Kuinka moni yksinvaltias - tai paremminkin hirmuhallitsija - on historian aikana vapaaehtoisesti luopunut vallastaan?
Esimerkki filosofien keskuudesta Ranskassa. Sekä J-P Sartre ja Albert Camus olivat alussa marxilaisen ajatusmaailman ja poliittisen toiminnan tukijoita. Tätä politiikkaa edusti omalla vastenmielisellä tavalla Neuvostoliitto. Varsinkin Stalinin aikoina - ei Leninkään mikään pulmunen ollut - kehitys meni yhä pahemmaksi. Alussa idealismi toi kannattajia, mutta Stalinin käsissä terrori kiihtyi ja jopa läntisessä Euroopassa tämä huomattiin. N-liittoon tehtiin matkoja myös 20- ja myös 30-luvuilla.
Tässä vaiheessa Camus heräsi. Humanistina hänelle ihminen oli keskipisteessä. Idea ei saa olla suurempi kuin ihminen, ei ainakaan vastakohtaisesti. Sartre jatkoi N-liiton ylistämistä. Camus´n ja Sartren tiet erosivat. Sartre jopa puhui hänestä ilveillen. Ei muka ollut tarpeeksi antautunut. Mutta Camus oli ihmisen puolella, ei kollektivismin ja pakkopolitiikan edustaja.Ihminen siis voi muuttaa mieltään, mutta hirmuhallitsijalla on liian paljon omalla tunnollaan. Hän ei enää kestä totuutta itsestään. Sellainen olisi kuin hyppy Eiffeltornista alas. Hitlerin kohtalo oli tällainen. Olisi siis hyvä nöyrtyä ajoissa. Olla toisten ihmisten puolella, samalla puolella kuin pieni, nöyrempi ihminen.
Henrik Nymalm
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tähän tekstiin.