren laajuinen.
Mielenkiintoista muuten
katsoa alueen nimistöä. Karamereltä löytyy edelleen Nordenskiöldin
saaristo. Laptevin meri kosketta mm. Bolscevik, Komsomolets ja Lokakuun vallankumouksen
saari Severnaja Zemljalla. Molotovin niemi
81 leveyspiirillä muutettiin 50-luvulla Arktiseksi niemeksi. Sieltä on
vain vajaan tuhannen kilometrin matka Pohjoisnavalle .Nykyään monet retkikunnat
lähtevät tästä pohjoista kohti.
Napoleonin
kuolemasta 200 vuotta 5.5.2021
Olen syntynyt tasan 132 vuotta Napoleon Bonaparten kuoleman
jälkeen.
Hänen kuolemastaan Saint Helenalla tuli 5. toukokuuta
kuluneeksi tasan kaksi sataa vuotta. En käsittele häntä, sillä aihe on liian
laaja. Ranskassa päivä tietenkin
noteerattiin laajasti. Presidentti Emmanuel Macron kävi kunniakäynnillä Napoleonin
haudalla Invalidikirkossa. Suomessa Helsingin Sanomat ei luonnollisesti noteerannut
asiaa.
Alun perin Beethoven antoi 3. sinfonialleen nimen ”Sinfonia
grande, intitolata Bonaparte” . Kun hän sai kuulla Napoleonin nimittäneen itsensä
keisariksi, ranskalaisten keisariksi tosin, Beethoven pyyhki kirjoituksen yli ja korvasi sen seuraavalla. « Sinfonia eroica, composta per
festeggiare il sovvenire d'un grand'uomo ». (”Sankarillinen sinfonia ,
sävelletty juhlistamaan suuren miehen muistoa.”) Eroica- sinfonian hän omisti
suosijalleen, Lobkowitzin ruhtinaalle. Teos ensiesitettiin yksityisesti 1804;
Beethoven johti itse ensimmäistä julkista esitystä Wienissä palmusunnuntaina 7.4. 1805 Wienissä.
Puolalainen yhteys.
Tutustuin Suomen Rauhanliton kesäkokouksessa Hauholla
heinäkuussa 1973 puolaiseen antropologiin Magdalena Stommaan. Hän oli älykäs ja
kaunis nainen, minua viisi vuotta
vanhempi. Hän hallitsi myös norjaa, sillä isä oli kehottanut häntä oppimaan
laajan kielitaidon mukana myös yhden skandinaavisen kielen. Ja hän hallitsi
Norjan kuningasluettelot.
Magdalenan isä
Stanislaw Stomma (1908 – 2005) oli maan johtavia (liberaaleja) katolisia poliitikkoja,
juristi ja lehtimies. Stalinismin aikana hän sai olla vain vaatimattomassa kirjastoapulaisen
tehtävässä, mutta Gomulkan tultua valtaan 1956 hän pääsi vaikuttamaan. Stomma
oli mukana pienessä mutta merkittävässä katolisten intellektuellien Znak (Merkki)-
ryhmässä, jolla oli vuoteen 1976 muutama paikka Puolan parlamentissa. Sejmissä ja piti yhteyttä Kommunistisen puolueen ja katolisen kirkon välillä. Lisäksi oli toinen katolinen,
kommunistista puoluetta myötäilevä PAX-ryhmä. 1976
Stomma lähes ainoana vastusti uutta perustuslakia, jossa maa julistettiin
sosialistiseksi, todettiin Kommunistisen Puolueen johtava asema ja vannottiin
ikuista ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa.
50-luvulta lähtien Stomma pyrki luomaan sovintoa Saksan
Liittotasavallan ja Puolan välille. Näistä ansioista hänelle myönnettiin 1988 Saksan
liittotasavallan Suuri ansioristi. Lisäksi hän sai jo kommunistihallinon aikaan
merkittäviä puolalaisia kunnianosituksia. ”Puola on toista maata”, kuten Jaakko
Okker ja Juha Tanttu kuvasivat maata kirjassa vuodelta 1965 (W+G).
Stomma oli maan tunnetuimpia bonapartisteja. Joskus 60-70-lukujen
taitteessa hänelle tuli suuri paketti Pariisista, ja vaimo tietenkin toivoi saavansa uusinta pariisilaismuotia.
Paketti sisälsi vain Napoleonia käsittelevää kirjallisuutta.
Stanislaw Stomman poika Ludwig (1950 Krakova – 2020,Pariisi)
olio sisarensa Magdalenan tapaan antropologi ja journalisti. Myöhemmin Ranskan
kansalainen. Ranskalla ja Puolalla on perinteisesti olleet pitkäaikaiset hyvät
suhteet. Toisaalta puolalaissyntyinen Bronislaw Malinowski (Krakova,
Itävalta-Unkari 1884, New Haven, Yhdysvallat 1942) oli viime vuosisadan merkittävimpiä
antropologeja, ja antropologia ei ollut liian tulenarka oppiaine.
Kävin tapaamassa puolalaisia ystäviäni vuoden 1974
alussa. Lähdin MS Gdynialla – entisellä
ruotsinlaivalla – Gdanskiin uuden vuoden päivänä. Ja tulin runsasta viikkoa
myöhemmin takaisin. Paluumatkalla sain Splitissä, Gdanskin naapurikaupungissa yökortteerin
Magdalenan sedältä Ludwig Stommalta, joka asui vaatimattomassa huvilassaan
Stalingradin sankareiden puistokadulla. (”Ich arrangiere an meinen Onkel eine Überraschung
”.) Seuraavan syksyn asuin Grenoblessa , Ranskan Alppien juuressa Liittoutuneiden
puistokadulla, lähellä Stalingradin katua.
Kiintoisa tapaaminen. Hieman yllättävääkin – minulle
siis – oli, että hänellä ei ollut jääkaappia eikä pakastinta , vaan kesän kasvikset
oli säilötty etikkaliemeen. Puolassa opin myös lähettämään sähkeitä.
MARKKU
AF HEURLIN
Kuvat Wikipediasta tai muusta julkisesta lähteestä, ellei
tosin mainittu.
---------------